...toisin sanoen mieti tarkkaan, kun tutustut/ihastut ihmiseen joka on varattu ja kenties perheellinen. Ja sinä joka olet se varattu/perheellinen ja houkutus on suuri, mieti vielä ennenkuin olet uskoton kumppanillesi.
Itse olen tämän kokenut ja se hajoitti perheeni. Ja minä olin se joka petin. Tunnustin tekoni ja päädyimme avioeroon. Tästä nyt neljä vuotta. Tämän jälkeen olen katunut, itkenyt yksin ja miettinyt miten ihmeessä olin heikko ja miten tämä toinen mies oli minulle aviomiestäni hetkellisesti "tärkeämpi". Niin, kyllähän se hetken huuma oli kai sitten hienoa jne, mutta kyllä puhdas omatunto on paras unilääke. Minä en pystynyt olemaan/elämään tai nukkumaan ennenkuin olin kertonut ex-miehelleni mitä oli tapahtunut. Ymmärrän täysin sen, että se satutti niin paljon, että avioero oli meidän tapauksessa ainoa ratkaisu. Enkä siitä syytä kuin itseäni. Kaiken typeryyden tehdessäni, rakastin silti lasteni isää. En yhtään käsitä miten edes pystyin siihen.
Tästä vaan oppineena olen seurannut työpaikalla kun jotkut ihan avoimesti kertovat salasuhteistaan, monesti tekisi mieli sanoa, että mieti vielä ystävä hyvä.... lopeta se salasuhde. Tai sitten ensin eroa puolisostasi ja sitten saat pitää suhdetta/suhteita yllä ihan miten haluat. Nimittäin oli sitten se puoliso jota petetään tai pettäjä, siitä kärsii niin moni ihminen. Suhde saattaa olla pikkujuttu, mutta se koskettaa kahden ihmisen lähimmäisiä (jos molemmat perheellisiä).
Avioeron kokeneena, lasten oireilun nähneenä, itse rikkinäisenä, lasteni isää pahimmalla mahdollisella tavalla loukkanneena, ja tällä hetkellä hyvin edelleenkin sitä katuvana ja surevana kehoitan miettimään ennen kuin joku toinen tämän saman kokee....
Life goes on. Joitakin asioita ei kuitenkaan saa korjattua.
Itse olen tämän kokenut ja se hajoitti perheeni. Ja minä olin se joka petin. Tunnustin tekoni ja päädyimme avioeroon. Tästä nyt neljä vuotta. Tämän jälkeen olen katunut, itkenyt yksin ja miettinyt miten ihmeessä olin heikko ja miten tämä toinen mies oli minulle aviomiestäni hetkellisesti "tärkeämpi". Niin, kyllähän se hetken huuma oli kai sitten hienoa jne, mutta kyllä puhdas omatunto on paras unilääke. Minä en pystynyt olemaan/elämään tai nukkumaan ennenkuin olin kertonut ex-miehelleni mitä oli tapahtunut. Ymmärrän täysin sen, että se satutti niin paljon, että avioero oli meidän tapauksessa ainoa ratkaisu. Enkä siitä syytä kuin itseäni. Kaiken typeryyden tehdessäni, rakastin silti lasteni isää. En yhtään käsitä miten edes pystyin siihen.
Tästä vaan oppineena olen seurannut työpaikalla kun jotkut ihan avoimesti kertovat salasuhteistaan, monesti tekisi mieli sanoa, että mieti vielä ystävä hyvä.... lopeta se salasuhde. Tai sitten ensin eroa puolisostasi ja sitten saat pitää suhdetta/suhteita yllä ihan miten haluat. Nimittäin oli sitten se puoliso jota petetään tai pettäjä, siitä kärsii niin moni ihminen. Suhde saattaa olla pikkujuttu, mutta se koskettaa kahden ihmisen lähimmäisiä (jos molemmat perheellisiä).
