Onko kaltaisiani miehiä ollenkaan olemassa - epäilen ettei... Tai ainakaan ne ei halua kaltaisiaan naisia vaan ne haluaa kaunista katseltavaa, holhottavaa, kavereille esiyeltävää, kodinhoitajaa ym.
En välitä rahasta, en edes siitä jos sitä ei aina ole tarpeeksi ruokaan, puhumattakaan pankkisijoituksista ym turhasta. En välitä urasta, teen työtä sisäisen intohimon ajamana, näyttääkseni itselleni tai auttaakseni muita. En välitä kulisseista; aivan sama onko mökkipahainen vai kartano kunhan on hyvä tulla kotiin. En välitä matkusteluista jos silloin tällöin saa vain ajatuksia tuulettaa esim metsänuotiolla istuskellen. En välitä näyttää hyvältä kunhan itselläni on sisältä hyvä olo- se loistaa kyllä ulospäinkin. En välitä seurasta, en juoruilusts, en small talkista, en sukulaissuhteista. Kunhan saan olla rehellinen ja avoin ja kertoa vaikeimmatkin ajatukseni hänelle. En elä sääntöjen vaan tilanteiden mukaan, varsinkin ulkoapäin tulevat säännöt ja "näin kuuluu tehdä" on arvottomia minulle. Ihmisen oma sisäinen moraali määrää ja vain sillä on väliä, se on oman elämän tarkoitis, ainoa oikea tarkoitus. Uskon rakkauteen ja tunteeseen, yhteenkuuluvuuteen, jota ei voida "sopia" esim avioliitolla - sopimus on se että toiselle on oltava hyvä joka päivä tai ei ole syytä olla yhdessä.
Jäänkö ikuisesti yksin?
En välitä rahasta, en edes siitä jos sitä ei aina ole tarpeeksi ruokaan, puhumattakaan pankkisijoituksista ym turhasta. En välitä urasta, teen työtä sisäisen intohimon ajamana, näyttääkseni itselleni tai auttaakseni muita. En välitä kulisseista; aivan sama onko mökkipahainen vai kartano kunhan on hyvä tulla kotiin. En välitä matkusteluista jos silloin tällöin saa vain ajatuksia tuulettaa esim metsänuotiolla istuskellen. En välitä näyttää hyvältä kunhan itselläni on sisältä hyvä olo- se loistaa kyllä ulospäinkin. En välitä seurasta, en juoruilusts, en small talkista, en sukulaissuhteista. Kunhan saan olla rehellinen ja avoin ja kertoa vaikeimmatkin ajatukseni hänelle. En elä sääntöjen vaan tilanteiden mukaan, varsinkin ulkoapäin tulevat säännöt ja "näin kuuluu tehdä" on arvottomia minulle. Ihmisen oma sisäinen moraali määrää ja vain sillä on väliä, se on oman elämän tarkoitis, ainoa oikea tarkoitus. Uskon rakkauteen ja tunteeseen, yhteenkuuluvuuteen, jota ei voida "sopia" esim avioliitolla - sopimus on se että toiselle on oltava hyvä joka päivä tai ei ole syytä olla yhdessä.
Jäänkö ikuisesti yksin?
Vastaukset 45
Vanhimmat
"Jäänkö ikuisesti yksin?"
Tyhmä kysymys, olet nainen joten löydät aina miehen ja vieläpä itseäsi tasokkaamman miehen.
Olipa tyhmä vastaus. Aloittaja teki aivan selväksi, että häntä mietityttää löytyykö hänelle miespuolista vastinkappaletta, vai onko hän liian "outo lintu". Ei naiselle riitä, että saa kotiinsa asumaan jonkun jolla on munat, jotain muutakin täytyy miehestä löytyä.
Onko aloittaja 20 vai 40 vuotias? Parikymppisen idealismi on eri asia kuin nelikymppisen realismi.
Ilmeisesti on, mutta hyvin vähän :) Ja mistä sellaisen löytää, onkin se ongelma. Sieltä metsänuotiolta?
