Olen 39 vuotias mies mutta käytännössä noin 25, ja olen yrittänyt etsiä ystäviä alle 3 kymppisistä pojista mutta ketään ei tunnu kiinnostavan. Kukaan ei kutsu minua kylään eikä tule kylään vaikka itse olen kutsunutkin. Eikä lähde kanssani mihinkään vaikka kuin olen pyytänyt. Kaikesta näkee että nuoret ovat niin itsekeskeisiä etteivät yhtään osaa ottaa huomioon toista ihmistä. Mennään vaan sinne missä on parhaat pileet eikä yhtään ajatella sitä että joku yksinäien saattaisi kaivata heitä. Se ei luulisi olevan heiltä paljoa pois jos vaikka edes yhden päivän kuukaudessa omistaisivat minulle mutta sekin on näköjään liikaa vaadittu. Hyvähän heidän on hurvitella kun kavereita tulee ovista ja ikkunoista ja elämä on muutenkin pelkkää juhlaa. Minä toivon että he vielä jonain päivänä saisivat kokea saman kohtalon kuin minäkin. Että tiätäisivätpähän mitä todella on yksinäisyyden tuska ja tunne siitä kun ei kelpaa kenellekkään :(
Miksi ihmiset eivät ajattele muuta kuin itseä?
syrjitty
36<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
No miksi itse olet niin itsekäs, ettei oman ikäisesi kaverit kelpaa?
Mitähän jos laajentaisit mahdollista ystäväpiiriäsi vanhempiin?
Tiedätko, on enemmän kuin arvaatkaan vanhempia jotka ovat niin äärettomän yksinäisiä. HE ottaisivat sinut ilolla vastaan! Saisit kuulla älykkäitä ajatuksia, kulttuuriseuraa, urheilusta kiinnostuneita, päivällisseuraa ja niin paljon enemmän kuin osaat edes kuvitella!
Tietenkin jos alistut noihin sinua nuorempiin ikärasisteihin, jäät ansaitusti hyvin paljosta vaille!
Kiitos vain mutta minulla on ollut jo isä enkä tarvitse enää toista! Olen 5 lapsisen perheen iltatähti joten olen kotonani jo saanut tarpeekseni noista kyttäävistä isä ja äiti puolista, joten haluan ihan tasavertaista seuraa enkä mitään homehtuneita äijiä. Ja minä todella toivon että tahtoani kunnioitettaisiin eikä alettais väkisin tuputtamaan jotain sellaista mitä minä en halua.
"olen kotonani jo saanut tarpeekseni noista kyttäävistä isä ja äiti puolista, joten haluan ihan tasavertaista seuraa enkä mitään homehtuneita äijiä."
Onko tullut mieleen, että ehkä noista nuorista tuntuu sinun seurasi ihan samalta? Valitettavasti olet varmasti jonkun parikymppisen mielestä jo "homehtunut äijä".
Ei niillä nuorilla ole mitään velvollisuutta lievittää sinun yksinäisyydentunnettasi. Kavereitten kanssa hengataan, jos se on kivaa. Jos se ei ole kivaa, ei tartte hengata. Sillä sipuli.
"Kavereitten kanssa hengataan, jos se on kivaa. Jos se ei ole kivaa, ei tartte hengata. Sillä sipuli."
Elikkä tässä nyt taas nähdään se ihmisten itsekkyys. Muista viis kunhan vain itsellä on mahdollisimman kivaa. Sanooko sellainen yhtään mitään kuin lähimmäisen rakkaus? Eli ihminen joka saa pelastettua toisen päivän niin yleensä hänen oma päivänsäkkin on silloin pelastettu. Mutta itsekkäille ihmiselle sekin on mahdottomuus. Jos nyt otetaan vaikka sellainen esimerkki että olet nuori ja sinulla on 10 vakituista kaveria ja hengaat heidän kanssa 10 päivää kuukaudessa. Mutta jos omistat kuukaudesta edes yhden päivän jollekkin yksinäiselle niin se ei ole sinulta paljoa pois ja ne 10 kaveria varmasti pärjäävät yhden päivän ilman sinuakin, mutta sille yksinäiselle se on todella paljon. Tasavallan presidentti Sauli Niinistökin sanoi avatessaan yhteisvastuu keräyksen että jokainen voi omalta osaltaan kantaa yksinäisten hyväksi kortensa kekoon käymällä heidän luonaan vaikka kylässä.
