Epäsosiaalisuus ja kaverittomuus

Ootko kokeillut facebookkia luo profiili ja sieltä löytyy erillaisia ryhmiä sinkuille ja vaikka maaseuduista pitäville,voi löytyä morsmaikku sieltä paremmin kuin nettideitistä.

Voisit löytää myös mieskavereita niistä ryhmistä.

Lähdetään perusteista liikkeelle: Minkälaiset on sun sosiaaliset kyvyt? Rajoittuuko ne vai "hein" sanomiseen kassalla vai pystytkö ylläpitämään keskustelua ventovieraankin kanssa? Vai oletko kenties "kun minuun tutustuu ja lämpeän niin juttua alkaa lentää"-tyyppi?

Jos sosiaaliset kyvyt on huonossa hapessa niin ootko halukas oppimaan kommunikoimaan ihmisten kanssa vaikka se tarkoittaisi menemistä pois omalta mukavuusalueelta?

Ja naiset vähän(lue paljon) vieroksuu miehiä joillla ei oo kavereita.

Jos olet epäsosiaalinen, niin älä ainakaan etsi "normaalia" naista jolla on tuhat kaveria ja joka liihottaa siellä täällä.
Ole oma itsesi, ja etsi kaltaisesi nainen.
Jos tuosta avaustekstistä ottaa muutaman itsesäälilauseen pois, niin sehän on deitti-ilmoitus jo siinä!
Ja sitten koska olet tuollainen epäsosiaalinen, niin pidä huoli että annat sille naiselle perääntymismahdollisuuden etkä jää roikkumaan jos joku kiinnostuu, ja sitten antaakin pakit.
Koska pahinta mitä voi tehdä on olla epätoivoinen.
Ja juna sulla ei mee ikinä, sä oot mies, ja voit siittää jälkeläisiä pitkänkin ajan kuluttua vielä. Joten keskity myös siihen, miten saat elämästäsi ensin vähemmän tylsää.
Ei kukaan nainen halua miehen kanssa olla vaan siksi, että miehellä on liian tylsää.
Sehän tarkoittaa, että miehellä ei ole päänsisällä elämää.
Tai sitten etsi kaltaisesi nainen, jolla on myös tylsää. Mutta älä yritä vangita jotain eläväistä ja iloista naista itsellesi kepulikonstein, jos kuitenkin olet pohjimmiltasi sellainen kun olet. Ihminenhän ei muutu.

Viestissäsi kirjoitat, ettet ole valmis muuttamaan toimintatapaasi ja tapojasi millään tavalla. Se on aika iso ongelma, sillä jos tekee kaiken aina samalla tavalla, lopputuloskin on todennäköisesti sama.

Eipä ihmisiin tutustuminen loppujen lopuksi ole mitään rakettitiedettä. Koeta ajatella, ettei luonne ole mikään kohtalo, joka kahlitsee sinut tyrmään loppuiäksesi, kun "et osaa" ja kun olet "epäsosiaalinen". Sinä voit oppia juttelemaan ihmisille, kun harjoittelet, se muuttuu helpommaksi kerta kerralta. Juttele kaikille ilman sen isompaa päämäärää ja elämää suurempaa aihetta niin että saat harjoiteltua luontevaa lähestymistä ja peloistasi vapautumista.

Tsemppiä sulle. Muista, että kaikilla ihmisillä on sosiaalisia pelkoja niin kuin sinullakin, niin myös epäonnistumisia. Kaikki pelkäävät torjutuksi tulemista ja kaikilla on siitä kokemusta. Ja löytyy naisia, jotka nimenomaan etsivät ujoja miehiä ja jotka ovat itsekin ujoja. Jos kumpikin ajattelee, ettei osaa lähestyä, niin lopputulos on tiedossa.

Ei toivoakaan tuollaisella otuksella. Olet varmaan joku hemmetin seko hihittelijä ja psykopaatti.
Pysy erossa tytöistä äläkä pilaa kenenkään elämää .

Haleudu terapiaan.

"Haluaisin oikeasti löytää kumppanin ja perustaa perheen. Olen vain todennut, että epäsosiaalisena ihmisenä se on täysi mahdottomuus."