"En välitä seurasta"
Jollet pidä ihmisten seurasta niin miksi pitäisit kumppanin seurasta?
Mitä enemmän on ihmisten kanssa tekemisissä, sen helpommin hoituu parisuhdekin koska parisuhde jos mikä on haastava ihmissuhde.
Tässähän se onkin, että en etsi samaa parisuhteelta kuin muilta ihmissuhteilta. Vaan jotain paljon paljon syvempää. Toisaalta, en kaipaa parisuhteelta pinnallisia asioita joita muissa ihmissuhteissa on, ne vain häiritsevät turhuudellaan.
Välillä tuntuu, että useimmille riittää kiva ihminen vierelle, joka kiinnostaa seksuaalisesti ja jonka kanssa ei ole riitoja. Kunhan on joku.. Mulla on ystävät sitä varten.
Kertoisitko, mitä haluat parisuhteelta?
Hyvin vähän on sellaisia miehiäkään, joille ulkonäkö, ja raha ja ihmissuhteet olisivat merkityksettomiä.
Miksi et välitä mistään. Ei sitten kannata etsiä miestä jos et välitä. Ainakin kropasta pitää huolehtia koska hyväkuntoisen on helpompaa elää ja tehdä asioita kuin 130 kiloisena lihavana. Jokainen joka sanoo että ei välitä rahasta niin valehtelee. Raha on tärkeä osa elää ja ilman rahaa et saa edes ruokaa tai vaatteita päällesi. Ne mökit ja karibian lomat on mulle ihan yksi hailee mutta rahalla voi vuokrata mökin että ei aina kotona tarvii olla. Ja nainen kyllä saa aina miehen, mies ei saa naista vaikka olis kuinka hyvä. ulkonäkö kuitenkin ratkaisee aina miehen kohtalon että saako rakkautta.
Ulkonäöllä ei ole mitään väliä, tajuat kai itsekin... Tai on joillekin, mutta sitten on ne todelliset naiset, jotka eivät edes katso sinua vaan kuuntelevat. "Rakkaus on sokea" toimii minun kohdallani ainakin, täydellisesti. Kun oikea osuu, et osaa edes kuvailla miltä hän näyttää.
Suomessa jokainen saa sen verran rahaa että jotain saa syödäkseen. Lisää rahaa ei tuo onnea. Minimaalisesti rahaa mutta hyvä olo sisäisesti tuo onnen. Asioita ei tarvitse mitata rahalla, eikä ajatella asioiden arvoa rahassa.
On noita varmaan paljonkin, mutta sekä sinä, että ne kuvailemasi miehet ihmettelevät kotonaan, miksei kukaan tule hakemaan.
"Meidän" kaltaisille on aika huonosti kohtaamispaikkoja joissa viihtyisi!
Muuten ihan hyvä, mutta pelkkä sisäinen kauneus ei kanna, vaan kyllä sitä joutuu urheilemaan, että pysyy kunnossa myöskin ulkoisesti...
Tuostahan ei käynyt ilmi myöskään ikä ja fyysiset mitat, jotka nekin hyvin oleellisia asioita, kun mietitään voiko joku kiinnostua ihmisestä. Itse pidän pienehköistä naisista..Tyyliin 165cm/55-60kg
Jospa alkuu kertoisit mitä oikeasti haluat mieheltä? Kun nainen sanoo haluavansa miehen joka kuuntelee, hän ei kerro millaista miestä halutaan kuuntelijaksi.
Kuvaukseen sopivia miehiä löytyy nimittäin paljonkin.
Yhteistä heille on se etteivät he kiinnosta naisia.