Ikävä totuus on et 25 vuotiaista tai 29 vuotiaista sinä olet vanha pieru, enemmän heillä on yhteistä oman ikäisten seurassa ku 39 vuotiaan, sori mut ne jutut on vaan erillaisii kun on synnytty ihan eri aikoihin.
"Ikävä totuus on et 25 vuotiaista tai 29 vuotiaista sinä olet vanha"
Miten voi olla mahdollista että olisin 25 ja 29 vuotiaille liian vanha kun hekään eivät ole minulle liian nuoria vaan justiin sopivan ikäisiä. Selitäppä se?
No mutta,
syytät itse nuoria ihmisiä itsekkyydestä, kun eivät jaksa hengata kanssasi (ihan ehkä syystä: juttusi ovat aikas outoja), mutta itse et halua osoittaa samaa epäitsekkyyttä ja vierailla vaikka yksinäisen vanhuksen luona? Miksi ihmeessä? Eikö siitä tulisi sinulle hyvä mieli?
Haluat siis, että nuoret ihmiset viettävät aikaa kanssasi hyväntekeväisyydestä, vaikka sinun seurasi ei olisi heistä kivaa? Mutta itse et ole valmis samaan yksinäisten vanhusten kohdalla?
Kuule, kaveruus ei ole mikään velvoite. Se on vapaaehtoista. Ystävyys ei perustu syyllistämiseen, velvollisuuteen ja pakkoon. TODELLAKAAN ei tarvitse niiden nuorten ihmisten viettää aikaa kanssasi, jos se ei ole heistä kivaa.
Sinä olet nuorille liian vanha kaveri, koska HEISTÄ TUNTUU SILTÄ. Sinun tunteesi eivät ole heidän tunteitansa. Ihmisillä on eri tunteet, koska ihmiset ovat toisistaan erillisiä. Jos sinusta tuntuu joltain, ei toisista ihmisistä automaattisesti tunnu samalta.
Onko sinulla jokin persoonallisuushäiriö? Se nyt lähinnä tulee mieleen ...
No ensinnäkin minun ei tarvitse VIERAILLA yksinäisen vanhuksen luona koska teen sitä 24 tuntia vuorokaudessa. Asun nimittäin äitini kanssa joka on jo ikä ihminen. Autan häntä työhommissa jota hän ei enää itse pysty tekemään, kuskaan kauppaan asioille jne. Niin mitä minun pitäisi vielä tehdä? Mutta jos katsotaan niitä 20-29 vuotiaita nuoria niin kuinka ison osan ajastaan he käyttävät ikäistensä kavereiden kanssa hengaamiseen ja kuinka ison esimerkiksi vierailemalla isovanhempiensa luona, niin minä olen varma että ympyrä koostuu aikalailla 90%/10% kavereiden hyväksi. Että kumpikahan tässä on oikein se itsekkäämpi osapuoli? Kaikki ne vähäiset vieraatkin joita meillä käy ovat jotain 70-90 väliltä, joten olen välillä jaksamisen äärirajoilla. Ja jos minä vaadin että minullakin olisi edes joskus kivaa niin sen ei pitäisi olla keneltäkään pois. Ja mitä tulee tuohon loppuun niin en ole mikään hullu olen täysin normaali ihminen. Nimittäin väsyminen ja sekoaminen ovat 2 eri asiaa.
