Mulla ja "poika"ystävälläni on siis 15 vuotta ikäeroa. Onko tuttua muille? Mitä ongelmia on tullu? Miten suku suhtautu siihen? Entäs seksi? Onko tullu mitää ongelmia? Meillä kaikki menny tähän asti aivan loistavasti.. tosin jostain kumman syystä kumpikaan meistä ei haluu puhuu tästä meiän ikäerosta. Tai siitä ollaan vaan vaiettu. Pelottaa tavata sen lapsetki.. pitää kuitenki mua vielä ihan lapsena. Tai sen ex-vaimo... nauraa varmaan päin naamaa meille. Ollaan nyt seurusteltu pari kuukautta. Joskus pelottaa myös se että oon sille sellanen tietynlainen "saavutus".. vaikka mitään sellasta en kuulemma ole. Omasta mielestäni olen kuitenki ihan lapsi siihen verrattuna ja ihmettelenki usein että kui se munkaa on/sanoo välittävänsä. Mutta olen ruvennu tykkää siitä niin paljon...
15v ikäeroa
n18
131635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kumpi teistä on vanhempi??!
ihan selvyyden vuoksi vielä niin en siis itse seurustele 3 vuotiaan "miehen kanssa". Mies on siis vanhempi.
epäilen, että ongelmia teidän suhteessanne tulee olemaan ja paljon, koska mietit tuota ikäeroa noin paljon. Toisaalta on oikein hyväkin miettiä, sillä miehen motiivit suhteeseenne voivat todella olla aivan erilaiset kuin sinulla.
miten erilaiset? tarkoitatko sitä että hän mahdollisesti vain pelaa kanssani vai siten että hän voi olla paljon vakavemmalla mielellä liikkeellä kuin minä?? jos sulla on kokemuksia niin kerro.. =)
Mulla ja mun avomiehellä on ikäeroa 10 vuotta ja meillä on mennyt aivan loistavasti. Ollaan oltu yhessä jo 2,5 vuotta. Tosin meillä on 5 vuotta vähemmän ikäeroa kuin teillä ja ollaan muutenkin jo vanhempia. Sun ikäsenä toi 15 vuotta voi tuntua aika isolta erolta, mutta mun mielestä se riippuu ihan ihmisistä. Jotkut 18-vuotiaat on vielä todella "lapsellisia", jotkut 33-vuotiaat ovat jo henkisesti keski-ikäisiä miltei murrosikäisine lapsineen. Voin vielä kertoa toisen esimerkin suuresta ikäerosta, eli serkkuni (nainen) asuu yhdessä miehen kanssa, joka on häntä 16 vuotta vanhempi. He ovat olleet yhdessä jo 3,5 vuotta. Serkkuni oli seurustelun alkaessa vasta 17-vuotias. Ongelmia on ollut (ja paljon), mutta ne eivät välttämättä ole liittyneet ikäeroon. Kehotan teitä keskustelemaan asiasta avoimesti, mitä kumpikin haluaa suhteelta. Tiedoksi vain, että minulle ja miehelleni ikäero ei ole ollut mikään ongelma koskaan, joskus jotkut muut ovat saattaneet ihmetellä asiaa. En nyt tiedä, saitko mitään selvää, vähän sekainen kirjoitus...
Tsemppiä kuitenkin teille, kävi miten kävi!
____________________________________________________________________________________________________
Ei pitäisi tulla mitään ongelmaa. Ongelmia voi itse tehdä jo sikseen tulee. Elä rauhassa. Ole onnellinen. Rakkaus ei katso ikään. Älä välitä muitten puheista. Elä omaa elämääsi onnellisena. Miehellä on ollut aikaa tehdä enemmän elämänsä aikana, ota se niin.
Itse menin vähän päälle parikymppisenä naimisiin itseäni 15 vuotta vanhemman, eronneen miehen kanssa, hänellä oli 1 poika ennestään. Naimisiinmenoon asti asiat jotenkin sujui, vanhempani vähän olivat varautuneita, mutta kyllä kaikki sukulaiset jotenkin asian hyväksyivät. Ystävät yrittivät myös, mutta tunsivat vuorovaikutuksen olevan epäaitoa.
Kaikki muuttui kun menimme naimisiin. Seksiä, hellyyttä, läheisyyttä ja rakkautta oli enää vain nimeksi miehen puolelta. Arvelin aluksi, että hän on vain häähumusta väsähtänyt, ja sitten lapsestamme, joka valvotti paljon. Tilanne jatkui ja huononi, kunnes pitkän sitkeilyn jälkeen erosimme. Vasta silloin sain tietää, että hän ei koskaan rakastanut minua, halusi vain kostaa ex-vaimolleen ja näyttää, että saa nuoren naisen. Kiinnostus lopahti, kun olin "kiikissä".
Sinänsä ongelmamme eivät mitenkään johtuneet ikäerosta. Halusin vain kertoa tarinani, koska itse en nuorena osannut kuvitellakaan, että joku voisi mennä naimisiin jos ei rakasta, jostain itsetuntosyistä vain ja kostaakseen exälleen.
jos kertoisin saman asian, mutta minulla olisi 18v.poikaystävä?
Sulla ja sun "poikaystävällä" on varmaankin pikkuisen liikaa ikäeroa.
Tuossa vaiheessa 15 on aika paljon. Olet itse hätinä täysi-ikäinen, etkä varmastikaan täysin itsenäistynyt.
Mies puolestaan on jo ollut naimisissa, hänellä on lapsia.(et maininnut, minkä ikäisiä).