Osin huvittaviakin vastauksia näköjään... Se, että ei välitä juurikaan pinnallisista asioista, ei mielestäni tarkoita, ettei välittäisi elämässä mistään. Välitän päinvastoin paljonkin olennaisista asioista kuten itsestäni, ajatukseni yhden ainoan miehen kanssa jakamisesta, asioista joista saa henkistä hyvinvointia elämään, oikeudenmukaisuudesta, arvoista ym. Suhde on mielestäni jotain muuta kuin yhteiskunnan käsite siitä, että ihmisillä on sopimusyksikkö, perhe, jossa ollaan "me" ja muut on muita, jossa kahmitaan sopivat verotushyödyt ja päästään halvemmalla vuokrista järkisyistä ym käytännöllistä. Kaipaan kumppanilta sielun jakamista, en rahaa tai materiaa, en sopimuksia seksistä tai kotitöistä. Koska muilta ihmisiltä en kaipaa sielua, ei heidän seuransa niin liikuta. Jos puhun puhun asiaa (oli se sitten huumoria, vakavaa puhetta tai pohtivaa mietiskelyä), en asian vierestä ja turhaa, tarkoitan mitä sanon. Olen aina tosissani. Enkä oikein ymmärrä ihmisiä jotka eivät ole.
Kysymys lähti siitä ihmetyksen aiheesta, että tuntuu kuin useimmilla ikäisilläni miehillä olisi itsestä ja omasta sisuksestaan ulkoistettu tarvelista: perhe (vaimo on pakko olla), lapset (jos ei jo ole tarpeeksi), hieno asunto, hieno auto, asema töissä/urapolku, kesämökki, vene, matka pari kertaa vuodessa, jne. Ja sitten murehditaan siitä, onko pihakiveys suorassa, kallistuuko sähkölasku, kuka valitaan kunnallispolitiikkaan, hoitaako kaupunki lumenaurauksen kunnolla pihan edestä, joutuiko lapsi huonolle pelipaikalle ja kenen vika milloin mikäkin yhteiskunnassa pielessä oleva asia... Jo pelkkä parisuhde siksi että ihmisellä ikään kuin kuuluu olla sellainen, on aika kornia. Niin turhaa ja toisarvoista. Tekemällä tehtyä. Menee 10vuotta ja mitään tuosta ei ole jäljellä ja se mitä on, ei merkitse enää mitään siinä ajassa.
Löytyykö miestä, joka keskittyy itseensä ja sisäiseen kasvuunsa ja kehitykseensä läpi elämänsä, keskittyy puolisonsa kanssa aitoon ja täydelliseen jakamiseen (takertumatta kuitenkaan), keskittyy elämyksiin ja aineettomiin arvoihin, eikä esim käytä työn tärkeyttä tekosyynä unohtaa asioita joilla oikeasti on merkitystä vielä kuolinvuoteellakin. Muutamaan tällaiseen olen toki törmännyt, mutta usein ovat sitten jo vanhempia, hössötyksen ja väkipakolla yrittämisen lopettaneita (ja varattuja siinä iässä). Mutta ne suunnilleen omanikäiset menee liian usein oma napa edellä, ja sen oman navankin vaatimukset on usein ulkopuolisilta "lainattuja" näin-muillakin-on-joten-kuuluu-olla tarpeita...
Ja niin, se, etten välitä pinnallisista asioista ei tarkoita, että olisin ylipainoinen, lihakseton, kulkisin itseänikin puistattavissa rääsyissä tai olisin epäsiisti muutoin. Nelikymppiseksi mielestäni ihan ok, tosin meikkaamaton ja kotoisa, vaikkakin suuntauksia seuraamaton;) Huvitti tuo "saat vieläpä itseäsi tasokkaamman miehen":D Jos tasokkuus on jonkun mielestä koulutus, työ, rahat tai omaisuus, tai etiketin noudatus kyky, niin niin kai sitten osin [aika korkealle saa kyllä olla koulutettu siinä tapauksessa;)]. Mutta minulle TASOKKUUS on henkinen ikä ja kyky olla mitä on - ja sitä juuri en kovin monessa miehessä näe, enkä edes näe että sellaisesta ensisijaisesti välittäisivät! Ja sellainen mies on minun mielestäni tavoittelemisen arvoinen ja seksikäs. Ei outo vaan erilainen, kuten itsekin koen olevani.
