Olen nyt ollut ihanan mieheni kanssa yhdessä yli kuusi vuotta. Seitsemäs joulu yhdessä on siis tulossa. Olemme molemmat vakituisessa työssä, lainaa ei ole vielä, vaikka asunnon hankinta on kyllä edessä.
Mieheni on halunnut pitkään lasta (siis tulevaisuuteen kuuluvana asiana), mutta minulla ei ollut koskaan ollut vauvakuumetta. Kammoan koko ajatusta synnytyksestä ja raskauspahoinvoinnista. Olin siis jo päättänyt, että lasta en tee, ehkä joskus kuitenkin voisin adoptoida. Nyt kuitenkin ajatukseni ovat muuttuneet!
Olen valmis äidiksi ja kestämään sen synnytyksen (vaikka siihen sitten kuolisi :D ). Rakkaalleni tämä on tietysti hyvä uutinen, vaikka tuntuukin vielä epäröivän mahdollista isyyttä. Molemmat kun kammoksutaan väsyneitä lapsia, jotka itkevät ja kiukuttelevat kaupoissa. Eihän ne aina sellaisia ole, sehän me tiedetään. Kyllähän mekin joskus kiukutellaan toisillemme väsyneenä.
No mikä sitten on ongelma? Se, että koska on oikea aika aloittaa yritys? Olen näet vakituisessa työpaikassa, mutta ollut siellä vasta n.4kk. Koeaika on siis loppumassa. Töihin mennessäni en ajatellut vielä lapsiasioita. En olisi luullut että minulle tulee tämmöinen varmuus haluamisesta äidiksi.
Tuntuukin siis ihan epäreilulta, että en voi vielä aloittaa lapsen tekoa. Mitä ne siellä työpaikkalla ajattelee, jos näin pian alkaisin olemaan maha pystyssä. Luulisivat että olen tarkoin suunnitellut vakituisen työpaikan saannin jälkeen tulla raskaaksi!! En halua että minusta ajatellan niin. Olisihan se epäreilua työpaikkaakin kohtaan.
Eli kauan minun pitää vielä olla töissä että kehtaan lähteä matkalle äityyteen? Niin mielelläni haluaisin jännittää raskaustestin kanssa jo vuoden vaihteessa, mutta enhän voi olla niin törkeä. Kertokaa mielipiteenne, koska en halua puhua tästä ystävieni kanssa. Heidät haluan yllättää, koska he vielä luulevat että en koskaan tekisi lasta. Voihan tietysti olla niinkin, että en koskaan lasta saa.
Mutta mitä olette mieltä? Pohdin tätä asiaa päivin ja öin.
Mieheni on halunnut pitkään lasta (siis tulevaisuuteen kuuluvana asiana), mutta minulla ei ollut koskaan ollut vauvakuumetta. Kammoan koko ajatusta synnytyksestä ja raskauspahoinvoinnista. Olin siis jo päättänyt, että lasta en tee, ehkä joskus kuitenkin voisin adoptoida. Nyt kuitenkin ajatukseni ovat muuttuneet!
Olen valmis äidiksi ja kestämään sen synnytyksen (vaikka siihen sitten kuolisi :D ). Rakkaalleni tämä on tietysti hyvä uutinen, vaikka tuntuukin vielä epäröivän mahdollista isyyttä. Molemmat kun kammoksutaan väsyneitä lapsia, jotka itkevät ja kiukuttelevat kaupoissa. Eihän ne aina sellaisia ole, sehän me tiedetään. Kyllähän mekin joskus kiukutellaan toisillemme väsyneenä.
No mikä sitten on ongelma? Se, että koska on oikea aika aloittaa yritys? Olen näet vakituisessa työpaikassa, mutta ollut siellä vasta n.4kk. Koeaika on siis loppumassa. Töihin mennessäni en ajatellut vielä lapsiasioita. En olisi luullut että minulle tulee tämmöinen varmuus haluamisesta äidiksi.
Tuntuukin siis ihan epäreilulta, että en voi vielä aloittaa lapsen tekoa. Mitä ne siellä työpaikkalla ajattelee, jos näin pian alkaisin olemaan maha pystyssä. Luulisivat että olen tarkoin suunnitellut vakituisen työpaikan saannin jälkeen tulla raskaaksi!! En halua että minusta ajatellan niin. Olisihan se epäreilua työpaikkaakin kohtaan.
Eli kauan minun pitää vielä olla töissä että kehtaan lähteä matkalle äityyteen? Niin mielelläni haluaisin jännittää raskaustestin kanssa jo vuoden vaihteessa, mutta enhän voi olla niin törkeä. Kertokaa mielipiteenne, koska en halua puhua tästä ystävieni kanssa. Heidät haluan yllättää, koska he vielä luulevat että en koskaan tekisi lasta. Voihan tietysti olla niinkin, että en koskaan lasta saa.