Tää ei muuten pidä absoluuttisesti paikkaansa. Jos minä olisin ajatellut noin ahtaasti, että "joo kaikki mun ikää nuoremmat/vanhemmat ei oo hyvää kaverimateriaalia" niin minulla ei olisi maailman mahtavimpia kavereita ollenkaan. Tällä hetkellä kaikki kaverit ja puolisoni ovat minua vähintään 10 vuotta vanhempia ja enintään 60 vuotta vanhempia. Yhteistä puhuttavaa, tekemistä ja jaettavaa löytyy paljon.
En tosin ole _koskaan_ viihtynyt omassa ikäluokassani, sillä järjestäen kaikki kanssani samanikäiset (plusmiinus 5 vuotta) ovat aaaaiiivan eri aaltopituudella. Jo pikkulapsena olin mieluummin aikuisten, kuin muiden lasten seurassa.
Jep, ikäerot pari- tai kaverisuhteissa ei toimi kaikilla, mutta on todella lapsellinen väite, ettei eri ikäisillä voisi olla mitään yhteistä tekemistä, puhuttavaa tai oltavaa keskenään. Eri ikäluokkiin syntyminen ei rajoita elämää eikä tee ihmisistä "ihan erilaisia".
Mutta tästä huolimatta sanon myös, että aloittajankin kannattaisi unohtaa se ikä ja etsiä kavereita ihan kaikenlaisista ihmisistä. Sielunharmonia voi löytyä yllättävienkin ihmisten kanssa, sellaisten, joista ajattelee ensin "Joo ei ikinä, tuo ei ole yhtään mun tyyppiäni!"
Sinäkin voisit ihan ensin ystävystyä sen äitisi ja hänen 70-90-vuotiaiden vieraidensa kanssa.
Kuten jo tuohon aiempaan laitoin, niin unohda ikäkysymys ja tutustu _ihmisiin_, ei pelkästään heidän "ikäänsä". Älä kategorisoi ihmisiä ennakkoluuloisesti sen perusteella, minä vuonna he ovat syntyneet, vaan jos joku on mukava, kysy haluaisiko se olla ystäväsi. Jos ei halua, hyväksy asia, ja etsi uusi mukava tyyppi.
Sekin on vähän sellaista, että jos näkee jossain ryhmän tyyppejä ja päättää mennä siihen "tutustumaan", niin todennäköisesti ei onnistu. Se ryhmä on jo valmis porukka ja niistä on outoa ottaa ketään ulkopuolista mukaan ryhmään, olit minkä ikäinen tahansa. Sen sijaan kannattaisi varmaan mennä johonkin, missä voi tavata ihmisiä, mutta missä ei ole VAIN niiden mahdollisten ihmissuhteiden toivossa. Minulle on sanottu, että epätoivoinen "oo mun kaveriiiii!!!" vinkuminen vain ahdistaa ihmisiä. Heti kun lopetin sen, sain tosi paljon kivoja kavereita. Useista eri ikäluokista.
Mun mielestä kaverit voi olla minkä ikäsiä tahansa :) Olen itse 19v, jolla on kavereita ikähaarukasta 15-54, ja tuun kaikkien niiden kanssa hyvin toimeen :)
Ihmisiä on erilaisia. Toiset viihtyvät vain ikätovereidensa seurassa, toiset itseä nuorempien, toiset itseä vanhempien kun taas toisille ikä on täysin yhdentekevä asia. Yhteistä kaikille on kuitenkin se että jokaisella on oikeus saada juuri sitä seuraa mitä itse haluaa, mutta toisilta sekin oikeus on riistetty pois :(
Millä ihmeen perusteella "jokaisella on oikeus saada juuri sitä seuraa mitä itse haluaa"? Todella omituinen kommentti, minun mielestäni. Anteeksi nyt, mutta kuullostat erittäin epämiellyttävältä ihmiseltä, puheidesi perusteella en suoraan sanottuna ihmettele että kukaan ei tahdo olla seurassasi.
Ei sellaista oikeutta ole kellään ...
No miksi 99% ihmisistä sitten saa juuri sitä seuraa mitä haluaa jos sellaista oikeutta ei ole kellään?
