Huijareiden pyörittämiä ihmiskauppalaitoksia.
Sosiaaliset yritykset ovat paskaa
ImekääItseänne
14108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Osuit kyllä asian ytimeen. Eipä tähän lisättävää ole. Näinhän se on. Sosiaaliset yritykset (useimmiten yhdistykset) ovat ulostetta.
Yhdistyksiä, jotta ei tarvitse maksaa veroja. Huijareiden paratiisi. TE keskuksien virkarikolliset syytävät rahoja niihin ja saavat itse lahjuksia. Joissakin sama virkapummi on yhdistyksessä ja TE keskuksessa.
sosiaaliset yhdistykset ja yritykset ovat sosialistipiirien oma keksintö ja tuotos joka vie suomea lähemmäs 70 - luvun neuvostoliittoa. "työntekijöiden" palkat ei riitä, työllä ei ole merkitystä, uranäkymiä ei ole, erota ei voi ilman seurauksia ja esimiehillä on kaikki hyvin koska ovat vakituisia. Ovat kokemuksen perusteella oikeita freak show paikkoja, jonne kipataan yhteiskunnan muualle kelpaamaton aines
Paskaa, paska, monta saunakauhallista paskaa ne juuri ovat.
Väärin. Sosiaalisten yritysten johtajat ovat verrattavissa Äiti Teresaan, koska altruistisesti antavat työttömille tilaisuuden elää täysillä työelämässä mukana. Moni tavallinen yrittäjä mielummin vain unohtaa työttömien olemassaolon ja antaa heidän syrjäytyä ja kurjistua omissa oloissaan. Ei sosiaaliset yrittäjät: heidän elämäntehtävänsä on auttaa työttömiä työntekotilaisuudella ja sytyttää heidän elämänilonsa uudelleen niin, että joka päivä on uusi kokemus ja töihin voi tulla riemukkain mielin! Ilman sosiaalisia yrityksiä monien työttömien mielenterveys olisi pohjamudissa ja itsemurhatilastot rumat.
Aivan väärin meni. Yrittäisit edes (muuta kuin sosiaalista yritystä sekä pyramidihuijausta).
Työelämässä mukana elävä ei voi olla työtön, koska on työelämässä ja täten töissä. Sosiaalisissa yrityksissä mukana olevat eivät ole töissäkäyviä eivätkä mukana työelämässä, koska eivät omaa työsopimusta, palkkaa, eivätkä ole täten ollenkaan töissä. He ovat edelleen työttömiä. Näin ollen he eivät saa sosiaalisten yritysten johtajilta pääsyä kiinni työelämään muodollisen pestinsä myötä sosiaaliseen yritykseen, koska tämä ei ole työsuhde, eikä täten voi kartuttaa myöskään työkokemusta oikeista töistä.
Itsemurhatilastot ovatkin rumentuneet sosiaalisten yritysten TE-keskuksen kanssa yhteistyössä järjestämän palkattoman työvoiman käytön myötä. Moni kokee olevansa täysin alistettu, arvoton, sekä pakotettu tekemään työtä ilman, että se on laillisesti työksi etuuksineen määritelty. Ja tämäkin uhkailujen myötä, jotta tukesi katkaistaan, jos et nyt mene ja tee hommia ilman virallisia papereita tai penniäkään palkkaa.
Jatkoporrasta oikeaan palkkatyöhönkään tällä toiminnalla ei taata, eikä 99,9999999% semmoista saakkaan, vaan kutsun seuraavaan sosiaaliseen yhdistykseen 9kk pestiin ilman työsopimusta ja palkkaa.
On AINA parempi olla työtön ja hoitaa kuntoaan omin konstein, ja näin pitää mielenterveytensä, kuin suostua sosiaaliselle yritykselle uhkailujen jälkeen työsopimuksettomaksi, palkattomaksi työntekijäksi, työpajalle joka on suunnattu vain ja ainoastaan palkattomille työntekijöille ilman työsopimusta. Tämä palkattomien työttömien keskitysleiri onkin viimeinen pisara taltuttamaan kovapintaisimmankin sekä terveimmän työttömän mielenterveyden. Palkallisina näissä laitoksissa ovat ainoastaan pomot, jotka käärivät voitot palkattomien työpanoksesta (vastoin lakia, koska useimmiten kyseessä on kaikkea muuta kuin "pienimuotoinen yritystoiminta" joka ei muka olisi elinkeinonharjoittamista).