Mutta mitä olette mieltä? Pohdin tätä asiaa päivin ja öin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
hei vaan.. kuule asia voi olla niinki, että lasta ei niin vaan tulekkaan,,ei niitä niin vaan tehdä kun on sopiva aika . se on kurjaa jos vuoden verran tai enemmän saat tehdä raskaustestejä ja sitten pettyä joten saatat hyvässä saumassa vielä olla kauan töissä ja sitten kun tulet raskaaksi on työpaikka ihan sivuseikka ja varsinkin kun se on vakituinen. jos todella haluat lasta et varmasti ota pulttia muien sanomisista. sinulla on oikeus työhön ja raskauteen. kaikkea hyvää, p.s minulla on pieni poika ja kesällä ehkä takaisin töihin. arki ei ole mitään kamalan helppoa ollut työ- ja seuranaiselle, mutta on tämä kuitenkin minun elämäni suurin ja juttu ja ensirakkaus,, en jaksa murehtia töitä. se synnytys vasta jotain oliki..jäi positiivinen kuva. tsemppiä sinulle,
Oikea aika aloittaa yritys on mahd. pian eli ASAP. Toinen vastaaja jo sanoikin, että saattaa mennä vuosia eikä tulosta välttämättä synny.
Meilla meni toisen lapsen tekoon kuutisen vuotta, kun taas eka sai alkunsa kolmessa kuukaudessa.
Mitä sä muiden ajatuksista välität, omaa elämääshän sä elät.
Sitä tapahtuu KOKO ajan, että naiset yhtäkkiä ilmoittavatkin jäävänsä äitiyslomalle vaikka ovat juuri tulleet töihin. Kyllä työnantajat joka alalla ovat varmasti asiaan jollain lailla varutuneet kun kyse on synnytysikäisistä naisista. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Älkää ihmeessä jättäkö yrittämättä vain sen takia että se ei ehkä olisi reilua työantajaa- ja kavereita kohtaan...Ja voihan asiasta keskustella ihan avoimesti vaikka pomon kanssa jos pelkää että vääränlaiset huhut lähtevät liikkeelle... Ja jos yrittäessä tärppää heti alkuunsa, mielestäni ei ole niin hirveän kamalaa sanoa työnantajalle että kävi "vahinko" ja haluatte pitää lapsen...Sen kautta selviäisi monelta selittelyltä, jos asiaa nyt ylipäätään haluaa kenellekkään töissä selittää. Mutta älkää miettikö liikaa mitä muut asiata mahdollisesti ajattelisivat, tehkää niinkuin sydän sanoo! Jos tunnette olevanne valmiita ja haluatte pienen käärön syliinne niin ei muuta kun go go! :)
Ensinnäkin, raskaaksi tulemisessa voi kestää vuosiakin. Toisekseen, jos töitä ajatellaan, niin KOSKAAN ei ole sopiva aika. Äitiysloma vaatii aina järjestelyjä. Minä luulen, että moni työnantaja olettaaa synnytysikäisten naisten tulevan raskaaksi, joten jos kerran ajattelet asiaa uran kannalta, niin lapset on hyvä hoitaa hetimiten!
sinun raskautesi hevon v* h*ttiäkään.
Ensimmäistä kun jäin äitiyslomalle, niin etukäteen murehdin, miten kaikki siellä töissä sitten pärjää.. meni ohi kahdessa päivässä.
Kiitos paljon tuestanne ja rohkaisusta :)
*iso halaus*
Enköhän sitä sitten vaan rohkeasti lähde yrittämään. Kiitos.
Olin vuosi sitten täsmälleen tilanteessasi, kun aloimme haluta vauvaa. Sovimme ajankohdan, jonka jälkeen vauvaa saa tulla ja ajateltiin, että kyllähän siinä kestää. Mutta humps, 11 vuotta pillerien syöntiä takana ja tulin ekassa kuussa raskaaksi! Eli ei myöskään kannata laskea, että raskaaksi tulo vie aikaa, minun ympärilläni on monia heti raskaiksi tulleita.
Ihan alkuun tulikin mieleen, että eipä oo herkkua kertoa töissä, mutta kun itse tottui ajatukseen, alkoi tuntua ihan samantekevältä mitä ne siellä ajattelee. Ja hyvinhän kaikki on mennyt. Eihän kukaan töissä kehtaa mitään ilkeää sanoa vaikka mielessä miettisivätkin. Ja äkkiä se unohtuu, että on ollut niin lyhyen aikaa siellä, kyllähän ne on nuoren naisen palkatessaan varautuneet tällaisiin "riskeihin".
Nyt kun vauva kohta syntyy, tuntuu että onneksi aloitettiin vauvan hankinta ajoissa kun siltä tuntui, koska ei malttaisi odottaa vauvan syntymää. Toki luulen, että jos olisin ehtinyt olla pidempään töissä, olisi äitiysloma tuntunut houkuttelevammalta ajatukselta. Nyt kuitenkin viihtyy vielä niin hyvin töissä, että vähän harmittaa ajatus poisjäännistä. Mutta meillä isä käyttääkin osan vanhempainlomasta eli pitkä breikki töistä ei ole tiedossa.
