Olen 31 vuotta ja tyttöystäväni on 25. Olemme seurustelleet nyt kolmen kuukauden ajan. Tuo aika on tuntunut todella pitkältä vaikka onkin vielä melko lyhyt parisuhteeksi. Kaksi ensimmäistä kuukautta meni todella hyvin ja alusta alkaen tuntui, että kaikki palaset loksahtavat kohdalleen.
Alun huumassa teimme hätäisen päätöksen muuttaa yhteen, sillä molemmat olimme etsineet uutta asuntoa ja koska muutenkin olimme koko ajan yhdessä niin yhteenmuutto tuntui loogiselta ratkaisulta.
Yhteenmuuton jälkeen suhteemme alkoi kokea kolhuja. Arkisissa jutuissa tuli riitaa välillä pienistäkin jutuista. Nyt tyttöystäväni kertoi, että hänen tunteensa ovat viilenneet ja suhde tuntuu enemmän ystävyyssuhteelta. Meillä kyllä on läheisyyttä, mutta intohimo on kadonnut. Molemmat haluaisimme saada kadonneen kipinä takaisin.
Suhteessa oli jo ihan alussa melko paljon vastoinkäymisiä. Kärsin suhteen alussa kroonisesta eturauhastulehduksesta (minkä sain ilmeisesti kylmetettyä itseni ulkona). Tämä hankaloitti seksuaalista kanssakäymistä; osittain kipujen vuoksi ja osittain siksi, että alakerta tuntui jotenkin ”turtuneelta”. Tästä huolimatta meillä oli kyllä ihan onnistunutta seksiä, mutta jokaista kertaa varjosti epämiellyttävä tunne tai kipu lantionpohjassa. Tyttöystäväni oli vaivani suhteen hyvin ymmärtäväinen ja hyvinä päivinä seksi oli loistavaa. Huonoina päivinä taas hommasta ei ole tullut oikein mitään, vaan seksi oli jatkuvaa varomista kipujen vuoksi.
Tuo eturauhasvaiva vain on kestänyt niin pitkään (lieviä oireita edelleen), että se jossain määrin on aiheuttanut itselleni masennusta. En ole ollut suhteessa niin paljoa mukana ja sosiaalinen elämäni on kärsinyt aika paljon muutenkin. Luulen tämän sairastamiseni vaikuttaneen myös tyttöystäväni tunteisiin, koska jatkuvan huonon olon vuoksi en ole ollut tarpeeksi ”läsnä”. En ole osannut tarpeeksi huomioida häntä ja vastata hänen tunteisiinsa. Hän on jälkikäteen kertonut miten joutui ”laimentamaan” tunteitaan, koska pelkäsi etten tuntenut samoin.
Oman hankaluutensa kuvioon tuo se, että heti yhteen muuttamisen jälkeen toukokuussa itselläni oli todella runsaasti menoja. Ehdimme asua muutaman päivän yhdessä kun lähdin reissuun liki 2 viikoksi. Toukokuusta puolet on mennyt poissa kotoa ja olemme ehtineet olla yhdessä kerrallaan vain muutamia päiviä. Nyt kesän ajan olen kesätöissä 300 km päässä ja näimme 1,5 viikon välein muutaman päivän kerrallaan. Ennen yhteenmuuttoa olimme yhdessä joka ainut päivä ja yö. Nyt tyttöystäväni käytännössä asuu yksin yhteisessä asunnossamme, jossa itse ”vierailen” silloin tällöin.
Vielä yksi juttu, joka liittyy seksiin.. Itselleni on muodostunut suorituspaine seksiin liittyen, koska eturauhasvaivani takia seksin sujuvuus on ollut hieman satunnaista. Olemme myös puhuneet toiveistamme seksiin liittyen ja tyttöystäväni haluaisi enemmän spontaania seksiä. Itselläni vain tuo spontaanius on nyt hieman hankalaa, koska seksuaalinen haluni tuntuu olevan jotenkin hukassa. Erektio kyllä on ihan kunnollinen, mutta sen saaminen vaatii normaalia enemmän yrittämistä, eikä yleensä onnistu ilman kunnollista lisästimulaatiota. Rakastan kyllä tyttöystävääni ja koen hänet haluttavana, mutta tuntuu että viestiyhteys yläkerrasta alakertaan kulkee jotenkin takkuillen, joten tarvitaan käsillä tehtävää lisästimulaatiota.
Tämä vaivaa paljon tyttöystävääni ja hän on epäillyt vian olevan jotenkin hänessä. Hänellä on aiemmasta suhteestaan huonoja kokemuksia erektio-ongelmasta ja kokee nykyisen tilanteen jotenkin ahdistavana, eikä haluaisi kokea sitä uudestaan. Tämä onkin aiheuttanut välillemme muutaman pahan konfliktin.
Tämän johdosta olenkin itse alkanut entisestään stressaamaan seksiä, sillä suorituspaineet tuntuvat olevan aivan valtavat.