"aika korkealle saa kyllä olla koulutettu siinä tapauksessa"
Oletkos tohtorisnainen?
No jaa..........Kyllähän se kylmä fakta on, että sitä asuu mielellään viihtyisässä mukavassa kodissa, kuin veneen alla ja autokin on kiva, et pääsee liikkumaan. Kesämökkikin on luksusta. Matkustellakin olisi kiva silloin tällöin..Joo, kyllä useimmat ihmiset haluavat elämäänsä mukavuuksia, niin myös minä. Elämme vain kerran. On hyvä olla luksusta ja kaikki herkut ja lelut mitä tarttee nauttiakseen elämästään vieläkin enemmän.
Aika pitkälle muokattu malli, voi olla vaikea löytää sopivaa noilla kriteereillä. Tietynlainen erilaisuus on minusta vain hyvä juttu, ei joka asiassa tarvitse olla samanlainen. Jotkut tietyt perusasiat olisi hyvä olla samoja, mutta uskon siihenkin että joissain asioissa erilaiset täydentävät toisiaan. Voisi olla karmeaa katsella omia huonoja puoliaan toisessa päivästä toiseen ;)
Itse olen ollut aina tuollainen.. tosin yhteiskunnallisten etc asioiden pohtimisessa ole mitään vikaa, funtsii muutenkin kaikenlaisia juttuja ihan aihepiirejä rajoittamatta - vapaasti.. sulla taitaa vaan olla lopulta aika jyrkät rajat itselläsi, tuntuis siltä..?
Mitä tarkoitat?.. Miehille en tietoisesti aseta "rajoja" mutten vain kiinnostu toisenlaisista - joita on valtaosa. Rajani ovat jyrkät moraalin ja etiikan tasolla, mutta niissäkään eivät samoissa asioissa kuin useimmilla. Turhanpäiväisille asioille en jaksa laittaa keinotekoisia rajoja, mutten jaksa niistä jauhavia miehiäkään kuunnella (olkoon se käytännöllinen rajani) vaikka kiltisti kuuntelenkin ja siirryn muualle tilaisuuden tullen.
Yhteiskunnalliset asiat ja niistä puhuminen on ok, kunhan ei puhu osallistumatta niihin kuitenkaan tai kunhan ei keskity niihin jos "oma tontti" on ihan retuperällä samaan aikaan.
Taas kerran tuli tuo naisten suosikkisana "VAIN", joka mahdollistaa sen ettei mitään selitetä. "Maapallo kiertää aurinkoa KOSKA" vs "aurinko VAIN kiertää maapalloa".
Otetaanpa uusiksi, ja sanaa "vain" ei saa käyttää. Millaisista miehistä ap on elämänsä aikana kiinnostunut?
Kuvaukseen mm. seuraavia asioita:
- ulkonäkö (pitkä/lyhyt, jne)
- ammatti ja koulutus
- kaverien määrä ja asema kaveripiireissä (johtajatyyppi/seuraajatyyppi, vetäytyvä, jne)
- käytös (itsevarma? nopeasti etenevä vs hitaasti etenevä?)
Kysymys on olennainen, koska et kerro mihin oikeasti ihastut. Se sisältyy tuohon epäsanaan "vain".
Luulen että aloittajalle(kin) on aivan yhdentekevää, miltä pinnalliset ja materialistiset asiat näyttävät. Minä ymmärsin, että hän etsii ennen kaikkea kumppania henkisillä arvoilla.
En usko. Lähes kaikki naiset etsivät kumppania henkisillä arvoilla, mutta kun katsotaan lopputulosta niin huomataan että kauneus ja status ovat löytäneet toisensa.
Muuten ap hän ei käyttäisi sanaa "vain" kirjoittaessaan miehistä joihin hän ihastuu ja miehistä joihin hän ei ihastu. Hän valitsisi ensimmäisen jonka kanssa arvot ovat kohdallaan.
