http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015060919832683_uu.shtml
Vai armonalla, koska liha ei voi taipua lainalle, tarvitaan armo.
Armonalla sitten kaikki on vapaata, myös pyörätuolilaisen elämä.
Aijaa, nyt ymmärsin hänen piti olla lähimmäinen, mutta jos sitä ei tunne.
Silloinhan hän on muukalainen.
Eli tulkitsin kopittelijan ohjeistuksen mukaan armonkansalaisen matkavirttä.
Eli armo riittää kaikessa ja kaikille. Mustelmat ja rahna muukalaiselle.
Siis muistakaamme "laki on kumottu, eikä se koske uskovaa".
Vai armonalla, koska liha ei voi taipua lainalle, tarvitaan armo.
Armonalla sitten kaikki on vapaata, myös pyörätuolilaisen elämä.
Aijaa, nyt ymmärsin hänen piti olla lähimmäinen, mutta jos sitä ei tunne.
Silloinhan hän on muukalainen.
Eli tulkitsin kopittelijan ohjeistuksen mukaan armonkansalaisen matkavirttä.
Eli armo riittää kaikessa ja kaikille. Mustelmat ja rahna muukalaiselle.
Siis muistakaamme "laki on kumottu, eikä se koske uskovaa".
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Menikö oikein" kirjoittaa
ja
Minä vastaan: EI !
.
Avauksesi on aivan turha provo missä ei ole mitään järkeä !
Paavali kirjoittaa,että Kristus omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä ef.2:15. vkr. Toisaalla Paavali toteaa,että usko vahvistaa lain Room.3:31 Mistä tällainen ristiriita johtuu?
Ei tässä suinkaan mitään ristiriitaa ole... "Laki on kasvattaja Kristukseen" !
.
Vrt. Gal 3:21 Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
3:22 Mutta Raamattu on sulkenut KAIKKI synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
3:23 Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
3:24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
3:25 Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
3:26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Vrt. vielä 3:10 Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee".
3:11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta".
3:12 Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä".
Siis mihin sinun uskosi perustuu? Mittaillaan, täyttyykö lain vanhurskaus Kristuksessa sinun sydämessäsi.
Onko Herra, sinun Jumalasi, vai evl. kirkon opetus ja sana, sekä pappien puheet? Pääsitkö vapaaksi synnin maanorjuudesta ja johtaako sinua sydämessä Jumalantahto?
Mitä sanoo sydämesi,
2Mo 20:4 Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
2Mo 20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
2Mo 20:6 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
Eli väität, että tuon lain mukaan Hengessä toteutuminen ON epäuskoa, koska se usko on lihallista, siis usko ja vaellus. Sitähän sinä saarnaat koko ajan.
Siis sinun kohtasi. Onko tuo laki sydämessä ohjaamassa tietäsi vai oletko hyljännyt sen??
Minun vanhurskauteni Herrassa on armonkautta sitä, että lain päämäärä ja sen täyttyminen on Jumalan työ. Ja juuri sitä sinä pilkkaat!
2Mo 20:7 Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
Sinä julistat "Herra, Herra" nimeä puheittesi painoksi. Mutta, toisesta suupielestä sen kumoat, ettei sovi lihaasi.
Lausutko Herran nimeä, --missä nimessä?
2Mo 20:8 Muista pyhittää lepopäivä.
2Mo 20:9 Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
2Mo 20:10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
2Mo 20:11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
Moni vapaansuunnan uskovat, niin Baptistit, Apostolinenhelluntalaisuus, Herran kansa, adventistit jne. maassamme valitettavasti on sirpaleryhmiä (syy on luterilaisuudensilmäpeitto ja opetus sunnuntailta) viettävät raamatullista Apostolista sapattia. Siis minä Herra on erottanut siunannut ja pyhittänyt.
Sinulla on tulkintapyhäsi, jonka ihmiset selityksineen on alkaneet niin ja noin sekä tällätavalla ja määrittelivat pääsiskokonaisuuteen repimällä siitä yhden ajatuksen "ylösnousemuspäivä". Siis haloo ymmärrys.
Raamatullinen lepopäivä ei ole SAnassa erotettuu "uudeksipäiväksi".
Siinä vain hoet kirkkosioppia/katolisuudesta/ baabelista juurineen.
Siinä hoet Herra, Herra ja Jumalan tahto EI OLE sydämessäsi, vaan ihmiskäskyt ja hapatteet. Lihasi ei taivu totuuteen.
2Mo 20:13 Älä tapa.
2Mo 20:14 Älä tee huorin.
2Mo 20:15 Älä varasta.
2Mo 20:16 Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
2Mo 20:17 Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa."
2Mo 20:18 Ja kaikki kansa havaitsi jylinän, tulen leimaukset, pasunan äänen ja vuoren suitsuamisen; ja kun he sen havaitsivat, vapisivat he ja pysyivät taampana.
2Mo 20:19 Ja he sanoivat Moosekselle: "Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi."
2Mo 20:20 Mutta Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmäinne edessä ja ettette syntiä tekisi".
2Mo 20:21 Ja kansa pysyi taampana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli.
2Mo 20:22 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: Te olette nähneet, että minä olen puhunut teille taivaasta.
