Tuntuu epätasapainoa olevan miesten/naisten välillä tuossa kumppaninhaussa.
Omasta elämästä tutut naissinkut kertovat että vois sitä alkaa seurustelemaan jos löytyy joku tosi hyvä tyyppi kenen kanssa kiinnostaa, mutta muuten olen sinkku. Katotaan vähän tarjontaa sieltä täältä...ei välttämättä kiinnosta koko homma, sinkkuna ollaan ihan tyytyväisiä.
Miehillä tuntuu enemmän olevan tarvetta sen kumppanin löytämiseen kuin naisella. Olis nyt joku/ löytys nyt joku kenen kanssa seurustella.
Tietysti nyt yleistän, ymmärrän ettei koske kaikkia, mutta tunnustan itsekin kuuluvani tuohon mainitsemaani naissinkkulaumaan. Olen nettideitissä aina välillä, mutta kovin isoa tarvetta seurusteluun ei ole. Jos joku kolahtaa niin sitten....
Omasta elämästä tutut naissinkut kertovat että vois sitä alkaa seurustelemaan jos löytyy joku tosi hyvä tyyppi kenen kanssa kiinnostaa, mutta muuten olen sinkku. Katotaan vähän tarjontaa sieltä täältä...ei välttämättä kiinnosta koko homma, sinkkuna ollaan ihan tyytyväisiä.
Miehillä tuntuu enemmän olevan tarvetta sen kumppanin löytämiseen kuin naisella. Olis nyt joku/ löytys nyt joku kenen kanssa seurustella.
Tietysti nyt yleistän, ymmärrän ettei koske kaikkia, mutta tunnustan itsekin kuuluvani tuohon mainitsemaani naissinkkulaumaan. Olen nettideitissä aina välillä, mutta kovin isoa tarvetta seurusteluun ei ole. Jos joku kolahtaa niin sitten....
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mies joka ei oikein koskaan ole mitään saanut saattaa luulla, että olisi kiva kun nyt olisi edes joku. Sitten kun on ollut kunnon nartun, kotkan, virtahevon tai lahnan kanssa, tajuaakin että kyllä sen toisen luonteella ja muulla on paljonkin väliä.
Ei naisia saavat miehet (joita siis voisi ehkä verrata miehiin yleisesti) ajattele, että olisi kenen kanssa vaan.
Näin se tuntuu olevan. Veikkaan että monilla miehillä juuri asian vaikeus tekee siitä tarpeesta niin merkittävän. Jos saisin seuraa helposti niin voisin suhtautua asiaan rennommin, kuten naiset tekevät. Tiedän kuitenkin että minun on pakko yrittää kovasti jos haluan päästä edes joskus treffeille. Ei se tarkoita sitä että en viihtyisi yksin, vaan sitä että on vaan pakko tehdä kaikkensa tai muuten vuodet vierivät täysin naisettomissa merkeissä.
En halua ketä tahansa vaan sellaisen joka haluaa oiikeesti seurutella. Niitä tuntuu vaan olevan kovin vähän kun naiset ei vastaa oikein mitään eikä ne tiedä mitä ne haluaa.
Kysynnässä ja tarjonnassa on valtava ero.
Olisihan se helppoa olla nainen kun tietää saavansa kenet vaan millon vaan..
"Kenet vaan milloin vaan" - eli väität, että se nettideittien tavisnainen saa parisuhteeseen (sic!) kenet tahansa niistä miehistä, jotka saman palvelun kautta hakevat seuraa? (Oletan että nyt puhutaan nettideittailun kontekstista, kun tällä palstalla ollaan.) Oikeasti?
Vai tuliko taas liioiteltua kaikessa katkeruudessaan? ;)
Minä koen elämäni niin turhaksi ja kamalaksi naisettomuuden takia, että on jo useamman vuoden ollut mielessä, että pitäisi lopettaa se, mutta en ole vielä vakavissaan sellaista suunnitellut. Kaikkeni olen tehnyt, saaliina vain muutamat treffit, joissa naisten tunteet eivät ole työhaastattelua kummemmiksi lämmenneet. Itseni tai toimintamenetelmieni muuttaminen on varsin vaikeaa, koska minulla ei ole mitään käsitystä, miksi en kelpaa (ellei lasketa palstatotuuksia kuten etten ole tatuoitu komea väkivaltainen rikollinen).
Mt-ongelmat
Kyllä. Jos pitää ongelmana sitä, ettei ole tatuoitu komea väkivaltainen rikollinen, niin on pakko olla mt-ongelmainen. Yksikään normaali, terve mies ei todellakaan elä tuollaisessa harhassa. Pakkomielle, skitsofrenia, mikä lie, mutta todella kaukana useimpien ihmisten kokemus- ja ajatusmaailmasta :(
Luuleeko helka-täti, että miehet näistä ongelmista tuosta noin vaan avautuu? Tuskin naisille avautuvat koskaan ja miesten keskenkin vain kun tilanne on sopiva, eikä siis vittumaisia mulkeroita lähellä.
