Ihan justiinsa 30v mittarissa eikä minkäänlaista seurustelu tai seksikokemusta takana. Kaverit kyllä aina jaksaa jankuttaa että" jos mulla ois tommosia piirteitä ja olisin sinä niin menisin ja yrittäisin".... mutta kun ei, en osaa eikä kyllä oikein suoraansanottuna enää edes innosta- usein tuli nuorempana takkiin ja kesti pitkään ennen kun pääsin jaloilleni ja osasin päästä irti katkeruudesta, tai ehken ole vieläkään päästänyt, en tiedä.
En myöskään halua luopua TÄYSIN vapaasta ja muille vastuuttomasta elämäntyylistä kun siihen olen jo tottunut, en kestäisi päivääkään sitä toisen kanssa säätämistä-ehken ole aikustunut vielä ja jos se meinaa sitä NS "rakentavaa toisen osapuolen kanssa elämän suunnittelua(mulle yhtäkuin kirosana) ja sitoutumista ja kaiken maailman säätöä niin pitäkää tunkkine, ei kiitos. Itelläni on tasan 2 vaihdetta, työ ja vapaa-aika. Työn ulkopuolellaa kuuluu ja pitää mielestäni saada tehdä juuri sitä mitä haluaa ja milloin lystää-tämän omaksuessani katosivat viimeiset haikailut sen oman kullan etsimisessä muutamia vuosia sitten. Kavereita ja ystäviä on kyllä paljon mutta siinä kari-zonella kaikki- ja siinä muuten pysyy.
En myöskään halua luopua TÄYSIN vapaasta ja muille vastuuttomasta elämäntyylistä kun siihen olen jo tottunut, en kestäisi päivääkään sitä toisen kanssa säätämistä-ehken ole aikustunut vielä ja jos se meinaa sitä NS "rakentavaa toisen osapuolen kanssa elämän suunnittelua(mulle yhtäkuin kirosana) ja sitoutumista ja kaiken maailman säätöä niin pitäkää tunkkine, ei kiitos. Itelläni on tasan 2 vaihdetta, työ ja vapaa-aika. Työn ulkopuolellaa kuuluu ja pitää mielestäni saada tehdä juuri sitä mitä haluaa ja milloin lystää-tämän omaksuessani katosivat viimeiset haikailut sen oman kullan etsimisessä muutamia vuosia sitten. Kavereita ja ystäviä on kyllä paljon mutta siinä kari-zonella kaikki- ja siinä muuten pysyy.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oikein.....Olet tiesi valinnut. On aina ilo lukea, kun joku tietää mitä tahtoo, eikä tyhjää vollota.
Erittäin hyvä valinta. Jos on nuorempana tarpeeksi monta vuotta putkeen enimmäkseen polttanut näppinsä, niin ehdottomasti kannattaa keskittyä omaan itsenäiseen elämään ja sen hyviin puoliin.
Tuo pitäkää tunkkinne olisi uskottavampi jos sulla olisi edes jotain kokemusta millaista seurustelu tai suhteilu on.
Miksi olisi? Naiset kolmekymppisinä yksinhuoltajina tai vauvakuumeisina tanttoina ovat yleensä melko paljon huonompia kuin olivat joskus 10 vuotta nuorempina. Jos kolmekymppinen mies ei ole koskaan saanut seurustella nuoren naisen kanssa ilman mitään lapsenhankintapaineita, niin ihan turha hänen on myöhemmin tyytyä johonkin perhe-emäntään ja aisuruuteen.
Miten niin uskottavampi?
0 * 1 = 0, 0 * 5 = 0, 0 * 100 = 0, 0 * 1000 = 0, 0 * 1000 000 = 0, 0 * 999999999999999 = 0.
Kerro mikä voi olla uskottavampaa kuin, että virheetön matematiikka todistaa, että 0 = 0, eikä siitä puhumalla muuksi muutu. Ei siis vaadi ainuttakaan parisuhdetta tai seksikokemusta sanoa: "Pitäkää tunkkinne!" ja se on nyt matemaattisesti todistettu.
Todellisuus on tuolla jossain, omien kuvitelmien tuolla puolen. Käy kurkkaamassa.
2 kertaa oli jotain säätöä, mutta toinen puhui vain itsestään koko ajan, oli koko maailman napa ja kun mulla oli pari kertaa huono päivä enkä ollut ihan parhaassa terässä, alkoi super hysteeriseksi ja kohteli kuin olisin joku suurrikollinen. Toinen pyöritteli "kauniiden pikku sormiensa ympärillä", sovittiin että nähdään jossain, eikä sitten ikinä ilmestynyt paikalle, ilmoitteli kyllä puolen tunnin välein että "sori kun kestää, pitää vielä tehdä sitä ja sitä vielä näiden ja näiden jälkeen, vastahan oot 3 tuntia venannu...