99 % ihmisistä saa sitä seuraa jota haluaa?
Häh?
Missäs maailmankaikkeudessa sinä elät?
Missä tuommoinen oikeus on määritelty?
Seuraa saa jos on havittelemilleen kavereille hyvä valinta seuraksi. Näin ei useasti ole. Lisäksi elämän olosuhteet vaikuttavat siihen onko mahdollista saada sellaista seuraa jota haluaa. 99 %lle ihmisistä tämä ei todellakaan onnistu - voisin sanoa, että murto-osalle vain. Kyse ei ole oikeudesta. Ei ole määritelty sellaista oikeutta missään. Ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen, ei sääliin tai velvollisuudentunteeseen.
Kun tutustuu ihmisiin avoimin ja positiivisin mielin, heistä löytää useasti ystävystymisen arvoista ja silloin juuri tuo ihminen muuttuu siksi seuraksi, jossa haluaa olla. Ehkä siitä johtuu illuusiosi, että 99 % ihmisistä saisi juuri sitä seuraa, jota haluaa. Mutta nyt älä kitise, että miksi nuo nuoret eivät sitten tutustu sinuun. Edes tutustuminen ei ole kenenkään velvollisuus (+ syyllistäminen ja säälinkerjuu ovat aivan ehdoton turn-off.)
Jos haluat ystäviä, sinun on itse aktiivisesti tutustuttava ihmisiin ja koetettava olla heille kiva. Jos kemiat eivät siltikään kohtaa, eikä seurasi kelpaa, se ei ole vastapuolen syytä, eikä heillä ole velvollisuutta sinusta tykätä. Sitten vaan uutta matoa koukkuun. Muuta tietä ei ole. Sori vaan, näin se menee.
Kokeilisit jotain kerhoa tai seuraa, jossa on samanhenkisiä ihmisiä kuin sinä. Älä tuijota ikää numeroina.
"Kun tutustuu ihmisiin avoimin ja positiivisin mielin, heistä löytää useasti ystävystymisen arvoista ja silloin juuri tuo ihminen muuttuu siksi seuraksi, jossa haluaa olla."
Mutta hommahan menee näin jos kuulen jostain ihmisestä niin ensimmäisenä haluan tietää tietenkin iän, ja jos se on vaikka jotain 60 niin on selvää että homma tyssää välittömästi siihen. Mutta jos ikä on ok niin seuraavaksi haluan tietenkin nähdä miltä hän näyttää, ja jos hän on iästään huolimatta joku pitkätukkainen karvanaamainen pyöreä tynnyri niin peli on silloin poikki. Mutta jos hän on sellainen sporttinen hiukset siistissä kunnossa parta ajettu sänkeä myöten eli itsestään huoltaan pitävä tyyppi, niin vasta sen jälkeen otan yläpäästä selvää käymällä lyhyen keskustelun ja jos silloinkaan ei ilmene mitään epäilyttävää niin homma on ok. Tämä nyt saattaa kuulostaa vähän pinnalliselta mutta ulkonäkö antaa ihmisestä ensi vaikutelman. Se että viitsii käydä kerran päivässä lenkillä 2-3 kuukauden välein parturissa sekä ajaa joka päivä parran, niin mielestäni se ei ole paljoa vaadittu.
"Sitten vaan uutta matoa koukkuun."
Mutta kun ne madot alkaa jo loppumaan.
"Kokeilisit jotain kerhoa tai seuraa, jossa on samanhenkisiä ihmisiä kuin sinä."
Olen mukana tietyissä järjestöissä, mutta kun niidenkään tiimoilta ei ole kokoontumisia kuin jotain 2-3 vuodessa.
Ja sinä sanot olevasi henkisesti nuori ja vetreä tyyppi??
Hah!
Meidän suvussa vaikuttaa yksi yhdeksänkymppinen leskirouva, joka ajattelee TASAN samalla tavoin, kuin sinä!