Olen kuitenkin itse havahtunut viimeisen vuoden aikana ihan kunnon miestenkin naiseettomuuteen. Omaan naisettomaan vaiheeseeni oli mielestäni ihan jees syyt, mutta nyt kun tilannetta katselee "pyramidin ylemmiltä portailta" niin onhan tilanne melkoisen haastava isolle osalle miehistä. Netti, sosiaalinen turva ja kaikkinensa pinnallinen nykyaika ovat jakaneet miehet pienilukuiseen voittajien ja suurilukuiseen häviäjien kastiin. Parisuhteita solmitaan edelleen, mutta kenties entistä pidemmin hampain keskimäärin? Vapailla seksuaalimarkkinoilla kuitenkin puhuu viidakon lait, jossa kunnolliset mutta harmaat atmiketmit jää vain sivustakatsojan asemaan.
Perimmäinen kysymys alemman tason miehillä onkin, että yrittääkö tappaa sisäisen biologian vaiko kehittää omaa performanssia naisväkeä miellyttävämpään suuntaan. Molemmat vittumaisen haastavia proggiksia, näin musaslangilla ilmaistuna. Onneksi internet on vapaa!
Harmaat atmit jäävät sivustakatsojan asemaan, koska atm tarkoittaa miestä, joka jää naisten suhteen sivustakatsojan asemaan eli naisettomaksi. Eli sen ei kai pitäisi olla uutinen, että naiseton mies on naiseton.
Kunnon miehetKIN jäävät naisettomiksi ihan kuten kunnon naisetKIN jäävät miehettömiksi. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että naiset haluaisivat väkivaltaisia ja/tai rikollisia miehiä. Osa naisista kuuluu alakulttuureihin, joissa heitä ihaillaan, mutta ei todellakaan suurin osa. Suurin osa naisista kiertää edelleen kaukaa pikkukriminaalit, isommista kriminaaleista puhumattakaan.
"Perimmäinen kysymys alemman tason miehillä onkin, että yrittääkö tappaa sisäisen biologian vaiko kehittää omaa performanssia naisväkeä miellyttävämpään suuntaan. Molemmat vittumaisen haastavia proggiksia, näin musaslangilla ilmaistuna."
Aika vähän oikeastaan keskustellaan siitä, että tilanne on ollut satoja vuosia sellainen, että vain nainen on joutunut kehittämään omaa performanssiaan miehiä miellyttävään suuntaan kun miesvetoisessa yhteiskunnassa mies on määrittänyt niin miehen kuin naisenkin arvon mittarit.
Se on kova paikka monelle miehelle myöntää, että joutuu kilpailemaan ulkonäöllä ja miellyttävällä käytöksellä eikä pelkkä leivän tuonti pöytään vie mihinkään. Toisaalta, suurin osa näistä ätmeistä on muutenkin niitä, jotka lajiteltaisiin "syrjäytyneet" alle joten tuskin olisivat sata vuotta sittenkään menestyneet. Kärsikööt ;)
Nojaa. Naisille on läpi historian riittänyt, että näyttää hyvältä ja on ollut jokseenkin tietoisuudessa, niin kyllä ne tekijämiehet siitä on sitten innostunut aikanaan. Ja jos riittävästi halutaan historian levyä kelata niin naisilla oli merkitystä lähinnä kohtuaarteina, kun miehet taistelivat elintilasta ja koko heimon olemassa olosta monin näköisin kommervenkein. Näin niin kuin samassa hengessä kärjistettynä. Taistelujen tuoksinnassa tuli myös kätevästi määriteltyä lisääntymisjärjestys, joten ei tarvinnu grillijonoissakaan huitoa tai antaa päätäntävaltaa ikuisuuksiin arpoville ja tunne-elämän suonsilmässä räkyttäville naisille.
Eikä heikompi osaisilla miehilläkään elämä mitään yhtä prinsessojen nussintaa ole ollut missään vaiheessa ihmiselämää. Mutta noista ajoista on kuitenkin muillakin saroilla edetty, joten eikö nykyosaamisella joku pakkopillu reppanoillekin luulisi olevan ns. perustarve? Jostain naisten pennosista meuhkataan harvase päivä, muttei suuren miesjoukkion mielipahan alkujuuresta.
Jos sinun teoriaasi uskoisi, sen puolesta että naisille riittää että näyttää hyvältä, niin entäs sen naiset jotka ei näytä hyvältä? Niinpä. Aina on molemmissa sukupuolissa ollut halutumpia ja vähemmän halutumpia, aina osa jäänyt ilman, ja on myös ollut aikoja ja kulttuureita, jolloin yhteen on laitettu kaksi ihmistä, heidän haluistaan viis.
