Kamala seurata miten mies jatkaa elämää onnellisempana kuin koskaan. Pistää viestiä miten reissaa uuden nuorikkonsa kanssa. On lapsia kohtaan iloinen, onnellinen ja vauhti päällä monen avioliittovuoden jälkeen. Entä minä? En pääse yhtään eteenpäin elämässäni. Olen ahdistunut yksinäinen ja onneton. Sellainen en ole ollut mutta nyt ajautunut voimattomuuteen, epätoivoon että minä saisin joskus onnen tai edes huolettomuuden. Kertokaa onko joku samassa tilanteessa? Miten nousta? Kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä. Kaiken kukkuraksi uusi suhde kaatui..no taisi olla alunperinkin mahdoton yhtälö...
Katkeruuttani...
Kuinmäny
3475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Osta dildo, se ei ole ailahtelevainen, tai uskoton. Aina valmis, kunhan pattereissa on poveria!
Positiivisin kommentti tässä ketjussa :).
Ei kannata verrata miehen ja sinun tilannetta keskenään, eihän tämä mikään kilpailu ole vaan kummallakin on oma elämä ja omat käänteet edessä. Lastenne kannalta se on vain hyvä, että isällä menee hyvin, ajattele se niin. He haluaisivat sitä molemmille vanhemmille. Se ei ole sinulta pois. Kyllä sinullekin vielä aika koittaa, mutta paremmin onnistuu kun et roiku tässä vertailunäkökulmassa vaan keskityt omaan elämääsi.
Kyllä sitä vain ihmisenä helposti vertaa itseään ja tilannettaan muiden vastaavaan, oli sitten kyse varallisuudesta tai onnellisuudesta.
Mutta mikä sinua voisi auttaa? Olen itse ihan samassa tilanteessa. Ehkä jollakin tavalla voisi vertailutilannetta purkaa sillä, että ajattelet, että miehelläsi menee nyt lujaa, mutta sunteet arkipäiväistyvät ja kukaan ei tiedä, miten jatkossa käy. Voi tulla hänellekin harmeja vastaan, voi olla että ei, mutta ainakin arki koittaa. Hän oli eron käsittelyssä joko edellä tai sitten se pahin on hänelle tulossa vielä, tämä nykyinen voi olla laastarisuhde tai loppuelämän rakkaus. Eli hänen elämänsä kulkee omia latujaan, eikä sitä voi verrata sinun elämääsi, koska olette eri vaiheissa.
Sinun elämäsi on nyt aallon pohjassa, teet ehkä surutyötä vielä pitkään. Mutta tilanteet muuttuu, voi tulla uusi suhde tai jokin muu ilon aihe, toki voi olla tulemattakin. Ei voi tietää. Sen sitten näkee, kun aikaa on kulunut. Tee tästä hetkestä paras mahdollinen. Tee hyviä asioita itsellesi, anna ajan kulua, anna surun parantua.
"Kyllä sitä vain ihmisenä helposti vertaa itseään ja tilannettaan muiden vastaavaan, oli sitten kyse varallisuudesta tai onnellisuudesta. "
Mä en millään jaksa ymmärtää tuota. Miksei voi olla kiitollinen siitä mitä itsellään on ja vähät välittää siitä jos jollain muulla mukamas on paremmin? Mietihän tarkkaan mitä ITSE voit tehdä jotta varallisuutesi olisi parempi ja mitä voit itse tehdä onnesi eteen sen sijaan että kadehdit toisia ihmisiä.
Tekstisi on hyvin negatiivinen. Taitaa olla suomalainen mentaliteetti tuo että aina pitää painaa toisia ihmisiä alas tyyliin "ei tuo onni tule kestämään" jne.
Aivan samaa mieltä. Kamalaa ja katkeraa, kun joillakin avioliitot kestää ja joillakin on se puoliso, jonka kanssa elää hyvää, normaalia arkea. Totta vitussa sellainen ihminen on paska, jonka puoliso ei yrityksistä huolimatta pysty asioita toisen kanssa korjaamaan. Eihän sitä voi tulkita muutakuin, että ei ollut sen arvoinen toiselle.