Kun taas henkiseesti nuorin nelikymppinen, jonka minä tunnen on boheemi ja hauska pieni risupartainen mies, oikein vanhan liiton anarkisti. Hän ei lokeroi, eikä arvota ihmisiä ulkonäön, eikä iän perusteella. Hänen seurassaan saa olla oma itsensä.
Kuule, ei tuolla tavoin ystäviä hankita. Ystävyys syttyy, kun ollaan tekemisissä toisen kanssa ja huomataan, että on kivaa yhdessä. Kivaa voi olla vanhankin ihmisen kanssa ja nuoren. Voi olla kivaa tyttöjen ja poikien kanssa.
Ei 39 -vuotiaalla yksinäisellä ukolla, joka asuu äitinsä kanssa (!) ole juurikaan varaa olla noin nirso. Sori, tämä on totuus. Kuten sinulle se, että ihminen on 60 v., voi jollekin toiselle yhtä nirsolle liikunnalliselle kermapersiille olla ehdoton vaatimus, että ystävällä on oma asunto ja tietty toimeentulo ja laaja tuttavapiiri. Pohdiskelet kovasti sitä, kuka sinulle kelpaa - mutta mietitkö lainkaan, kelpaatko itse?
Tuolla tavoin karsit jo alkumetreillä pois monta mukavaa tyyppiä, joiden kanssa sinulla voisi olla todella hauskaa ja joista voisi löytyä ihan sydänystäväkin. Se onko fiksu ja kiva ei katso ikää eikä liikunnallisuutta eikä ulkonäköä.
Siksi suosittelenkin, että hakeudut johonkin sellaiseen aktiviteettiin, jossa nähdään useammin, kuin 2-3 kertaa vuodessa. Järjestetäänkö paikkakunnallasi jotain retkiä? Entäs työväenopisto? Jokin uusi liikuntaharrastus? Koska vaadit ystävältäsi liikunnallisuutta, käyt varmaan itsekin lenkillä 2-3 kertaa viikossa? Ehkä juuri liikunnan puitteista löytyisi sinulle jokin kiva ryhmä, jossa päästä tutustumaan ihmisiin?
Ensinnäkin ihmiset otka eivät täytä noita kyseisiä kriteereitä niin niiden suhteen minulla ei ole mitään menetettävää. Mutta ne jotka täyttävät niin eihän niillä pitäisi olla mitään minua vastaan, vaan päinvastoin koska olen heidän puolellaan. Vaan alatko sinä potkimaan päähän ihmisiä jotka puolustavat sinua?
"Ei 39 -vuotiaalla yksinäisellä ukolla, joka asuu äitinsä kanssa (!) ole juurikaan varaa olla noin nirso."
No pitäisikö minun viedä äiti johonkin vanhusten talolle ja sanoa että käske kodinhoitajan hoitaa asias? Eikö lasten velvollisuus ole huolehtia vanhemmista sitten kun tulevat vanhaksi? Koska hekin huolehtivat lapsistaan silloin kun ovat pieniä.
Ja mitä tulee tuohon loppuun niin mikään työväenopisto ei ole ainakaan minun juttuni koska en ole mikään sosialisti enkä kommari. Ei minulla tällä kertaa muuta.
Tämän kommentin ensimmäisen kappaleen logiikka ei nyt ihan aukene minulle. Millä ihmeen tavalla se, että kelpuutat lähinnä urheilulliset nuoret ystäviksesi, merkitsee sitä, että olet heidän puolellaan? Oletko sinä jokin taivaan lahja noille ihmisille?
Käsityksesi ystävyydestä on "hieman" rajoittunut.
Et kykene näkemään ihmisessä muuta kuin iän ja urheilullisuuden asteen. Mutta mitäpä jos sinua tuomittaisiin samoilla kriteereillä? Keski-ikää lähestyvä, yksinäinen, sosiaalisesti taitamaton mies, joka asuu äitinsä luona. Ihan selkeästi lemppariseuraa nuorisolle? Ömm ... not.