Itselläni oli kokeilussa noihin eturauhasongelmiin kuukauden kuuri Cialista (5mg). Tuona aikana kyllä alakerrassa oli lähes jatkuvasti eloa ja seksikin oli onnistuneempaa, koska erektion saamiseen ei tarvittu juuri minkäänlaista ärsykettä. Palattuani 10 päivän ulkomaanreissulta harrastimme monta kertaa peräkkäin intohimoista seksiä yhden päivän aikana. Tuon poikkeustapauksen jälkeen seksin harrastaminen onkin ollut nihkeämpää. Cialis kyllä toimii hyvin tuon alakerran virittämiseen, mutta en oikein näe sitäkään pitkäaikaisena vaihtoehtona. On niin pirun kallistakin.
Nyt tarvitsisin hyviä vinkkejä, että mitähän tässä oikein pitäisi tehdä. Emme haluaisi heittää hyvin alkanutta parisuhdetta romukoppaan, koska aluksi tunnetta oli todella paljon ja meillä oli hauskaa yhdessä.
Millä tuota kadonnutta kipinää voisi tähän suhteeseen vielä etsiä? Ja millä tavoin tuota seksiin liittyvää ongelmaa voisi saada puretuksi. Lähinnä siis miten pääsisin noista suorituspaineista ja saisin seksuaalisen itsevarmuuteni takaisin?
Alun huumassa teimme hätäisen päätöksen muuttaa yhteen, sillä molemmat olimme etsineet uutta asuntoa ja koska muutenkin olimme koko ajan yhdessä niin yhteenmuutto tuntui loogiselta ratkaisulta.
Yhteenmuuton jälkeen suhteemme alkoi kokea kolhuja. Arkisissa jutuissa tuli riitaa välillä pienistäkin jutuista. Nyt tyttöystäväni kertoi, että hänen tunteensa ovat viilenneet ja suhde tuntuu enemmän ystävyyssuhteelta. Meillä kyllä on läheisyyttä, mutta intohimo on kadonnut. Molemmat haluaisimme saada kadonneen kipinä takaisin.
Suhteessa oli jo ihan alussa melko paljon vastoinkäymisiä. Kärsin suhteen alussa kroonisesta eturauhastulehduksesta (minkä sain ilmeisesti kylmetettyä itseni ulkona). Tämä hankaloitti seksuaalista kanssakäymistä; osittain kipujen vuoksi ja osittain siksi, että alakerta tuntui jotenkin ”turtuneelta”. Tästä huolimatta meillä oli kyllä ihan onnistunutta seksiä, mutta jokaista kertaa varjosti epämiellyttävä tunne tai kipu lantionpohjassa. Tyttöystäväni oli vaivani suhteen hyvin ymmärtäväinen ja hyvinä päivinä seksi oli loistavaa. Huonoina päivinä taas hommasta ei ole tullut oikein mitään, vaan seksi oli jatkuvaa varomista kipujen vuoksi.
Tuo eturauhasvaiva vain on kestänyt niin pitkään (lieviä oireita edelleen), että se jossain määrin on aiheuttanut itselleni masennusta. En ole ollut suhteessa niin paljoa mukana ja sosiaalinen elämäni on kärsinyt aika paljon muutenkin. Luulen tämän sairastamiseni vaikuttaneen myös tyttöystäväni tunteisiin, koska jatkuvan huonon olon vuoksi en ole ollut tarpeeksi ”läsnä”. En ole osannut tarpeeksi huomioida häntä ja vastata hänen tunteisiinsa. Hän on jälkikäteen kertonut miten joutui ”laimentamaan” tunteitaan, koska pelkäsi etten tuntenut samoin.
Oman hankaluutensa kuvioon tuo se, että heti yhteen muuttamisen jälkeen toukokuussa itselläni oli todella runsaasti menoja. Ehdimme asua muutaman päivän yhdessä kun lähdin reissuun liki 2 viikoksi. Toukokuusta puolet on mennyt poissa kotoa ja olemme ehtineet olla yhdessä kerrallaan vain muutamia päiviä. Nyt kesän ajan olen kesätöissä 300 km päässä ja näimme 1,5 viikon välein muutaman päivän kerrallaan. Ennen yhteenmuuttoa olimme yhdessä joka ainut päivä ja yö. Nyt tyttöystäväni käytännössä asuu yksin yhteisessä asunnossamme, jossa itse ”vierailen” silloin tällöin.
Vielä yksi juttu, joka liittyy seksiin.. Itselleni on muodostunut suorituspaine seksiin liittyen, koska eturauhasvaivani takia seksin sujuvuus on ollut hieman satunnaista. Olemme myös puhuneet toiveistamme seksiin liittyen ja tyttöystäväni haluaisi enemmän spontaania seksiä. Itselläni vain tuo spontaanius on nyt hieman hankalaa, koska seksuaalinen haluni tuntuu olevan jotenkin hukassa. Erektio kyllä on ihan kunnollinen, mutta sen saaminen vaatii normaalia enemmän yrittämistä, eikä yleensä onnistu ilman kunnollista lisästimulaatiota. Rakastan kyllä tyttöystävääni ja koen hänet haluttavana, mutta tuntuu että viestiyhteys yläkerrasta alakertaan kulkee jotenkin takkuillen, joten tarvitaan käsillä tehtävää lisästimulaatiota.