Onnellisena.
tiedän tunteen
http://kaikkikohdallaan.blogspot.fi/
http://kaikkikohdallaanko.blogspot.fi/
x säsi tekee väärin hehkuttaessaan omia ilojaan sinulle. Ne eivät enää sinulle kuulu. Jos hän olisi fiksu, hän pitäisi ne omana tietonaan.
Ehkä juuri tuo empataian puute hänellä oli yksi naula arkkuunne. Sinulla pitäisi olla ainakin 1 ilon asia: olet päässyt hänestä eroon kunnialla.
Miksi sinun pitää lukea hänen viestinsä? Voisitko vain HETI poistaa ne. Vain lue lapsiin liittyvät.
Nyt on kesä ja valoisaa, ole ulkona niin paljon kuin mahdollista, pakota itsesi nauttimaan luonnosta ja linnuista ( yrttäessään nokka huurteessa visertää!). Sinulla on lapset seuranasi, juokse heidän kanssaan kuralätäkkojen läpi ( sinulla on lupa - onhan lapset näyttämässä miten se tehdään.)
Aivan tietoisesti pakota ajatuksesi hyviin asioihin kuten lapsesi, terveytesi, kotisi, ei tarvitse nähdä nälkää, on toistaiseksi rauha suuressa osassa maailmaa, kauniiseen musiikkiin jne jne.
Vain tempaise itsesi sieltä mustista ajatuksista. Ajatuksesi alkaessa vaipua, sano vaikka ääneen itsellesi: OK nyt riittää! Ja tietoisesti käännä ajatuksesi hyvään ja kauniiseen.Se vaatii vaivaa, mutta on todella sen arvoista!!
Kokeile!
Mun exäni jätti mut 9 vuoden jälkeen, koska ihastui toiseen...minua 10 vuotta nuorempaan naiseen. Exäni ja hänen ihastuksensa suhde kuivui kasaan parissa kuukaudessa ja silloin exä soitteli itkuisena ja ruinasi takaisin ja aneli armoa. Onneksi olin itse päässyt parissa kuukaudessa eron jälkeen todella hyvin jaloilleni ja olin onnellinen päästyäni eroon raskaasta täynnä epäluottamusta olleesta parisuhteesta (vaikka en itse eropäätöstä tehnytkään), enkä malttanut olla hehkuttamatta exälle, kuinka hyvin minulla menee. Nyt erosta on jo yli puoli vuotta ja minulla menee vielä entistä paremmin! En ole uudessa suhteessa, enkä sellaista vielä edes etsi, mutta exää kaivertaa reippauteni, positiivisuuteni, elämäniloni ja onnellisuuteni! Hajotkoon siihen! :)
Hei.
Kerrot katkeruuden tunteistasi, koska edelleen seuraat ja mietit exäsi elämää ja koet vertailun omaan elämääsi itsellesi epäedulliseksi.
Mitä kautta saat exäsi elämästä tietää? Vaikuttaa, että kaikki tieto tekee oman jaksamisesi vain huonommaksi. Mitä ajattelet siitä, että sinun pitäisi aktiivisemmin katkaista yhteydenpito exään ja irrottautua. Jos esim. olette Facebook-kavereita, joillekin se sopii, mutta sinun tapauksessasi se vain lisää tuskaa. Tällöin terveempi ja armollisempi keino itseäsi kohtaan olisi lopettaa kaveruus ja piilottaa hänen kuulumisensa. Jos taas muuta kautta olette tekemisissä, niin sen tahon kautta aktiivisesti vähentää tai lopettaa kanssakäyminen.
