Hyppään raiteille...hyvästi

Älä nyt kuitenkaan. Mietis vielä.

Ei ehkä ollut ihan maailman paras idea lähteä etsimään juhannusseuraa Helsingistä. Olen ymmärtänyt, että kuviot siellä on aika pinnallisia ja kylmiä.

"Elämällä ei ole mitään annettavaa minulle...olen epäsosiaalinen, joka ei saa rakennettua merkityksellisiä ihmiskontakteja."

Aika monella on sama tilanne. Sulla on sentään vielä aikaa opetella, jotkut tajuaa tuon vasta paaaljon myöhemmin. Voit tavata ihmisiä, joilla tuo taito on. Sitä kautta saat ihmiskontakteja aikaisemminkin.

"Paskat sille, mitä perheeni itsemurhastani ajattelee - Tärkein, että voin rakentaa omaa elämääni siihen suuntaan kuin haluan ja, millä tavoin olen onnellisin."

Kaikilla ei ole enää vanhempiakaan elossa. Onhan sinulla siis jotain, joku joka aina huolehtii ja huolestuu. Tuosta moni on kateellinen.

Liity ISIS-järjestöön ja ala elämäään kuin oikeat miehet tai ota edes muutama saastainen suomilutka mukaan raiteille.

"Olen yksinäinen susi, jonka kaikki - varsinkin naiset kiertävät kaukaa...."

Kyllä juuri noin on, eikä siinä todellakaan tarvitse miehen olla edes mikään erityisen ruman näköinen. Vaikka aika hyvän näköinen ja siististi pukeutunutkin olisi, niin silti sama juttu siinä on. Ja jos yrittää olla sosiaalinen niin se ei mitään muuta, pikemminkin päinvastoin, aletaan siitä vaan epäillä lisää jotain negatiivista.

Mitä sitten jos naiset kiertävät kaukaa, se kamalaa olisi jos kaikki pojatkin kiertäisivät. Kokeile ihmeessä homoilua, ei muutama "huiluttaminen" ja analiyhdyntä toisen miehen kanssa miehestä vielä varsinaisesti homoa tee, se on itsensä etsintää.

Omaa kuolemaansa ei kukaan jää katumaan.

Ilman pillua ei ole mukavaa elää. Huoriin vaan kuten minäkin. Raiteille minä en ole ksokaan halunnut.

Ymmärrän että olet masentunut. Tämä on kuitenkin niin suuri valhe että kommentoin sitä.
"Miksi toisten elämä on huolia ja epäonnistumista täynnä...toiset vain liitävät onnellina elämänsä loppuun?"

Kukaan ei selviä elämästä ilman vastoinkäymisiä. Ulkokuoren alta löytyy taloudellisia huolia, masennusta, lapsen kuolema, abortteja, sairauksia, sydänsuruja, lähimmäisten kuolemia jne. Nämä vain esimerkkinä menestyvistä ystävistäni. Ulospäin he ovat kauniita, rikkaita ja suosittuja mutta kun pintaa syvemmälle katsoo, vastoinkäymisiä löytyy yllin kyllin.

Suomalaisilla on kaikilla sama ongelma: ei merkityksellisiä ihmissuhteita, tai ainakaan siinä määrin merkittäviä, kuten aloittaja ilmeisesti tarkoittaa, lämpimiä ja syviä. Olen pääkaupunkilainen ja asunut myös maalla ja kun olen joutunut pakostakin kuuntelemaan ihmisten verbaalia kanssakäymistä, niin tiedän, mistä kirjoitan.

Tosiasiassa suomalaiset ovat pinnallisia ja materialistisia valittajia, joilla ei ole harmainta hajuakaan siitä, kuinka läheisiä ja kauniita ihmissuhteet voivat parhaimmillaan olla. TV ja netti ovat suomalaisen ihmissuhteet, eivät elävät kanssaihmiset.

Olen yleisessä mittakaavassa hyvin yksinäinen ihminen, mutta minulla on yksi läheinen ihminen. Ennen hänen tapaamistaa n. 10 vuotta sitten, olin myös saman asian vuoksi itsemurhan partaalla. Ystäväni lisäksi, on elämässäni ollut yksi toinenkin läheinen ihminen, ammattiauttaja, joka oli mielestäni normaali älyltään ja tunne-elämältään. Nämä ihmiset ovat tehteet elämästäni sosiaalisessa mielessä hyvin tyydyttävää ja olen heille siitä kiitollinen ja tiedän tunteen olevan molemminpuolinen.

Suomalaiset ns. normaalit ihmiset ovat sosiaalisesti ja kommunikatiivisesti täysin pikkulapsen tai korkeintaan teini-ikäisen tasolla, ei heistä ole seuraksi ihmiselle, joka toivoo molemminpuolista vuorovaikutussuhdetta kahden tuntevan aikuisen yksilön välillä.

Viimeinen, mitä kuitenkaan tekisin, nyt, kun olen analysoinut asian selvemmin ja saanut kokemusta tyydyttävästä ihmissuhteesta, on itsemurha joidenkin somevammaisten junttien vuoksi. Tutustumisen arvoisia ihmisiä on harvassa, mutta heitä kuitenkin on. 30 vuoden yksinäisyyden (oma "ihana" perhe mukaan lukien) jälkeen osaa arvostaa hyvää.

Elämässä on muitakin ihania asioita, kuin toiset V***N IHMISET!