Kun kuntouttavan työtoiminnan sekä työkokeilun järjestäminen sosiaalisissa yrityksissä kielletään, ja yrittäjät lopettavat työvoiman käytön ilman työsuhdetta ja palkanmaksua, alkavat työttömät aktivoitua ja mielenterveys pelastuu!
Sosiaalisten yritysten yrittäjät ovatkin verrattavissa helsinkiläisten romanikerjäläisten pomomiehiin, jotka pistävät heikkokuntoisimmat Helsingin kaduille kerjäämään rahaa ja jäävät nurkan taakse kyttäämään että homma tehdään. Päivän lopuksi nämä pomomiehet sitten keräävät (monesti jopa uhkailemalla) kerjäläisiltä ne kaikki lantit, jota ovat saaneet päivän aikana kerjättyä, pistävät kaiken omaan taskuunsa, ja painuvat Suomesta jonnekin muualle lomailemaan näillä rahoilla.
Sosiaalisten yritysten johtajat = mafiaa, yhdessä TE-keskuksen virkailijoiden kera, joiden tehtävänä on uhkailemalla saada heikoin kansanosa tekemään hommia pimeästi ja ilman palkkaa näille mafiosoille. Tuotot menevät suoraan tämän mafian taskuun, eikä palkkaa makseta. Jos tästäkin työstä maksettaisiin alaisille asianmukainen palkka, kyse ei olisi mafiasta. Palkatta kyse on mafiasta. Suomessa on siis mafia, jota pyörittää sosiaaliset yritykset sekä TE-virkaloiset.
Myöskin osa kunnan sosiaalipuolen virkailijoista kuuluu tähän heikompaa kansanosaa kiristävään ja uhkailemaan mafiaan. Kaikki virkailijat eivät toki suistu pimeälle puolelle, mutta valitettavan moni suistuu.
Kylläpä sitä nyt jaksetaan vänkättää. Yhteiskunnan tärkein tehtävä on tarjota yksilölle työtä ja sosiaaliset yritykset ovat kuin taivaan lahja tätä tarkoitusta varten. Jos näin ei olisi, ei sosiaalisia yrityksiä olisi eikä niitä lisää perustettaisi. Kuitenkin myös nykyhallitus on sitoutunut lisäämään niiden määrää ja tiukentamaan työn vastaanottovelvollisuutta, jotta syrjäytyminen ehkäistään. Työttömyys on pahin tila mihin ihminen voi joutua kaikilla mahdollisilla mittareilla. Siksi on ensisijaisen tärkeää ymmärtää, että ensin työ, vasta sitten palkka. Näistä kahdesta työ on aina ylivoimaisesti tärkein.
Niinpä, ensin tehdään työ, ja sitten siitä kuuluu maksaa palkka, kun työ on tehty. Sosiaalisissa yrityksissä tätä ei tehdä, koska palkka jätetään röyhkeästi maksamatta tehtystä työstä. Työntekijän tärkein tehtävä ei ole tehtä työtä, vaan rahaa. Se toteutetaan normaalisti tekemällä työtä, ja tehdystä työstä saa rahakorvauksen, jolloin työntekijän työn tekemisen tarkoitus täyttyy. Jos rahapalkka jää maksamatta työstä, ei ole perustetta tehdä työtäkään, koska työtä tehdään, jotta voidaan elättää itsensä. Työttömyyttä pahempi tila on joutua tekemään työtä ilman palkkaa, joskin tämäkin tarkoittaa sitä, että on työtön, mutta myös samalla orja. Tämä on pahempi tila kuin työttömyys, jossa työnhakija pyrkii takaisin töihin ja saa minimikorvauksen ruokaa ja kattoa pään päälle vastaan siitä, ettei valtio ole järjestänyt maahan semmoisia olosuhteita, että yrittäjyys ja työntekijöiden palkkaaminen kannattaisi, ja tätä kautta työpaikkoja riittäisi.
Kyllä, sitä jaksetaan "vänkätää" näköjään monesta kulmasta. Mutta vain yksi näkökulma on työntekijälle oikea, ja se on se näkökulma, että työ tehdään ensin, ja sen jälkeen siitä maksetaan korvaus rahassa. Tämä on työnteon yksinkertaisin tarkoitus. Ennen muinoin työtä tehtiin omaan pussiin mm. viljelemällä maata ja metsästämällä, jolloin palkka siitä oli ruoka pöytään. Nykyisin menetelmä on täysin sama, ruoka pöytään tuodaan vain kaupan kautta käteen maksetulla rahapalkalla työstä. Mikä siinä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa käsittää?