Eroprosessin eräs oleellinen kohta on irti päästäminen, luovuttaminen. Kuten laulussa sanotaan: Annan sut pois. Annan sinun mennä. Samalla annan itselleni uuden roolin elämässä, annan myös itseni mennä uutta kohti. Vaikuttaa,e tttä tämä irti päästäminen ei ole kohdallasi henkisesti tapahtunut. Siihen vaikuttavat myös oman elämänhistoriasi aiemmat vaiheet; millaisia muut luopumiset, esimerkiksi isovanhemmista ovat sinulle olleet.
Eroprosessissa lopulta eri vaiheiden kautta päästään uudelleenrakentautumisen vaiheeseen. Siinä määrittelet itsesi uudestaan, et kenenkään exänä tai toisten kautta, vaan omana itsenäsi. Mistä sinä pidät? Miten tahdot käyttää vapaa-aikaasi? Mistä unelmoit? Mitä haluat tehdä? Itseensä kannattaa tutustua koko ajan. Kuulostele omia tarpeitasi ja täytä niitä. Jos olet halunnut mennä taidenäyttelyyn, konserttiin tai merenrantaan käveluylle, mene ja koet olevasi itse vastuussa omasta onnellisuudestasi, et toisten määriteltävänä.
Lopuksi ja tärkein: anna anteeksi. Anna puolisollesi anteeksi. Anna elämälle anteeksi, anna itsellesi anteeksi. Se vapauttaa.
Myös erilaisen keskusteluavun kautta voi näitä asioita prosessoida. Yksi hyvä vertaistuki ovat eroryhmät, joita myös moni seurakunta ja perheasiainkeskus järjestää. Halutessasi voit tiedustella, onko paikkakunnallasi sellaista.
Hyvää kesää toivottaa diakoni Merja
Itselläni oli vaikea ero kuusi vuotta sitten - ja otin todella raskaasti mieheni ilmoituksen kun hän halusi eron - en pystynyt syömään yhtään mitään viikkoon saati menemään suihkuun - laihduin viikossa 7 kiloa. Exäni ajoitus osui kesälomani alkuun joten muistan sen loman kyllä lopun elämääni
Itkin uneen itseni sen viikon aikana joka yö ja sitten yhtenä aamuna kun heräsin menin suihkuun ja mietin mitä teen..ja silloin vaan päätin että hemmetti alan kiinnittää huomiota mikä elämässäni on hyvin ja pikku hiljaa ajan kanssa elämä voitti exä oli välillä mielessä ja itketti mutta aina mietin vaan positiivisia asioita ja juttelin ystävieni kanssa.
Sitten koitti se aamu jolloin en enää tuntenut katkerruutta exääni kohtaan - en muista kauanko siihen meni mutta aika parantaa haavat kun vaan käy asiat päässään läpi
Nyt olen uudessa suhteessa ja onnellinen - suhteeseen menin vasta kun tuntui sille että siihen on valmis - vaikka joutuikin yksin olemaan , mutta se aika oli tärkeäöä minulle itselleni
Tsemppiä
Tuo on aika harvinaista tuo kesäloman alkuun ajoittaminen. Suurin piikkihän eroissa on kesäloman jälkeen, kun silloin kärjistyy tuo suhteen huonous.
Karmea asiahan ja prosessi tuo ero on aina, mutta toisaalta myös itsensä pettämistä ja toisaalta toisenkin pettämistä, jos homma ei vaan toimi ja tunteet eivät kohtaa.
Oikeassa olet :) Ja minä ainakin olen mielestäni kehittynyt ihmisenä..ainakin hiukan - ottanut opiksi. Nykyään jos jokin vaivaa suhteessa otan sen puheeksi - ettei jää mikään kalvamaan ja aiheuta turhia kitkoja elämään.
Samassa veneessä ollaan. Surua, tuskaa, ikävää, katkeruutta ja vihaa kestänyt jo pian 4 vuotta. Pahinta on, kun on jo mennyt usko, että tästä koskaan pääsisi yli. Onhan se totta, että 25-v. liiton jälkeen ei erosta selviä parissa vuodessa. Etenkään kun se tuli eteen täysin pommin lailla. Tuskaa lisää, kun ei kenellekkään viitsi enää asiasta puhua, kun kommenttina tulee: "Etkö sä vieläkään oo päässy siitä eroon."