Mutta selvästikin näin ei ole, vaan on muitakin asioita jotka vaikuttavat.
Usko toki mitä haluat. Olen huomannut, että erilaiset arvot omaavilla ihmisillä on todellakin vaikeuksia ymmärtää, että kaikki eivät arvosta samoja asioita.
Kaikki naiset arvostavat samoja asioita. Esim. sinä, koska olet nainen, katsot hyväksi seuraavat ominaisuudet:
- pidempi kuin sinä
- leveäharteinen
- jykeväleukainen
- isot kädet
- itsevarma, sosiaalinen, rohkea
- vie naista (dominoi)
- pukeutuu rennosti farkkuihin ja hänellä on parransänki
Minun ei tarvitse tietää millainen olet, mistä tykkäät, jne. Se että olet nainen riittää, haluat samaa kuin kaikki muutkin naiset.
Niin, palaan kysymykseesi vaikka nm "atännä" tekikin jo aika hyvin tehtäväni. Se paha "vain" sana... Miehen ulkonäöllä tai statuksella ei ole eikä olisi väliä. Toisaalta on selvästi olemassa miehiä, joilla on odotuksia ulkonäön tai statuksen suhteen, he eivät taas minuun päin yleensä vilkuile ilmeisesti samoista syistä kuin sinä esität etten itse miehiä huomioisi (ulkonäkö, omaisuus, asema, egon korostaminen)... Onko sinun vaikea uskoa, että on olemassa ihmisiä (naisia) jotka eivät huomaa toisen ulkoisia piirteitä kun ihastuvat tai kun eivät ihastu? Itse ihastun intuitiivisesti aika pitkälti. Olen ihastunut, tapaillut, seurustellut tai ollut liitossa hyvinkin erinäköisten miesten kanssa. Alkoholistista tohtorismieheen. Lyhyestä pitkään. Kaljusta tuuheatukkaiseen. Nuoresta vanhaan. Vapaasta varattuun. Ensimmäisen (tahdosta riippumattoman) kiinnostumisen jälkeen minulta voisi kysyä, miltä mies näytti, mutten yleensä osaisi vastata. Mitä ihastuneempi olen, sitä häilyvämmäksi käy kuva miehen ulkonäöstä kun kuva sisimmästä kasvaa tilalle. Katson ihmisiä silmiin lähinnä. Ilmettä, katseen suoruutta. Ja sitten kuuntelen puhetta. Jos puhe on mielenkiintoista, katoaa kuva lopullisesti. Arvot ovat vain niin syvällä ihmisessä ja vaikeasti tulkittavia alkuvaiheessa, että turha puhe turhista asioista voi estää tutustumisen jopa siihen ns oikeaan josta kiinnostuisinkin. Katso ketjua alempaa niin huomaat että on muunkinlaisia miehiä. (En vain ole ilmeisesti löytänyt heitä, siitähän tässä oli kyse)
Ps. käytit sanaa "arvostaa". Jos naiset rakastuisivat arvostamisen perusteella, moni ATM olisi KTM tai YTM. Mutta arvostaminen ei tuota kemiaa, sitä tuottaa ne universaalit ominaisuudet joita kaikki naiset haluavat.
Höpsö.
Vaikuttaa siltä, että sinun kannattaa kääntyä anarkistipiirien tai rikollispiirien puoleen ja toivoa, että tuleva kumppani olisi sosiopaatti, siis mafiatyyppinen mies, eikä mitään pahempaa. Todennäköisesti saat kuitenkin kumppaniksesi pahemman tapauksen, jolle olet saman arvoinen kuin sorkkarauta, täysi jaloviinapullo, pakoauto, maksettu nainen, tupakkakartonki tai muu vastaava elämän helpottaja.