Tämä vaivaa paljon tyttöystävääni ja hän on epäillyt vian olevan jotenkin hänessä. Hänellä on aiemmasta suhteestaan huonoja kokemuksia erektio-ongelmasta ja kokee nykyisen tilanteen jotenkin ahdistavana, eikä haluaisi kokea sitä uudestaan. Tämä onkin aiheuttanut välillemme muutaman pahan konfliktin.
Tämän johdosta olenkin itse alkanut entisestään stressaamaan seksiä, sillä suorituspaineet tuntuvat olevan aivan valtavat.
Itselläni oli kokeilussa noihin eturauhasongelmiin kuukauden kuuri Cialista (5mg). Tuona aikana kyllä alakerrassa oli lähes jatkuvasti eloa ja seksikin oli onnistuneempaa, koska erektion saamiseen ei tarvittu juuri minkäänlaista ärsykettä. Palattuani 10 päivän ulkomaanreissulta harrastimme monta kertaa peräkkäin intohimoista seksiä yhden päivän aikana. Tuon poikkeustapauksen jälkeen seksin harrastaminen onkin ollut nihkeämpää. Cialis kyllä toimii hyvin tuon alakerran virittämiseen, mutta en oikein näe sitäkään pitkäaikaisena vaihtoehtona. On niin pirun kallistakin.
Nyt tarvitsisin hyviä vinkkejä, että mitähän tässä oikein pitäisi tehdä. Emme haluaisi heittää hyvin alkanutta parisuhdetta romukoppaan, koska aluksi tunnetta oli todella paljon ja meillä oli hauskaa yhdessä.
Millä tuota kadonnutta kipinää voisi tähän suhteeseen vielä etsiä? Ja millä tavoin tuota seksiin liittyvää ongelmaa voisi saada puretuksi. Lähinnä siis miten pääsisin noista suorituspaineista ja saisin seksuaalisen itsevarmuuteni takaisin?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Parempi panna suhde poikki heti tässä vaiheessa. Se tulee menemään vain huonompaan suuntaan. Huilaa, tervehdy ja rakastu uuteen ihmiseen.
Onhan se aika huolestuttavaa jos kipinä tuntuu kadonneen kolmen kuukauden jälkeen ja on jo suorituspaineita.
Erektio-ongelmat saattavat myös johtua naisesta. Kirjoitat "Hänellä on aiemmasta suhteestaan huonoja kokemuksia erektio-ongelmasta ja kokee nykyisen tilanteen jotenkin ahdistavana, eikä haluaisi kokea sitä uudestaan." On tavallista, ettei pikkuveli toimi ihan joka kerta niinkuin pitäisi. Siitä on osoituksena erektiolääkkeiden valtava suosio niidenkin keskuudessa, jotka sitä eivät käytännössä normaalisti edes tarvitse.
Jos nainen kokee väliaikaisen erektio-ongelman osoituksena siitä, ettei hän ole haluttava, niin hän alkaa tekemään väliaikaisesta ongelmasta pysyvää. Parisuhdeseksi vaatii itseluottamuksen lisäksi luottamusta toiseen, ja suorituspaineiden luominen on keino nakertaa molempia.
Nainen voi olla riittävän kaunis tai seksikäs ollakseen miehen silmissä haluttava periaatteessa, mutta se miten hän toimii ei tee hänestä välttämättä haluttavaa. Tyttöystäväsi on jo ilmaissut, että hän odottaa sinulta moitteetonta toimimista ja vertailupohjaksi hän on jo nostanut edellisen suhteensa, vaikka sinä sairautesi vuoksi et ole voinut toimia moitteettomasti. Hän ei siis ole riittävän kypsä hyväksymään sinua sellaisena kuin kulloinkin olet - joten et voi luottaa häneen. Mahdollisesti sen takia et toimi kuten normaalisti voisit ja todennäköisesti sen vuoksi edellisessä suhteessa oli myös erektio-ongelmia. Ainakin hänen mielestään - vaikka ex-mies saattaisi ajatella asian toisin.
Voit ajatella, että miten itse olisit suhtautunut, jos tyttöystävälläsi olisi ollut vaikka jokin tulehdus joka olisi estänyt normaalin alkusuhteen seksin - olisitko ollut syyttämässä häntä toimimattomuudesta vai koittanut olla hänen tukenaan? Jos vastaus on enemmän jälkimmäinen, niin voi olla että alitajuisesti tunnet, ettet saa häneltä samaa kohtelua kuin itse olisit valmis hänelle antamaan - etkä sen vuoksi luota häneen kumppanina.
No, yksi positiiviseen itsehuijaukseen perustuva keino yrittää päästä kuviosta yli on kuvitella, että kohtaat hänet ensimmäistä kertaa, ja mietit miltä hän näyttää, millaiset hänen hiuksensa ovat, miltä hän tuoksuu jne. Ja koitat iskeä hänet kuten ensimmäisellä kerralla. Hyvällä lykyllä tätä toistamalla opit sekä samalla huomioimaan häntä positiivisella tavalla, että unohtamaan ongelmavyyhdin. Yleensä moneen ongelmaan parisuhteessa ja elämässäkin auttaa kun miettii jonkin uudenlaisen keinon päästä ongelman yli tai ohitse ja kokeilee sitä, sen sijaan että jää vellomaan ongelmaan joka usein on ongelman rakentamista. Silloin on edes jollain tavalla asian pomona, mikä useimmille miehille on kuitenkin tärkeää.
