Olen 17-vuotias naisenalku (hah hah) ja täytän alle viikon päästä maagiset 18 vuotta.
Olen seurustellut tämänhetkisen poikaystäväni kanssa kohta neljä vuotta ja nyt ahdistaa! :D
Muutin pari vuotta sitten poikaystäväni luokse opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Kun siis aloimme seurustelemaan, ihastuin mieheni ulkonäköön ja karismaattiseen, hieman ylimieliseen käytökseen.
No, kuten jokaisessa parisuhteessa, sain kuulla synkkiä juttuja mieheni lapsuudesta, ja hän pysty(i) ensimmäistä kertaa avautumaan rankasta väkivaltaisesta nuoruudestaan. Sitten yhtäkkiä mieheni luonne muuttui melko radikaalisti: hän lopetti kuntosalilla käymisen ja persoonallisuudesta hävisi munat. Nyt mieheni on kauhea lammas joka antaa muiden kävellä ylitseen ja kaiken lisäksi hänen "fyysinen viehätysvoimansa" on kadonnut jäljettömiin.
Voin myöntää, että kannustin (no tottakai!) häntä väkivallattomuuteen ja esimerkiksi filosofian ja psykologian lukemiseen.
Mieheni ei ollut asunut yksin koskaan aiemmin, joten se oli molemmille aika uusi juttu, omien asioiden hoitaminen ja sensellainen. Minulla (kuten kaikilla naisilla tuntuu olevan) on tottakai omat siisteystottumukseni enkä tietenkään oleta että kaikki esimerkiksi tajuaisivat pyyhkiä wc-altaan joka päivä ja niin edelleen...
No, jostain vitun syystä, vaikka olenkin miestäni kaksi vuotta nuorempi, MINULLE jäi vastuu taloudesta. Ja tämähän on sanaton sopimus. Aina sitä saa vittu kuunnella että "pitäsköhän tänään pestä pyykkiä" ja "pitäskö tänään imuroida" joka käytännössä tarkoittaa että pese sä pyykkiä tänään ja imuroi sä tänään.
Mieheni ei tee ruokaa. Vaikka hän lopetti työt jo maaliskuussa ja on nyt toimettomana heinäkuuhun asti, silti hän laittelee mulle duuniin viestiä että mitä kaupasta pitää tuoda vaikka IHMINEN ON VITTU PÄIVÄT TEKEMÄTTÄ MITÄÄN!
Tästä syystä käyttäydyn kuin mikäkin tyranni: Eilen tein ruokaa taas vaihteeks, ja en yksinkertaisesti jaksanut purkittaa niitä, ja laittaa jääkaappiin joten jätin kaikki vähän levälleen. Menin tosi aikasin nukkumaan ku olin niin poikki.
Sit herään aamulla kukonlaulun aikaan ja ruoat on yhä siinä pannulla! VITTU!
Okei, tän jutun pointti on se että
a) Onko maailmassa tosiaan itsenäisiä miehiä? Olen ihan korviani myöten täynnä jo nyt tätä helvetin passaamista. Miksi joku olettaa että joku muu tekis jotain sun puolesta? Niinku mitä vittua!! Mä en oo ajatellut sukupuolirooleja lähes ollenkaan, ennen seurustelua. Selvästi naiselta odotetaan tällästä kodinjärjestäjän roolia.
Mun olis varmaan pitäny eka päästää toi ukko muuttamaan yksinään et se olis itsenäistyny edes vähäsen.
Oon ihan loppu. En ole mikään superihminen. Mä käyn kuntosalilla, opiskelen, käyn duunissa, organisoin kotona vittu kaikki siivoamis-, syömis- ja aktiivisuusjutut.
