Olen keski-ikäinen työtön nainen. Minulla on keskiasteen koulutus, jota täydensin oppisopimuskoulutuksella kiitettävin arvosanoin.
Haen koulutukseeni ja kokemukseeni sopivaa työtä aktiivisesti. Teen avoimia hakemuksia ja otan oma-aloitteisesti yhteyksiä. Työnhakutaidot on kunnossa ja hakemuksia on rukattu ammatinvalintapsykologin kanssa. Perheemme on jopa muuttanut, jotta työllistyminen olisi helpompaa. Sopivia avoimia työpaikkoja on silti vähän.
Tilanne tuntuu toivottomalta. Saan vielä jonkin aikaa ansiosidonnaista päivärahaa, mutta Kelan korvauksia en tule saamaan mieheni tulojen vuoksi. Ajatuskin hirvittää, että kovasta yrittämisestä huolimatta minulta loppuisi tulot kokonaan. Kyse ei ole pelkästään toimeentulosta, vaikka mieheni ei mikään isotuloinen olekaan. Työttömyyskorvaus on silti hyvä lisä perheen tuloissa. Vielä suurempi merkitys asialla on psykologisesti, Tuntuu, että jos en ole "oikeutettu" työhön enkä korvaukseen, viedään loppukin ihmisarvo yhteiskunnallisesti.
Olen tosissani miettinyt, että avioero on ainoa ratkaisu ongelmaan, jos työtä ei ala löytyä.
Jos joku jaksaa kommentoida asiallisesti, olen kiitollinen.
Haen koulutukseeni ja kokemukseeni sopivaa työtä aktiivisesti. Teen avoimia hakemuksia ja otan oma-aloitteisesti yhteyksiä. Työnhakutaidot on kunnossa ja hakemuksia on rukattu ammatinvalintapsykologin kanssa. Perheemme on jopa muuttanut, jotta työllistyminen olisi helpompaa. Sopivia avoimia työpaikkoja on silti vähän.
Tilanne tuntuu toivottomalta. Saan vielä jonkin aikaa ansiosidonnaista päivärahaa, mutta Kelan korvauksia en tule saamaan mieheni tulojen vuoksi. Ajatuskin hirvittää, että kovasta yrittämisestä huolimatta minulta loppuisi tulot kokonaan. Kyse ei ole pelkästään toimeentulosta, vaikka mieheni ei mikään isotuloinen olekaan. Työttömyyskorvaus on silti hyvä lisä perheen tuloissa. Vielä suurempi merkitys asialla on psykologisesti, Tuntuu, että jos en ole "oikeutettu" työhön enkä korvaukseen, viedään loppukin ihmisarvo yhteiskunnallisesti.
Olen tosissani miettinyt, että avioero on ainoa ratkaisu ongelmaan, jos työtä ei ala löytyä.
Jos joku jaksaa kommentoida asiallisesti, olen kiitollinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Totta kai avioero,kannattaa muuttaa yksin asuun lapset isälle,koska sulla ei ole tuloja et joudu maksaan elatusmaksuja ja isä saa kunnalta n120e/kk
joka mukulasta.Lisäksi korotus lapsilisiin ja sulle asuntotuki,näin meilla oli pakko tehdä ja nyt on tulot paremmat.
Niin ja saat sen kelan työttömyys korvauksen eli kannattaa varmasti laske vaikka itse,jos olet ollu jo kohta kaksivuotta työtön niin tuskinpa saat sitä työtä enään ikinä,hopi hopi avioeroa ottamaan.
niin saat päivärahan. Lisäksi otat itsellesi asunnon, jossa virallisesti asut ja siihen saat asumistukea. Kukaan ei kysele kuinka paljon vierailet perheesi luona ja kuinka monta yötä siellä yövyt.
Täytyy kuitenkin muistaa, että ukon kuolla kupsahtaessa leskeneläkkeet jäisivät saamatta.
Asuntoa voit sitten lainata tutuille ja tutun tutuille pientä korvausta vastaan.
500 päivän täytyttyä saat vielä 180 päivää kelan rahaa ilman tarveharkintaa, joten hiukan tuli vielä lisäpäiviä sinulle. Pyskologinen vaikutus varmaan suuri, toki konkretiakin iskee. Aviopuolisosta saattaa löytyä kovasti ilkeitä ja pihejä ominaisuuksia,kun toinen tippuu normien mukaisesti kokonaan tuelta.
Eroamalla on näitä kuoppia kierretty jo kauan, et ole ainoa.