Voisit lisäksi haukkua tyttösi empatiakyvyttömyydestään, jotta hän suunnallaan tajuaisi aiheuttavansa paineita sinulle. Kirjoituksesi perusteella hän on nyt täysin siirtänyt vastuun sinulle ja kannat tällä hetkellä taakkaa yksin.
Tuo seksijuttu tässä nyt on ollut eniten tapetilla. Luulen kuitenkin, että ongelma on myös muualla ja tuo seksihomma on vain jäävuoren huippu.
Tyttöystäväni on luonteeltaan kiltti ja avoin ihminen, enkä usko että hän tahallaan aiheuttaisi minulle pahaa mieltä. Tuo seksi on vain hänelle tärkeä asia, joten nuo ongelmat ehkä eskaloituvat sitten siinä.
Olemme nyt tässä tämän viikon aikana päivittäin jutelleet puhelimessa suhteemme tilasta ja millaisia tuntemuksia molemmilla on ollut. Puhelimessahan tätä hommaa ei saa ratkottua vaan täytyy olla livenä paikalla.
Mutta koko ajan vain alkaa tuntua enempi, että tuon kipinän suhteen erkaannumme toisistamme lisää. Tavallaan sitä on välillä oudon levollinen olo ja oma mieli alkaa jo valmistautua siihen, että parisuhde on päätöspisteessä.
Toisinaan taas iskee todella kova ikävä kun muistelee hyviä hetkiä mitä alkuvaiheessa on ollut. Jotenkin sitä ei vain millään osaa käsittää, miten se alkuvaiheen voimakas kiintymys ja keskinäinen vetovoima tuntuu yhtäkkiä ihan poispyyhkäistyltä. Ihan yks kaks.
Tyttöystäväni erosi aiemmasta suhteestaan paria kuukautta aiemmin kuin tapasimme, joten on mahdollista että entinen suhde ei ole täysin käsitelty loppuun saakka. Hän on kyllä varsin avoimesti näistä entisistä kuvioista kertonut jo ihan alkuvaiheessa.
Tällä hetkellä on sellainen tunne, kuin "löysässä hirressä roikkuisi". Jatkuva epävarmuus siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Välillä tyttöystävä on antanut ymmärtää kaipaavansa minua ja osoittaa selkeää kiintymystä ja halua jatkaa kanssani eteenpäin. Toisena hetkenä taas kuulostaa kuin hän olisi jo päätöksensä tehnyt ja odottavan vain että saa kertoa minulle parisuhteen päättämisestä livenä.
Meillä on nyt tarkoitus viettää juhanus yhdessä ja katsoa, millaisia fiiliksiä yhdessä ollessamme tulee ja miettiä sitten, miten tästä jatketaan. Itsellä toki on suuret toiveet ja odotukset, josko tämä tästä vielä lähtisin toimimaan. Välillä kyllä tuntuu, että omatkin tunteet ovat hieman hakusessa. Jotenkin sitä tarvitsee jonkinlaista vastakaikua, että uskaltaa tuntea enemmän. Olisiko tyttöystävällenikin käynyt näin, koska en ole aiemmin riittävän selkeästi osoittanut tunteitani hänelle? Toisaalta tänään jutellessammae hän totesi, että tämän hetken tilanteeseen ei välttämättä olisi voinut kumpikaan vaikuttaa ja että tähän tilanteeseen oltaisiin jossain vaiheessa kumminkin päädytty.
Tässä olen miettinyt myös, onko itselläni joku tiedostamaton toimintamalli tai manööveri, jossa omalla toiminnallani sabotoin suhteeni. Nimittäin viimeisen viiiden vuoden aikana useimmat orastavat tapailut tai seurustelusuhteet ovat kipinöivän alun jälkeen yhtäkkiä lässähtäneet kaverisektorille, kun nainen ei ole yhtäkkiä enää tuntenutkaan samalla tavoin mitä alussa. Olisi hyvä saada tuo selville, että asialle osaisi tehdä jotain...
No, naiset keskimäärin pitää siitä että niitä nauratetaan ja että sängyssä ne saa orgasmeja.
Jos olet paikalla olematta läsnä, mukautuvaa tyyppiä ja passiivinen sekä omassa elämässäsi että aloitteissa seksiin, niin naiset alkavat pitämään sinua kaverina.
Tuossa löysässä hirressä roikkumisen tunne tulee yleensä siitä, että mukaudutaan liikaa toisen tunne-elämään. Eli nainen vie sinua sekä suhdettanne. Sinulla pitäisi olla oma tahto ja ajatus siitä, miten se suhde kulkee ja sinun pitäisi osoittaa se teoin ja sanoin.
Tuossa on kyllä paljon perää. On tullut huomattua, että passiivisuudella ei saa mitään aikaan. Helposti sitä lähtee mukautumisen linjalle ja joustaa liikaa omista periaatteistaan välttääkseen konfliktitilanteita.