2Mo 20:23 Älkää tehkö jumalia minun rinnalleni; hopeaisia tai kultaisia jumalia älkää tehkö itsellenne.
2Mo 20:24 Tee minulle alttari maasta, ja uhraa sen päällä polttouhrisi ja yhteysuhrisi, lampaasi ja raavaasi. Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua.
2Mo 20:25 Mutta jos sinä teet minulle kivialttarin, niin älä rakenna sitä hakatusta kivestä; sillä jos sinä kosket taltallasi kiveen, niin sinä saastutat sen.
2Mo 20:26 Äläkä nouse portaita myöten minun alttarilleni, ettei häpysi sen päällä paljastuisi."
Tuo tuli "helluntaina" Siinailta Herran kansalle.
Jeesus - lähettäessään helluntaina Pyhän Hengen, niin hän pani lakinsa uudenliitonuskovan sydämeen, Uuden Aadamin kautta.
ja Hengen, joka on voima, että lainpäämäärä toteutuisi meissä.
Mutta, sinullahan on näin, että et halua sen täyttyvän.
Haluat, että - tavallaan kristillisyydenhapate laki täyttyisi ja ihmisoppi.
ja siinä kiivailet.
Siksi suusi tekee tyhjäksi Jumalan sanan ja tahdon.
Sitä sanotaan muotojumalisuudeksi ja uskoksi.
Siinä hoet sanaa Herra, Herra, - jumalankuvasi ääressä, kumarrat ja palvelet sitä. Eikö ole aika turhanpäiväistä, tiedon tähden.
Muuta elävä uskosi raamatulliseksi ja perkaa perinnäisoppi- opetuksesi.
Viikon ensimmäinen päivä
"Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa" (Mark.16:1-2).
"Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka" (Ap.t.20:7).
"Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, niin tehkää tekin samalla tavoin, kuin minä olen määrännyt Galatian seurakunnille. Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. Mutta kun olen saapunut teidän tykönne, lähetän minä ne henkilöt, jotka siihen sopiviksi katsotte, kirjeet mukanaan, viemään teidän rakkaudenlahjanne Jerusalemiin; ja jos asia on sen arvoinen, että minunkin on lähteminen, niin saavat he lähteä minun kanssani" (1.Kor.16:1-4).
Kristikunta viettää perinteisesti viikon ensimmäistä päivää Kristuksen ylösnousemuksen muistopäivänä, jota se UT:n kirjoitusten mukaan onkin. Tässä on kuitenkin otettava huomioon kaksi seikkaa. Ensinnäkin, Raamattu ei missään kohdassa käske tai kehoita meitä viettämään viikon ensimmäistä päivää lepopäivänä sapatin sijaan. Tällainen viikon ensimmäistä päivää lepopäivänä pyhittävä käytäntö ei siis perustu Jumalan Sanaan, vaan on ihmisoppi ja itsevalittu jumalanpalvelus (Kol.2:22-23).
Toiseksi on huomattava, että aivan tarkkaan ottaen sunnuntai ei ole sama kuin viikon ensimmäinen päivä. Viikon ensimmäinen päivä alkaa lauantai-iltana ja päättyy sunnuntai-iltana, mutta sunnuntai alkaa ja loppuu noin kuusi tuntia myöhemmin puolenyön aikaan, roomalaisen käytännön mukaan. Myöhemmin tarkastelemme sitä, että Messias mitä ilmeisimmin nousi kuolleista viikon ensimmäisen päivän alkaessa lauantai-iltana, oltuaan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Tämän perusteella on ilmeisesti niin, että sunnuntaita tarkalleen ottaen ei voida viettää Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska se tapahtui lauantai-iltana, viikon ensimmäisen päivän alkaessa.
Alkuseurakunnan päivinä viikon ensimmäistä päivää, erityisesti sen iltaa, vietettiin uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Paavalin matkakertomus osoittaa, että uskovat kokoontuivat Trooaassa viikon ensimmäisen päivän iltana eli lauantai-iltana murtamaan leipää eli ehtoollista viettämään (Jos he olisivat kokoontuneet sunnuntai-iltana, niinkuin monet ovat virheellisesti ymmärtäneet, olisi leivän murtaminen silloin jäänyt maanantain eli viikon toisen päivän puolelle, koska Paavali puhui yli puolenyön ja vasta sitten mursi leipää uskovien kanssa; katso: Ap.t.20:7-11). Siihen, että juuri tuo ilta oli sopiva leivänmurtoilta, on ainakin kaksi taustatekijää. Ensinnäkin, perinteisesti sapatin päättyessä ja viikon ensimmäisen päivän alkaessa (kun kolme keskivahvaa tähteä on tullut näkyviin taivaalle), lauantai-iltana, juutalaiset viettävät sapatin päättämisseremonian, Havdalan (Havdala merkitsee erottamista; sapatti ja viikon ensimmäinen arkipäivä erotetaan tällä seremonialla), rukouksineen joko kotona tai synagoogassa kokoontuneena. Toisekseen, viikon ensimmäisen päivän ilta on mitä ilmeisimmin Messiaan ylösnousemuksen hetki ja siksi oli sopivaa viettää tätä iltaa uskovien kokoontumiseen ja leivänmurtoon.
