Erottiin puoli vuotta sitten pitkästä suhteesta raivoisan riidan päätteeksi. Riitaa ja eroa oli edeltänyt lyhyt huono kausi, joka oli lopputulema meitä viime vuonna kohdanneista parisuhteesta riippumattomista koettelemuksista (minun jatkuva sairastelu vuoden ajan, läheisen ystäväni kuolema, ja miehen työstressi).
Ero tapahtui silmän räpäyksessä, mies otti vaatteensa ja muutti kaverinsa luo punkkaamaan. Ero oli aivan järkyttävän raastava ja satuttava molemmille. Pari ekaa kk:tta oli yhtä kidutusta. Molemmat syyttelivät toisiaan kunnes yhteydenpito hiipui, koska oli pakko antaa tilanteen rauhoittua. Sellainen olotila jäi, että ehkä joskus vielä palaamme yhteen, kun tilanne on saatu selvitettyä...rakkautta riitti molemmin puolin. Emme ole edes jakaneet tavaroita vielä...kaikki jäi ilmaan leijumaan....
Nyt tilanne on rauhoittunut...mies otti yhteyttä, kyseli kuulumisia ja kertoi, että hän tapailee jotain uutta naista.
Miksi ihmismieli on sellainen, että exän uusi nainen tuntuu vain ihan älyttömän pahalta?? Vaikka ei minulla ole mitään sitä vastaan, että itsekin tapailisin jotakuta....mutta miksi mieli/sydän ei salli sitä toiselle? Yritän järkeillä, että on ihan ok, vaikka hän tapailee toista...minäkin voisin tapailla eikä siinä olisi mitään pahaa. Jos meidät on tarkoitettu yhteen, niin palaamme yhteen kaikesta huolimatta. Muiden tapaileminen voi antaa vastauksia siihen, että onko meidän enää tarkoitus olla yhdessä....
Silti tuntuu, että sydän tulee kurkusta ulos :(
Ero tapahtui silmän räpäyksessä, mies otti vaatteensa ja muutti kaverinsa luo punkkaamaan. Ero oli aivan järkyttävän raastava ja satuttava molemmille. Pari ekaa kk:tta oli yhtä kidutusta. Molemmat syyttelivät toisiaan kunnes yhteydenpito hiipui, koska oli pakko antaa tilanteen rauhoittua. Sellainen olotila jäi, että ehkä joskus vielä palaamme yhteen, kun tilanne on saatu selvitettyä...rakkautta riitti molemmin puolin. Emme ole edes jakaneet tavaroita vielä...kaikki jäi ilmaan leijumaan....
Nyt tilanne on rauhoittunut...mies otti yhteyttä, kyseli kuulumisia ja kertoi, että hän tapailee jotain uutta naista.
Miksi ihmismieli on sellainen, että exän uusi nainen tuntuu vain ihan älyttömän pahalta?? Vaikka ei minulla ole mitään sitä vastaan, että itsekin tapailisin jotakuta....mutta miksi mieli/sydän ei salli sitä toiselle? Yritän järkeillä, että on ihan ok, vaikka hän tapailee toista...minäkin voisin tapailla eikä siinä olisi mitään pahaa. Jos meidät on tarkoitettu yhteen, niin palaamme yhteen kaikesta huolimatta. Muiden tapaileminen voi antaa vastauksia siihen, että onko meidän enää tarkoitus olla yhdessä....