Ja kuten arvata saattaa, olen maininnut asioista nätisti. Enkä todellakaan ole mikään äitihahmo, en ole kiinnostunut muiden komentelusta enkä neuvomisesta. Musta olis ihanaa jos kaikki vaa hoitais omat hommansa. Ettei tarvis vittu koko ajan olla opastamassa >:(
En siis nyt tiedä miten jatkaa. Tää taloudenhoitajan rooli saa pikkuhiljaa loppua. Musta tuntuu että olen enemmänkin johtaja talossa. En todellakaan kiinnostu ihmisestä jota joutuu potkimaan perseelle. En kuitenkaan haluaisi olla mikään tunteeton paska, joka jättää tollasen ihmisraunion yksin. Vittu
Eihän toi idiootti varmaan ees tajuu mistä tässä kokonaiskuvassa on kyse; mä uskon että mä saisin vaikka mitä aikaseksi, ja tulevaisuus näyttää valoisalta mutta sit toinen ihminen hidastaa mua, vähän ku olis iso painava pallo jalassa.
Mut täähän on mun elämä.
Olen kaikenlisäksi menettänyt kaikki muut ihmissuhteet kun mies ei halua että hengailen hänen kavereittensa kanssa, ja omia kavereita ei juuri enää ole koska muutin toiselle paikkakunnalle.
Pelottais se yksinjääminen, kun sit ei ois yhtäkään ihmistä joka ois kiinnostunut mun päivästä.
Haluan vielä lisätä, että tulen kyllä mieheni kanssa toimeen. Kyllä me jutellaan paljon, ja hän on nimenomaan siinä mielessä erikoinen, että hän on jotenkin niin viaton. Hän ei (ainakaan tietääkseni) ajattele naisista niin, kuten nykyajan kundit. Hän ei siis ole epäkunnioittava siinä mielessä, että puhuisi rumasti naisista. Mutta epäkunnioittava siinä mielessä taas, että luulee mun tekevän kaiken.
Ehkäpä ongelma on vain yhdessäasumisessa.
Tai ehkä vaan rupean elämään ilman mitään parisuhdekuvioita.
Haluan vielä lisätä, että mua ei tarvitse paapoa.
Mun mielestä mies on vapaa menemään baariin ja vaikka vittu kiinaan jos se haluaa. Mä en ole mikään rajottamaan toisen elämää. Mäkin haluaisin tehdä kaikkee, mut toi on niin passiivinen ettei se haluu lähtee minnekkään.
Viimeistään vuoden päästä muutan kuitenkin takaisin Helsinkiin, eli jotain muutosta on luvassa viimeistään sillon. Ja hei, saanhan mä olla rauhassa seuraavat puoli vuotta. Argh
Tekipä avautuminen hyvää
Olen seurustellut tämänhetkisen poikaystäväni kanssa kohta neljä vuotta ja nyt ahdistaa! :D
Muutin pari vuotta sitten poikaystäväni luokse opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Kun siis aloimme seurustelemaan, ihastuin mieheni ulkonäköön ja karismaattiseen, hieman ylimieliseen käytökseen.
No, kuten jokaisessa parisuhteessa, sain kuulla synkkiä juttuja mieheni lapsuudesta, ja hän pysty(i) ensimmäistä kertaa avautumaan rankasta väkivaltaisesta nuoruudestaan. Sitten yhtäkkiä mieheni luonne muuttui melko radikaalisti: hän lopetti kuntosalilla käymisen ja persoonallisuudesta hävisi munat. Nyt mieheni on kauhea lammas joka antaa muiden kävellä ylitseen ja kaiken lisäksi hänen "fyysinen viehätysvoimansa" on kadonnut jäljettömiin.
Voin myöntää, että kannustin (no tottakai!) häntä väkivallattomuuteen ja esimerkiksi filosofian ja psykologian lukemiseen.
Mieheni ei ollut asunut yksin koskaan aiemmin, joten se oli molemmille aika uusi juttu, omien asioiden hoitaminen ja sensellainen. Minulla (kuten kaikilla naisilla tuntuu olevan) on tottakai omat siisteystottumukseni enkä tietenkään oleta että kaikki esimerkiksi tajuaisivat pyyhkiä wc-altaan joka päivä ja niin edelleen...