Viikon ensimmäinen päivä oli myöskin yhteinen keräyspäivä Jerusalemin pyhiä varten (Room.15:25-27). Kukin laittoi silloin kotonaan jotakin talteen, menestymisensä mukaan, sitä varten, että uskovien lähetystö voisi viedä pakanauskovien rakkaudenlahjan Jerusalemin köyhyydessä eläville pyhille.
Mistä sunnuntai on peräisin?
"Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi" (Dan.7:25).
Sunnuntain historia alkaa itse asiassa jo Baabelin valtakunnan ja Baabelin tornin ajoilta. Raamattu kertoo meille, kuinka maailman ensimmäinen valtias, Nimrod, rakensi Baabelin (1.Moos.10:8-12). Sinearin lakeudelle rakennettiin myös Baabelin torni, maailman ensimmäisen väärän jumalanpalvelusjärjestelmän keskuspaikka, jota johti Nimrodin puoliso Semiramus (1.Moos.11:1-9). Semiramus kehitti uskonnollisen järjestelmän, Baabelin uskonnon, jonka symbolina oli Semiramus-äiti Tammus-lapsi käsivarsillaan. Historiallisten tietojen mukaan Semiramus korotti itsensä taivaan kuningattareksi, jonka kautta tuli pelastus ja elämä. Uskontoon kuului puhdistus synneistä veden vihmonnan kautta (lapsikasteopin alku). Kuoleman jälkeen seurasi puhdistus synneistä tulessa (kiirastuliopin alku). Baabelin uskontoon kuului myös taivaan kuningattaren ja hänen poikansa Tammuksen palvonta mm. aurinkoa kumartamalla, koska auringosta tuli Tammuksen symboli (tarkastelemme asiaa vielä tarkemmin myöhemmin).
Tämä Baabelin uskonto levisi ympäri maapallon eri kulttuureihin ja kansoihin. Nimet vaitelivat eri kulttuureissa, mutta äiti-lapsi asetelma ja auringon palvonta pysyi samana. Iisebelin aikana Baabelin uskonto turmeli Israelin kansaa Baalin ja Astarten palvontana ja Jahve vihastui kansaansa, jossa taivaankuningataroppi ja Tammuksen palvonta sekä auringon kumartaminen olivat saaneet aikaan luopumuksen Jahvesta, Israelin Jumalasta (1.Kun.16:29-34; Jer.7:17-20; 44:15-30; Hes.8:14-18).
Ilmestyskirjassa on varoitus Tyatiiran seurakunnalle, että se sietää Iisebeliä, väärää profeettaa, joka turmelee monien uskon (Ilm.2:18-29). Varoitus ei ollut turha, sillä Baabelin uskonnon luopumus tuli myös uuden liiton Jumalan seurakuntaan. Jeshuan kuoleman, ylösnousemuksen, taivaaseenastumisen ja Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen seurakunta oli puhdas ja noudatti kaikessa Jumalan Sanaa ja Tooran käskyjä, apostolien valvoessa seurakuntia. Apostolien kuoltua laittomuuden salaisuus pääsi vaikuttamaan ja tekemään työtään (2.Tes.2:1-12). Hajaannus, oppiriidat, luopumus ja harhaopit alkoivat vaikuttaa uskovien keskuudessa. Ratkaisevimmat tapahtumat olivat 300-luvulla, kun keisari Konstantinus Suuri tuli valtaan. Hän nosti kristinuskon suosituimmuusasemaan, tehden siitä tasavertaisen uskonnon muiden pakanauskontojen kanssa, joita oli Rooman valtakunnassa. Myöhemmin kristinuskosta tuli Rooman imperiumin valtionuskonto ja alkoi katolisen kirkon historia.
Pakanalliset roomalaiset, jotka olivat tottuneet harjoittamaan Baabelista alkanutta uskontoa, joka oli heidän keskuudessaan mm. Mitras-kultin nimellä ja Saturnaalia-juhlana, palvoivat aurinkoa, kuuta, muita planeettoja ja epäjumalia. Jotta pakanalliset roomalaiset saataisiin omaksumaan uusi voimallinen "kristinusko", tehtiin kompromissejä raamatullisen kristinuskon ja Rooman pakanuuden uskontojen välillä. Tuolloin sai alkunsa roomalaiskatolinen uskonto, joka on sekoitus raamatullista kristinuskoa ja Baabelin tornista alkanutta kulttia. Semiramus-Tammus asetelman tilalle tehtiin neitsyt-Maria-Jeesus-lapsi asetelma. Maria korotettiin taivaan kuningattareksi, jonka kautta tulee pelastus ja elämä sekä vastaus rukouksiin. Alettiin viettää juhlapäiviä Marialle ja palvomaan pyhimysten kuvia. Tammuksen syntymäpäivästä keskitalvella, joulukuun 25. päivänä, tehtiin Kristuksen syntymäjuhla. Raamatullisen juutalaisen pääsiäisen sijaan Nikean kirkolliskokouksessa 325 jKr. otettiin roomalainen pääsiäinen, Konstantinuksen johdolla. Näin Rooman pedon sarvi teki työtään Danielin profetian mukaisesti.