Minä olen aika lailla samankaltainen, oman tiensä kulkija. Miehellä tuollainen tyyli vaan karkoittaa naiset. Kukapa nainen ottaisi miehen joka elää kädestä suuhun, tunkkaisessa vuokrayksiössä, ilman autoa, ei matkustele (muuta kuin pyörä- ja melontaretkiä naapurikuntiin)... Töitä teen sen verran mitä täytyy tullakseni toimeen, mutta pääosan ajastani haluan käyttää harrastuksiini; pelailu, surffailu netissä, lukeminen yms.
Ei toi aloittjaa kaltastas ukkoa huoli tai tarkoittanut. Toi vaan oli tollasta oppineen humanistinaisen korkeaa ajatuksen lentoa jolla ei ole mitään tekemistä tosielämän askeettisuuden tai köyhyyden kanssa.
Olen samaa mieltä. Tarinat ovat irronneet todellisuudesta. Viittaa vahvasti humanistinaiseen.
Ei ole humanisti, ehkä olisi pitänyt tulla sellaiseksi.. Tietäisittepä.. Joka päivä törmää elämän realiteetit ja sisäiset tarpeet vastakkain - ja toistaiseksi en ole pystynyt luopumaan sisäisestä tarpeestani vaikka se olisi monesti itselleni ja läheisilleni helpompaa. Tätä on todellisuuteni köyhyyksineen päivineen, ei ajatuksenlentoa, elän sitä itsekin joten miksen etsisi kaltaistani vierelleni.
Ujo_erakko: haluatko edes toisen rinnallesi? Et maininnut kuin harrastukset.
Vähän kaksipiippuinen juttu. Jokainenhan sitä haluaa läheisyyttä, rakkautta, seksiä... Mutta kun sitä on koko elämän ollut yksistään (viimeiset 25 vuotta ihan konkreettisestikin), niin osaisiko sitä enää elää tiiviisti toisen kanssa yhdessä, alkaisi pian oman tilan puute ahdistamaan. Riippuu varmaan siitä minkälaisia tunteita on toista kohtaan. Olen joskus rakastunut totaalisesti ja silloin halusin, että tuo nainen olisi ollut vierelleni koko ajan. Ole silti kohtalaisen tyytyväinen tähän erakoituneeseen elämäntapaani enkä hae siihen muutosta aktiivisesti.
En ole noin pitkään yksin ollut mutta samat on ajatukset. Hyvä parisuhde ei välttämättä tarkoita edes saman katon alla asumista. Kukin tavallaan, tai oikeammin, kukin pari tavallaan. Yksiin on ajatusten tuossa tietysti mentävä, mutta ei perinteisen tavan mukaan. Jotkut muuttaa yhteen seuran vuoksi, toiset asumiskulujen, kolmannet käytännöllisyyden. Jotkut pystyvät elämään parina itsenäisinä kuten aikana ennen parisuhdettakin. Mielestäni rakkaus ei vaadi yhteistä asuntoa ja aikaa 24/7/365? Mielestäni rakkaus ei itse asiassa "vaadi" mitään. Kun valitsee sopivan on helpompi olla vaatimatta toiseltakaan mitään turhia.
Tunnistin kyllä kirjoituksestasi aika paljon itseäni. Mutta sellaisia ihmisiä, ainakin meitä miehiä, uhkaa aina väliinputoaminen ja "reppanoituminen", kun ei kuulu materialistisiin menestyksen ja uran tavoittelijoihin, mutta ei myöskään rikollisiin tai päihteiden väärinkäyttäjiin. Kun vielä sosiaaliset piirini ovat vain muutamassa sukulaisessa, on työttömänä ja umpi-introverttina tähän maailmaan täydellisen ulkopuolinen.
Siinäpä täydelliset olosuhteet vaikka castanedalaiseen menneisyytensä häivyttämiseen ja ihmisen hahmon kadottamiseen. Vaikka naiset eivät sylkäisekään päin, onneksi en edes etsi ketään maailmassa kiinni olevaa. Harva ymmärtää, kuinka sisäinen maailma voi olla ulkoista tärkeämpi, ja tiedän itsekin, että kuljen erisuuntaan heidän kanssaan. Miksi siis rasittaisin itseäni heidän seurallaan? Kaltaistaan etsiessä, kun merkityksellisestä ei ole vain "sijainti", vaan myös se suunta mihin kumpikin on menossa. Muutoin tiet vain risteävät, kun päämäärä ei kuitenkaan lopulta ole yhteinen.
