Miten erottaa ns terve suhde laastarisuhteesta?
Voiko laastarisuhde olla terve suhde ja onnistua?
Miten erottaa vain paikkaamisen tarve aidosta halusta ja ihastuksesta tai rakkaudesta?
Oletko itse ollut tai käyttänyt laastaria? Miten kävi?
Voiko laastarisuhde olla terve suhde ja onnistua?
Miten erottaa vain paikkaamisen tarve aidosta halusta ja ihastuksesta tai rakkaudesta?
Oletko itse ollut tai käyttänyt laastaria? Miten kävi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei terve suhde ole koskaan laastarisuhde, eikä laastarisuhteesta voi tulla tervettä suhdetta. Ne on joko tai.
Laastarisuhteita tarvitaan suhteiden uudelleen opetteluun. Niitä kannattaa olla muutama eron jälkeen. Sanoisin että keskimäärin eron jälkeen vasta kolmas suhde on ns. terve suhde.
En usko sinua. Kyllä monilla käy mäihä laastarina alkaneessakin suhteessa.
Mutta sen uskon, että minä olen aina laastari. Vaikka olisi ollut jo viisi laastarisuhdetta ennen, niin olen jonkun niistä laastari. Vaikka toinen ei olisi ikinä ennen seukannut, niin silloinkin olen sen ei-ikinä-seukkaamattomuuden laastari. Siksi ei kannata edes yrittää.
"Sideharsosuhde"
Sinulle vastaisin että tuo kolmas suhde kuulostaa varsin järkevältä, silti niin väärältä.
Itselläni yli 2½ vuotta erosta, enkä todellakaan aio serustella ihmisen kanssa jonka koen jotenkin vain osittain sopivaksi. En voi laskea kolmeen niitä joita ei ole ollut eikä köykäisin perustein tule. Entäs se että avioliittoni aikoina tein eroa jo vuosikausia ja mietin paljon tulevia suhteita, jos niitä ikinä saan. Tästä 2½ vuodesta puhumattakaan.
Kerrohan vielä miten erottaa laastarisuhde terveestä suhteesta. Miten voi tietää olevansa toiselle vain harjoituskappale ja mistä sen tunnistaa?
Täsmennän sen verran että haen tällä sen toisen osapuolen käytöstä uuden suhteen kanssa, eli kysyn jotta erottaisin olenkin itse toiselle se laastari. Kyse on ihmisestä joka on hiljattain eronnut ja mietin onko edes järkevää aloittaa sellaista suhdetta. Itse olen käsitellyt oman avioeroni jo ajat sitten.
Milloin sitten mielestäsi voisi aloittaa suhteen? Sitten kun "ehdokkaan" erosta on kulunut vuosi? Kaksi? Vielä pidempään? Miten luulet, että ihmisten erokäsittely toimii ylipäänsä? Ihmiset kun ns. käsittelevät eroaan kovin eri tavoin. Eikä useinkaan ajalla ole mitään tekemistä tämän kanssa. Ne, jotka sanovat käsittelevänsä eroaan esim. kolme vuotta, jatkavat sitä todennäköisesti vielä vuosia. Ihan selkeää, ettei jokainen, etenkään erosta katkeroitunut pääse koko elämänsä aika erosta yli, käsittely vain jatkuu. Se on sairasta, mutta oma valinta. Eroa voi käsitellä tosi näppärästi myös uuden suhteen lomassa. Jos siinä nyt enää mitään käsiteltävää on. Itse käsittelin eroni, eli mietin miten ihanaa olisi, kun pääsisin exästä eroon, jo liiton aikana. Kun ero viimein oli todellista, olin vapautunut, huojentunut, helpottunut. Näin olen kuullut olleen myös sellaisella osapuolella, joka alkujaan on vastustanut eroa. Hyvin usein vasta eron jälkeen tajuaa pitäneensä turhanpäiten kiinni liitosta. Kun ymmärtää luopua ja irrottaa, se helpottaa, saa jopa hyvälle mielelle.
Et oikeastaan voi tietää olevasi laastari ennen kun eroat laastarisuhteesta. Suhteen aikana sitä ei yleensä näe. Ymmärrät sen vasta jälkikäteen. Mutta jos kokoajan suhteen aikana mietit olenkohan nyt vaan lastari niin ihan takuulla mene pieleen koko suhde. Sinun pitää päättää että oletko suhteessa täysillä vai pelkäätkö laastarina olemista. Nauti niin kauan kun sitä riittää, älä pelkää ja murehdi tulevaa.
