S24 poistanut Kivalan uhrien ketjun

Nythän on niin, että Suomessa on jokaisella sananvapaus, kunhan sananvapautta ilmaistaan Suomen lain puitteissa. Keneltäkään ei tätä sananvapautta saa kieltää.

Myös vammaisella on oikeus kertoa omista kokemuksistaan, siten kuin hän itse tähän kykenee. Kenelläkään ei ole auktoriteettia tässä asiassa ohi kyseisen yksilön oman, vapaan tahdon. Hoitohenkilökunnan lailliset oikeudet rajoittuvat asiakkaan (eli tässä tapauksessa vammaisen) sairaanhoitoon, ei muuhun. Asiakkaat eivät ole hoitohenkilökunnan orjia, vaan itsenäisiä ihmisiä, myös aikuisia.

Sananvapautta käytettäessä, mikäli Suomen lakeja tuntematon vammaisasiakas toimisikin joissain kohdin näitä lakeja ymmärtämättömästi, ei häntä voi sellaisista pikkulipsahduksista tuomita, sillä hänen itse asiansa, oman pahanolonsa ilmaisu, avunpyyntö ulkopuolisilta, menee kaiken tällaisen ohi.

S24 on sallinut ja sallii sivustoillaan todellista rikollisuutta, todellista herjaustoimintaa, kuitenkaan poistamatta herjaavia kirjoituksia. Sillä ei olisi ollut oikeutta poistaa Kivalan vammaisten avunhuutoa, mutta mahdollisesti raha ratkaisi.

Asiakkaiden kertomus hyväksikäytöstä poistettiin näkyviltä. Kysymyshän on mahd. siitä, että mikäli asiakkaiden avunhuuto kantautuisi Kivalan rahoittajien korviin, sekä tapahtumien kulkua oikein arvaavien korviin, koko Kivalan toiminta tutkittaisiin, ei ainoastaan asiakkaiden luvaton valokuvaaminen. Hyväksikäytöllä tarkoitan tässä mitä tahansa, tarkemmin määrittelemätöntä, tai suunnattua hyväksikäyttöä.

Hyväksikäyttöä on kaikki vastoin uhrin omaa tahtoa tapahtuva, (esim. sairaanhoidon kannalta) asiaankuulumaton, eli asiaton toiminta, uhrin omaa vajavuutta, tai ahdinkoa hyväksikäyttäen, on se olemukseltaan mitä tahansa.

"Ei" tarkoittaa "ei", sanoo sen aikuinen, lapsi, tai vammainen.

Jos vammainen esim. asiallisessa sairaanhoitotilanteessa ehkä kiukuttelisi ja sanoisi "ei, ei!", on se eri asia, kuin esim. täysin itse hoitoon kuulumaton toiminta, kuten pakkovalokuvaaminen, joka tuntuu asiakkaasta / vammaisesta kiusalliselta, sekä hänen yksityisyyttään loukkaavalta ja silloin hänen kieltoaan "ei!" tulee kunnioittaa. Vammaisasiakasta on kohdeltava asiallisesti.

Tällaista, asiakkaiden vastoin tahtoa tapahtunutta valokuvaamista ei olisi saanut sallia ja herättää kysymyksiä, mihin tarkoituksiin tällaista runsasta valokuvaamista on harjoitettu. Esim., myykö valokuvaaja kuviaan eteenpäin?

Lisäkysymyksen herättää Kivalan nk. hengellisyys. Onko asiakkaiden kaikkinainen "uskovaisuus" siellä varmasti vapaaehtoista, vai onko sekin syötetty heille, sairaanhoidon sivutuotteena. Tulisiko asiakkaalle esim. "seuraamuksia", jos hän ei veisaisi Jeesukselle, mahd. joka aamu ja ilta ja ennen ateriaa?

Suomessa on lainmukainen uskonnon- ja uskonvapaus, jota myöskään ei saa loukata.