Exä matkustelee onnellisena tyttöystävänsä kanssa ilman raha- ja lapsihuolia. Minä istun kotona jumalattomine velkoineni ja murheineni lapsista.
Onhan nyt sentään kesälomat ja saa olla näkemättä nuorta paria pari kuukautta, kun ollaan nimittäin kaikki samassa työpaikassa.
Voimia sinulle! Mene lenkille raikkaaseen luontoon. Sieltä minä saan voimaa edes hitusen. Pakko on vain uskoa, että kyllä meille vielä onni koittaa.
Kaikille teille, jotka käytte eroasioita, erosta tulevia tunteita, katkeruutta ym. ym läpi.....päästäkää irti.
http://hidastaelamaa.fi/2015/03/letting-go-milloin-on-aika-paastaa-irti/
http://hidastaelamaa.fi/2015/03/letting-go-osa-2-mista-irtipaastamisessa-on-kysymys/
Vasta kun on päästänyt irti menneestä, voi alkaa rakentaa uutta...
Aivan mahtavaa,kun miehellä menee hyvin ja lapsilla. Ihanaaja ,miksi exälle pitää olla kateellinen. Miksi yleensä erosit ,olitko rakastunut uuteen ja se pettikin?
Tee asioita, joista nautit. Hakeudu ihmisten pariin. Harrasta. Hemmottele itseäsi, opettele rakastamaan. Luovu katkeruudestasi. On erinomaista, että exällä menee hyvin. Parempi kuitenkin, ettet seuraa hänen elämäänsä, koska olet katkeroitumiseen taipuvaista tyyppiä. Keskity itseesi, sillä sieltä löytyy myös onni. Se ei tule mistään ulkopuolelta.
Miks pitää olla katkera siitä kun toisella menee hyvin?katkeeuudella voi seurata onneton loppu eli toinen voi ruveta välttelee yhä enemmän eli tavallaa työntää sillä keinoin ihmisen kauas.ei missään luvata sellaista että rakkaus yhden ihmisen kanssa kestää Loppuelämän :/ eikä onni tule ettimällä :( toivottavasti pystyt jatkaa elämääsi ja yritä ajatella että kyseinen mies ei ollut arvoisesi ja sinä ansaitset parempaa kohtelua :) siispä ainot fiksu neuvoni on että kerää ittes kasaan ja näytä närhen munat että sinäkin onnistut :)
Oletko ottanut huomioon että ex-miehesi saattaa esittää sinun edessäsi onnellisempaa kuin onkaan? Miksi ihmeessä hän lähettelee sinulle viestejä ja hehkuttaa onneaan? Miksei hän vain elä elämäänsä ja nauti onnestaan ilman että häiritsee sinua?
Ehkä hän on vähän tyhmä ja yksinkertainen. Ehkä hän tuumii että nyt kun hänellä on uusi kulta niin koko maailma on avoin ja tätä onnea kestää ja aurinko paistaa...
Nyt sinun on aika herätä. Anna ex-miehesi elää omaa elämäänsä, - kissanpennuillekin avautuu silmät aikanaan. Hänen elämänsä ei kuitenkaan kuulu enää sinulle. Voisit myös seuraavalla kerralla kun hän lähettelee viestejä, lähettää vastaviestin: Niin mitä tämä minulle kuuluu?
Huomaa, että se olet sinä joka vedät pidemmän korren. Sinulla on lapset, sinä saat seurata heidän elämäänsä ja kehitystään arjessa ja se on loppujen lopuksi parasta.
Ja usko vaan, sinulla on täysi mahdollisuus löytää uusi rakkaus. Sinun on vain irrotettava ajatuksesi menneestä. Olet vastuussa omasta elämästäsi, vain sinä, ei kukaan muu.
