Mikä on mielestänne kohtuullinen ikäero parisuhteessa. Tuntemani mies oli 50 vuotta kun paneskeli 30 vuotiasta muijaa ja pyysi tätä asumaan kanssaan. Tää nainen olikin vaan rahan perään eikä vanhan ukon. Uskooko miehet tosissaan että nuoret naiset on kiinnostuneet heistä fyysisesti? Näin ei tosiaankaan ole. Kun rahat loppuu niin loppuu myös ns. suhde, Kommentteja kiitos!
Ikäero kysymys
ikäeroasia
26<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olen eri mieltä. Ehdottomasti.
Olen 26 vuotias ja mieheni on 53.
En ole rahan perään, vaan hyvän panon!! Tämä harrastaa kehonrakennusta, ja itse lähinnä keskikehon. Iso kalustus löytyy ja olen tyytyväinen.
Oot varmaan blondi ja tyhmä sellainen
Aika hapanta tekstiä - kumman perään olit, tuon "ukon" vai kolmekymppisen naisen..?
Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Vaikka elämän kumppani olisi oman ikäinenkin, niin ei se mikään ikuisen pyyteettömän onnen tae ole! Jokainen tekee itse valintansa ja jos viiskymppiselle on ok saada nuorta, vaikkakin taustalla voi olla hyötymistarkoitus, niin so what? Eikös se ole heidän asiansa?!
Parinkymmenen vuoden ikäeroja nyt on ollut kautta maailman sivun, kolmekymppisenä ihminen on jo hyvinkin aikuinen eikä viiskymppinen ole mikään toinen jalka haudassa oleva vanhus!
Suomessa ei ole ollut kovin yleistä noin isot ikäerot koskaan. Täällä on aina ollut myös niinpäin, että nainen voi olla vanhempi.
Voihan tuollainen 20 vuoden ikäero olla ihan ok, mutta harvemmin jos koskaan siitä kovin pitkää ja onnellista suhdetta tulee. Mutta tarvitseeko tullakaan.
No rahaa ei ole ja nuorempi tyttöystäväni tietää sen kyllä :)
Mitä muutenkaan koko aihe sinua kutittaa? Olitko ihastunut tähän tuntemaasi viiskymppiseen, ja nyt katkerana tillität kun kiinnostui nuoremmasta?
Kalenterin osoittama ikä ja biologinen ikä eivät ole aina yksi ja sama. Henkisen vireyden ja asennemaailman kanssa on sama juttu.
Mulle kehonrakennus ja kroppa tärkeintä!!! TYKKÄÄN LIHAKSISTA!! :) Moni 30-vuotias paljon huonommasta kunnosta..
Noh, ikäeroa 18 vuotta meillä. Ketään muuta ihmistä maailmassa en huolisi puolisokseni, oli tuolla tyypillä rahaa tai ei. Raha-asiat tulivat selville vasta kauan suhteen alkamisen jälkeen, eikä niissä mitään ihmeellistä ollutkaan. Tuttavapiirissä paljon pariskuntia ikäeroilla 10-15 vuotta, yhdessä olleet hekin iät ajat, eikä loppua näy kenenkään suhteelle.
Että siinä mielessä, ei tuo 30/50 ainakaan minun korvaani särähdä mitenkään.
Homous on normaalimpaa.
Rakkauteni kohde oli minua 24 vuotta vanhempi.
Mulla ja miehellä ikaeroa 17 vuotta. Oltu yhdessä jo 7 vuotta. Hyvää seksiä riittää ja toimeen tullaan! Raha II asia. Molemmat töissä. Lapsia ei haluta eikä tarvita.
Aikuiset ihmiset voivat ihan itse ratkaista, mikä on juuri heille sopiva ikäero. Muille asia ei kuulu millään lailla. Sinulle suosittelen keskittymistä omaan elämääsi, eiköhän siinäkin riitä tarpeeksi pohtimista.
No entä jos mies on 30 ja nainen 50? Minkä perään mies silloin on? Ja nainen?
Molemmat hyvän seksin. ;) Nimim. kokemusta on.
Mikä siinä toisten ihmisten ikäerossa aina täytyy olla jollekulle ongelma? Jos ei itse pystyis suhteeseen "niin paljon" vanhemman/nuoremman kanssa, niin so what? Ei vissiin sun pidäkää pystyä, mee vaan mettästää oman ikäsiä.
Käsittämätöntä, että aina on joku tämmönen asia niin helvetillinen ongelma jollekin toiselle. Sitten näissä ikäerojutuissa viljellään vielä aina sitä "naisen huono isäsuhde" TAI "nainen miehen rahojen perässä" "miehen halu nuoreen pilluun!" skeidaa, jolla ei oo mitään tekemistä minkään kanssa. Samat argumentit käy ihan kenen tahansa tasaikäsuhteeseenkin.
No minä kyllä tiedän monta ikäerosuhdetta, jossa on takana joku lapsuuden trauma. Mutta eikö sitten ole hyvä, jos sen voi paikata noin? Ei tietenkään kaikilla ole siitä kyse. Mutta kaikki me etsimme parisuhteesta jotain lapsuuteen liittyvää, kuten tunnetta siitä, että on täysin rakastettu juuri sellaisena kuin on.
Rahasuhteitakin on, tuskin Suomessa kovin paljon, mutta maailmalla. Niissä on kyse raharikkaasta, joka ei osaa rakastaa, vaan luulee suhdetta statussymboliksi. Tyyliin Hugh Hefner. :( Siihenkään ei kukaan ulkopuolinen voi vaikuttaa mitenkään, joten miksi stressata muiden asioista.