Tästä syystä moni riita onkin lähtenyt, kun joskus on omista periaatteistaan pitänyt tiukemmin kiinni. Ennen yhteenmuuttamista tuollaisia tilanteita ei oikeastaan koskaan tullut, koska joka kerta jompi kumpi oli toisen luona "vieraana". Nyt sitten kun ollaan tavallaan "tasavertaisia" samassa taloudessa, niin molemmilla onkin oma sanansa sanottavana.
Käytännössä homma vain tuppaa menemään niin, että nainen sanoo allekirjoittaneenkin taloudessa sen viimeisen sanan.
Taas tämä sama selittäjä, taas hieman erilainen ongelma ja hieman erilaiset "faktat", mutta kilometrin pituisia vuodatuksia joissa on yhteistä se, että yhteyttä pidetään etänä ja koko ajan tulee riitaa.
Ihan ensimmäistä kertaa tänne nyt kirjoitan, yleensä tulee vain valmiita aiheita selattua läpi. Ajattelin, että "avautumalla" asiasta saa jollain tasolla purettua omia tuntemuksiaan ja jäsenneltyä ajatuksiaan.
Mutta näitä samanlaisia ongelmia lienee sitten paljon muillakin, jos kerran "samanlaista vuodatusta" on aiemminkin nähty.
Tunnistan tyypin. Ja taas sama kielto, ettei kyse olisi hänestä vaan kuinka ollakaan, ihan ensimmäistä kertaa tänne kirjoittaa :DDD
No eipä tuolla merkitystä keneksi sitä luullaan. Saahan sitä kyttäillä foorumeita ja veikkailla mitkä kirjoitukset ovat jonkun tietyn provoilijan käsialaa.
Ei ole itseltäni pois.
Parisuhteeksi teillä on todella lyhköinen suhde, kolme kuukautta, jos se sisältää "alkuseurustelun" ja yhteenmuuton. Mikä nopeasti alkaa, se nopeasti loppuukin?
Tyttö, vaikkakin olisi kuinka kiltti, voi olla sinulle epäsopiva henkisellä tasolla.
Niin se on vain, ei kaikkien kanssa loksahda palaset yhteen, vaikka molemmat olisivat aivan säällisiä ihmisiä ja hyvätapaisia. Saatatte olla intohimoisesta alusta huolimatta väärät palapelin osaset eikä kuviosta tule ymmärrettävää.
Tiedostamaton puolesi voi reagoida intiimin alueen kautta. Jopa sairauden muodossa! Kun henkinen puoli tulehtuu, keho reagoi, eturauhasesi sanoo, että stop. Nyt riitti.
Parisuhteen tulisi noin niin kuin yleensä kestää vastoinkäymiset, ja kestääkin, kun parit ovat toisilleen "luodut".
Pitkän parisuhteen salaisuus on nimenomaan kaikenlaisten hankaluuksien sietokyky. Tyttöystäväsikin tulisi sietää tämä hankaluutesi tällä alueella, ei koko arkielämä voi olla pelkkää vuoteessa peuhuamista.
Parisuhteessa pitäisi olla laajempi sektori kaikenlaiseen yhteiseloon ja myös hengähdystaukoja, kykyä viihtyä ajoittain yksin tai omien ystävien seurassa.
Kovin ripustautuva kumppani on raskas kantaa. Koko viestisi vaikuttaa ahdistuneen oloiselta hätähuudolta. Tällöin voi sivullinen huomata, että jotenkin olet yksin suorituspaineen kanssa.
Parisuhteen pitäisi olla turvallinen satama, missä ei tällaisia paineita saisi olla.
"Nyt tarvitsisin hyviä vinkkejä, että mitähän tässä oikein pitäisi tehdä. Emme haluaisi heittää hyvin alkanutta parisuhdetta romukoppaan, koska aluksi tunnetta oli todella paljon ja meillä oli hauskaa yhdessä."
Tuota...te elätte vielä parisuhteen alkuvaihetta, joka ei kyllä 3 kuukauden jälkeen pitäisi olla päättynyt, ehkä sitten kolmen VUODEN jälkeen voisi pohtia tätä, mitä mietit jo nyt. Te olette molemmat nuoria, sinkkuja ja lapsettomia; onko mitään järkeä jatkaa yhdessä, teillä oli kivaa muttei ole enää. Jotta parisuhde toimisi vielä vuosikymmeniä, kipinän pitää kestää vuosia. Teidän suhteenne on jo ohi.
On kyllä täysin totta, että kolme kuukautta on todella lyhyt aika. Aikaisemmin olen ollut useamman vuoden mittaisissa suhteissa pari kertaa ja niissä tuollainen suhteen väljähtäminen ja siitä seurannut kriisi on ollut näkyvissä vasta joskus 1-2 vuoden päästä. Ja nekään parisuhteet eivät loppujen lopuksi siihen kaatuneet...
Tämä nykyinen suhde alkoi myös hieman äkkiä ja se oikeastaan yllätti kaikki odotukseni. Viime vuosina aiemmat tapailut ovat olleet varsin hitaasti käynnistyviä ja tällainen räjähdyksen omainen startti jossa kipinöitä sinkoilee pääse jotenkin yllättämään enkä oikein edes pysynyt perässä miten kovaa mentiin.