"Kylläpä sitä nyt jaksetaan vänkättää. Yhteiskunnan tärkein tehtävä on tarjota yksilölle työtä ja sosiaaliset yritykset ovat kuin taivaan lahja tätä tarkoitusta varten. Jos näin ei olisi, ei sosiaalisia yrityksiä olisi eikä niitä lisää perustettaisi. "
Ei se yhteiskunta toimi niin että kaikki ovat Äiti Teresoita jotka vain sädekehä pään ympärillä tahtovat muille ihmisille hyvää. Sosiaaliset yritykset, tai yleisemmin yhdistykset, ovat alkujaan toimineet vapaaehtoistyön paikkoina, joihin on voinut vapaaehtoisena tulla tekemään aikalailla haluamiaan tunteja erilaisia töitä auttaakseen muita. Se auttava puoli on ollut ne vapaaehtoiset työntekijät. Nykysysteemillä vapaaehtoistyö ei noin vain onnistu tai voi menettää tuet.
Sosiaaliset yritykset ovat kuitenkin muuttuneet aikamme porsaanreikiä hyväksikäyttäviksi voittoa tuottaviksi yrityksiksi, jossa tavoitellaan lain ja työehtosopimusten törkeää kiertämistä ja voiton maksimointia ihmisten hyväksikäytön avulla. Sosiaalisten yritysten yrittäjistä nykyisin valtaosa on järjestelmän ja muiden ihmisten hyödyntäjiä ja hyväksikäyttäjiä, jotka ahneuksissaan koittavat uhkailla huonossa työmarkkina-asemassa olevia tekemään töitä palkatta, jotta voitot valuvat pelkästään 100%:sesti heidän omiin taskuihinsa, ja palkkakuluissa säästetään niiden ollessa nolla. Lisäksi tämän päälle röyhkeyden huippuna voidaan nauttia vielä kunnantukia siitä, että ollaan otettu joku antamaan työpanoksensa yritykselle ilmaiseksi hyötymättä tästä rahallisesti penniäkään.
Sosiaalisten yritysten yrittäjät ovatkin monesti samanlaisia nykyajan hermolla olevia taloudellisia huijareita, sekä asemansa väärinkäyttäjiä suhteessa yhteiskunnan huono-osaisiin, kuin ihan mitkä tahansa pyramidihuijarit tai muut varkaat. He ovat löytäneet eettisyyttä päin näköä sylkevän porsaanreiän nykylainsäädännöstä, jossa tallotaan ihmisoikeudet härskisti, ja hyväksikäytetään uhkailulla töihin saatuja palkattomia uhreja orjina, koska nykyjärjestelmä sallii tämän. Jokainen sosiaalisen yrittäjän voittotuloa oleva euro on huijattu euro, josta kymmenet ja yhä kymmenet sentit on varastettu ja revitty niiden selkänahasta, jolle palkka on jäänyt maksamatta kokonaan. Lisäksi on varastettu yhteiskunnalta väärin perustein kunnan tukia muka "kouluttamisesta ja työllistämisestä".
Sosiaaliset yritykset vääristävät kilpailua ja synnyttävät lisää työttömyyttä. Jos ne lisääntyvät, niin lopputulos on valtion työleirit. Ainoat jotka hyötyvät ovat loispummivirkailijat. Jos järjestelmä on mielestäsi hyvä, niin muuta Pohjois-Koreaan. Siellä se on valmiina.
Me olemme suuria ja kauniita virkailijoita ja kannustamme sosiaaliseen yrittämiseen. Rahaa annetaan aina, jos joku tarjoaa kostean lounaan. Summa muuttuu päivästä ja hakijasta riippuen, miten kännissä sattuu olemaan. Kavereille ja sukulaisille tietenkin annetaan ensin rahat.
Työkokeilu voi jopa katkeroittaa siinä määrin, ettei työnteko itsessään edes tilaisuuden myöhemmin avautuessa enää kiinnosta. Tässä leikitään aika isoilla asioilla, kun aikuisia raavaita miehiä pakotetaan vajaapalkalla normaaleihin, ja vielä yleensä fyysisiin töihin. Fyysisen tai siis ruumiillisen työn aloillahan se lakkoilu on oikein perinnejuttu, 70 luvulla niitä harjoitettiin enemmänkin. Enää ei tarvitse kun vakityöntekijät kuuluu melkeinpä keskiluokkaan. Ammattiliittoja ei enää juurikaan kiinnosta työttömät tai pätkätyöläiset, kaikein vähiten työkokeilijat koska hehän toimivat vakikonkareiden töiden tekijänä, jotta vakityöntekijät voi ottaa rennosti.