Silti tuntuu, että sydän tulee kurkusta ulos :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ettehän te ole edes keskustelleet eroanne loppuun, etkä ole edes päässyt käymään koko suruprosessia läpi, tavaratkin jakamatta? Ihan asiallista olisi ollut exäsi puolelta olla mainitsematta koko naista ja olisitte keskustelleet vain nyt sen syyt, minkä vuoksi erositte ja jakaneet tavarat. Hänen vaan piti päästä ensin kertomaan se sulle, kun ei olisi kestänyt sitä samaa, jos sinä olisit kertonut tapailevasi jo jotakuta uutta. Exäsi hakee vain laastaria haavoihinsa, tuskin hänkään on sen ehjempi vielä ihmisenä kuin sinäkään. Itsekin eroja kokeneena en ikinä ole lähtenyt siitä toisesta ihmisestä paikkaa tai itsetunnon pönkkää hakemaan, vaan yksin oon rypenyt pohjamudat, kuitenkin uskoen siihen, että kyllä se päivä sinne risukasaankin vielä paistaa. Ja vasta sitten itkut itkeneenä ja tilanteen hyväksyneenä olen pystynyt sitä uutta ihmistä kohti hakeutumaan tosimielellä ja ehjänä. Anna ajan kulua,
"Sellainen olotila jäi, että ehkä joskus vielä palaamme yhteen, kun tilanne on saatu selvitettyä...rakkautta riitti molemmin puolin. Emme ole edes jakaneet tavaroita vielä...kaikki jäi ilmaan leijumaan...."
Jos rakkautta olisi riittänyt, ette olisi eronneet.
Kiusaat vain itseäsi kuvittelemalla, että eronne johtui ulkopuolisista asioista (stressi ym) ja että molemmat olisivat halunneet palata yhteen. Suru vie aikansa mutta helpottaa ennen pitkää, elämä jatkuu.
Hei.
Kirjoitat hankalista tunteista, jotka exäsi uusi parisuhde synnyttää. Se onkin usein sellainen kohta, jossa ero tavallaan lopullistuu ja viimeistään on päästettävä irti, vaikka se tuntuukin raastavalta, kuten kuvailit.
Kirjoitat, että muiden tapaileminen osoittaa, tuleeko teidän vielä aloittaa uudestaan yhdessä. Itse olen eri mieltä. En usko, että siten saadaan parisuhde toimimaan. Suhteenne vaikeudet silloin kun teillä oli stressiä ja riitaa, olisi pitänyt ratkoa aikanaan. Vaikka jostain syystä vuosien jälkeen palaisittekin yhteen, on nämä asiat joka tapauksessa käsiteltävä. Usein erotessa se lopullinen irti päästäminen 'miedonnetaan' toiveella palata yhteen. Silloin kuitekin yleensä on kyse omasta hylätyksi tulemisen pelosta jota yrittää eristää. Kaiken inhimillisen kasvun ehtona on, että katsoo tosiasioita silmiin. Olet nyt tilanteessa, jossa joudut hyväksymään tosiasian, että liittonne on päättynyt ja exäsi on nyt sitoutunut toiseen ihmiseen ja surra tämä ja sen jälkeen keskittyä oman elämäsi uudelleenrakentamiseen. Eron tunnekuohuissa helposti ihminen vain käsittelee sitä, miten toisen olisi pitänyt olla erilainen. Käymällä mielessäsi läpi tämän suhteen asioita ja etenkin sitä, miten itse olisit voinut kommunikoida toisella tavalla ja vaikuttaa omaan osuuteesi, on seuraavalla suhteellasi terveemmät mahdollisuudet toimia paremmin myös elämän kriisitilanteissa, kuten sairaudet yms.
Hyväää kesää toivottaa Merja, kuunteleva kirkko
...sitoutunut toiseen ihmiseen..voi pasca mitä lääsyä, mistä se sitoutumisen voima ja halu nyt siihen tuliyks kaks kerro selittelijä..ottaa päähän nämä iänaikaiset lässyttelijät ja kaiken silittäjät!
tuolalinen mies joka lähtee kuin jänis haavalta ei sitoudu mihinkään eikä hänestä mihinkään isyyteen eikä puolisouteen ole, joutava keskenkasvuinen laittakoon hameen päälle jos ei se loukkaa naisia.
tällaiset ihmiset eivät tiedä mitään rakkaudesta, kunhan huuliaanhelittelevat ajoittain siihen suuntaan.
RAKKAUS antaa henkensä kumppaninsa puolesta jolle on lupaksen tehnyt!
Mitenhän tämä sinun raivon ja uhon purkauksesi auttaa aloittajaa tilanteessaan?
Ei niin mitenkään.
HUOM!!! Kirkko_kuulolla ei edusta kirkkoa! Kirjoittaja voisi mieluummin vastata omalla kokonimellään!