Tsemppiä päätöksellesi!
Olin vuosi sitten täsmälleen tilanteessasi, kun aloimme haluta vauvaa. Sovimme ajankohdan, jonka jälkeen vauvaa saa tulla ja ajateltiin, että kyllähän siinä kestää. Mutta humps, 11 vuotta pillerien syöntiä takana ja tulin ekassa kuussa raskaaksi! Eli ei myöskään kannata laskea, että raskaaksi tulo vie aikaa, minun ympärilläni on monia heti raskaiksi tulleita.
Ihan alkuun tulikin mieleen, että eipä oo herkkua kertoa töissä, mutta kun itse tottui ajatukseen, alkoi tuntua ihan samantekevältä mitä ne siellä ajattelee. Ja hyvinhän kaikki on mennyt. Eihän kukaan töissä kehtaa mitään ilkeää sanoa vaikka mielessä miettisivätkin. Ja äkkiä se unohtuu, että on ollut niin lyhyen aikaa siellä, kyllähän ne on nuoren naisen palkatessaan varautuneet tällaisiin "riskeihin".
Nyt kun vauva kohta syntyy, tuntuu että onneksi aloitettiin vauvan hankinta ajoissa kun siltä tuntui, koska ei malttaisi odottaa vauvan syntymää. Toki luulen, että jos olisin ehtinyt olla pidempään töissä, olisi äitiysloma tuntunut houkuttelevammalta ajatukselta. Nyt kuitenkin viihtyy vielä niin hyvin töissä, että vähän harmittaa ajatus poisjäännistä. Mutta meillä isä käyttääkin osan vanhempainlomasta eli pitkä breikki töistä ei ole tiedossa.
Tsemppiä päätöksellesi!
Hei,
Missä iässä te kirjoittajat olette päättäneet, että lapsi saa tulla?
Nam nam kirjoitti, että 11 vuotta pillereitä takana. Mulla lähes 10 pillereitä takana ja nyt lopetin ne, kun miehen kans puhuttiin, että annetaan kierron tasoittua ja aletaan yrittämään lasta puolen vuoden päästä.
Ajoittainen vauvakuume vaivaa (riippuen kiireistä, miten ehtii ajatella) - siksi lopetimme pillerit - mutta vähän jännittää alkaa yrittämäänkin. Suuri muutos edessä. Mutta tosiasia on, että lapsi on yhä enemmän mielessä ja ikääkin on. Parisuhde vakaa. Oman alan töissä olen ollut vasta vähän aikaa, joten työnteko maistuu. Kuitenkin, kuten joku sanoi: ei voi ennustaa, miten kauan menee ennen kuin onnistaa.
Kuten nam nam sanoi, kun lapsi on sitten tuloillaan, ei sen tuloa malttaisi odottaa. Mullakin mies voisi jäädä kotiin. Ehkä siis niin mielläkin.
Hyvää jatkoa kaikille lasta odottaville tai miettiville.
T:Rouva 28
Tervehdys rouva 28 v!
Olen myöskin 28-vuotias nyt kun ensimmäinen lapsi syntyy. Tuntuu ainakin minulle oikein sopivalta iältä. Ollaan ehditty olla pitkään yhdessä miehen kanssa, opiskella, olla töissä, reissata yms. Mutta ei vielä niin paljoa, että olisi kyllästynyt ja siksi ei tämä lapsen hankinta ole mikään välivuosi työelämästä -juttu, vielä on into plalata töihin. Mutta toisaalta on kuitenkin vielä niin nuori, että näitä lapsia ehtii hankkia lisää jos siltä tuntuu. Nimittäin minä en ainakaan ole ikinä ollut kovin lapsirakas ja ajatuksena oli, että 1 lapsi voisi riittää hyvin. Mutta jo tämä raskausaika on niin mukavaa (9. kk menossa) ja tieto oman lapsen tulosta pistänyt pään ihan uskomattoman sekaisin. Ne vanhat tiukat mielipiteet on tippuneet yksi kerrallaan raskauden aikana. Eli voi olla, että ne äidilliset tuntemukset ja vauvakuumeet ei kaikille tule vahvasti ennen kuin on jo raskaana. Ja siinä vaiheessa tulee se olo, että jos nyt en olisi raskaana, en jaksaisi yhtään enää odottaa (varsinkin kun tämä odotusaikakin kestää, tosin minulla se ainakin tuli ihan tarpeeseen). Ja sitä paitsi jos mieskin on innoissaan lapsiasiasta, on raskausaika suhteen parasta aikaa. On niin kiva suunnitella yhdessä vauva-aikaa, kun ajatukset on varmaan vähän epärealistisia... ;)