No, jostain vitun syystä, vaikka olenkin miestäni kaksi vuotta nuorempi, MINULLE jäi vastuu taloudesta. Ja tämähän on sanaton sopimus. Aina sitä saa vittu kuunnella että "pitäsköhän tänään pestä pyykkiä" ja "pitäskö tänään imuroida" joka käytännössä tarkoittaa että pese sä pyykkiä tänään ja imuroi sä tänään.
Mieheni ei tee ruokaa. Vaikka hän lopetti työt jo maaliskuussa ja on nyt toimettomana heinäkuuhun asti, silti hän laittelee mulle duuniin viestiä että mitä kaupasta pitää tuoda vaikka IHMINEN ON VITTU PÄIVÄT TEKEMÄTTÄ MITÄÄN!
Tästä syystä käyttäydyn kuin mikäkin tyranni: Eilen tein ruokaa taas vaihteeks, ja en yksinkertaisesti jaksanut purkittaa niitä, ja laittaa jääkaappiin joten jätin kaikki vähän levälleen. Menin tosi aikasin nukkumaan ku olin niin poikki.
Sit herään aamulla kukonlaulun aikaan ja ruoat on yhä siinä pannulla! VITTU!
Okei, tän jutun pointti on se että
a) Onko maailmassa tosiaan itsenäisiä miehiä? Olen ihan korviani myöten täynnä jo nyt tätä helvetin passaamista. Miksi joku olettaa että joku muu tekis jotain sun puolesta? Niinku mitä vittua!! Mä en oo ajatellut sukupuolirooleja lähes ollenkaan, ennen seurustelua. Selvästi naiselta odotetaan tällästä kodinjärjestäjän roolia.
Mun olis varmaan pitäny eka päästää toi ukko muuttamaan yksinään et se olis itsenäistyny edes vähäsen.
Oon ihan loppu. En ole mikään superihminen. Mä käyn kuntosalilla, opiskelen, käyn duunissa, organisoin kotona vittu kaikki siivoamis-, syömis- ja aktiivisuusjutut.
Ja kuten arvata saattaa, olen maininnut asioista nätisti. Enkä todellakaan ole mikään äitihahmo, en ole kiinnostunut muiden komentelusta enkä neuvomisesta. Musta olis ihanaa jos kaikki vaa hoitais omat hommansa. Ettei tarvis vittu koko ajan olla opastamassa >:(
En siis nyt tiedä miten jatkaa. Tää taloudenhoitajan rooli saa pikkuhiljaa loppua. Musta tuntuu että olen enemmänkin johtaja talossa. En todellakaan kiinnostu ihmisestä jota joutuu potkimaan perseelle. En kuitenkaan haluaisi olla mikään tunteeton paska, joka jättää tollasen ihmisraunion yksin. Vittu
Eihän toi idiootti varmaan ees tajuu mistä tässä kokonaiskuvassa on kyse; mä uskon että mä saisin vaikka mitä aikaseksi, ja tulevaisuus näyttää valoisalta mutta sit toinen ihminen hidastaa mua, vähän ku olis iso painava pallo jalassa.
Mut täähän on mun elämä.
Olen kaikenlisäksi menettänyt kaikki muut ihmissuhteet kun mies ei halua että hengailen hänen kavereittensa kanssa, ja omia kavereita ei juuri enää ole koska muutin toiselle paikkakunnalle.
Pelottais se yksinjääminen, kun sit ei ois yhtäkään ihmistä joka ois kiinnostunut mun päivästä.
Haluan vielä lisätä, että tulen kyllä mieheni kanssa toimeen. Kyllä me jutellaan paljon, ja hän on nimenomaan siinä mielessä erikoinen, että hän on jotenkin niin viaton. Hän ei (ainakaan tietääkseni) ajattele naisista niin, kuten nykyajan kundit. Hän ei siis ole epäkunnioittava siinä mielessä, että puhuisi rumasti naisista. Mutta epäkunnioittava siinä mielessä taas, että luulee mun tekevän kaiken.