Laastarisuhde voi olla täysin terve. Aivan samoin kuin 20-vuotinen parisuhde/liitto todella sairas.
Ei laastarisuhde ole sairas. Sillä on tarkoituksensa jos sellainen on eteen tullakseen. Nauti siitä.
Minusta sana laastarisuhde on jo loukkaava, jos lähtöoletuksena on jo laastari. Muuten suhteiden kestosta ei koskaan voi ennalta tietää. Juhannusta ja laastareita
Kaikki eronneet miehet ovat tietoisesti laastarisuhteessa, heillä vaan on oltava eron jälkeen joku ihan kuka tahansa, jotta selviävät erostaan, eivät he tosissaan ota uutt suhdetta.
Onhan heillä oltava siivooja ja pyykkäri ja halija.. kun aikaa menee he etsivät tosirakkauden ja silloin sinä saat mennä, kiitos että autoit eron jälkeen... juttu on ohi..
He joko löytävät sen tosirakkauden tai palaavat ex vaimon luokse. Turha oottaa ihanaa elämää ja että mies maksaa kaiken ja sinä vaan kaljottelet ja laiskottelet, mies tarvii jonkun joka silittää kun maailma murjoo, tosi rakkaus tulee sitten kun pahin mieleheltä on ohi,.
Aika reipasta yleistystä taas. Ei todellakaan kaikilla miehillä ole minkäänlaista halua tai tarvetta laastarisuhteeseen. Vielä ihmeellisempää miten joku nainen tuosta vain hinkuisi miehen pyykkäriksi, siivoojaksi ja halijaksi. Kaikenlaista kummaa täällä tulee vastaan.
Kaikilla olisi hyvä olla halija.
Päivän jatkoa kaikille.
Avioerosta on kohta vuosi enkä vielä kaipaa toista ihmistä kumppaniksi. Se mitä kuitenkin kaipaan on kosketusta, hellyyttä, fyysistä läheisyyttä ja aidon hyväksynnän tuntemista. Ihme kyllä... seksillä ei ole niin suurta osaa vaikka avioliiton loppupuolella tuntui, että se on ainoa mikä merkitsee, että toinen vielä välittää.
Ihan järkevä ajatus. Minkähän verran tuo poikkeaa seurustelusuhteesta, vai käykö sinulle vaihteleva hyväksyjä ja koskettelija?
Hyviä pohdintoja... itse reilu vuosi sitten eronneena kaipaan elämääni hellyyttä (halailu ja koskettelu) niin ja special ihmistä, jolle soittaa kun jotain kivaa/ kamalaa tapahtuu... uskoisin, että alan vasta nyt olla valmis suhteeseen avioeron jälkeen. Tiedän mitä haluan parisuhteelta/ kumppanilta enkä vain tyydy siihen, mitä on tarjolla. Lisäksi ymmärrän sen, että jos suhteella ei ole tulevaisuutta, niin ei siihen kannata jäädä hengaamaan vaan pitää mennä eteenpäin.
Olen eronnut yli 3 vuotta sitten. Ei laastareita, ei miehiä ollenkaan. Olen opetellut tekemään yhtä sun toista omin päin. Matkustellut, korjannut jotain koneita, opetellut kysymään ja pyytämään apua, kun on mennyt sormi suuhun. Elämä sujuu näinkin, välillä sataa, välillä paistaa aurinko. Olen sitten vissiin kauhean epänormaali, kun en erityisesti kaipaa haleja saati sitten seksiä. Keskustelukumppani olis kiva, kun kissakaan ei koskaan höpinöihini vastaa. "Näillä mennään", sanoisi urheiluselostaja.
Itse jouduin pettämisen uhriksi pitkän suhteen jälkeen ja olin aivan hajalla mutta sen jälkeen tapasin kivan tytön, alettii seurustella, seurusteltiin vuosi. Kumpikin hyötyi siitä ja kummallekkin tuli parempi olo ja mieli (usko ihmisiin ja seurusteluun parannettu sillä kumpikin ollut huonossa suhteessa aiemmin) sen jälkeen ja ollaan kavereita vieläkin ja jutellaa usein netin välityksellä ja välillä kun käyn sielläpäin ja pidetään mukavaa kavereina. sanoisin että win-win oli mulle ja kumppanille että ei ne aina pahasta ole laastarisuhteet siis tai no en tiiä ei se oikea laastarisuhde ollut.