Suhde alkoi tosin vähän huonoon aikaan, kun ottaa huomioon sen, että koko tämän ajan olen sairastellut ja sen vuoksi olen normaalia passiivisempi itseni ollut. Tyttöystävän edellisen suhteen päättymisestä oli myös varsin lyhyt aika, jolloin jotain selvittämättömiä tunteita hänellä on ollut siitäkin.
Parisuhteen pitäisi olla voimia ja energiaa tuova asia, ei sellainen riippakivi minkä vuoksi joutuu yhtä mittaa taistelemaan ja selvittelemään omia tuntemuksiaan.
Ehkä vain pidän tästä suhteesta sen takia niin kovasti kiinni, että viime vuosina on ollut todella vaikeaa löytää sellaista ihmistä, jonka kanssa ajatukset todella kävisivät yksiin ja joka tuntuisi olevan enemmän kuin "ihan kiva". Sitten kun tapaa sellaisen joka ensitapaamisesta alkaen ylitttää omat odotuksensa, niin kyllähän sitä alkaa maalailemaan kaikenlaisia ruusunpunaisia skenaarioita, varsinkin kun toinenkin tekee samalla tavalla.
Erikoista vain hiemata, miten nämä roolit parisuhteessa muuttuvat. SUhteen alkuaikoina tyttöystävä oli todella kiintynyt ja ehkä hieman ripustautuvakin. Sen jälkeen kun itsellä on ollut noita reissuja ja olemme olleet erossa, tuo tilanne on kääntyi toisinpäin. Oikeastaan itse aloin tuntemaan selkeää ikävää vasta sen jälkeen kun havahduin siihen, miten kauaksi olimme toisistamme henkisellä tasolla ajautuneet.
Voi olla, että olen elänyt kuplassa (ehkä molemmat olemme) ja se totuus on nyt yhteenmuuton myötä paljastunut. Tietyllä tavalla olen jo omassa päässäni totutellut ajatukseen että parisuhde oli nyt tässä, ja että se ehkä jatkuu sitten ihan vaan ystävyyssuhteena, jollaiselta se nyt enempi vaikuttaakin.
Nyt näitä juttuja kirjoittaessa tuntuu jotenkin oudolta, miten sitä tällaista lyhytsuhdetta analysoi samaan tapaan kuin jotain vuosia kestänyttä. Tämä on kuitenkin merkittävin ihmissuhde mitä tässä viiden vuoden aikana on omalle kohdalleni osunut, joten ehkä siksi siihen suhtautuu vakavammin mitä pelkästään ajallisen pituuden vuoksi voisi ajatella.
Katsotaan nyt miten tuo juhannus sujuu ja millaisia fiiliksiä tulee, kun saadaan vietettyä yhdessä aikaa. Ainakin on puhuttava asiat halki. Kaikista eniten jää vaivaamaan selvittämättömät asiat.
Täytyy vähän purkaa ajatuksiaan näin sadepäivänä, kun on olotila säänkin puolesta hieman apea.
Tänään tuli kelattua päässään läpi tuota mennyttä kevättä ja jostain kumman syystä selasin läpi toisillemme lähetetyt viestit. Tuon jälkeen olin taas jotenkin niin ymmälläni ja pihalla koko kuviosta. MIKSI? Mitä ihmettä meni yhtäkkiä vikaan? Toukokuun viimeiseen päivään asti kaikki oli "paremmin", tai ainakaan viesteissä ei näkynyt mitään siihen viittaavaa että mitään isompaa kriisiä olisi tulossa. Sitten se viimeinen päivä, silloin tapahtui jotain jonka jälkeen mikään ei ollut niinkuin ennen.
Olen ymmälläni.. Jotenkin en vain millään ymmärrä miten yhden päivän aikana voi pudota pilvistä jonnekin maan syvyyksiin.
Ehkä tällainen vatvominen on turhaa, mutta itseäni jää vaivamaan tällaiset asiat. Jollain tasolla olin tuossa jo hyväksynyt nykyisen tilanteen ja pääsemässä siinä jonkinlaiseen ymmärrykseen miksi näin on käynyt. Nyt olen kuitenkin taas siinä pisteessä, etten ymmärrä. Tuntuu että toinen ihminen muuttui täysin toiseksi yhden päivän aikana. Tavallaan tulee sellainen petetty olo, mikäli tilanne on ollut kytemässä pitkän aikaa... Liikaa kysymyksiä ja selvittämättömiä kohtia..
Tyttöystäväsi ex otti tuolloin häneen yhteyttä ja hän alkoi miettiä menneitä...?
Kato kato. Analysointimies iskee jälleen.
Hmm... Pystyttekö keskustelemaan seksiin liittyvistä ongelmista? Se olisi nyt tärkeää. Tyttöystävä pitäisi saada luottamaan siihen, että haluat häntä eivätkä toimivuusongelmat ole hänen syytään. Samaten tytön pitäisi pystyä antamaan sinulle tilaa asian kanssa, ettet saisi niin paljon suorituspaineita.