Olet hyvinkin oikeilla jäljillä. Se kyllä osoittaa sinulta tietynlaista ymmärrystä tilannetta kohtaan, pohdit asioita. Se on hyvä.
Olet oikeassa siinä, että olet aivan lapsi, liian lapsi tälle miehelle.
Erittäin fiksu aavistus on sekin, että mahdatko olla "saavutus". Paljonkin mahdollista. Varsinkin jos ikäero on kielletty aihe, ja yhdessäolon perusteeksi ei löydy muuta kuin "sanoo välittävänsä".
Lapset? Hekin pitävät kakarana? aivan varmasti, mikäli ovat 10v vanhempia. Paljon kertoo sekin, että itse pelkäät tuota asennetta. Pidät itsekin itseäsi vielä liian kypsymättömänä tilanteeseen.
Tavata lapset parin kuukauden jälkeen? Ei välttämättä lainkaan hyvä ajatus noin varhaisessa vaiheessa. Tämä taas ei liity ikäeroon.
Suosittelen sua jatkamaan pohdintojasi ja kuuntelemaan, mitä sydämesi ja sisimpäsi todella sanoo. Kotonasi et tilanteessa etkä suhteessa tunnu olevan.
Kahden kuukauden suhde, jos se tässä vaiheessa noin paljon mietityttää ja arveluttaa ei ole jatkamisen "arvoinen". (suo anteeksi sanamuoto)
Kahdessa kuukaudessa ei vielä tykkää toisesta niin plajon, että tuollainen pohdinta voisi johtaa paljon mihinkään.
Pohdinnat kertovat tykkäämisen olevan aika hataraa vielä.
Rehellinen mielipiteeni?
Kohdallasi jättäisin ko. miehen kanssa aikuista leikkimisen sikseen.
Teidän elämänne ovat kertakaikkiaan liian kaukana toisitaan. Vielä.
Selvyyden vuoksi; ikäeroihin sinänsä mulla ei ole mitenkään kielteinen kanta. Olen naimisissa reilut 14 vuotta vanhemman kanssa itse.
Mutta elämäntilanteemme kohdatessamme olivat hyvinkin samanlaiset. Liitot takana, samanikäiset lapset, samat kiinnostuksen kohteet, saman alan harrastukset.
Joten, mieti, ja luota itseesi. Voi olla hyvinkin aikuista sinulta osata poistua tilanteesta.
Itse olin 17 kun tapasin itseäni 25-vuotta vanhemman miehen,
-Kyllä, naimisissa olleen kolmen lapsen isän.
Rakastuttiin, ja minun ollessani 19 alettiin seurustella "vakavasti" ja mutettiin yhteen.
Ympäristön paineet oli siihen asti olleet valtavat.
Miehelläni ei ollut tarkoituksenaan "kayttää minua hyväkseen" tai pitää sen enempää saavutuksenakaan.
Molemmin puolinen "leikkimine" johti ihastukseen,
ja monien mutkien kautta rakkuteen ja avioliittoon.
Se siitä hyväksikäytöstä!
Tottakai riippuu paljon ihmisestä, mitä päässä liikkuu tai liikkuuko siellä ylipäätään mitään.
Ikäisekseen henkisesti kehittyneet voivat kuin voivatkin hyvin onnistua itseään vanhempien kanssa suhteissa.
Niin....olen nyt siis 27 ja itsekin kahden lapsen äiti.
täysin samaa mieltä.
Tarkoitukseni ei lainkaan ollut väittää, että kukaan KOSKAAN EI VOI onnistua.
Vastasin nimenomaiseen avaukseen ajatusetni mukaisesti.
En suinkaan jakanut yleisohjeita.
Ainakaan tarkoitukseni ei ollut.
Joten mielestämi asenteesi on vähintäänkin tarpeeton, jollei jopa epäkypsä.
no mulla on kokemusta tästä ikäerosta... ei siis omalta osaltani mutta kaverin kautta... Naispuolinen ystäväni on 18 vuotta (olen samanikäinen) ja hänen miesystävänsä on 30.
Tämä mies on aivan rakastunut minun kaveriini, ja ennemminkin se on niin päin, että tämä nuorempi on se joka "ohjaa" suhdetta... Mies on alkanut viettää rauhallisia viikonloppuja, mitä hänen elämänsä ei todellakaan ollut tyttöä aiemmin...
Kyllä, ongelmia heillä myös on ollut, mutta eipä ne ole varmaankaan iästä kiinni...
Tässä taåpauksessa ei siis ole ongelmia, toki se on yksilöllistä... mahdotonta tälläisen suhteen onnistuminen ei siis ole... mut aika näyttää..
hiljaa hyvä tulee.
Muistan kun olin teini, serkkuni avioitui hieman vanhempana kuin sinä (20 v), mutta suuremmalla ikäerolla olevan miehen kanssa ( 18v)... ovat olleet onnellisesti naimissa pian 20 vuotta --- toisin kuin monet "manasivat".
Itse olen seurustellut jokin aikaa 14 vuotta nuoremman naisen kanssa ... ei toiminut, liian erilaisilla arvoilla ja maailmankatsomuksella olimme varustettuja. Rakastuminen ei jalostunut orastavaksi toveruudeksi ja kumppanuudeksi (tunnetaan nimellä rakkaus).
Olen myös avioeronnut naisesta joka lähes päivälleen saman ikäinen kuin itse olen. Ei johtunut iästä.
Eli ... ei voi yleistää ... tämä on teistä kiinni, ei iästä -- mikä kyllä on "haaste", jota ei "olan kohautuksella" pidä ohittaa. Onneksi näin et ole tekemässä.