oppinut vihaamaan anoppia

Olet kuitenkin joutunut opettelemaan vihaamista? Monelle vihaaminen tosiaan on vaikeaa.
Itse olen iän myötä oppinut sen, että selviää kaikkein parhaiten, kun sallii muille ominaisuutensa eikä ota niistä turhia huolia itselleen. Kun anoppisi ei ole sinulle mieleinen, niin voit aivan hyvin välttää yhteiseloa hänen kanssaan. Järjestä asiasi siihen malliin.
Älä kommentoi hänen kertomiaan asioita, jos sinulla tosiaan on niin halpamaisia ystäviä, että he kertovat sinulle, mitä anoppi on juorunnut. Älä keskustele koko ihmisestä. Sinulla on mukavampiakin keskustelun aiheita elämässäsi.

Oletko sinä tekopyhä, kun haukut täällä anoppiasi selän takana? Oletko sinä valehdellut selän takana ja manipuloinut? Aika usein ihminen tekee itse juuri sitä samaa mistä toista ihmistä syyttää.. teetkö sinäkin niin? Ehkäpä anoppisi on peili sinulle.

Peili anopilleni jos oma lapsensakin sanoo äitiään tekopyhää paskaksi..

Ei sinun kannata kuluttaa energiaa vihaamiseen. Mieluummin lakkaa ajattelemasta hänen sanomisiaan tai tekemisiään. Toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos. Huumori on paras tapa reakoida moisiin juttuihin. Sehän riittää kun sinä ja puolisosi tiedätte millainen äiti ja puoliso olet, muulla ei ole väliä.