Työnvieroksuminen huipussaan

Mietipä itsesi tilanteeseen, jossa sinulla on aikuisena ihmisenä Valmis Elämä: olet löytänyt elämäsi naisen tai miehen ja perustanut hänen kanssaan yhteisen kodin. Olette löytäneet asunnon, jossa näette itsenne elämässä seuraavat vuodet ja vuosikymmenet, kasvattamassa yhteiset lapsenne, vanhenemassa yhdessä... Onko sinun mielestäsi piece of cake lyödä tuo kaikki säpäleiksi ja lähteä työn perässä toiselle paikkakunnalle? Puolisollasi on ehkä hyvä duunipaikka nykyisellä paikkakunnallanne, mutta sinun hakeutumisesi toisen paikkakunnan tehtaalle töihin edellyttäisi joko kahden huushollin elämää tai että puolisosi jättäisi nykyisen työnsä? Entä lapset? Sekö olisi heittämällä tehty, että lasten elämä pistettäisiin uusiksi: heidät reivittäisiin irti nykyisiltä juuriltaan. Päiväkoti, koulu, kaveripiiri, yleinen elinpiiri, kaikki uusiksi. Ja minkä tähden? Että muutetaan uudelle paikkakunnalle isän tai äidin työn perässä - odottamaan, milloin työnantaja aloittaa uudet yt:t ja lyö uudellakin paikkakunnalla lapun luukulle.

Jos jollain on varaa sanoa kiitos ei duunille, josta maksetaan viisi tonnia kuussa vain sen vuoksi, että kohta on kesä ja hyvät purjehduskelit, se on työnvieroksumista ja pummilla elämistä. Kaikki keissit vain eivät ole samanlaisia. Oma työnantajani ilmoitti talvemmalla, että työpanostani kaivataan "pääkonttuurilla" ; työmatka lisääntyi 65 km per suunta ja kun pikkukaupungissa asutaan, ei täällä periferiassa ole puhettakaan mistään joukkoliikenteestä eri paikkakuntien välillä. Naisvaltaisella alalla palkka ei päätä huimaa, joten pöristelen työmatkaa ainakin toistaiseksi pikkuroppalooralla miettien, miten talvesta selvitään... Muutto paikkakunnalta toiselle ei tule kyseeseen, koska katson kohtuuttomaksi alkaa repiä teini-ikää läheneviä lapsiani nykyisiltä juuriltaan. Toivottavasti työpaikka pysyy edes tuon 65 km:n päässä, muuten ei hyvä heilu.

Ne tietää mitä mieltä tamperelaiset on turkulaisista :P

Siks ne ei halua muuttaa.

Siinä se nähdään, loisiva paskasakki sai potkut syystä. Tuollaisia lusmuja on jouduttu pitämään työssä. Onneksi yritys pääsi pummeista eroon. Pummi saa nyt maata rauhassa ansiosidonnaisella makkara suussa ja toinen perseessä.