Fakta vaan on, että syyttämällä toisia itsekkäiksi ei saa seuraa. Syyllistämällä ja nirsoilemalla luo ikävän vaikutelman itsestään. Ja jos ei sosialistit ja kommarit kelpaa, on vitsit vähän vähissä :D Ainoa nuoriso, joka sinusta saattaisi kiinnostua, kun on tuota sosialisti-kommunisti-anarkisti-viherpiipertäjää. He saattaisivat kelpuuttaa vanhankin ukon filosohvirinkiinsä, mutta sen ukon pitäisi olla kyllä ihan poikkeuksellisen rento, lukenut ja avoin tyyppi. Sinä et tunnu kovinkaan rennolta.
Se porvarillisempi nuoriso ei kyllä koskisi sinuun pitkällä tikullakaan - niillä on ihan omat kuviot.
Nyt jätkä vähän nöyryyttä peliin. Asenteen muutos auttaisi varmasti seuranhaussa. Jos jäät kököttämään tuohon tilanteeseen marttyyrinä, selvää on, että saat kököttää siinä maailman tappiin saakka. Jos oikeasti haluat ystäviä, on asenteenmuutos siihen ainoa tie. Kukaan ei tule sinua kotoota hakemaan.
"Oletko sinä jokin taivaan lahja noille ihmisille?"
Ei tässä ole sen ihmeellisempää kuin niin metsä vastaa kuin sinne huudat.
"Ja jos ei sosialistit ja kommarit kelpaa, on vitsit vähän vähissä"
Nyt ymmärsit väärin! En tarkoittanut sitä etteikö sosialistit ja kommarit kelpaisi ystävikseni, vaan sitä että jos itse hakisin opiskelemaan johonkin työväen opistoon niin sehän tarkoittaisi sitä että tunnustaisin työväen aatetta, mikä taas tarkoittaisi sitä että olisin valmis jopa äänestämään jotain vasemmisto puoluetta mitä virhettä en tee missään nimessä! Olen maatalon poika jo ainakin neljännessä polvessa ja minua ei todellakaan taluteta minkään punaisen lipun alle! Mutta tämä ei nyt tarkoita sitä ettenkö voisi ystävikseni kelpuuttaa niitä toisin ajattelijoitakin. Minulla on tuttavapiirissäni niin keskustalaisia persuja kokoomuslaisia vihreitä kuin niitä demareita ja vasureitakin. Ja tulen kyllä kaikkien kans sen puolesta toimeen.
Ja tähän et muuten vielä vastannutkaan.
No pitäisikö minun viedä äiti johonkin vanhusten talolle ja sanoa että käske kodinhoitajan hoitaa asias? Eikö lasten velvollisuus ole huolehtia vanhemmista sitten kun tulevat vanhaksi? Koska hekin huolehtivat lapsistaan silloin kun ovat pieniä.
Yleensä lapset eivät muuta äitinsä kanssa saman katon alle, kun äiti vanhenee. Ehkä he muuttavat paikkakunnalle, ehkä hankkivat asunnon äitiä läheltä. Mutta kovin harva asuu 39 -vuotiaana äitinsä kanssa samassa asunnossa, koska suurimmalla osalla 39 -vuotiasta on puoliso ja perhe. Kyllähän äitisi pärjää senkin ajan, kun olet (mahdollisesti) töissä päivisin, eikö niin? Vai oletko hälytysvalmiudessa 24/7?
Itse äitinä en hyväksyisi sitä, että oma lapseni omistautuisi minun hoitamiselleni, kun olen vanha. Olenhan synnyttänyt hänet hänen omaa elämää varten, en minua itseäni. Lapsellani ei ole velvollisuutta noin kokonaisvaltaisesti huolehtia minusta, kun olen vanha. Hän ei valinnut syntymäänsä, eikä valinnut minua äidikseen, eikä ole minulle muuta velkaa, kuin sen, että yrittää olla onnellinen omassa elämässään. Jos siihen onnellisuuteen kuuluu se, että muuttaa vaikkapa maapallon toiselle puolelle, äitinä tietenkin tirautan ikävästä monet itkut, mutta hyväksyn lapseni valinnan ja olen iloinen hänen onnestaan. Ei äiti saa kahlita lastaan.