Kun tämä Rooman pedon sarvi muutteli aikoja ja Jumalan Tooran käskyjä, ei luonnollisesti Jumalan antama lepopäivä, sapatti, saanut olla rauhassa. Viikon seitsemäntenä päivänä ollut lepopäivä, sapatti, siirrettiin viikon ensimmäiselle päivälle, sunnuntaille eli aringon päivälle, koska roomalaiset olivat tottuneet palvomaan aurinkoa Mitras-kultissaan ja viettämään auringon päivää. Kehityksen kulun historiasta kertoo osuvasti Kööpenhaminan yliopiston kirkkohistorian professorin Fredrik Nilsenin kirjoittama Kristillisen kirkon historia I, jonka suomeksi on toimittanut ja täydentänyt Jaakko Gummerus (painettu Otavan kirjapainossa 1913):
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
"Toisen vuosisadan kuluessa tuli kristittyjen tavaksi kutsua kokouspäivää Herran päiväksi. Kun uskon puolustajat pakanoille aiotuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät nimitystä 'auringon, Helioksen päivä', koettivat he kaikin tavoin vältää väärinkäsitystä. Niinpä Tertullianus sanoo, että kristityt pyhittävät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä, kuin auringon palvelijat, ja Justianus marttyyri selittää tämän päivän nimen viittaamalla maailman luomisen alussa tapahtuneeseen pimeyden karkoittamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta. Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät yleisesti nimeä auringonpäivä. Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät lukusanoilla; 2. 3. jne. Pakanallisia, kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin. (sunnuntai, maanantai) Kahdella päivällä oli kuitenkin erityinen nimi. Perjantaita kutsuttiin usein valmistuksen päiväksi ja lauantaita sapatiksi. Oli yksityisiä, juutalaisyntyisiä kristittyjä, jotka edelleenkin pyhittivät sapatin, joko yksinään tai sunnuntain ohella. Ja keisarikirkon aikana tuli lauantaistakin pyhäpäivä useissa kreikkalaisissa ja syyrialaisissa seurakunnissa. Se seikka, että koko Israelin vanha lepopäivä oli sunnuntain aatto, se arvattavasti sai useita kristittyjä pyhittämään sapatinpäivän iltaa. Mutta turhaan saa kolmen ensimmäisen vuosisadan kirjallisuudesta etsiä yhtäkään ainaa lausuntoa, joka tukisi käskyn soveltamista sunnuntain pyhittämiseen, mikä myöhempinä aikoina on tullut niin yleiseksi" (lainaus sivulta 173).
"Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita kauniiksi kaksivaljakoksi. Konstantinuksen jälkeisinä aikoina oli nimittäin sunnuntain ohella lauantai suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen. Monin paikoin oli kielletty paastoamasta lauantaina. Orjien piti saada levätä ja jumalanpalvelusta pidettiin ja pyhiä kirjoituksia luettiin. Sapatin pyhittämisen sunnuntain ohella todistaa, ettei kristittyjen mieleen vielä ollut johtunut soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaihin. Konstantinus oli kuitenkin jo. v. 321 julkaissut lain, joka teki auringon kunnianarvoisen päivän kaikkien tuomarien ja kaupunkilaisten käsityöläisten lepopäiväksi" (lainaus sivulta 324).
Edellä olevat kirkkohistorian lainaukset ja monet muutkin kirjalliset tietolähteet yhtäpitävästi todistavat, että Konstantinus v. 321 jKr. teki sunnuntaista eli auringonpäivästä lepopäivän. Laodikean kirkolliskokous määräsi v. 364: "Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia ja olla toimettomia, vaan heidän tulee erikoisesti kunnioittaa, ja ollen kristittyjä, jos mahdollista, olla tekemättä mitään työtä sinä päivänä. Jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea Kristuksesta".
Sunnuntain eli auringonpäivän pyhittämiseen sapatin asemesta liittyy myös jo ensimmäisten vuosisatojen aikana esiintullut antisemistismi, viha juutalaisia, Kristuksen murhaajia kohtaan, niinkuin heitä on haukuttu kautta vuosisatojen. Pakanakristikunta halusi erottautua kokonaan kirotuista juutalaisista (samalla myös kristinuskon raamatullisista juutalaisista juurista) ja myöskin sentähden luopui juutalaisten sapatista ja otti auringon päivän eli sunnuntain tilalle. Kesti kuitenkin monia vuosisatoja, ennenkuin sapatti jäi pois kristtyjen käytännöstä ja sunnuntai pääsi lopullisesti voitolle. Siksi tarvittiin monien kirkolliskokousten päätökset asiaa vahvistamaan.
Historia alkoi siis v. 321, jolloin Konstantinus teki auringonpäivästä eli sunnuntaista lepopäivän. Laodikean kirkolliskokous sulki 364 sapatin pyhittäjät Kristuksen ulkopuolelle. Itä-Rooman keisari Leo I:sen laissa kiellettiin maataloustyöt sunnuntaina. Maconin synodi kielsi v. 585 peltotyöt sunnuntaina ja se vahvistettiin Chalonsin synodissa v. 649. Bonifacen synodi antoi määräyksiä sunnuntain pyhittämiseksi v. 680 ja samoin Frankfurtin synodi v. 794. Rooman synodi v. 826, Pariisin synodi v. 829 ja paavi Leo IV:en aikana määrättiin kirkolliskokouksessa v. 853 jKr., että sunnuntaita oli noudatettava "Herran päivänä".
