Olen nuori nainen. Aikaisemmin jouduin kolme vuotta jatkuneen suhteen jälkeen petetyksi sekä jätetyksi viestillä. Tästä toipuminen vei vuoden ja vannoin, etten enää ikinä halua parisuhdetta, sillä mikään ei tee ihmistä yhtä rikkinäistä. En vain jaksa niitä tunnemyrskyjä.
Olen viestitellyt nyt kauan miehen kanssa, joka on täyttä unelmaa minulle ja ajatukset ja luonne on samanlainen kuin itselläni. Meillä molemmilla on sama tilanne eli kumpikaan ei sattuneista syistä tahdo parisuhdetta. Nyt on kumminkin käynyt niin, että olen huomannut miehen käyvän seuranhakusivulla ja tykkäilee muiden naisten herutuskuvista netissä. En ollut aiemmin huomannut miten kiintynyt olen tähän ihmiseen ja nyt aikani kuluu miehen stalkkaamiseen netissä. Tunnen itseni hirveäksi ihmiseksi. Periaatteeni on aina suhteissa ollut se, että koska ihmistä ei voi omistaa en voi pakottaa miestä olemaan pettämättä vaan kaikki perustuu vapaaseen tahtoon. Tunteet ovat kumminkin liian voimakkaiksi ja hajotan itseni omalla toiminnallani. Vaikka en ole mustasukkainen ihminen niin minua kalvaa hylätyksitulemisenpelko ja se, että olisinkin hänelle vain yksi tuhansista muista. En pysty keskittymään mihinkään murehtiessani tätä. Onko kellään antaa neuvoa miten pääsen eroon tästä!
Olen viestitellyt nyt kauan miehen kanssa, joka on täyttä unelmaa minulle ja ajatukset ja luonne on samanlainen kuin itselläni. Meillä molemmilla on sama tilanne eli kumpikaan ei sattuneista syistä tahdo parisuhdetta. Nyt on kumminkin käynyt niin, että olen huomannut miehen käyvän seuranhakusivulla ja tykkäilee muiden naisten herutuskuvista netissä. En ollut aiemmin huomannut miten kiintynyt olen tähän ihmiseen ja nyt aikani kuluu miehen stalkkaamiseen netissä. Tunnen itseni hirveäksi ihmiseksi. Periaatteeni on aina suhteissa ollut se, että koska ihmistä ei voi omistaa en voi pakottaa miestä olemaan pettämättä vaan kaikki perustuu vapaaseen tahtoon. Tunteet ovat kumminkin liian voimakkaiksi ja hajotan itseni omalla toiminnallani. Vaikka en ole mustasukkainen ihminen niin minua kalvaa hylätyksitulemisenpelko ja se, että olisinkin hänelle vain yksi tuhansista muista. En pysty keskittymään mihinkään murehtiessani tätä. Onko kellään antaa neuvoa miten pääsen eroon tästä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen ihan samanlainen! Harkitsen suhteen lopettamista juuri oman mustasukkaisuuteni takia. Stalkkaan joka päivä. Luulen että vain internetin kieltäminen minulta voisi auttaa.
En tiedä onko mies petturi vai ei, väittää ettei ole mutten sitten tiedä. Mieleni hajoaa kun stalkkaan. Hän on aina ollut hyvä minulle. Hän on 20v. Aion puhua hänen kanssaan omistushalustani ja tunteista ja suosittelen avoimuutta sinullekin.
En ole aiemmin kokenut itseäni mustasukkaiseksi. Haluaisin vain tietää mitä jätkällä mielessä. En pysty kysymään suoraan, sillä en halua näyttää epäluottamusta, joka saattaa olla epäoikeudenmukaista. Jotenkin minun on vaikea uskoa toteamiani asioita tästä miehestä.
"kumpikaan ei sattuneista syistä tahdo parisuhdetta"
Olet ilmoittanut deitti-ilmoitukseen/miehelle, että et tahdo seurustelusuhdetta? Sovit itse, alkumetreillä, että sinun kanssasi, saa tapailla muita naisia. Yksi ei voi muuttaa kahden sääntöjä heti, jos oma kiintymys syttyy/sammuu. Mielensä muuttelijaa ei kukaan halua, ei edes tapailusuhteessa.
Neuvo: Siirry Nettideittailu -palstalle, etsimään reilun pelin sääntöjä, "en-tahto-parisuhdetta" -suhteissa. Jos haluat tapailla yhtä kerrallaan, ilmoita se suorasanaisesti, ilmoituksessa tai alkumetreillä. Rehti mies päättää itse, ja suoralle naiskysyjälle vastataan suoraan. Epärehtejä on, he katoavat maisemista itse.