Ehkäpä ongelma on vain yhdessäasumisessa.
Tai ehkä vaan rupean elämään ilman mitään parisuhdekuvioita.
Haluan vielä lisätä, että mua ei tarvitse paapoa.
Mun mielestä mies on vapaa menemään baariin ja vaikka vittu kiinaan jos se haluaa. Mä en ole mikään rajottamaan toisen elämää. Mäkin haluaisin tehdä kaikkee, mut toi on niin passiivinen ettei se haluu lähtee minnekkään.
Viimeistään vuoden päästä muutan kuitenkin takaisin Helsinkiin, eli jotain muutosta on luvassa viimeistään sillon. Ja hei, saanhan mä olla rauhassa seuraavat puoli vuotta. Argh
Tekipä avautuminen hyvää
Vastaukset 15
Vanhimmat
Suomalaisten miesten ongelma on liian itsenäiset naiset. He eivät pärjää kertakaikkiaan jos joutuvat tekemään kotona jotain kotitöitä. Kotona on jo opittu, että kyllä äiti hoitaa kotitalouden ja niin tuleva vaimokin. Mutta onneksi on poikkeuksiakin jokaisesta ikäluokasta miehissä. On itsenäisiä, rakastavia, siistejä, omatoimisiakin miehiä, mutta he ovat jo järjestäen varattu. Mutta todellinen haaste naisilla on löytää mies minkä kanssa kemiat ja arjen kuviot toimii. Aina joutuu siinä pakasta jostain ominaisuudesta luopumaan.
Niin siis sinäkin. Mitä arvostat eniten miehessä? Tee listaa, mutta älä tee liian tiukkoja vaatimuksia. Muuten saat etsiä miestä kiikkutuolistakin käsin.
Ps. Jos haukut miestä jo tos vaihees niin päästä se menemään. Ei sen tarvi sietää sun epäkunnioitettavaa ja epäkypsää käytöstä.
Oletan, että reippaana ihmisenä olet kyllä ilmoittanut kaverillesi, että syytä olisi osallistua talouden hoitoon.
Poikaparka on nysvähtänyt johonkin keskiaikaiseen rooliin, jossa mies edusti ulospäin ja nainen sääti kotitaloustyöt ja raatoi pellolla sekä navetassa.
Sinun on ravistettava lutunen soffaperunan alku hereille eli tehtävä se mojova henkinen potku takalistolle. Sillä olisi sääli, että hienosti alkanut suhde luistelee tiskivuorelta roskasankoon.
Isolle pahville kirjoittelet selkeät säännöt, niin täysin selkeät, ettei ole tulkinnan varaa.
Se, joka makaa kotona, tekee kotityöt joutessaan päivänsä piristykseksi. Ja ne päivittäiset kotityöt on luetteloitava. Aterian valmistusaika tunnilleen, eli milloin se on valmis, jolloin syötte yhdessä. Myös imuroinnit ym. päivälleen, milloin ne on tehtävä. Samoin voitte yhdessä laatia kauppalistan ja sopia kauppareissusta etukäteen.
Jos hän sattumoisin löytää työ,-tai opiskelupaikan, niin nämä työt puolitetaan sopimuksen mukaan.
Eikä vaihtoehtoja ole. Tai yksi. Jos ei sulhaselle sovi kyseiset työt, niin hänet on laitettava takaisin kasvamaan sinne, mistä on luoksesi ilmaantunut.
Tulipa sinulta hyviä neuvoja,loistava kommentti jota todellakin komppaan..aikuista ihmistä ei tule passata,liian helppoa ap:n miehelle jättää kaikki toisen hoidettavaksi kun huomaa että niin voi tehdä ja asiat silti hoituvat.Ei muuta kun tehtävälistaa jääkaapin oveen,ja jos miestä ei"yhteinen hyvä" kiinnosta pärjäät paremmin ilman tätä aikuista lasta vaivoinasi.