Avioeron kokeneena, lasten oireilun nähneenä, itse rikkinäisenä, lasteni isää pahimmalla mahdollisella tavalla loukkanneena, ja tällä hetkellä hyvin edelleenkin sitä katuvana ja surevana kehoitan miettimään ennen kuin joku toinen tämän saman kokee....
Life goes on. Joitakin asioita ei kuitenkaan saa korjattua.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eipä tohon voi muuta kuin todeta, että "seuraukset on pystyttävä ennakoimaan ennen toimenpiteisiin ryhtymistä".
Aikuiset ihmiset tekevät itse omat valintansa. Harmi vaan, että väärät valinnat vaikuttavat usein monen muunkin elämään - etenkin lapsien!
Jälkiviisaus ei ole pas-kan-kaan arvoista - olisitko muuten itse jättänyt pettämättä, jos joku sinua olisi nyt kirjoittamillasi sanoilla varoittanut..?
" Minä en pystynyt olemaan/elämään tai nukkumaan ennenkuin olin kertonut ex-miehelleni mitä oli tapahtunut. "
Minä minä minä minä...olisit mennyt terapiaan puimaan asian ennemmin kuin tietoisesti hajottanut perhettäsi. Hirvittävät seuraukset sillä että sinä purat huonon omantuntosi jotta sinä voit nukkua hyvin. Etkai nyt helvetti luule että ex miehesi ja lapsesi nukkuvat hyvin sen jälkeen?
Turha itkeä kaatunutta maitoa. Seuraavan kerran kai olet jo oppinut, ettei omaa huonoa omaatuntoa sovi toisten niskaan kaataa? Senhän sä teit. Et pystynyt elämään tekojesi kanssa vaan piti miehelle kertoa. Se oli sun oma valinta mitä teit ja seurauksia et tietenkään uskonut tulevan. Toivottavasti miehesi on löytänyt rinnalleen naisen, joka oikeasti arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa häntä. Sinä et rakastanut. Jos olisit rakastanut, et olisi pettänyt.
Minä sain miehen kiinni petollisuudesta ja olen ikuisesti kiitollinen että asia tuli ilmi. Kumppanin tulisi AINA tietää jos toinen pettää. Hänelläkin on ehkä sanottavansa yhteiselämän jatkamiseen. Miksi pettäjän pitäisi se yksin päättää eli salata tekosensa ja jatkaa yhteiselämää kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Hyvä huomio! Näin minäkin petettynä sen olen kokenut. Valehtelu satuttaa eniten ja pilaa liiton. Entiseen luottamukseen on mahdotonta palata, jos on esim. Kuukausia/vuosia kestänyt salasuhde petturilla takana.
On parasta, että lopulta sain tietää, mikä valehtelija luottamani mies on. Potkaisin pellolle, kun voimat palautuivat. Eropäätös oli valtava helpotus. Uusi elämä on edessä ilman sitä valehtelijaa.
Melkoisia salasuhteilijoita, jos eivät pysty pitämään yksityisasioitaan ominaan. Ei tuollaiset asiat vaan yksinkertaisesti kuulu työpaikoille. Uskallatkos itse tunnustaa heille, että ero tuli sinulle sen takia, että olet pettäjä? Veikkaan että et. Kuten et muillekaan ystävillesi ja sukulaisillesi. Jos et itse pysty myöntämään julkisesti mitä teit niin turha sun on ketään alkaa neuvomaan. Pidä mölyt mahassa. Jokainen on oman onnensa seppä. Sä valitsit tuon tien. Sen kanssa sun on vaan pakko elää ja huolehtia siitä, ettei lapset kärsi enempää sun hölmöilystä ja itsekkyydestä.