Näin Rooman pedon sarvi (keisarinistuin ja sitä seurannut paavinistuin) on muuttanut sapatin, Jumalan antaman lepopäivän, viikon seitsemänneltä päivältä sunnuntaille eli auringon päivälle. Sapatin ja samalla vuorokausien vaihtuminen on muutettu auringonlaskusta keskiyölle. Voidaan sanoa, että lähes koko ns. kristillisessä maailmassa 800-luvulta alkaen, Rooman pedon sarvi on saanut sunnuntain lepopäiväksi sapatin tilalle. Ainoastaan Israelin kansa ei ole noudattanut Rooman pedon sarven määräystä, sillä juutalaiset (muutamaa Baabelin valheen sokaisemaan juutalaista lukuunottamatta) pyhittävät edelleen sapatin lepopäivänä, kuten he ovat tehneet sitä vuosituhansien ajan Jumalan Tooran säädöksien mukaan.
" Mittaillaan, täyttyykö lain vanhurskaus Kristuksessa sinun sydämessäsi."
Miksi lain vanhurskauden pitäisi täyttyä kenenkään uuden liiton uskovan sydämessä ?
Gal 2:21 "En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut."
Raapatkaahan hapatteet pois, kun lausutte Herra, Herran nimeä.
Kopitteleijakin tietää, mutta perinnäisopit pitävät Egyptin orjuudessa ja Herran tahto ei ole sydämessä, eikä Sanan paimensauva vie eteenpäin
koska
isienoppi on rakkaampi kuin Sana.
Siksi vieraat alttarit ovat muotomenojen menopaikkoja. Välimiehinä papit, jotka suullaan tunnustavat epäuskoisen näön itse Sanaa vastaan.
Siksi tuomio lähtee Jumalan huoneesta ja tuomitsee KAIKEN, jotka pitävät vääryyttä hallussaan ja julistavat valhetta.
Raamatun opetuksen mukaan sapatti on Herralle pyhitetty ja Herran siunaama lepopäivä, kuten jo luomiskertomuksen yhteydestä käy ilmi (1.Moos.2:1-3). Viikon ensimmäistä päivää tai sunnuntaita Herra ei ole siunannut ja pyhittänyt lepopäiväksi missään kohden Vanhaa tai Uutta Testamenttia. Sapatti annettiin lepopäiväksi koko ihmiskunnalle ja lisäksi kaikille työeläimille (Mark.2:27). Israelilaisille sapatilla lepopäivänä on lisäksi se merkitys, että se muistuttaa heitä Jumalan väkevästä teosta, kun Hän vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta, jossa heillä ei lepoa ollut (2.Moos.1).
Toiseksi, sapatti annettiin pyhäksi kokouspäiväksi, jolloin kokoonnutaan palvelemaan Herraa. Sapatinpäivän jumalanpalvelukseen vanhan liiton päivinä kuului kaksi virheetöntä vuoden vanhaa karitsaa polttouhrina Herralle, esikuvana Messiaasta, joka oli lopullinen Jumalan uhrikaritsa ristillä (4.Moos.28:9-10; Joh.1:29). Myös Jeshuan päivinä sapatinpäivä oli jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin synagoogiin lukemaan Tooraa (viisi Mooseksen kirjaa), profeettoja ja muita vanhan liiton kirjoituksia, kuten nykyäänkin juutalaisten synagoogissa tehdään sapatinpäivinä. Monet kuvittelevat, että sapatti on lainomainen orjuuttava asia, jota vietetään synkkyydessä, mutta se ei ole totta. Sapatti on ollut jo vuosituhansien ajan myös ilopäivä, jolloin on kokoonnuttu iloiten Herran eteen Jumalaa palvelemaan ja ylistämään ja myös perheen kanssa seurustelemaan ja aikaa viettämään (Jes.58:13-14).
Apostoli Paavalin matkakertomuksesta käy ilmi, että myöskin hänen päivinään, apostolisen alkuseurakunnan aikana ensimmäisellä vuosisadalla, sapatinpäivä oli yleinen jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin Herraa palvelemaan, rukoilemaan, tutkimaan kirjoituksia ja jakamaan sanan opetusta (Ap.t.17:1-4; 18:1-4). Sapatinpäivänä Filippin kaupungissa tuli ensimmäinen "eurooppalainen", purppuranmyyjä Lyydia, Tyatiiran kaupungista, uskoon ja hänet kastettiin.