Miehen ulkonäkö ja väkivaltainen luonne ovat ne asiat joihin nainen rakastuu miehessä.
Muistan kun muutin lastenkodista pois 18 vuotiaana hiukan ennen armeijaa niin piti ostella kattiloita ja keittiö tavaroita ja opetella tekemään ruokaa. Pikku hiljaa siinä sitten oppi sitä itsenäistymistä koska oli vaan pakko pärjätä. En minä odottanut että joku nainen tulisi kokkaaman mulle ruokia ja pesemään pyykit. Kaiken tein itse. Mut suunnilleen heitettiin lastenkodista pois ilman mitään tukea. Mielestäni pärjäsin hyvin, armeijassa pärjäsin hyvin kun oli hyvä kunto ja kaikkee. Armeijan jälkeen pääsin onneks heti töihin ettei jäänyt tyhjän päälle seisomaan. No naista ei ole vieläkään koska naisia kiinnostaa tuollaiset jännämiehet jotka haluaa että nainen palvelee, mikään ei siis ole 20 vuodessa muuttunut.
Naisilla on aina helppoia kun vaan vaihtaa miestä niin monta kertaa kunnes löytyy hyvä. Olet vielä nuori joten mieti nyt tarkkaan haluatko olla tuollaisenmiehen palvelija vielä vuosia vai eroatko ja etsit uuden. Et saa edes palkkaa kun kokkaat sille joten et oikeastaan hyödy mitään tuossa suhteessa. Suhteeseen kuuluu että mies myös tekee ruokaa ja hoitaa kotia.
No oletpa nuorena ottanut miehen hyysättäväksesi! Lopeta koko touhu. Sanot, että yhdessä asuminen ei onnistu, ellei myös hän tee osuuttaan asioista. Sikäli hyvä, että puolen vuoden päästä saat "vapautuksen" tuosta muutenkin, mutta vähän ikävää silti, että nuoruutesi kuluu hukkaan passatessa. Et sinäkään mikään duracell pupu ole, virtaa sinulla pitäisi riittää ennen kaikkea töihin ja opiskeluun.
En jaksanut lukea sen jälkeen, kun ahdistaa! -sanan jälkeen tuli naurava hymiö. Ahdistus ei yleensä paljon naurata. Versaalilla kirjoitettu teksti ja kirosanat eivät liioin kannusta käyttämään aikaa ongelmasi tai "ongelmasi" analysointiin.
Pitkä aloitus antoi viitteitä, että saatkohan sä jotain kicksejä tuosta tilanteesta kuitenkin?
Jos oot tyytymätön, niin jätä suhde. Ei tarvi jäädä tappelemaan.
Eikä kaikissa noissa ole kyse aina mistään rooleista. Se mies voi olla vaan pelkkä tumpelo ihan syntyjään.
Kaikesta silti paistaa mitä aloittaja kertoii, se aloittajan OMA HALU parantaa mies silloin alussa, opastaa häntä elämässä eteenpäin, jne. ja sitten sanoo ettei ole halu olla äitihahmo.
Sellainen on kyllä susta kehitteillä hyvää vauhtia. Tuo panostuksen määrä on jo melkoinen kun katsoo tuota kirjettäkin..
Vaikka sä sitä asiaa manailetkin niin taidat jotenkin silti itse olla tuossa vapaaehtoisesti. Ei kaunista sua mitenkään, jos ei sitä toistakaan.
Ja lisäksi kuulostaa siltä,että sulla aloittaja on ihan helkkarin tarpeeksi tekemistä ilman tuota aikuista lastakin jota paapot:) Juokse, juokse niin lujaa kun jaloistasi pääset. On ihmisiä joita ei tarvi opettaa, mutta onko susta sitten olemaan heidän kanssa:) Tasokas mies voi olla vähän hankala, kun se vaatii sitten sulta kans sitä henkistä tasoa ja muuta. Tuollanen tossumies on helppo. On helppo olla parempi kuin hän, mutta jos haluat oikeasti olla parempi niin pistät rajan sille, että kuinka paljon valitat, ennenkuin toimit oikeasti omaksi parhaaksesi.