Kiitos kirjoituksestasi. Olet ihminen joka ei pohjimmiltaan ole niin itsekäs, mitä teot kertoivat. Viimeksi tänään mietin mieheni vienyttä kakkosta. Ihmettelin, miksi hän ei rakastanut omaa perhettään. Miksi hän hylkäsi perheensä mieheni takia. Ei mieheni ole hyvä mies. Hän ei ole oikeastaan edes paha mies, hän on vaan mies joka haluaa jotain erityisen tärkeää naiselta. Minä taas sain kärsiä paljon, mutta olin siihen tottunut. Nyt olet uudessa suhteessa ja ihmettelen melkein joka päivä, miten paljon paremmin minut huomiodaan. Missä menee rajasi huonon ja hyvän kohtelun välillä. Miten tahansa, en saanut erityislaatuista rakkautta, mutta rakastin puolisoani, poikaamme ja kotiani. Minusta se on yhäkin elämässä sitä tärkeintä. Meidän muistot, jotka olisimme voineet antaa pojallemme perinnöksi. Niitä ei enää ole. Hän on avioerolapsi. jotain hylättyä hylättyjen massassa. Vihaamme toisiamme. Anoppini ei antanut elämänsä aikana sinulle anteeksi. Äitini ei anna sinulle ikinä anteeksi. Minä en anna sinulle ikinä anteeksi, mutta ei niillä mitään väliä loppujen lopuksi, koska ette edes ymmärrä miksi. Poikani oppi, ettei ihmisiin ole luottamista. Ei edes omaan isään. Miten hirvittäviä tekoja teitte. Ajattelitte varmaan, ettei kukaan koskaan tietäisi.. Ei tietenkään, mutta totuus ei pala tulessakaan.
On totta, että pettäminen muuttaa kaiken. Ei elämä ole yhtään perempaa sen jälkeen, todellisuus on toista. Pettäjällä on se tilanne, että on ikäänkuin pissannut omaan kaukaloon. Ei ihme, että maistuu myöhemmin pahalle. Isät ovat poikien sankareita, mutta tätä nämä pettäjäisät eivät ymmärrä. Olin paikalla, kun liki täysi-ikäinen poika totesi pettämisen selvittyä, että hänellä ei enää ole isää ja hänen mielessään se isä, jonka hän oli tuntenut oli kuollut. Siihen loppui se isä-poikasuhde. Karmein perintö, jonka lapselleen voi antaa. Ja vaikka kuinka jäljestäpäin haluaisi korjata suhdetta, niin ei se koskaan palaudu sellaiseksi kuin silloin kun toiseen pystyi luottamaan.
Taidan olla sitten kummajainen ajatuksineni...
Ei, en ole uhrannut aikaani sen miettimiselle, millainen nainen "vei" lasteni isän. Herranen aika, miksi miettisin moista?! Lasteni isä teki päätöksen pettää minua - ei toinen naikkonen hänen puolestaan. Toki tangoon tarvitaan aina kaksi, mutta mies minua petti, ei joku naikkonen.
Ja mies petti nimenomaan minua, ei lapsiaan tai peräti koko yhteistä sukua. Vaikka hammasta sain purra ja tirauttaa raivon kyyneleitä, en alentunut mustamaalaamaan miestä yhteisille lapsillemme. Mies tai kutsuttakoon häntä nyt jo exäksi, on ollut suht ok isä pettämiskriisin aikanakin, joten miksi olisin särkenyt hänen välinsä lapsiin? Aikuiset ihmiset selviävät kyllä eteenpäin ja heidän tehtävänsä on tehdä kriisitilanteesta edes jollain tavoin siedettävä lapsille. Totta hitossa teki mieli kailottaa, että isänne on täysi huorimus ja näyttää sormella naista, jonka kanssa hän petti - mutta en tehnyt sitä, koska lapsilla on kuitenkin oikeus sekä isään että äitiin.
Olisiko isän haukkuminen tehnyt minusta onnellisen ihmisen? Ei todellakaan... Halusin hoitaa eron kylmän rauhallisesti, tiukkaa teki. Tapaamis- ja elarineuvottelut vedettiin läpi hyytävissä tunnelmissa, mutta vedettiin kuitenkin ja ex suostui esityksiini ilman käninöitä. On pitänyt huolen, että tapaa lapsiaan sovitusti ja huolehtii muista velvoitteistaan - osittain jopa paremmin kuin ollessamme vielä perhe. Koskaan en tule pettämistä unohtamaan, mutta no, yleisen sovun ja oman hyvinvointini nimessä olen työstänyt asiat niin, että pystyn sentään sietämään häntä.