Kumppanin (ja kavereiden) löytäminen ei ole vaikeaa, paitsi jos ajattelee sen olevan mahdotonta ;). Vain sinä pystyt ratkaisemaan tämän ongelmasi. Kuten kaikessa muussakin, täytyy tavoitella sitä mitä haluaa, keksiä keinoja. Luoda oma strategia, ja välitavoitteita. Jos yksi keino/strategia ei johda haluttuun tavoitteeseen, täytyy keksiä toinen. Ja pohtia miksei ensimmäinen onnistunut. Totuus on se, että olemalla kotonasi yksin, jäät yksin. Tarvitaan suunnitelmia, tekoja, toimintaa.

Mitä jos aloittaisit tuosta "epäsosiaalisuudesta"? Miettisit mitä sillä tarkoitat? Miksi haluat ajatella itsestäsi noin? Ei yksinäisyys sinällään ole epäsosiaalisuutta. Itse kyllä arvostan sitä, että miehellä on oma elämä, omia ihmissuhteita ja harrastuksia. En halua, että minä olen miehen koko sosiaalinen elämä. Mutta naisia on erilaisia. Aivan varmasti myös sellaisia, jotka haluavat viettää tasaisen rauhallista elämää.

Sanoit olevasi ujo. Ujo voi olla, jos se ei haittaa pahemmin elämää, tee siitä hankalaa, ja löytyy rohkeutta sen vastapainoksi. Ikävä kyllä ujous yleensä vain lisääntyy ongelmaksi asti, jos on aina yksin, hyvin harvoin toisten seurassa. Mitä teet ammatiksesi? Onko sinun pakko asua siellä maaseudulla? Mitä jos pitäisit välivuoden maalaiselämästä, ja hankkiutuisit töihin pikkukaupunkiin?

Sinua ehkä lohduttaa, että suuri ellei jopa suurin osa pariutuneista kadehtii tilannettasi. Saat tehdä mitä haluat ja keskittyä olennaiseen. Pariutuneet jaksavat päivästä toiseen, koska toivovat (turhaan) asioiden muuttuvan parempaan tai hautaavat omat haaveensa lasten takia.

Ihmisten paras puoli on siinä, että kun heidän kanssaan on tekemisissä, oppii arvostamaan yksinäisyyttä.

Miten olisi love coach?Parisuhdevalmentaja vai mitä ne ovat.

Minulla on muutama poika-/miesystävä löytynyt netin kautta, mutta ikinä en ole nettideittihommiin lähtenyt! 2 ensimmäistä suhdetta löysin chatin kautta, täällä suomi24:sessa toisen, toisesta on jo niin kauan että oliko kissin chatti jopa? No kuitenkin, ihan jutustelemalla siellä sai hyvän mielikuvan, ja sitten vaihdettiin sähköpostiosoitteet ja puhelinnumerot aikanaan. Eka suhde kesti 2 vuotta, toinen 7 v. Nykyinen löysi sattumalta kai minun profiilini, kirjoitti vieraskirjaani (sillon kun sellainen oli) ja siitä se sitten lähti..

En ole mitenkään suupaltti itse, eikä miehenikään ole koskaan mitään ruunebereja ollut. Monesti on epäsosiaaliselle helpompaa kirjoittaa kun puhua, joten tälläinen tutustuminen on itselleni ollut hyvä tapa.. Ei mitään liukuhihnameininkiä, niinkuin nettideiteissä, ei periaatteessa etsi mitään, mutta juttelee avoimesti ihmisten kanssa.. Jos joku tuntuu mielenkiintoiselta niin sitten juttelee pidemmin. Mutta ei sitten toisaalta sitä kiusallista baaripokailua ja kännisönkötystä tai kaupan kassalla heruttelemista, niissä en ole hyvä, vaivaannun moisista tilanteista niin, että en oikein osaa toimia saati sanoa mitään rakentavaa tai edes hauskaa..