Historiallisista lähteistä tiedämme, että alkuseurakunnan uskovat, varsinkin messiaaniset juutalaisuskovat, kokoontuivat yhdessä juutalaisten kanssa sapatinpäivinä synagoogiin kuulemaan Tooran ja muiden vanhan liiton kirjoitusten lukemista ja Sanan selitystä. Seurakunnan ja synagoogan tiet erkanivat lopullisesti vasta Bar Kochban eli tähden pojan kapinan aikoina roomalaisia vastaan (132-135 jKr.), jolloin kuuluisa rabbi Akiva julisti Bar Kochban messiaaksi. Alkuseurakunnan uskovat eivät voineet tätä hyväksyä, koska he uskoivat, että Jeshua on Messias ja niin seurakunnan ja synagoogan tiet erosivat (Sapatti oli kuitenkin vuosisatojen ajan uuden liiton uskovien lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä ja vasta luopumus ja Rooman kirkon valta muuttivat sapatin sunnuntaiksi). Vasta viimeisinä vuosikymmeninä ne ovat alkaneet uudelleen lähentyä, kun pakanakristillisyys on alkanut etsiä kristinuskon juutalaisia juuria ja juutalaisten uskoontulon myötä, vallankin USA:ssa, on perustettu juutalaisuskovien messiaanisia synagoogia, jolloin seurakunta kokoontuu messiaanisissa synagoogissa sapatteina (ja muinakin päivinä).
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
"Raamatullinen lepopäivä!"
Kopittelija. Nyt ei puhuta adventistien näköaloista vaan uskovista maassamme, jotka viettävät sapattia.
Siis kuten adventistitkin. Mutta, olet heitä syyttämässä, koska Sanankivi, joka murskaa kerran kaiken, hiertää nyt vielä pienempänä kengässäsi ja tekee matkaasi vaivalloiseksi.
Katsot kiveä, ja sunnuntailaisien läpi toteat vain, atventistikivi, hoksaamasta kuitenkin, että kyse onkin Raamatullinen asia.
Jumalan pyhittämät ajat ja siksi olet lain alla. Et vapaa.
Leikkeinä linkistä
Jeshua ei koskaan kumonnut sapattia eikä rikkonut sen pyhyyttä, mutta hänellä oli alituinen riita monien fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa (huom! ei kaikkien) sapatin vieton sisällöstä ja alkuperäisestä tarkoituksesta, koska Jeshua halusi palauttaa sapatinvietonkin merkityksen alkuperäiseen vapauteen ja lepoon eikä ihmistulkintojen orjuuteen. Hyvin usein Jeshualla oli riitaa esim. siitä, oliko luvallista parantaa sapattina ihmisiä ja Jeshuan mukaan se oli täysin Kirjoitusten mukaista, koska hengen pelastaminen sapattina oli luvallista ja sairaiden parantaminen kuului tämän tulkinnan piiriin.
Kumosiko Paavali sapatin?
"Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat" (Ap.t.13:13-14).
"Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa..." (Ap.t.17:1-2).
"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan" (Ap.t.18:1, 4).
"Ja sapatinpäivänä me (Paavali seuralaisineen) menimme kaupungin portin ulkopuolelle (Filippissä Makedoniassa), joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuuduimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).
"Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan" (Luuk.23:55-56).
Olemme jo aiemmin todenneet, että Paavali uskoi itse kaiken, mitä on kirjoitettuna Mooseksen Toorassa ja profeetoissa (Ap.t.24:14; 26:22). Hän juutalaisena noudatti Mooseksen Tooraa, ympärileikkausta ja israelilaisille säädettyjä tapoja (Ap.t.21:18-25; 25:8; 28:17). Vaikka pakanain apostoli opetti, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeshuaan, ilman Tooran (lain) tekoja, se ei apostolin mukaan kumoa millään tavalla Tooraa, vaan vahvistaa sen (Room.3:31). Koska Paavali kaikessa puolusti Tooraa ja sen käskyjen arvovaltaa, ei ole millään mahdollista, että hän olisi kumonnut sapattikäskyn. Pakanain apostoli ei olisi voinut kumota sapattikäskyä senkään perusteella, koska Jeshua ei sitä kumonnut, muutoinhan hän olisi toiminut Mestarinsa käskyjä vastaan ja sitä ei Paavali koskaan halunnut tehdä.
Paavalin matkakertomus Apostolien teoissa osoittaa selvästi, että pakanain apostoli noudatti tapansa mukaan sapatinviettoa, mennen juutalaisen tavan mukaan sapatinpäivinä synagoogaan kuuntelemaan Tooran ja muiden kirjoitusten lukua ja myös itse osallistumaan synagogajumalanpalvelukseen. Tilaisuuden tullen hän astui esille sapattijumalanpalveluksissa ja selitti kirjoituksista sekä juutalaisille että kreikkalaisille (pakanasyntyisille) kuulijoilleen, että Jeshua oli Messias. Apostolien tekojen kertomus osoittaa selkeästi sen, että Paavali noudatti sapatinviettoa, joka oli normaali käytäntö alkuseurakunnan uskovilla. (Sunnuntai tuli vasta myöhemmin lepopäiväksi kristikuntaan).
ts. Sananpaimensauva on edelleen voimassa Hengen kautta.
Onko päivällä väliä?
"Heikkouskoista hoivatkaa (hepr. UT: Ottakaa vastaan heikko uskossa), rupeamatta väittelemään mielipiteistä...Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..." (Room.14:1, 5-6).