Ensinnäkin, en ole pitkään aikaan etsinyt miehistä muuta kuin kaveriseuraa. Tämä oli kuitenkin timanttinen poikkeustapaus, joita on yksi kymmenestätuhannesta. Hän sanoi, että ei halua parisuhdetta sillä haluaa olla sinkku ja kertoi etteivät myöskään yhden illan jutut ole häntä varten. Ilmaisi kumminkin pitävänsä minua harvinaisena poikkeuksena. Lisäksi olemme noin vuoden verran jutelleet päivittäin todella paljon ja jakaneet niin iloja kuin suruja ja hän on ollut tukenani kaikessa. Kiintymys syntyi pikkuhiljaa enkä edes itse huomannut sen kehittymistä näin pitkälle. Tämä ei siis ollut oma valintani. Nyt tunteet nousevat pintaan kun huomaan hänen todennäköisesti olevan kiinnostunut muista ja pelkään menettäväni hänet.
Sinä sen sanoit "minua kalvaa hylätyksitulemisenpelko"
Niin kauan kuin pelkäät hylätyksi tulemista, tulet pelkäämään ihmissuhteita. Kun pelkäät ihmissuhteita, et voi mitenkään elää täysipainoista elämää.
Sinun kannattaa tutkiskella itseäsi. Aloita se vaikka tekemällä tunnelukkotesti:
http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php
Avaamalla tunnelukkojasi opit tuntemaan itsesi, vahvistut. Otat vastoinkäymiset haasteena.
Kiitos
Tunnen heikkouteni melko hyvin. Tiedän myös mistä monet johtuvat. Vaikeimmat tunnelukot lähtevät lapsuuden traumoista ja perheväkivallasta. Olen eristäytyvä ihminen, joka ei osaa puhua mistään asioistaan muille ja purkaa paineita ylisuorittamisella töissä ja treeneissä.
Tunnelukko Voimakkuus
Hylkääminen erittäin vahva
Kaltoin kohtelu erittäin vahva
Tunnevaje erittäin vahva
Emotionaalinen estyneisyys erittäin vahva
Ulkopuolisuus erittäin vahva
Uhrautuminen erittäin vahva
Rankaisevuus erittäin vahva
Vaativuus erittäin vahva
Pessimistisyys erittäin vahva
Alistuminen erittäin vahva
Suojattomuus vahva
Epäonnistuminen vahva
Oikeutus vahva
Riittämätön itsekontrolli keskivahva
Hyväksynnän haku keskivahva
Riippuvuus ei tunnelukkoa
Kietoutuneisuus ei tunnelukkoa
Hmm
Mies vaikuttaa pinnalliselta.Ehkä jotain omaa ongelmaa tai ette ole samanlaiset.Lopeta suhde jos vaikuttaa että ette etene reaalissa kuten viesteissä.Usko vain sitä mitä teidän välillä on tai EI ole kun näette.Miehellä voi olla joku pelimiesvaihe tai pitkän suhteen jälkeinen katkeruusvaihe.Tai hän on joku seksiriippuvainen tai muuten hieman tyhmä.Mieti millaisen miehen sinä haluat.Ei siinä mitään voihan kuvia katsella mutta mieti onko jutulla ne pohjaa jos toinen on vielä noin poikanen ja pahoittaa sun mielen.
En ole ikinä tuntenut samanlaista yhteenkuuluvuutta kenenkään kanssa. Kuitenkaan kyse ei ole parisuhteesta, ennemminkin kaveruudesta joka ainakin minun kohdallani kehittynyt liian vahvaksi kiintymykseksi. Pelkään menettäväni hänet ja että olen hänelle vain yksi muiden joukossa. En tiedä itsekään mitä ajatella. Ovatko luuloni täysin perättömiä. En voi puhua avoimesti, mutta tunteet ovat todella voimakkaita ja aiheuttavat jo fyysistäkin pahoinvointia. Jos kerron tunteista hän voi pelästyä ja pitää outona sillä ei varmastikaan odota mitään sellaista.
Testi avasi silmiäni. Onko näin vahvoja traumojen kautta syntyneitä tunnelukkoja mahdollisuus purkaa? Terapiaa tms on turha ehdottaa.
Onko mies varattu? Jos ei ole, en näe uskottomuutta, jos on tosiaan sovittu, että ei seurustella. Puhu täysin suorasanaisesti miehelle, että haluaisit muuttaa suhteen seurustelusuhteeksi.