Hyvä, että olet noin hyvä ihminen, ettet haukkunut isää lapsille. Ja osasit toimia kylmän rauhallisesti.
Tapauksia on erilaisia. Kuka mielestäsi toi esille, että isää olisi haukuttu, kun noin kovasti riehaannuit? Valitettavasti kävi niin typerästi, että itse pettäjä kertoi lapselleen, ettei halunnut satuttaa lasta eli ei mennyt, kuten strömsöössä. Siksi asiasta puhuttiin avoimesti sen jälkeen. Mielestäni avoimuus oli hyvästä, mustamaalausta ei harrastettu.
Mielestäni sinä et toiminut kylmän rauhallisesti vaan erittäin aikuismaisesti.
Mies sinut petti ja arvostat myös itseäsi terveellä tavalla. Niin monia ja aivan liian monia täälläkin jotka ovat omistaneet elämänsä exän "naikkosen" syyttelyyn. Monella saanut aivan täysin naurettavia piirteitä. Nuilla syyttelyillä, keksityillä tarinoilla, omilla kuvitelmillaan saadaan vain itselle paha olo! Eteenpäin elämässä, turhaa jäädä p......a makaamaan itsesäälistä!
Niin, ja eihän petetty lopulta menetä mitään, jos pääsee eroon valehtelevasta ääliöstä. Pitäköön kakkonen moisen ällötyksen hyvänään, kunnes tulee itsekin petetyksi.
Moisen ällötyksen,,,koska hänestä sellainen on tullut?
Aloittaja neuvoi: älkää olko toisia. Miltä neuvonsa kuulostaa sinusta? Lähinnäkö siltä, ettei naisen tarvitse ajatella asiaa?
Silloin, kun petti luottamuksen.
Fakta on kuitenkin se, että ei ihminen petä, jos suhde on kunnossa. Kannattaa ajatella siten, että jos toinen jää kiinni pettämisestä, on se myös oma moka, koska et tehnyt liiton eteen tarpeeksi töitä. Mikäli pettänyt on tehnyt petoksensa aidosta rakkaudesta, niin silloinhan pitäisi oikeastaan olla onnellinen hänen puolestaan. Turha surkutella, ota opiksi, opi jotain, ja nenä kohti uusia pettymyksiä.
Änkyrä on oikeassa.
Se, että haluaa seksiä jonkun kanssa ei tarkoita automaattisesti mitään rakastumisia, ihastumisia tai muuta vastaavaa. Seksi on joskus vaan niiiiin haluttavaa, ettei voi mitään. Jokainen miettii sitten omalta kohdaltaan haluttaako mikäkin. Jos on varattu yhteen niin sitten on, oma päätös. Jos haluaa irrottautua seksiin niin oma päätös. J
Joskus vaan haluaa panna kaikkea liikkuvaa. Se tulee semmoinen vaihe, ikäkriisiksikin kutsuttu, ajastaan helpottaa. Naisissa tuntuu olevan semmoinen vika, että luulevat seksiä rakkaudeksi.
Osa naisista ajattelee seksin johtavan rakkauteen, mutta sama pätee kyllä osaan miehistäkin. Joskus pelkkä hymy riittää pakkomielteen syntymiseen (illuusio rakkaudesta).
En tiedä miten muilla, mutta on miehiä joihin ihastutaan/rakastutaan/sitoudutaan ja sitten on miehiä joita haluaa vain ja ainoatsaan panna. Niillä on aika iso ero.
Olisit vaan jättäny hairahdukses kertomatta ja kestäny seurauksena omantuntosi iskut lopun ikääsi. Se ois ollu oikein, lasten vuoksi. Olis mieheskin säästyny mielipahalta.