Ihan ehta suominaisen kommentti. Mies kyllästynyt kurppaan ja on nyt onnellinen. Sehän on pahinta mitä mies voi tehdä Olla onnellinen toisen kanssa.
No jaa, ei se nyt ole kurpista ja suomalaisnaisista kyse että ihmiset usein antavat elämästään hohdokkaamman kuvan kuin mikä totuus ehkä on.
Mutta olen kyllä myös sitä mieltä että on huono idea ruveta kauheasti spekuloimaan eksän onnellisuudella tai onnettomuudella, kun se on kuitenkin asia joka ei suuntaan tai toiseen vaikuta siihen millaista elämää ap voi itse ruveta elämään. Eihän sitä nyt voi senkään varaan elämäänsä rakentaa miten hauskaa kaikilla facebook-kavereilla tuntuu olevan.
Ymmärrän tuskasi:( itsellä 10v jälkeen vaimolla uusi ihastus. Yhtä äkkiä muuttui minua kohtaan kylmäksi ja välinpitämättömästi. Olen kuin ilmaa. Viettänyt melkein koko kesän ihastuksensa luona ja nyt kävivät etelän matkallakin yhdessä. Meillä yksi pieni lapsi joka nyt menettää ehjän perheen :( pariterapiassa on käyty ja minä yrittänyt täysillä korjata suhdetta, mutta vaimo ei ole edes halukas vähentämään yhteyden pitoa uuteen rakkauteen. Minulle ei anneta edes mahdollisuutta mihinkään. 2kk sitten kuvittelin kaiken olevan hyvin ja elettiin normaalia perhe elämää. Olen rakastanut ja antanut kaiken aikani perheelle, kiitos on tässä. Koko elämä täysin palasina ja sydän rikki :(
Sama tilanne....minä yritän korjata ja auttaa miestäni näkemään ettei hyvää avioliittoa kannata päättää yhtäkkisen ihastumisen vuoksi mutta mahdollisuutta ei minullekaan anneta. Voimia meille.
Ja täällä myös sama tilanne....miten meitä näitä samassa tilanteessa olevia onkin niin monia? Mikä ihmisiä vaivaa kun erotaan niin helposti? Ja sitten kohta itketään exän perään.
Ai helposti erotaan? Ja itketään exän perään? No kattia kanssa.... Ihan juuri päinvastaisia tapauksia itselläni ja muilla.
Katkeruus... oma valinta. Lopeta itsesi surkuttelu ja ala elää, ota vastuu omasta onnestasi.
Ei exän onni ole sinulta pois. Ryhdistäydy ja ala elää!
En nyt lukenut vastauksia mitä olet saanut. Itsellä liki 20 vuotta erosta. Aloituksesi vaikutti sille ettei sinulle "sovi", että eksä on onnellinen- tai ainakin sen oloinen. Saahan ihminen olla... on sitten liitossa, ykkönen tai kakkonen, sinkkukin, mitä ikinä.
Jos ero on ollut vaikea, seuraausein pitkä prosessi, jonka kukin työstää tavalllaan. sanotaan että yksi suree juhlien, toinen masennellen. ainakaan pitkän liiton jälkeen ei ole helppoa- on totuteltava olemaan, itsensä kanssa. joissain tilanteissa jopa opeteltava, mikä on sitä omaa asiaa, elämää- itsellä oli narskupuoliso. Jossain vaiheessa 6-7 v. eron jälkeen huomasin, että on hinku elää elämää joka minulla on. Lapsetkin olleet jo kotvan aikuiset, nyt.
Kokelaita oli muutama. Ei heistä ollut, ihmissuhteeseen, jossa eletään sitä ainutta kertaa... Kyllä se oikea kävelee vastaan, ja niin kävi. On, ilo, elämä, ja kumpikaan meistä ei ole virheetön, mutta perusasia kunnossa- toisen kunnioitus, välittäminen, ne pienet arjen tekemiset- eikä edes asuta samassa pitäjässä.