Yllä oleva Roomalaiskirjeen teksti on se kaikkein tavallisin kohta, jonka perusteella vedotaan siihen, että ei ole niin väliä, minkä päivän pitää lepopäivänä. Jotkut jopa haluavat kumota ko. kohdan perusteella sapatin. Nyt kun tutkitaan em. tekstiä, on kuitenkin ensinnäkin huomattava se, että vaikka haluttaisiinkin teksti ymmärtää lepopäivää koskevaksi, ei Paavali siinä millään tavalla kumoa tai tee tyhjäksi sapattia. Asia voidaan tämän näkökannan mukaan ja hepreankielisen UT:en tekstin mukaan ymmärtää niin, että jos juuri uskoontulleilla on erilaisia mielipiteitä lepopäivästä, ne eivät saa vaikuttaa siihen, etteikö juuri uskoontullut voitaisi ottaa vastaan uskovien yhteyteen ilman mitään oppiriitoja tai väittelyjä, sillä ajan oloon Jumala osoittaa kullekin Sanansa kautta oikean asianlaidan, jos vain haluamme ottaa vastaan (Fil.3:15-16).
Yllä oleva Roomalaiskirjeen teksti voidaan kuitenkin ymmärtää myös toisella tavalla, sillä tarkkaan ottaen siinä ei ole mainittu sanaa lepopäivä tai sapatti. Meillä ei ole myöskään mitään oikeutta lisätä taikka vähentää mitään kirjoituksiin, sillä se tuo kadotustuomion yllemme (5.Moos.4:1-2; Ilm.22:18-19). Saman tuomion tuo myös Kirjoitusten kieroon vääntäminen, kuten Pietari erityisesti toteaa Paavalin kirjoituksista, jotka ovat monille vaikeita ymmärtää (2.Piet.3:15-16). Tämä huomioonottaen voimme vain todeta, että Paavali puhuu Roomalaiskirjeessään vain päivien valitsemisesta yleensä, mutta ei mainitsee sanaa sapatti tai lepopäivä.
Mitä tämä sitten saattaisi tarkoittaa? Juutalaisuudessa on moniakin päiviä, joita he pitävät muita päiviä parempina. Tarkastellessamme Karitsan häitä jo totesimme, että koska Jumala ns. luomiskertomuksen yhteydessä kolmantena päivänä sanoi kaksi kertaa: "se oli hyvä", ovat juutalaiset vuosituhansien ajan pitäneet viikon kolmatta päivää parempana kuin viikon muut päivät ja siksi normaalisti, jos mahdollista, juutalaiset häät pidetään viikon kolmantena päivänä, jotta avioliitto onnistuisi mahdollisimman hyvin (Joh.2:1-2). Toinen "hyvä päivä" on lag ba'omer, kolmaskymmenes kolmas päivä seitsemän viikon ns. omer-laskennassa, pääsiäisviikolla olevasta esikoislyhteen heilutuksen päivästä viikkojuhlaan eli helluntaihin, koska menneen historian aikana juuri sinä päivänä taukosi juutalaisia kohdannut vitsaus (3.Moos.23:15-16).
Monia muitakin perinteeseen kuuluvia päiviä on olemassa, mutta tämäntapaisia traditioita ajatellen sopii hyvin Paavalin sana, että yksi pitää yhden päivän parempana toista ja kukin saa olla omassa mielessään varma, sillä tämänkaltaisilla asioilla ja päivillä ei ole merkitystä uskonelämämme kannalta. Sapatin kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, sillä se pysyy voimassa Jumalan järjestyksen mukaan, jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä, kaikille ihmisille ja työeläimille.
Haluaako aloituksen tekijä tässä ivata luterilaisia vai nimenomaan kopittelijaa?
Herättää herjaamasta Jumalan SAnaa ja pysähtyä, ennenkuin kuolema tulee osaksi.
Sana itse tuomitsee uskovan alkaen Herran huoneesta käsin.
Luterilaisuudessa on paljon uskovia, jotka ovat tietämättömyyden ajassa, koska opetetaan niin. Mutta kun luettu on näkyvissä ja edelleen väittää sanaa vastaan, ei elä tietämättömyydessä, vaan perinnäisopissa.
Siinäpä se ero.
Armosta on turha puhua, jolla voidellaan laittomuus.
Joskus on esimerkki oltava raflaava. Ei kaikkea voi kirkonalttarilla "ryyppäämään" syntiään anteeksi, pitämällä inhimillistä ja lihallista pappia välimiehenäään taivaan ja maan välissä.
Kymmenen käskyn sanotaan olevan täydellinen ja vapauden laki Ps.19:8 Jaak:2:12. Niissä on taivaan Jumala ilmoittanut pyhän tahtonsa ihmiskunalle. Niitä ei ole koskaan nimetty Mooseksen laiksi.Niihin ei myöskään ole lisätty mitään säädöksiä 5. Moos. 4:13, 5:22.
Viime aikoina ovat muutkin kuin adventistit alkaneet kiinnittää huomiota unohdettuun sapattiin.
Kirkkoherra J.A. Maunu sanoo: Jeesus ei lakkauttanut sapattia. Hän opetti sapattina synagoogassa ja teki rakkauden töitä. jeesuksen uskovaiset,lepäsivät sapatin hiljaisuudessa. J.A. Maunu, Kuvauksia Jeesuksen ajan elämästä, s.148.
"Kymmenen käskyn sanotaan olevan täydellinen ja vapauden laki"
Anteeksi, missä kohden tuossa sanotaan viitattavan 10 käskyyn ? Sitä paitsi, on vain yksi laki, joka Israelille annettiin.