"Niissä on kyse raharikkaasta, joka ei osaa rakastaa, vaan luulee suhdetta statussymboliksi."
Rahakkaat eivät vain luule suhdetta statussymboliksi, vaan pitävät oikeasti sitä sellaisena. Ei kukaan 80 vuotias miljardööri rakkaudesta nai parikymppistä hupsakkoa. No ei sen puoleen toisinkaan päin: parikymppinen ei nai 80 vuotiasta vanhusta IKINÄ, jos vanhus ei ole varakas. Näin se vaan on. Mutta molemmat ovat toisilleen statussymboleja, omalla tavallaan. Iloitkaamme siitä ;).
No kyllähän se tuossa ikäsarjassa vielä menee. Eriasia sitten, kun vaimo on 50 v vireessä ja mies 80v. Kaikki on suhteellista.
Käänetääs toisinpäin. Uskooko 30v nainen, että 50v mies on aina rikas ja elämässä taitava? Itse olen 45v ikänen ja osatyökyinen. Se jo sinäänsä karsii asioita omassa elämässä ja varmasti kumppaneitakin.... mutta todella ihmetyttää tuo että ikäeroa on joku 20v. Jo 10v on liikaa! Joku 5v plusminnus on ihan ok! Siis nainekin saa olla vanhempi..... Mutta asiahan ei koske minua! Kyllä on muumit laaksossa, jos ajattelee reilusti yli 10v eri-ikäistä.
Oikea ja puhdas rakkaus ei numeroita kunnioita. Ei rahallisia eikä fysiologisia. Voi kuinka ihmiset ovat kateellisia... Kuvitelkaa nyt sitä tosiasiaa, että aito rakkaus kestää vielä muiden kyseenalaistuksetkin ko suhdetta kohtaan.
Meidän suhdetta kyllä pidettiin pelkkänä vitsinä ja pari tuttua nauroi päin naamaa, kun "ajattelivat meidän tapailevan" (no siis mehän tapailtiin _oikeasti_), tuli kaikennäköistä kommenttia "mitä yhteistä teilläkin muka voi olla", "siinä on kyllä kaksi niin toisilleen sopimatonta ihmistä, ettei pahempaa olekaan" ja "meillä oli tosi hauska vitsi, kun aateltiin teidän menevän treffeille", mutta kylläpä on ne puheet loppuneet tälleen useamman vuoden jälkeen. :D Noiden muiden parisuhteet voivat huonosti ja riitelyä ja eroilua on, mutta meillä vaan rakastetaan toisiamme koko ajan enemmän.
En usko syntymävuosien tai muidenkaan numerotietojen rajoittavuuteen aidoissa ihmissuhteissa, olivat ne sitten pari- tai ystävyyssuhteita. Ystäviäkin löytyy ikähaitarilla 6-85v.
Hah! Ikäero suhteessa, palstan ikuisuuskysymys ja lempiaiheeni.
Uskon että tämänkin aloituksen takana on joko mies, joka yrittää sadaa aikaan eripuraa tai nelikymppinen nainen, joka yrittää siirtää ikäkriisinsä miehiin.
Ai jaa. Tunsin 25 v naisen, joka oli kiinnostunut viisikymppisestä ukosta, mutta tunne ei ollut molemminpuolinen. Ja kyseinen mies oli todella köyhä.
Kyllä se vaan on niin, että jos olet liki 50v ja köyhä, niin se on siinä.... ei tarvi miettiä enempää!
Itse seurustelin ja asuin nelikymppisenä teinitytön kanssa muutaman vuoden. Ei hän rahan perään ollut, koska olen köyhä kuin kirkonrotta.
Mutta kyllä se siihen sit kaatui, että näimme asiat niin kovin eri tavalla ja kokemusmaailma oli niin eri. Lisäksi ympäristön paineen takia emme voineen liikkua yhdessä kuin ystävinä (ei siis mitään kädessäpitämistä edes, halauksista puhumattakaan). Ystäväpiirimme ulkopuoliset luulivatkin häntä tyttärekseni.
Teinin kanssa tuo nyt on vähän liikaa joo, mutta esim. 25/45 ei enää ole mikään outo yhdistelmä. Asiat voi nähdä eri tavalla ja arvot olla ihan erilaiset keskenään saman ikäisilläkin. Minä ainakaan en ole löytänyt ikäryhmästäni missään ikävaiheessa mitään yhteistä samaistumispinta-alaa. Siksi kaveripiiri ja nykyinen puolisokin ovat valikoituneet vähintään plusmiinus viiden vuoden ikäerolla, kaverit on aina olleet minua "reilusti nuorempia" tai "reilusti vanhempia", koska oman ikäisissä ei vain ole ollut mitään yhteistä - kyllä, yrittänyt olla oman ikäryhmänkin kaveri. Ei onnistunut. Tosin olen AS, joten tässä ehkä jonkinlainen selitys.
Mitä nyt seurusteluun tulee, niin yhtään minkäänikäinen ihminen ei ole valmis seurusteluun minkään ikäisen kanssa, jos ottaa kauheasti painetta YMPÄRISTÖN mielipiteistä. Parisuhteissa väliä pitäisi olla vain niiden kahden mielipiteillä, joiden välillä suhdekin on.