Toinen erosi myöhemmin kuin minä. Joskus huomaan surua, katkeria ilmaisuja siihen liittyen, mutta muistutan silloin aina: mennyttä ei voi muuttaa.
" mennyttä ei voi muuttaa."
Erittäin hyvä kommentti!
Kannattaa pitää mielessä myös, ettei toisia voi muuttaa.
Ap:lle: älä tuhlaa elämääsi joutavaan katkeruuteen. Etsi elämääsi ilo!
Mä tiedän miltä susta tuntuu... Minut erotettiin avioliitosta viime vuonna ja ero astui voimaan keväällä. Ainoa syy, minkä takia ylipäänsä enää elän, on lapseni, jonka takia yritän joka päivä nousta sängystä. Minutkin vaihdettiin parempaan, ei ollut elämä enää kivaa ja hauskaa kanssani.
Tietysti exä on onnensa kukkuloilla! Ja yrittää vielä olla "ystävä" mun kanssani, oksettavaa. Lapsen takia tuokin on pakko niellä, vaikka oikeasti tekisi mieli tappaa koko paskakasa.
Oma elämäni on ohi. Jos nyt saan huolehdittua lapseni aikuiseksi ja omaan elämään, niin sitten saan mennä.
Hei nelikymppinen ja AP. Minä melkein kuolin erosuruun. En löytänyt tietä ulos. Ihan muun asian takia olin 2 vuotta eron jälkeen lääkärissä ja lääkäri tajusi että olin sairastunut erossa vaikeaan masennukseen. Se käänne. Ystävät ja läheiset olivat hokeneet "ryhdistäydy" mantraa, vaikka masentuneelle se on sama, kuin ihmiselle jolla on jalassa avomurtuma sanoisi että kävele nyt äläkä nitise.
Vaikka olen vieläkin aika heikoilla, niin terapiassa olen tajunnut että voin tehdä itse asioita pääni hyväksi. Kesti kaksi viikkoa keksiä yhtään asiaa mistä elämässä enää nautin. Ja se ensimmäinen oli kuuma suihku. Ei mitään muuta. Sitten terapeutti ehdotti että kävisin urheiluhierojalla koska treenailen aktiivisesti. Menin kun käskettiin, mutta se olikin yllättävän mukavaa. Lisäksi nautin toisen ihmisen kosketuksesta, edes noin. Siitä tuli toinen asia josta voin sanoa pitäväni. Ja näin tämä jatkuu. Kuin lapsi, opettelen "kävelemään" uudestaan. Nyt listalle on tullut jo muutamia asioita joita voin tehdä ja sanoa että ei hullumpaa.
Kun syvästi rakastaa niin paljon kärsii. Voi olla ettei elämässä löydy enää rakkautta tai ihmistä johon luottaa, mutta kannattaa kuitenin yrittää. Älkääkä kuunnelko täällä olevia huutelijoita, jotka luulevat että katkeruuden ja vihan voi vain laittaa pois päältä. Ei se niin toimi, mutta kovalla työllä ja itseensä keskittymällä pikkuhiljaa nuo tunteet hautautuvat muiden alle eivätkä tunnu enää niin suurilta. Koittakaa jaksaa eteenpäin ja etsiä oma "kuuma suihku". Tsemppiä!
Todella ikävä juttu elämisenkipukohtaus, että sinulla on ollut eron jälkeen noin hankalaa. Kuulosti, että nyt menee paremmin, toivon voimia ja onnea sinulle. Ero on aina rankka kokemus niin jättäjälle kuin jätetylle. Kummallakin on omat kipupisteensa ja syyllisyydentuntonsa pilalle menneestä suhteesta. Eroon ei päädytä monestikaan helposti, joskus jopa liian kauan yritetään sinnitellä huonossa liitossa. Huono suhdehan voi myös pahimmillaan aiheuttaa masennusta. Nämä asiat eivät ole mustavalkoisia ja joskus ihmisten täytyy valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huono.