"Niitä ei ole koskaan nimetty Mooseksen laiksi."
No ei takuulla ainakaan Raamatussa niin väitetä. Raamattuhan selkeästi kertoo että 10 käskyä on OSA Mooseksen lakia, eli 613 käskyä. Olisi hullua väittää niiitä omaksi laikseen tai niitä yksinään muka laiksi. Sehän olisi Raamatun vääristelyä.
Jeesushan sanoo mitkä olivat LAIN tärkein käsky ja toinen sen vertainen, eikä kumpikaan niistä kuulu dekalogiin. Jeesus myös sanoillaan osoittaa että samaan lakiin kuului myös dekalogin käskyjä.
Mitä oli armoistuimeen sisällytetty? Kerropa se, sillä siinä on aikalailla sanomaa.
Meidänhän on käytävä uskalluksella tähän armoistuimen eteen.
Sovitus on luettavissa meille, jos haluamme tulla sovitetuksi.
Manna-astia, kertoo opetusta, Aaroninsauvallakin on merkitystä.
Laintaulut, kertoo Jumalan Pyhyydestä ja jonka takia olemme armoistuimen edessä.
Sovitusta hakemassa. Hylätäänkö me Jumalan antama elämänruoka, eli sanat. "Sinulla on iankaikkisen elämän sanat", sanoivat opetuslapset.
Jumala on määrännyt pappeuden, joka toimittaa NE Sanan mukaan, eikä kapinoida sitä vastaan. Käskyt kertovat siitä, että onko ihminen ne hyljännyt ja tuleeko Sana tuomitsemaan, vai ottaako armonkansalainen Jumalan tahdon johdattamaan elämänvalintoihin Hengen mukaan.
Uhrijärjestelmä oli väliaikainen, siihen asti kun tämä Jumalan uhrikaritsa oli kuollut, meidän tähtemme. Nyt hän istuu tällä armoistuimella.
Siksi ottakaa Hebrealaiskirjeestä vaari. Käydä armoistuimen eteen ja lähteä vaeltamaan Jumalan mielenmukaisessa vaelluksessa.
Sen mukaan eläen, emme ole lain alla.
Miten se missä liiton esineitä säilytettiin, muuttaisi noita väitteitä, eli
"Kymmenen käskyn sanotaan olevan täydellinen ja vapauden laki" ?
Liittoon liittyvät esineet säilytettiin liiton arkissa. Kyllähän sen nyt tyhmempikin ymmärtää, että LIITON arkissa on myös LIITON taulut joissa LIITON ehdot. Niiden LIITON taulujen 10 käskyä oli myös osa sitä yhtä ja ainoaa LAKIA joka Israelille annettiin tuossa liitossa noudatettavaksi - eli siis lakia jota Aabrahamille ei annettu, vaan Israelille rikkomusten tähden se LISÄTTIIN.
Tri Nyström huomauttaa raamatullisessa sanakirjassaan:Todistus sapatin viettämisestä ennen lain antamista tavataan viikkojärjestyksessä, Biblisk Ordbok. Sekä sapatin historia,että sen merkitys osoittavat sapatin kuuluvan koko ihmiskunnalle levon ja siunauksen päivänä.
Fariseukset olivat tehneet sapatista taakan,mutta Jeesus joka oli alussa ollut sapattia asettamassa on erityisessä mielessä myös sapatin Herra ja voi siten palauttaa sapatille sen alkuperäisen laissa tarkoitetun merkityksen ja lunteen. Arkkipiispa Erkki Kaila.
"Tri Nyström huomauttaa raamatullisessa sanakirjassaan:Todistus sapatin viettämisestä ennen lain antamista tavataan viikkojärjestyksessä, Biblisk Ordbok. "
Onhan näitä kirjoittelijoita. Harmi vaan että Raamattu puhuu aivan päinvastaista. Mutta koskapa nuo jotka väittävät sapattia pidetyn ennen mannan antamista, olisivat Raamatusta asiaa tutkineet. Jopa se Jumalan ensimmäinen seitsemänen päivän lepo kun oli "seitsemäntenä päivänä", ei edes siinä mainita sapattia.
2 Moos 16:"23 Niin hän sanoi heille: "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan; huomenna on levon päivä, Herralle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää; mutta kaikki, mitä tähteeksi jää, pankaa talteen huomiseksi."24 Ja he panivat sen talteen huomiseksi, niinkuin Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut haisemaan, eikä siihen tullut matoja. 25 Ja Mooses sanoi: "Syökää se tänä päivänä, sillä tänä päivänä on Herran sapatti; tänään ette löydä kedolta mitään. 26 Kuutena päivänä on teidän sitä koottava, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti; silloin ei sitä ole." 27 Kuitenkin muutamat kansasta lähtivät seitsemäntenä päivänä kokoamaan sitä, mutta he eivät löytäneet mitään."
Kun luet tämän, näet etteivät Israelilaiset tienneet sapatista etukäteen yhtään mitään... Jopa sapattina, Israelille piti ihan ERIKSEEN kertoa että "tänä päivänä on Herran sapatti"... eli mitä se kertoo sapatista ennen mannaa ?