Kukaan ei sulle kruunua laita päähän siitä, että miten saat tuon miehen parannettua paremmaksi..ja vaikka miten paljon holhoaisit, siinä voi silti käydä niin että se löytää muun naisen ja sun työ on mennyt hukkaan. Kukaan ei ole korvaamaton.Edes parisuhteissa.
Jäi mainitsematta että yksi vaihtoehto on HYVÄKSYÄ, ettei tuon miehen taloudenpito taidot tule koskaan sulle riittämään. Sopikaa, että hän tekee sitten jotain muuta missä on hyvä, ja sä tyydyt kohtaloosi emäntänä ja äiskänä mitä tulee arkielämään. On miehiä jotka on sisältä kultaa, mutta ei ne vaan sitä käsitä miten kaupassa käydään yms.
Mutta se hyväksyminen edellyttää, että et sitten valita kun hommaan ryhdyt tietoisena. Mut voihan se vähän helpottaa jos ei kokoajan ODOTA siltä toiselta jotain mitä ei tuu tapahtumaan. Ja erillään asuminen on aina tosi hyvä vaihtoehto kans, voihan sitä silti seurustella.
Ainakin osaat käyttää V-sanaa yms... Rehellisesti sanoen en halunnut/pystynyt lukemaan tekstiäsi loppuun, koska se oli niin käsittämättömän räävitön. Jos tuolla asenteella elätte parisuhteessa, niin ei ihme jos hommat ei suju.
Jos minun mieheni puhuisi yhdenkin kerran sillä äänen sävyllä ja kiroten kuten sinä täällä, niin avioliittomme loppuisi siihen. Onneksi molemmat osaamme puhua erimielisyyksistä sivistyneesti -riidellessäkin.
Hei
Kiitos kaikille vastauksista!
Oletkn suurempaa paskamyrskyä, mutta jopa myötätuntoa löytyi.
Voin myöntää että olin erittäin provosoituneessa tilassa, ja hain riitaa kun kirjoitin ko. Tekstiä
Olen keskustellut (aika yksipuolisesti) mieheni kanssa, ja hän on sitä mieltä että suhteessa ei ole mitään vikaa. Itse en edes jaksa jauhaa enää, vaan vaihdan miestä varmaan lennossa. Miettikööt sitten yksinään kusen ja paskan keskellä että mitä olisi voinut tehdä toisin.
Ja niin, haluan vielä huomauttaa että aika erikoista että internetin käyttäjiä hirvityttää kiroiluni.
Totta VITUSSA mä kiroilen täällä, että voin sitten käyttäytyä ja pitää turpani kiinni muiden ihmisten läsnäollessa.
Tollasten tukareiden takia Pekka Erik Auvinen ja Kauhajoen Matti räiskivät hengiltä kaikki vittupääkukkahattutädit.
Hyvä! Sama logiikka minullakin, vittu ihan tarpeeksi saa esittää hyvinkäyttäytyvää ihmistä ihmistenkin ilmoilla. Netti on vittu just tätä varten keksitty:D Ja olen kuitenkin vähän sinua iäkkäämpi ihminen. Olen syntynyt silloin kun vittua ei oltu vielä keksittykään. Ja voin kertoa että silloin ei tultu toimeen.
ja vittusanojen sijoittelu on sulla just luontaista. Jotkut osaa jotkut ei.
Sun kannattaa ensi kerralla kun löydät uuden miehen niin selvitä että osaako se siivota, tehdä ruokaa, hoitaa kotia, olla vastuullinen, tietääkö se mitä parisuhde tarkoittaa kun asutaan yhdessä. Voi olla että et ihan heti löydä kunnollista miestä koska nuoret on sellasia että ei ne sitoudu suhteeseen kuten kuuluu.