Se että saa tehdä työtä sisäisen intohimon ajamana, kuulostaa kyllä unelmalta minulle, kun ihmisen on myös syötävä. Itseäni kammetaan taas työkokeiluun oman alani hommiin ja sisäinen ristiriita on repivä, kun oma luottamus on jo mennyt. Tai sanotaanko, yhteiskunta ja minä kuljemme erisuuntiin, enkä edes tarkoita mitään luvatonta. Minä etsin sisäistä vapautta, ja he tahtovat kahlita minut. Oman tahdon, vapauden ja riippumattomuuden valtaaminen takaisin muiden käsistä on varmastikin suurin unelmani. Myös minulle sisäinen moraali on ehdottomasti ulkoista tärkeämpi, kunhan sitä hallitsee oman järjen käyttö ja jonkinlainen käsitys inhimillisyydestä.
Ehkä olen vain haihattelija, ehkä minulta puuttuu sisäistä voimaa saattaa asiani järjestykseen, tai sitten vastus vain ylivoimainen ja minun ylitseni on kertakaikkisesti jyrätty. Outoa kyllä, joskus minusta todellakin tuntuu, että kestän tämän täydellisen tappioni juuri siksi, että olen sen edessä yksin. Maailmankaikkeus saa hyppiä päälläni tasajalkaa. Minä olen onnekas, kun minun ei tarvitse katsella, kuinka se pomppisikaan rakkaitteni päällä.
Puhuit ajatukseni ääneen:) Kuulostat kiinnostavalta ihmiseltä/ihmisenä. Oletkohan tuon edellisen vastaajan tarkoittama "Psykopaatti tai muu rikollinen";) Jotkut ne eivät vain näe..
Samalla lailla ajattelevia ja käytännön arjessakin eläviä miehiä on. Mutta haasteena ehkä sellaisen tunnistaminen, jos eteen sattuu tulemaan. Ympäristön rasitteista vapaa ja omalla, sanotaan nyt vaikka "moraalikoodillaan" elävä mies ei tunne tarvetta tuoda itseään missään esille, kun ei tarvitse muille mitään todistella ja selitellä. Yleisesti ottaen miehelle sellainen elämänasenne on helpommin toteutettavissa, kuin naiselle. Teikäläiset kun vain ovat niin helposti ryhmäpaineen muokkaamia. Ei pahalla, olen sen vain useasti omin aistein todennut. Ikähän merkkaa paljon. Parikymppisen suusta aloituksen kaltainen on vielä hieman lapsellista idealismia mutta nelikymppisen suusta jo uskottavaa, ellei sitten todellakaan valehtele itselleen, että tällaista haen, kun en muutakaan enää saa? Jos todellakin olet oma itsesi ja aloitukseksi kaltainen, niin toivotan onnea etsinnöillesi. Haastavaa, mutta kaippa se "palkinto" siellä lopussa odottaa?
Terveiset luolaasi! Ja kiitos toivosta:) Juuri näin olen päätynyt ajattelemaan. Että täytyyhän heitäkin olla, mutta kun ei näe kun eivät ole esillä. Ryhmäpaine aiheuttaa sen, että sitä erakoituu tahtomattaan "naisporukoista" kovin helposti. Viihdyn miesporukoissa, yleensä niissä vanhemmissa. Mutta tämäkin vielä, kuka omanikäinen (tai minkään ikäinen) sitä "äijänaisen" haluaisi. Tai sellaiseen tutustuisi lopulta todeten, että kyllä se ihan oikea nainen kuitenkin oikeasti on.