Miten olisi jos pitäisitte hetken taukoa seksistä ja sitten alkaisitte edetä pikkuhiljaa?
Olen nainen, mutta ymmärrän seksiin liittyvät ongelmat hyvin. Kärsin vestibuliitti nimisestä kehon vaivasta, jonka takia yhdyntä sattuu todella paljon. En edes tiedä miltä normaali yhdyntä tuntuu. Nykyinen poikaystäväni on ollut todella ihana ja tukee minua vaivan kanssa. Olen ollut lääkärissä ja he ovat sanoneet, että vaiva saadaan kuntoon, mutta se vie jonkun aikaa.
No arvata saattaa, että kipupelon takia en oikein aluksi uskaltanut edes kokeilla seksiä. Olemmekin lähteneet liikkeelle hyvin hitaasti. Eli käsipelistä aloitettiin. Nyt olemme siinä vaiheessa, että yhdyntä jo melkein onnistuu. Ihan helppoa ei ole, mutta molemmat olemme päättäneet ottaa rauhallisesti emmekä syytä toisiamme. Tämä tilanne ei ole kummankaan vika.
Seksiasioista pystytään kyllä puhumaan avoimesti. Se ei ole ongelma. Tyttöystäväni on kyllä ollut ymmärtäväinen tuon ongelmani kanssa ainakin suhteen alkuvaiheessa. Ehkä hän on vain jollain tavalla turhautunut, koska ei ole ajatellut tuon vaivan jatkuvan näin pitkään.
Ehkä ongelma ei ole niinkään seksissä, vaan joissain muissa asioissa. Tunnetason yhteys on jossain vaiheessa katkennut ja se näkyy sitten selkeiten seksissä, josta tulee sellaista suorittamista.
Noiden seksiongelmien takia meillä olikin vähän puhetta viimeksi kun näimme livenä, että pitäisimme seksistä taukoa ja keskittyisimme parantamaan tuota tunneyhteyttä muulla tavoin.
Tosin nyt kun ollaan 10 päivää oltu erossa, tuntuu että nuo tunteet ovat viilenneet ihan kaveritasolle. Olemme puhuneet lähes päivittäin puhelimessa, mutta lähinnä se on ollut sellaista yleistä kuulumisten vaihtoa. Tyttöystäväni on puhunut näistä ongelmista ystäviensä kanssa ja minäkin olen jonkinlaista ajatusten vaihtoa muutaman ihmisen kanssa tehnyt. Viimeksi kun tyttöystäväni kanssa puhuin, tuntui siltä, että hän on jo jonkinlaisen päätöksen parisuhteen jatkuvuuden suhteen tehnyt, mutta halusi puhua siitä mieluummin kasvokkain. Tai ainakin tällaisen tulkinnan olen tehnyt rivien välistä hänen puheidensa perusteella. Vähän ovat kyllä omatkin fiilikseet hieman viilenneet, koska oma mieli alkaa jo valmistautumaan jollain tasolla mahdolliseen pettymykseen.
Tyttöystäväni tosin sanoi, etten vielä murehtisi asian suhteen liikoja, koska ilmeisesti tässä kuitenkin sitten katsellaan tämä juhannus ja tutkiskellaan millaisia tuntemuksia se tuo. Kieltämättä tuntuu hieman oudolta tavata huomenna. Viesteissä ja puheluissa aiemmin vahvasti esillä olleet lämpimät tunteet ovat laimenneet sellaisiksi ”hyvä ystävä” -tasolle.
Nyt kun sitten osaisi olla se ”paras itsensä” ja vetää jokin jokeri-kortti hihasta, millä saada tuo molemminpuolinen jännite syntymään uudelleen.
Välillä tässä on tuntunut, että onko näin alkuvaiheessa olevan parisuhteen pelastusyritys ihan turhaa ja energian tuhlaamista. Toisaalta taas tunneyhteys oli jossain vaiheessa todella vahva ja on vain huonojen sattumusten seurausta että nykytilanteeseen on jouduttu. Voi olla että jos olisimme tavanneet nyt syksyllä, asetelma olisi kaikinpuolin erilainen. Ehkä kuvioon suhtautuisi myös eritavalla jos se olisi kestänyt pidempään kuin kolme kuukautta... Joka tapauksessa, en ole yleensäkään helposti periksi antavaa tyyppiä, joten haluan katsoa tämän homman loppuun asti.
aika perus. eti uusi heila jakoeta uudelleen. naiset ja parisuhteet on tollasii...
No niin.. Juhannus on takanapäin ja loppupeleissä se meni ihan hyvin noin niinkuiin kokonaisuutena. Tyttöystävän kanssa puhuttiin asiat halki ja itsellenikin jollain tapaa selvisi koko kuvio missä mennään.