Oma aviomieheni oli pahasti syrjäytynyt aikaan, kunnes ihan parilla hölmöllä lauseella sai mielenkiintoni heräämään. Toki se mielenkiinnon herääminen vaatii myös tuuria, mutta se vaatii myös sen, että heittää kommentin sinunlaisista kiinnostuvalle ihmiselle. Älä missään nimessä lähde millekkään valmentajakurssilässynläälle, ne ovat vain naisenkaatajia varten, kuinka oppia pelimieheksi jne.. Mutta siis aviomiehelläni ei ollut ystäviä, ei kavereita, eikä edes tuttuja. Hän oli työtön ja asui syrjäisessä kaupungissa, pienessä yksiössä kaukana keskustassa, ei käytä alkoholia eikä käynyt baareissa. Masentunut. Omien ongelmiensa vanki. Tapojensa orja. Tietokoneriippuvainen. Ja silti hän sai naisen, jonka kanssa meni naimisiin ja sai lapsen.. Se vaan vaatii sen, että kohtaa sen oikeanlaisen ihmisen.. Miehelläni siihen meni kauan, montamonta vuotta, hän on minua 13 vuotta vanhempi, täytti juuri 40v. Ehkä vähän masentavaa, että niin kauan meni kunnollisen suhteen löytämiseen, mutta myös toivoantavaa, että hänen ikäinen pahasti syrjäytynyt yksinäinen mies voi löytää itselleen naisen jonka kanssa perustaa perheen..

Ensimmäinen tehtäväsi olisi karistaa itsestäsi vääristynyt kuva epäsosiaalisena miehenä.
Epäsosiaalisuus käsitteenä liittyy rikolliseen sopeutumattomuuteen yhteiskunnan lakien edessä. Sinä tuskin olet sillä lailla epäsosiaalinen.

Sinun ongelmasi huomaamme arkuutena ja torjuvana ihmissuhteissa.
Tiedä että ihminen kykenee muuttumaan!
Kun murrat jäätyneen kuvasi siitä, että et halua etkä osaa olla ihmisten seurassa, niin olet jo askelen lähempänä päämäärääsi.

Ihmisen on muutenkin erinomaisen hyvä pitää joitain ihmissuhteita yllä mielenterveydellisten syiden vuoksi. Ihminen on luotu olemaan yhteydessä muihin.
Se vain edellyttää jonkin verran ahkeruutta. Veltto ja laiska ihminen jää saamattomuuttaan yksinäiseksi. Oma aktiviteetti on tärkeä momentti. Myös kyky sietää torjutuksi tulemista. Meistä jokikinen joutuu silloin tällöin kokemaan torjuntaa, mutta silloin on hyvä, että ei elä yhden ystävän varassa.
Ja ajan kanssa myös se, joka torjui, taas lähentyy.
Ihmissuhteet ovat paljolti sormien lävitse katsomista ja anteeksiantoa. Ystävyys perustuu usein lähentymis-etääntymis -sykliin, parhaita ovat ne ystävät, jotka tämän tajuavat ja antavat tilaa toisilleen.

Mitä vanhemmaksi ja pitempään ihmispolon erakkomaisuus jatkuu, sen oudommaksi ja höperömmäksi hänen sielunsa muotoutuu. Aina kylähulluuteen tai muuhun vihamieliseen särmikkyyteen asti, lähes paranoidiseen käytökseen.
Tarvitsemme toisiamme peilataksemme itseämme muihin.

Yksinäisyys tuo mukanaan rakkaudettomuuden elementin.
Rakastaaksemme tarvitsemme siihen toisia ihmisiä. Rakkautta sinäkin etsit, sillä rakkaus luo elämää, ei kuolemaa. Yksinäisyys on kuolemista maailmalle ja itsellemme.

Jos et ole päässyt harjoittelemaan ihmissuhteiden muodostamista lapsuuden olosuhteiden vuoksi, olisi sinulla mahdollisuus tehdä sitä jossain ryhmäterapioissa.
Se ei ole välttämätöntä, jos omaat vähänkin rohkeutta ja myönteistä asennetta hyväksymällä muut ihmiset sellaisena kuin he ovat.