Parikymppisenä-kolmekymppisenä en ajatellut näin kyllä itsekään, joten jotain kasvua on tapahtunut sen jälkeen. Olen myös yhden turhan piiiitkän liiton kokenut, joten ihan en myönnä, etten muutakaan saisi;) - en vain taida haluta kuin jotain tiettyä tai en mitään, enää uudestaan, nyt kun olen itselleni myöntänyt mitä etsin ja tarvitsen ja arvostan. En etsi parisuhdetta, en ihmissuhdetta, en seuraa, en kulujen puolittajaa. Olen itsenäinen ja etsin vain ja ainoastaan ihmistä. Ja poikkeuksellisen itsenäisiä taitavat olla myös miehet joista tässä puhun, olet siinä oikeassa, siksi eivät "etsi" eivätkä esiinny.
No rajota ny vähä... "En etsi parisuhdetta, en ihmissuhdetta, en seuraa, en kulujen puolittajaa. Olen itsenäinen ja etsin vain ja ainoastaan ihmistä. " ...Tiedätköhän enää itsekkään mitä etsit. Ihan perus vakipano taitaa olla lähinnä se sun juttus.
Kiitos loukkauksesta.. Kun joku ei vaan ymmärrä, sitä pitää meidän muiden ymmärtää...
Keskustelu taisi nyt hyytyä joten hyvää yötä.
"Suomessa jokainen saa sen verran rahaa että jotain saa syödäkseen. Lisää rahaa ei tuo onnea. "
Raha tuo onnea koska sain itse pimppiä kun sain perinnön. Naiset huomasi mussa jotain tavoiteltavaa
Voi sielunsisar, ole viiskymppinen ja omaan paljon omia arvojasi. Vielä en ole löytänyt vastaavaa miestä, en usko löytävänikään. Aikanaan tein lapseni kun ne halusin ja olen onnellinen uskaliaasta päätöksestäni. Minulla on edes heidät. Mutta hekin näyttävät jäävän yksin, olemme aina vain eläneet perhekeskeistä elämää omassa "maailmassamme". Lapset näytävät jatkaneen perintöä. On vaatinut paljon rohkeutta elää omalla laillaan. Minua ajaa jatkuva sisäinen tarve toteuttaa itseäni monella tavalla jotka eivät ihan istu nykymaailmaan tavasta elää. Erakkoluonne olen, ehdottomasti, silti olisi ihanaa löytää ihminen vierelleen, ei yhteisasumista, mutta jakamaan ajatukset ja tunteet ja toisinaan fyysisyys. Se, etten välitä paljon mistään ulkoisita asioista ei tarkoita etten välitä mistään. Oma hyvinvointi on kaikki kaikessa. Tämä toteutuu liikunnan ja hyvän ravinnon avulla. Olen siis ulkoisesti monen mielestä tavoiteltavan hyvin säilynyt nainen, mutta en voi sietää ulkoisia kehuja. Moneen olen tutustunut ja moni on ihastunut vaatimattomuuteeni ja nöyryyteeni elämän edessä, kuitenkaan he eivät ole kyenneet siihen itse vaikka haluja olisi ollut.
Ne miehet joilla todella on vaikkapa henkilökohtaista moraalia ja eettisiä arvoja, eivät koskaan päätyisi sinun kanssasi yhteen, koska et koskaan edes tietäisi kyseisten miesten arvoista.
Jos mies kehuu teoillaan tai moraalillaan ja tuo sitä esille, ei se ole todellisista sisäisistä arvoista tehtyä, vaan luultavasti sosiaalisen hyväksynnän ja arvostuksen vuoksi tehtyä. Naisten ihailun saavuttamiseksi tehtyä. Se mies, joka tekee asioita koska niiden tekeminen on oikein, eikä siksi että haluaa tunnustusta, on se mies jonka teoista et ole koskaan kuullutkaan.
Kelpaat hyvin kunhan alkoholi maistuu. Itsekään en käy töissä ka tykkään nauttia elämästä.
Siskon vinkki:
Panosta ulknäköön aiempaa enemmän.
Sitten voit valita mieleisestäsi hyvistä miehistä.