Mutta totuushan on että hyvännäköisyys ei ole määrittänyt naisen haluttavuutta aina. Viitannet johonkin lähimenneisyyden hyvin lyhyeen ajanjaksoon. Muutenkin toki hiukan hukassa on historiankäsityksesi.
Jos se olisi ihan noin yksinkertaista, niin miksi naiset olisi täytynyt pitää vuosituhansien ajoin naisen roolissa, milloin milläkin säännöillä. Olihan niitä tosin sellaisiakin yhteiskuntia, joissa nainen saatto olla soturi tai papitar mutta harva niistä on oman yhteiskuntamme pohjana.
Miehenä pidän nykyaikaista feminismiä pitkälle perseilynä, jossa on kohtuun rajat ylitetty aikaa sitten ja siirrytty samanlaisuuteen pakottamiseen. Silti harva varmaan voi kiistää, ettei miehet aika pitkään määränneet molempien sukupuolten paikat ja kummankin arvon mittarit. Nainen ei voinut kuin yrittää parhaansa mukaan olla kaunis ja hedelmällinen. Ruma tytär oli perheelleen taakka ja kalliisti naitettava, hedelmätön täysi katastrofi.
Mutta se historiasta. Totuus on, että nykyisin nainenkin voi valita ja vähemmän yllättäen nainenkin arvostaa miehissä vastaavia asioita kuin miehet naisissa. Ensi alkuun siis pinnallisia.
Niin, onkohan se (hetero)miehille yllätys, että heidänkin nykyään pitää tehdä itselleen jotain ollakseen haluttavia vastakkaisen sukupuolen silmissä? Historian aikana vasta nyt naiset saa itse valita sinkkuuden huonon miehen sijasta ihan vain taloudellisen riippumattomuuden vuoksi. Ennen myös sosiaaliset normit oli pilkallisia sinkkuja kohtaan eli vanhojapiikoja ja -poikia väheksyttiin, varsinkin vanhojapiikoja. Kuitenkin heillä oli vapaus vs. lapsilauman kanssa uupuva äiti. Nyt sinkkuus on naisilla ainakin tietoinen valinta ja naiset voivat harrastaa pelkkää lyhytaikaista seuraa kuten miehetkin, ns. fuckbuddyna. Naiset eivät ole enää riippuvaisia riippuvaisia miehistä elättäjinä, joten vaatimustaso on noussut kun ei tarvi ottaa sitä miestä jonka kanssa pamahtaa paksuksi, kuten ennen. Toisaalta taas miehillä on vapaus olla huolehtimatta lapsistaan ja jättää perheensä oman onnen nojaan, kuten nykyään tapahtuu. Vaikka aluksi oltaisiin yhdessä suunniteltu perhe, jättää mies kaiken kun ei olekaan kivaa ja pitää ponnistella jotenkin. Onneksi on kuitenkin ehkäisy ja abortti.
Varmaan riippuu iästä milloin on enemmän halua ryhtyä parisuhteeseen ja milloin ei. Nuorempana ei ollut itsellä tarvetta. Nyt vanhemmalla iällä kun peli on jo pelattu, niin se oikeastaan päällimmäisin ajatus.
Näin nämä asiat menevät, jokainen yksilönsä. Minulla taas homma kääntynyt toistapäin. Nuorena halusi sen parisuhteen, perheen ja lapset. Nyt keski-ikäisenä ei niin tarvetta parisuhteeseen. Sitoutua toiseen voisi mutta ei yhteistä asumista.
Itse kuulun joukkoon liian suositut miehet. Kaveri joskus kuittasi, että miltä tuntuu tietää millaista naisilla on baarissa.
Efekti on sama kuin naisilla, en todellakaan ala suhteeseen ihan kenen tahansa kanssa. Jotain säätöjä/tuttavuuksia on tietty läheisyyden kaipuuta täyttämään ja ajanvietteeksi. Niistä oppii aina jotain, jokaisessa on joku ominaisuus mistä pidät tai mikä sinua viehättää. Se auttaa tunnistamaan sen oikean kun se osuu kohdalle… ja samalla pysyy tatsi naisten kanssa kunnossa. Se mikä ero ehkä naisiin sitten mulla on, niin en viihdy sinkkuna. Todellakin haluaisin nyt sen loppuelämän parisuhteen, mutta valintaprosessi on ollut turhauttavan pitkä.
itse en oikein välitä nettideittalusta koska se ei tunnu luontevalta ja huomannut et parhaiten sen treffin saat kun kaupungilla näet sen kiva tytön ja kysyt että lähtisikö hän kahville. Niin olen itse käynyt muutaman kerran kahvilla ja pari parisuhdettakin siitä oli kehkeytynyt.Ei tarvitse olla "altavastaaja" tai "eriarvoisessa semassa" ja ei tarvi arpoa onko naisella mielenkiintoa sua kohtaan vai ei.