Vaan minun tehtäväni ei ole arvostella teidän perheenne valintoja - ehkä olet jo asunut omillasi ja tämä järjestelynne on väliaikainen.
Se, että käy työväenopistossa, ei tarkoita sitä, että kannattaa työväen aatetta, eikä sitä, että on velvoitettu äänestämään vasemmistoa. Sinulla on kummallisia ajatuskulkuja.
Toivottavasti sait tästä keskustelustamme jotain uutta ajateltavaa, jotta saisit ystäviä itsellesi. Toistan edelleen, että nuoret eivät ole itsekkäitä, kun eivät halua viettää aikaa kanssasi, koska heillä ei ole siihen mitään velvollisuutta - siihen kun ei ole velvollisuutta kellään. Jos tähänastinen strategiasi saada haluamaasi seuraa ei ole toiminut, voisit harkita strategian vaihtoa. Uusia strategia voisi alkaa vaikkapa asenteen muutoksesta.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.
Okei, kaduttaa jo nyt, että laitoin noi aiemmat kommenttini (paitsi se sille toiselle tyypille, joka luuli ettei eri-ikäisillä voi olla kivaa yhdessä), koska luin eteenpäin vasta niiden jälkeen. Kuulostaakin siltä, että oot inhottava ihminen, joka ei edes ansaitse niitä kivoja kavereita, ei mistään ikäluokasta. Hyi olkoot, tollasta ahdasmielistä pintaliitäjää en kyl huolisi lähipiiriini sitten millään. Hyvänpäiväntutuksi korkeintaan, sillä en käännytä ketään pois, mutta _lähikaveriksi_ ei tosiaan...
Kavereiksi SAA valikoida ne ihmiset, joiden seura eniten itseä miellyttää, mutta tää miellyttäminen sisältää kyllä kaikkea muuta kuin ulkonäön ja iän. Vittu mikä tyyppi oot... Ei kukaan tee listaa "kriteereistä" (?!) joita kaverissa "pitää olla" ja lähe sitten haku päällä baanalle listansa kanssa. Siis en edes minä, vaikka oon puoliautistinen kummajainen.
Tyhmä itsekkin sitten kai olen,Kun nuoremmista pojista saan virtaa jaksaa.Olen 66v mutta ne nippa nappa pojat mistä ei saa palloa jalkaan kyllä tulee kylään,Ainakin kokeilemaan.Ja ystävinä erotaan.MUTTA MUTTA 40v Ylöspäin ei ketään,ole näkynyt.Vaikka vastailee sähköposteihin ym.Vaatimuksena vain rehellinen kaveri.Oma itsensä.Noissa vanhemmis ei heitä ole.
Miten 39 vuotias voi olla 25 vuotias? Keroppa se.
Ja kun syytät toisia itsekeskeisyydestä niin miten luokittelisit itsesi?
Ihminen on juuri sen ikäinen minkä ikäiseksi itse tuntee itsensä. Et sinä voi tulla minulle määräämään että minun täytyy olla kuin 39 vuotis koska olen niin kauan sitten syntynyt, vaan kyllä jokainen itse tietää minkä ikäiseksi itsensä tuntee. Ja mitä tulee tuohon jälkimmäiseen niin koska kukaan ei ajattele minua niin minun on sekin tehtävä itse. Jos joku ajattelisi myös minua niin silloin minunkin olisi helpompi ajatella myös muita. Vanha sananlasku kertoo että niin metsä vastaa kuin sinne huudat!
