Rupesin tässä pohtimaan taas omaa olemassaoloani paikkakunnallani...
Ei tässä kyllä mitään tulevaisuutta naisien suhteen ole.
Pitäs vaan sinne junan eteen... Mitä tällaisesta epäsosiaalisesta 24v nuoresta miehestä on elämään täällä? Lähinnä tekemään yhteiskunnalle uskollisesti koneenomaisesti työtä, ilman takuita/varmuutta, että olisi edes mitään hyötyä kouluttautua AMK:ssa?!
Kaikista eniten ketuttaa tällä hetkellä se, että satun olemaan työpaikalla mihin tuli nyt kesäksi töihin vanha luokkakaveri (tyttö). Olen ollut melko vahvasti koko peruskoulun ja osan lukiosta koulukiusattu...tässä härnäämis porukassa oli mukana osittain tämä työpaikalleni tullut tyttö, ja vieläpä niin että hän saapui kesätöihin oman kumppaninsa kanssa (kaikkihan harrastaa FB -stalkkausta?)- ei siinä mitään ok, he seurustelevat that's fine....
mutta se tunne, kun oikeastaan kaikkiin muihin lukio/ala-aste/yläaste kavereihin kaveri suhteet ovat poikki: lähinnä tosiaan siksi, että olen ollut koulukiusattu hiljaisuuden ja verkkaisuuden takia; sekä armeijan takia: porukat hävinny vähän ympäri maailmaa...ja tietenkin osa on löytänyt tyttöystävänsä, niin he ovat panostaneet tytön kanssa elelemiseen eikä ole sen koommin tapailtu kavereina...
--> Niin sitten pamahtaa tosiaan työpaikalle tällainen tyttö joka oli ringissä sylkemässä minua päin. Ja jos se olisi jäänytkin sinne ala-asteelle: mutta oli tosiaan vielä lukiossakin ulkopuolisuuden tunne vahva.
Okei myönnettäköön, että olen ollut varsin erikoinen tapaus, mutta rauhallinen vauhti ja erikoiset jutut lienee ominaista lukihäiriön omaavalle...mutta en itse ole mielestäni ketään ryhmästä jättänyt ulos päinvastoin - yrittänyt olla kaikkien kanssa tekemisissä...ja palkinto 24 vuotiaaksi eläneelle nuorelle miehelle: viesti yhteiskunnalta/ikätovereiltani: sinulla on täysin väärät arvot, olet tyhmä, olet ruma, sinulla on väärät harrastukset, opiskelet vääriä asioita, et ole mitään koska asut vielä vanhempiesti luona (tosin eipä opiskelijana hirveämmin täältä muuteta pois)...
Lohdutusta toki luo se, että muutamia ns. kavereita, joiden kanssa voi edes jotain läppää heittää: löytynyt AMK opiskelujen parista sekä työpaikalla muutamia kaltaisiani opiskelevia nuoria miehiä.
Mutta naiset? Mitä ne on? En ole ikinä päässyt edes arkisista asioista juttelemaan heille...AMK missä opiskelen on hyvin HYVIN mies valtainen, sieltä ei kyllä naisia heru (mikäli ei laske 50 vuotiasta keittäjää lukuun).
Yksinkertaisesti minulla ei ole mahdollisuuksia rakentaa kontakteja naisiin/tyttöihin. Enkä itse ole niin alfauros, että kamppaisin vastaantulevan naisen kumoon ja heittäisin jotain läppää tälle...beettauros minä olen - aina ja ikuisesti. Täytyy kai ruveta tumputtamaan.
Ei tässä kyllä mitään tulevaisuutta naisien suhteen ole.
Pitäs vaan sinne junan eteen... Mitä tällaisesta epäsosiaalisesta 24v nuoresta miehestä on elämään täällä? Lähinnä tekemään yhteiskunnalle uskollisesti koneenomaisesti työtä, ilman takuita/varmuutta, että olisi edes mitään hyötyä kouluttautua AMK:ssa?!
Kaikista eniten ketuttaa tällä hetkellä se, että satun olemaan työpaikalla mihin tuli nyt kesäksi töihin vanha luokkakaveri (tyttö). Olen ollut melko vahvasti koko peruskoulun ja osan lukiosta koulukiusattu...tässä härnäämis porukassa oli mukana osittain tämä työpaikalleni tullut tyttö, ja vieläpä niin että hän saapui kesätöihin oman kumppaninsa kanssa (kaikkihan harrastaa FB -stalkkausta?)- ei siinä mitään ok, he seurustelevat that's fine....
mutta se tunne, kun oikeastaan kaikkiin muihin lukio/ala-aste/yläaste kavereihin kaveri suhteet ovat poikki: lähinnä tosiaan siksi, että olen ollut koulukiusattu hiljaisuuden ja verkkaisuuden takia; sekä armeijan takia: porukat hävinny vähän ympäri maailmaa...ja tietenkin osa on löytänyt tyttöystävänsä, niin he ovat panostaneet tytön kanssa elelemiseen eikä ole sen koommin tapailtu kavereina...
--> Niin sitten pamahtaa tosiaan työpaikalle tällainen tyttö joka oli ringissä sylkemässä minua päin. Ja jos se olisi jäänytkin sinne ala-asteelle: mutta oli tosiaan vielä lukiossakin ulkopuolisuuden tunne vahva.
Okei myönnettäköön, että olen ollut varsin erikoinen tapaus, mutta rauhallinen vauhti ja erikoiset jutut lienee ominaista lukihäiriön omaavalle...mutta en itse ole mielestäni ketään ryhmästä jättänyt ulos päinvastoin - yrittänyt olla kaikkien kanssa tekemisissä...ja palkinto 24 vuotiaaksi eläneelle nuorelle miehelle: viesti yhteiskunnalta/ikätovereiltani: sinulla on täysin väärät arvot, olet tyhmä, olet ruma, sinulla on väärät harrastukset, opiskelet vääriä asioita, et ole mitään koska asut vielä vanhempiesti luona (tosin eipä opiskelijana hirveämmin täältä muuteta pois)...
Lohdutusta toki luo se, että muutamia ns. kavereita, joiden kanssa voi edes jotain läppää heittää: löytynyt AMK opiskelujen parista sekä työpaikalla muutamia kaltaisiani opiskelevia nuoria miehiä.
Mutta naiset? Mitä ne on? En ole ikinä päässyt edes arkisista asioista juttelemaan heille...AMK missä opiskelen on hyvin HYVIN mies valtainen, sieltä ei kyllä naisia heru (mikäli ei laske 50 vuotiasta keittäjää lukuun).
Yksinkertaisesti minulla ei ole mahdollisuuksia rakentaa kontakteja naisiin/tyttöihin. Enkä itse ole niin alfauros, että kamppaisin vastaantulevan naisen kumoon ja heittäisin jotain läppää tälle...beettauros minä olen - aina ja ikuisesti. Täytyy kai ruveta tumputtamaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi, mistäpäin jäbä on ? Itsellä vähän sama tilanne mutta kumppani tosin löytynyt, kiinnostaisiko jutella tms?