Ongelmana ei ole ollut mikään yksittäinen asia, ei seksi, ei yhdessasuminen.. Yksinkertaisesti ilmeisesti alusta asti on puuttunut jokin olennainen tekijä, sellainen magneettisuus joka vetää parisuhteen osapuoli puoleensa. Tai olihan meillä semmoista jossain määrin, mutta ilmeisesti ei riittävän paljon. Tyttöystäväni on viettänyt toukokuun aikana melko paljon aika eksänsä parissa, joka on hänen hyvä ystävänsä. Itse siis olin tuolloin reissussa. Jollain tavalla hän oli sitten muistanut sen maagisen tunteen, miltä todellinen vetovoima tuntuu ja havainnut sen puuttuvan meidän välilätämme. Periaatteessa suhteessamme kaikki oli kunnossa, mutta tuollainen voimakas tunne puuttui.
Tuo vetovoiman puutteen yksi syy saattaa olla, että olemme kovin samanlaisia, ehkä liiankin. Sinänsä se ei ole huono asia, mutta kun aloimme miettimään, millä tavoin täydennämme toisiamme, asioita ei juuri tullut mieleen.
Aikamme eri näkökulmia juhannuksena mietittyämme päädyimme sitten päättämään parisuhteemme. Meillä on edelleen todella lämpimät välit ja tyttöystäväni toivoi, että voisimme jatkaa ystäväpohjalta tätä juttua, koska olemme niin samanlaisia. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Asumme toistaiseksi yhdessä, kunnes ( ex)tyttöystäväni löytää uuden asunnon. Se on sikäli helppoa, että itse olen suuren osan ajasta töissä toisella paikkakunnalla. Toki ei meillä tuota ongelmia olla saman katonkaan alla.
Jännä huomata, miten helppo olo nyt jotenkin on. Sunnuntaina kotoa lähtiessä oli toki surullinen olo suhteen päättyessä, mutta jollain tapaa siihen oli jo valmistautunut, jolloin se ei enää tullut niin shokkina.
Nyt kun muutama päivä on kulunut, en oikeastaan enää edes koe isompaa ahdistusta suhteen päättymisestä. Olen iloinen siitä, että ystäväsuhde säilyi.
Pikku hiljaa tässä pitäisi nyt siirtyä eteenpäin. Vielä kun saisi tuota eturauhasvaivaa parempaan suuntaan, niin voisi täysillä keskittyä tulevaisuuteen. Siitä vaivasta sen verran, että tähän en ole vielä toimivaa lääkettä löytänyt. Eivät auta antibiootit, eivät alfasalpaajat eivät mitkään luontaistuotteet. Sinkkiä, sahapalmukapseleita ja muutamaa muuta tablettia tulee tällä hetkellä napsittua. Ei selkeää vaikutusta. Vaiva tuntuu elävän omaa elämäänsä. Liikkuminen yleisesti ottaen helpottaa ja pari viikkoa sitten olinkin lähes oireeton kun olin metsässä kävelemässä monta tuntia päivässä (työhön liittyvää). Pari päivää istumatyötä siihen väliin, niin taas alkaa oirehtimaan. Oireenahan tässä on tuo outo paineen tuntu lantionpohjassa, johon välillä liittyy epämääräinen virtsaamistarpeen tunne. Ei selkeitä kipuja, vain sellainen häiritsevä tuntemus. Erikoislääkärillä on käyty, eturauhanen ja alavirtsatiet ultrattu. Kaikki täysin normaalit, rauhanenkaan ei (enää) arista ja on ihan normaalinkokoinen. Ilmeisesti tämä vaiva diagnosoidaan "krooniseksi lantiokipu -oireyhtymäksi", jolle ei tunneta selkeää syytä. Varmaan jotain lihasperäistä... Tympeä vaiva joka tapauksessa. Sen kanssa pitää nyt vain sinnitellä...
Jos tuota seksiä ei olisi ollut lainkaan ensimmäisiin kuukausiin olisitte tutustuneet toisiinne paremmin ja muutto yhteen on ollut aivan liian kiireinen. Nuo nyt esiin tulleet asiat olisivat tulleet esiin, ei työn vaatima matkustelu sekä muut asiat ja niitä olisi katseltu vähän toisella tavalla.
Kovasti vaikuttaa siltä, että paljon pitää muuttua ajatusmaailma, että jatkoa suhteellenne olisi.
Seksi ei saa hallita tai olla syy mennä yhteen, se on vain osanen elämää kodin seinien sisällä. Sitten on tämä työ, sen ymmärtäminen, miksi pitää käydä työssä ja mitä työssä olo vaatii.
Nykyisessä maailmassa työnteko vaatii matkustamista aika monilta ja jopa viikkojen tai kuukausien poissaoloja kotoa. Tai sitten työpäivä ei lopu tiettyyn kellonlyömään, vaan työ on saatettava loppuun samana päivänä.
Tähän tarvitaan ymmärrystä puolisolta.
Ikävä vian todeta, että moni ymmärtämätön alkaa järjestellä mykkäkouluja, omia menoja eli kostamista, joka on täysin väärin, sillä se toinen kärsii jo riittävästi siitä, että ei voi muuta olla siellä työssä. Työstä nimittäin saa palkan, jolla eletään ja sillä maksetaan myös niitä esim. lomamatkoja ja muuta vapaa-ajan menoja.
Kun mennään seksiin ja yhteen liian varhain jäävät nämä elämän perusasiat käsittelemättä ja näkemättä ja niihin sitten kompastuu kaikki.