Nykyään kun edes yritän lähestyä, huomaan kohteen katseesta heti että ei toivoa, taidan olla ollut edellisessä elämässä joku suur rikollinen. Kaverit ihmettelee/ihmetteli myös, kun vielä jaksoin yrittää, että mistä kiikasti. Olen kuulemma ihan kiva heppu ja ihan normaalin näkönen... Siltä vaan tuntuu, tai ainakin muiden olemuksesta välittyy enemmän kun usein, että mulla on joku tosi paha aura ympärillä joka pienentää elämisoikeuksiani, tai semmosia ilmeitä saan ainakin täysin tuntemattomilta kokoajan vaikken edes sanoisi mitään tai olisin ihan kasuaalisti- kai musta jo aistii sen että misantrophia alkaa kukkimaan- ja se on itseään ruokkiva ja toteuttava ennustus
Tuli sama mieleen. Olin nimittäin aika samaa mieltä ennen kuin pääsin ensimmäiseen suhteeseeni. Vasta sitten ymmärsin koko jutun pointin. Ei pusuja ja haleja ja niistä seuraavaa oksitosiinin & mielihyvähormonien erittymistä voi korvata oikein millään muulla. Tietysti sinkkunakin voi elää.
Juuri näin kävi minullekin. Aloin seurustella ensimmäisen kerran elämässäni 32-vuotiaana. Silloin kun olin sinkku niin ei se mitenkään pahalta tuntunut. Mutta sitten kun parisuhteessa olin niin monta kertaa mietin että herranjumala miten minun elämäni olikin paskaa ennen.Sitä ei vain huomannut.
Tottahan tuo on. Hyvä parisuhde on paras, mutta vaara on siinä että huonompikin parisuhde tuntuu alkuun paremmalta kuin sinkkuus.
Moni kavereistani on ajanut tähän miinaan. Ovat pitkään odottaneet naista, ja kun vihdoin tärppäsi, muuttivat yhteen naisen kanssa jolla olikin syynsä miksi oli hakemassa miestä. Yhärit kun joutuvat muuttamaan talosta rivariin, hakevat elättäjää joka tienaa rahaa ja remppaa taloa. Ovat upeita aluksi, mutta kun mies on saatu painoa tulee lisää ja hellyys muuttuu vastikkeelliseksi. "Minä korjaan" ja "minä maksan" ovatkin ihanampaa kuin piknikki ja halit.
Ainakin minulla sinkkuna pysyy draivi päällä. Kun seurusteleva korjaa taloa, sinkku voi käydä salilla. Kun omakotitalollinen istuu autotallissa kaljalla, sinkku voi käydä sosiaalisissa tilaisuuksissa. Kun perhemies ostaa halvan paidan alesta, sinkku voi peilailla Stockmannilla nätit myyjätytön avustamana vähän parempaa paitaa. Kun aviomies katsoo tositeeveetä, sinkku voi lueskella pelimieskirjoja.
Se koska ja kenestä ottaa kiinni, onkin sitten monimutkaisempi juttu.
Nimen omaan. Mielummin sinkkuna kuin aisurina. Se on naisten taktiikka. Tarpeeksi kauan kun pitää jotain miestä ilman, niin se sortuu elättäjäksi toisen miehen äpärälapsille.
Tervekätinen mies ei naista tarvi.
Downward spiral..
Jos mies on ollut yksin ja enimmäkseen vailla naiskontakteja yli 30 vuotta, niin kyllähän siinä hienosti vieroittuu koko hommasta eikä ole yhtä kielipitkällä niiden naikkosten perään kuin enemmän peuhanneet kanssaveljensä. Miksi juosta jonkin sellaisen perässä, mistä on saanut suurimmaksi osaksi vaan negatiivisia kokemuksia? Sitten ihmetellään, kun ei naiset kiinnosta ja jätkän täytyy olla joku homo.
Välillä tosin iskee sellaisia epätoivon hetkiä, että näinkö tää elämä tulee menemään etten koskaan saa parisuhdetta ja tulee netistä jotain yritettyä hakea. Turhaa hommaa, tulee vaan tunne että olen ruma paska joka ei kelpaa kuin niille pulleille ja lässähtäneille yksinhuoltajille (vaikka olen normikroppainen ja näköinen mies), taikka viimeisiä lisääntymisvuosiaan viettäville yli 30v naisille joita pitäisi heti olla pistämässä tiineeksi, ennemmin sitten vaikka yksin koko elämä.