Hakeutumalla harrastekerhoihin rohkeasti esim. harrastajateattereihin näyttelemään, kirjoituspiirit, maalauskerhot, historian harrastajat, valokuvaus ym. Kansalaisopistoissa on tuhottomasti erilaisia harrastusmahdollisuuksia, joista valita. Aloitapa pelottomasti jokin uusi harraste! Mutta... ei mitään yksinäisen miehen kalastusta tai veneilyä kuitenkaan.

Näistä yhteisöllisistä harrastuksista voi löytyä myös puoliso.
Tuttavaperheemme poika löysi vuosia sitten tulevan puolisonsa kirjoituspiiristä ja hän on tällä hetkellä kahden lapsen onnellinen isä.

Myös erilaiset avustusjärjestöt ottavat ihmisiä toimintaansa. Se voisi olla sinulla maan mainio tapa lähestyä rakkaudellisesti muita ihmisiä auttamalla vähempiosaisia.
Koiraharrastuksen piiristä voit täysin varmasti löytää naistuttavuuksia, mutta se edellyttäisi koiran hankintaa ja kiinnostusta koiran koulutukseen.
Koiran kautta tutustuminen naisiin voisi olla helpompaa, koska puheenaihe löytyisi siitä käden ulottuvilta karvaisen lemmikin muodossa, niin mikäpä sen kätevämpää.
Agilityharrastus on oiva keino fyysisen kuntosi kasvattajana.
Koiran koulutus esim. etsintä -ja pelastustyöhön voisi olla mitä mielenkiintoisinta ja näin ollen sinullekin harjoitusta asenteessa ihmisen arvokkuuten.

Kun kunnioitat ja arvostat muita ihmisiä, pidät heitä tärkeinä ja varteenotettavina elämäsi virkistyttäjinä, se heijastuu käytöksessäsi niin, että seuraasi hakeudutaan mielellään.

Ei ole kyse sosiaalisista kyvyistä., naiset ei halua että niille jutellaan. Satoja alotteita tehneenä voin todeta että naisia ei kiinnosta kuin komeat pelimiehet eikä mikään tavis tallaaja joten naisiin on aika mahdoton tutustua vaikka olisi puhelias ja sosiaalinen. Naiset on aina samanlaisia ja haluavat samoja miehiä eli niitä pelimiehiä.

Tämä on muna-kana-ongelma, sillä sosiaalisten taitojen kehittymiseen tarvitsisi mieluusti jonkun tukevan henkilön. Tilanteeni muistutti ap:n omaa, mutta satuin opiskeluideni lomassa saamaan erittäin hyvän ystävän, jonka kanssa olen voinut jakaa sosiaaliset vaikeuteni. Huomaan, että en todellakaan ole niin epäsosiaalinen, ujo tms. kuin alkuaan luulin, ja mm. itsevarmuuteni on noussut.

Silti minuakin kaivertaa ongelma, että mistä niitä puolisoita saa. Usein kuulee tähän vastattavan, että "menee ulos ja juttelee", mutta tuossakin on ongelmia, joista eräs on esimerkiksi ap:n mainitsema ymmärrettävä haluttomuus mennä juopottelupaikkoihin. Sitten tietysti miettii, että mihin ihmeeseen sitä pitää mennä? Kerhoihin tai muihin harrastuksiin meneminen voi olla hyvä keino, mutta itselläni on ainakin ongelmana, että harrastuksissani ei paljoa vastakkaista sukupuolta näy. Vaihtoehtona on tietysti mennä kerhoon, josta ei sydämensä kyllyydestä välitä, mutta tekee sen rakkausmielessä. Tämä on ehkä hankalin vaihtoehto henkisesti, mikäli sitä oikeaa ei löydykään seurasta ja joutuu ehkä hyppimään kerhosta toiseen. Kavereita voi harrastuksista löytää, mikä voi taas johtaa heidän kaveriensa tapaamiseen illanistujaisten tms. muodossa, mistä voi sitten sen morsiamenkin äkätä.

Onnea sinne, tiedän mitä sontaa yksinäisyys on.

Huonosti menee kun ei kelpaa edes sosiaalisena. Varmaan 25 vuotta pelasin pallopelejä eri joukkueissa ja lajeissa mutta ei naiset kiinnostuneet minusta.

Kuusamon naiset ne vasta nirppanokkaisia valaita onki