Oma kokemus itsestäni on että n. 30ksi asti olin aika lapsellinen ja mustavalkoinen. Arvostelin ja pidin itseäni jopa joitakin ihmisiä parempana. Siitä ylöspäin aloin kypsyä, pystyin ottamaan paremmin toisia ihmisiä huomioon, ymmärtämään erilaisuutta, arvostamaan toimivia työkaveri- ja ihmissuhteita ja ennen kaikkea vähentämään huomiota itsestäni ja suuntaamaan se ulkopuolelle. En tiedä mistä muutos johtui, mutta oletan tämän vain kuuluvan normaaliin henkiseen kehitykseen.
Jospa sinä olet jäänyt sinne nuoruuden ehdottomuuden tasolle. En kyllä yhtään osaa psyykata, mutta saatat itse voida jos asiaan paneudut. Toivon sinun löytävän itsesi sellaisena kuin olet ja myös ystäviä.
Niin olen löytänytkin. Viihdyn itseäni nuoremmassa seurassa koska tunnen itseni nuoremmaksi mitä olen. Että ellainen minä olen ja sillä selvä.
Ehkä ne nuoret viihtyvät oman ikäistensä kanssa. Sinä sanot että tietyn ikäiset ovat sinulle heti ehdoton nou-nou, mutta sitten vaadit että sinua paljon nuorempien pitäisi olla sinun seurassasi ja kaveerata vain koska sinä haluat niin. Melkoista.
Sitten vain toivon sinulle tavoittelemasi saavuttamista ja kärsivällisyyttä mahdollisesti pitkään odottamiseen.
kerrot olevasi vanhempiesi iltatähti ja asut äitisi kanssa. Omistat hyvin suppean sietokyvyn, mitä tulee muihin ihmisiin. Sinunlaisesi ihmiset pakostakin jäävät yksin, Kukaan ei kelpaa sinulle joten opettele nyt vähintään nauttivan omasta seurastasi. Kehittele ajatuksissasi se täydellinen ihminen ja nauti hänen virtuaaliseurastaan. Siinä sinulle täydellinen virtuaaliystävä! Voit voivotella hänelle kaikkien muiden huonoja puolia. Aivan kuten tällä keskustelupalstalla, mutta sinun ei edes tarvise avata nettiä!
Tästä lähtien sitten vastaan jokaiseen viestiin vain yhdellä viestillä viestiketjun alhaalla.
" Sinä sanot että tietyn ikäiset ovat sinulle heti ehdoton nou-nou, mutta sitten vaadit että sinua paljon nuorempien pitäisi olla sinun seurassasi ja kaveerata vain koska sinä haluat niin. Melkoista. "
Oletko koskaan lukenut Raamattua? Nimittäin se sanotaan jo siinäkin kirjassa että kohtele toisia niin kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua. Ja sitähän minä yritän tässä koko ajan noudattaa. Eli vältän ihmisiä joiden haluan välttävän myös minua. Ja menen ihmisten seuraan joiden haluaisin tulevan minun seuraani. Tämä on hyvin yksinkertaista!
"Kukaan ei kelpaa sinulle joten opettele nyt vähintään nauttivan omasta seurastasi."
Ai niinkö? Eikö suomessa ole sitten yhtään alle 3 kymppistä nuorta?
totta, ihmiset ajattelevat suurimmilta osilta vain itseään.
Tällä viikolla huomasin ihmisestä jota ystävänäni pidän, kun avauduin murheistani hänelle mitä en usein tee, niin hän ei kuunnellut minua laisinkaan. Minun kyllä pitäisi kuunnella hänen murheitaan ja asioitaan harvasepäivä.
tästä opinkin, että.... jos toivot ystävän kuuntelevan ja tukevan sua huonoina päivinä, kuuntele ja tue itse myös ystävääsi silloin, kun hän sitä tarvitsee.
no, häntä en enää ystäväkseni luokittele.
Ei ihminen voi olla 39v ja samaan aikaan 25v. Jos kommunikoit samaan tyyliin muutkin ajatuksesi ystävillesi annat itsestäsi epäluotettavan kuvan...
Ihminen on juuri sen ikäinen minkä ikäiseksi itse tuntee itsensä! Ei siihen pitäisi olla muilla nokan koputtelemista.