Olen mies. En todellakaan mikään komistus kasvoiltani. Pikemminkin semmoinen rumahko ja juro. Olen miettinyt mistäkö johtuu, että eri ikäiset naiset tuntuvat silti ihastuvan minuun (muutama on sen sanonutkin), mutta elämäni aikana eli 41 vuoden hyvin harva sellainen, johon itse olen tuntenut vetoa, on antanut vastakaikua. Olen kyllä kuunteleva, keslusteleva, pitkä ja urheilullinen mutta kuten sanottua ruma kuin saapas. Luulisi naisillakin olevan jonkinmoinen kriteeri miehen ulkonäölle mutta... "ongelmani" on siis se, että ovatko naiset oikeasti immuuneja miehen ulkonäölle muiden asioiden ratkaissessa ihastumisen? En kyllä helposti meinaan tuota ole valmis allekirjoittamaan. Naiset?
Mysteeritilanne
helppoheiggi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ulkonäkö on yksi pala kokonaisuudesta.
Ei komeankaan p.ska syötäväksi kelpaa.
hän kehen ihastuu, näyttää vaan komealta. ei sitä voi selittää.
"elämäni aikana eli 41 vuoden hyvin harva sellainen, johon itse olen tuntenut vetoa, on antanut vastakaikua"
Kuulostaa ihan normaalilta, miesten on lähes mahdotonta saada sellaista naista johon tuntisi oikeasti vetoa.
Hei sama homma meillä naisilla! Ihan samoin, siis just samoin voisin melkein kirjoittaa kuin aloittaja. Ne joihin itse ihastuu, eivät kiinnostu, mutta ne jotka minuun ihastuvat, eivät kiinnosta minua. Varmasti se on sitä että helposti ihastuu hieman itseään parempitasoiseen ja sitten pitää olla sillä hilkulla että jompikumpi, se parempitasoinen tavallaan vähän alentuu ihastumaan siihen toiseen, alempitasoisen pitää tehdä itseään enemmän tykö.
Siksipä livenä ei ole koskaan natsannut kenenkään kanssa. Netissä kun tapaa, voi ihastua enemmän toisen persoonaan kun on jutellut toisen kanssa ennen kuvan näkemistä tai tapaamista.
Oma mieheni on ruma, varmaan pärjää aloittajallekin. Kun laitoin kriteerejä etsiessäni kumppania, arvot olivat; liikkuu kanssani pyörällä ja kävellen, lähtee kaikenlaisiin paikkoihin, konserttiin, kirkkoon, kapakkaan, luentoja kuuntelmaan, messuille ym. Ei tartte ole rikas vaan pärjää omillaan, no ei ole ihan pärjännyt, joten lainaillut olen, on kyllä pätevät syyt köyhtymiselle, siis tosi huono tuuri. Siksi ymmärrän, en toki haluaisi ketään elättää.
Mutta kiintymys on tullut, en tiedä rakkaudesta. Oikein hyvä on näin!
Ei ole vaikea veikata kuitenkaan että olet itse jo parhaat päiväsi nähnyt nainen..
Jos arvostelet naisia jopa heitä näkemättä niin siedä sitten, että sinuakin arvostellaan samalla mitalla.
Ilmeisesti heidän pariutumisensakin on sinusta väärin? Et tunne empatiaa edes miesosapuolta kohtaan, että häntä on lykästänyt?
Jotainhan ne naiset sinussa näkee, kerran sinuun ihastuvat. Harva mies kaiketi itseään ihailee ja komena katselee. Parempi onkin jättää päätösvalta naisille tämän asian suhteen ja olla vain tyytyväinen, jos tykätään. :)
Kiitos tästä :) niin, jotainhan ilmeisesti näkevät ja hyvä niin tottakai. On ne naiset kyllä "omituisia", mutta ehkä vika onkin minussa kun olen jäänyt vähän kuin rumuuteni vangiksi henkisesti. Ei sillä, että peiliin alituiseen tuijottaisin mutta ilmeinen ristiriita on olemassa mielestäni. En ole siis tilanteestani mitenkään katkera, varsinkin kun kiinnostuneita naisia löytyy mutta ihmettelen oikeasti mikä minussa heitä kiinnostaa, koska kasvot se ei varmasti ole.
HÖpöhöpö, miehethän kuvailevat aina itseään komeaksi tai hyvännäköiseksi, nuorekkaaksi yms. Tirskuen niitä nettitreffiprofiileita tulee luettua, kun on kuitenkin hepun kuva näkyvillä, eikä vastaa kuvausta.
Hyvä asdasfasd, 44 olen. Mitä iällä on tämän asian kanssa tekemistä?
Sen kummemmin kehumatta olen niitä joiden perässä miehet ovat juosseet, itse en heidän peräänsä. Vähän kuin aloittaja. Luulen sen johtuvan just siitä, että en ole flirttailija, en hae ketään, ei ole joutanut kun on koko ajan ollut tyrkyllä. On pari, jotka olen halunnut enkä ole saanut. Silloin ihan yksinkertaisesti sanoin miehelle, että haluaisin elää kanssasi. Toinen ei koskaan vastannut meiliini ja toinen sanoi, ettei uskalla minun kanssani lähteä elämään. Olen iloinen että asiat tulivat selviksi, ei jäänyt kalvamaan. Yhtään en ole asiasta pahoillani. Elin kerran miehen kanssa joka ei rakastanut, itse rakastin, se oli nöyryyttävää ja kuluttavaa. Lähdin pois, jonka jälkeen tämä mies kyllä kertoi rakastavansa. Kenties, enpä jäänyt pohtimaan. Siis just se jonka haluaisin juoksevan perässäni, ei juokse. Ehkä aloittajallakin on sellainen. On taivaallinen sattuma että kaksi ihmistä rakastuu just toisiinsa eikä kehenkään muuhun ja että se kestää. Onnea heille kaikille, omalle kohdalle ei ole sattunut
Oma kokemukseni muistuttaa kirjoittamaasi. Kun ikää on kohta 50. Jostain käsittämättömästä tai jalattomasta syystä. Olen nykyään enemmän naisten katselun kohteena verrattuna aikaan kun olin nuori ja oikeasti hyvännäköinen. Kauneushan on katsojan mielessä.