No jos olet itse yli 30v, niin miksi sinusta pitäisikään kiinnostua muiden kuin yli kolmekymppisten?
Vanhanajan poikamiehuus on kultaista menneisyyttä. Ennenvanhaan oli poikamiehiä, jotka oli vielä keski-ikäisenä komeita, charmikkaita, hyvin pukeutuvia, sivistyneitä, sosiaalisia ja veijarmaisesti humoristisia.
Nykyään "poikamies" on pleikkaa pelaava ätmi, joka elää juustonaksuilla ja kärsii D-vitamiinin puutteesta, koska ei ikinä poistu kämpästään.
Tuulahdus vanhojen aikojen poikamiehuudesta Hollywoodissa oli pitkään poikamiehenä pysytellyt näyttelijä George Clooney. Jatkuvat naisten- ja homojenlehtien juorut naimiisiinmenemisestä loivat painetta, ja Clooney viimeisten tietojeni mukaan on vanhoilla päivillään mennyt naimisiin ja tullut muistaakseni isäksikin.
Mistähän elokuvista tuo kuva on peräisin?
Tuollaiset miehet ovat aina olleet harvinaisia, eivätkä todellakaan minkään tavisnaisen ulottuvilla. Jos mies on komea, charmikas, hyvin pukeutunut, sivistynyt, menestynyt, sosiaalinen ja humoristinen - eli unelmien prinssi - naisenkin tulee olla unelmien prinsessa. Ennen vanhaan nämä miehet olivat käytännössä aatelisia ja/tai rikkaasta teollisuussuvusta, ja he naivat nuoren ja kauniin viimeisen päälle laittautuvan ja etiketin suvereenisti hallitsevan rikkaan perheen tyttären, mielellään aatelissuvusta.
Mutta ilmeisesti Suominaisen käsitys on että miehen tulee olla ihmeellinen menestyjäsuorittaja ja julkkisviihdyttäjä, kun taas nainen voi vain olla sellainen ulkonäköpaineet roskakoriin heittännyt tätitukkainen harmaavarpunen.
On meitä kyllä vieläkin.
Samat ajatukset. Olen 35 enkä ole enää halukas uhraamaan vapauttani suhteelle. Naisten kiinnostus on herännyt, töissäkäyvä ja vastuullisena tunnettu riittävän sosiaaalinen mies on ihan hyvää valuuttaa, kokemattomuudestakaan eivät naiset tiedä.
Mutta niin kuin olen sanonut. Se että diili kelpaa tänään, ei tarkoita sitä että diili kelpaisi myöhemmin, huonommilla ehdoilla.
Seurustelu, yhteiset kokemukset ja kasvaminen yhdessä olisi kelvannut. Elämä akselilla töihin-Ikeaan-K-Rautaan-kuskaamaan-remontoimaan sohvalle lepäilemään ei kelpaa. 8 tuntia töissä tunti matkoihin riittää, sen jälkeen koittaa vapaa-aika. Se käytetään a) naisen kanssa mukavien asioiden tekemiseen b) ilman naista mukavien asioiden tekemiseen. Sitä EI käytetä naisen keskiluokkaisen unelman toteuttamiseen.
Eikä sitä vanhan naisen kanssa pysty paljon mukavia asioita tekemään (eli nussimaan), kun ei sen ulkonäkö pahemmin innosta ja luonnekin on muuttunut katkeran feministiseksi ja parasiittiseksi miesvihaksi. Poissa on tyttömäinen viattomuus. Ja jos tosiaan on seksuaalisesti kokematon POIKAmies, niin ei missään tapauksessa kannata mihinkään "aisuri" -tyyppiseen alistussuhteeseen suostua, vaan on vaadittava parasta, kaikesta huolimatta. On vaadittava naiselta koskemattomuutta ja nuoruutta. Meillä on kaikilla oikeus teinirakkauteen, vaikka sitten vanhemmallakin iällä.
Ei naisen välttämättä tarvitse neitsyt olla, tai edes nuori.
Toki nuoremmat miellyttävät enemmän silmää, mutta ovat tietyissä asioissa vähän kypsymättömiä. Liikaa draamaa ja sellaista miehen testaamista, tai ainakin vaikuttaisi siltä.
Mutta pitää olla nuorekas. Sellainen asenne että se elämä ja rakkaus on edessä. Mutta kolmekymppiset haluavat keskittyä siihen Oy Aviopari Ab-elintasoiluun, ja kolmevitoset ajattelevat niin kuin minä haluaisin ajatella 65-vuotiaana.
En oikein usko että alan suhteeseen. Tai ehkä sitten vanhempana. Eläkeläisenä.