Auttakaapas minua vähän... olen seurustellut nyt useamman vuoden aivan ihanan miehen kanssa. Hänessä on vaan yksi vika. juominen. Ei sillä että hän joisi usein, vaan se että silloin kun juo, niin juo aina liikaa! Asiasta on puhuttu, tapeltu, huudettu, itketty... mikään ei auta. Ja tästä liika juomisesta seuraa aina ongelmia..eniten hänelle itselleen. Nyt on luvattu että juominen loppuu, tai ainakin vähentyy rutkasti, mutta voinko luottaa? Olen sanonut että jos ei opettele juomaan kuin ihmiset, saa jäädä yksin pullojensa kanssa...
viina virtaa...
pullon kerääjä
7835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla on ihana aviomies,MUTTA hän juo olutta
melkein joka ilta noin 3 litraa.Sitten sammuu
sohvalle ja kuorsaa siinä koko illan.Ei ihminen
jolla on alkoholi ongelma pysty juomista noin
vain lopettamaan.Meilläkin mies on monet kerrat
luvannut lopettaa ja vähentää ja vaikka mitä.
Muiden on helppo sanoa että eroa tuollaisesta
juoposta.Ei se ole helppoa.Minä yritän muuta
kautta saada hänet lopettamaan.Jos se ei auta
niin sitten jätän hänet tölkkeineen.Tsemppiä
sulle!
Ei auta miehen viinanhimoon mikään. Ei ymmärtäminen, vaateet, itkut tahi uhkailut. Kun mies menee, niin menee.
On kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyt hänet sellaisena juoppona kuin hän on, tai lähdet suhteesta.
Mies ei lopeta juomista kekenkään muun ihmisen takia kuin oman itsensä, jos siis joskus lopettaa. Ja hyvin harva lopettaa.
Usein alkoholiongelmaiset ihmiset ovatkin ihania, eihän kukaan heitä muuten jaksaisikaan pitkään katsella.
Itse erosin ongelmaisesta miehestä, jonka kanssa olin yli 10 vuotta. Välillä oli selvempiä kausia ja meni paremmin. Mutta väliaikaista kaikki on vaan... Onneksi lähdin suhteesta, vaikka kaksi vuotta menikin erosta toipuessa ja haavoja nuoliessa.
Nyt seurustelen miehen kanssa, jolla ei ole alkoholiongelmaa, ja kaikki käytännön asiat sujuvat kuin rasvattu. En edes tiennyt, että miehiin on ylipäänsä mitään luottamista. Kaikista ihaninta on, että voin uskoa nyt kaikkiin lupauksiin ja sopimuksiin mitä teemme, ihan yksinkertaisista pikkuasioista lähtien. Eikä aika kulu murehtiessa, missä mies on, mitä tekee, milloin tulee kotiin, onko kaikki rahat menneet, jne jne.
Mutta teetpä sitten mitä teet, jaksamista sinne! Tiedän että sitä tullaan tarvitsemaan.
Mieheni juo vain viikonloppuisin, mutta silloin juodaankin kunnolla. Pelkästään tänä vuonna hän on löytynyt putkasta, tapellut kaupungilla, romuttanut kaverinsa auton, tapellut taksikuskin kanssa, kaatunut veneellä, rikkonut kelkkansa - ja nämä kaikki viinan vaikutuksen alaisena. Mikään mitä sanon tai teen ei tähän luupäähän mene.
Nyt paloi se viimeinenkin hermo, ja päätin, että jos ei mies hae mistään apua, minä lähden. Kuulemma hänellä " ei ole ongelmaa ", joten alan tästä pikkuhiljaa pakkaamaan kamppeitani.
Ikävää vain, että meillä on yhteinen auto, asunto ja lainat. Onneksi ei ole lapsia.
Moi!
Laitan tähän saman viestin kuin jokin aika sitten:
Olen mies ja itsekin alkoholisti. Kuvaamasi piirteet sopivat minuun erittäin hyvin.
Ensiksi on todettava, että alkoholistit ovat myös ihmisiä. Suuri osa heistä on hyviä ihmisiä, joiden aivoissa sattuu olemaan erityinen herkkyys alkoholin aiheuttamalle mielihyvälle. Alkoholismia on monta eri lajia. Tätä eivät kaikki ymmärrä.
Voin kuvitella tuskasi, jos miehesi on sinulle rakas. Olen seurannut samanlaista tuskaa oman puolisoni kohdalla.
Itse olen yrittänyt ratkaista asiaa terapialla ja lääkehoidolla. Olen saavuttanut mielestäni tuloksia. En juurikaan juo itseäni enää sellaiseen umpihumalaan, etten muistaisi tekemisiäni. Nykyään on saatavana lääkkeitä, jotka salpaavat alkoholin aiheuttaman ekstaattisen mielihyvän(mm. Revia). Silloin ei ole mieltä juoda itseään sikakänniin, koska vain huonot vaikutukset tulevat esiin.
Tärkeintä olisi nyt saada miehesi tajuamaan tilanne. Jos hän haluaa elää kanssasi, hänen olisi opittava käyttämään alkoholia, mikä ilmeisesti on hänelle täysin mahdollista. Käsittääkseni hän on sen tyypin alkoholisti, jolle kohtuujuominen on mahdollista.
Sinun pitäisi hyväksyä se tosiseikka, että et voi vaikuttaa hänen juomiseensa juuri mitenkään.Eli nalkuttaminen, neuvominen, maanittelu, uhkailu ym. ovat ajanhaaskausta, jotka tosin saattavat joskus siirtää ongelman ilmenemistä tilapäisesti.
Mielestäni ainoa mitä voit tehdä on rehellinen ja suora vetoaminen mieheesi. Hyväksy todeksi hänen sairautensa ja ole hänen tukenaan. Jos hän ei tätä asiaa lopultakaan tajua, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää hänet. Omaa elämääsi et saa alkoholin takia pilata.
Kokemuksesta kerron että elämäni helpottui ja sain aivan uuden suunnan kun jätin entisen poikaystäväni joka vain ja ainoastaan joi kokoajan. Hän oli viikonloput poissa ja ryyppääminen jatkuin myös viikolla. Kannattaa hyvät naiset miettiä kahesti...kärsiikö vai haluaako olla vapaa kärsimyksestä. Elämääni nykyisin ihastuttaa aivan ihana poikaystävä joka ei kaada viinaa alas kurkusta. ELÄMÄ ON IHANAA!
Hyvää joulun odotusta kaikille!
Hei mulla on kokemusta 8 vuotta ja mieheni viinan juomisesta riittää keskusteltavaa...joka viikko kaksipäiväiset,, sit sunnuntaina jutellaan kun on selvä,, lupaa olla juomatta,, muuttua,, vaan saattaa mennä yksi viikonloppu,, taas se alkaa... ei sitä ei lopeta mikään. Vaikka kuinka yriti olla hänelle tukena,, ei. Nyt on viinan takia ero homma... viikko erossa,, soittaa ja lupaa lopettaa alkoholinkäytön,, mutta ei en usko enää . Uskotko sinä? Riippuu tietysti miehestä,, iästä. Me olemme 40:siä. Voithan antaa YHDEN mahdollisuuden vielä, sit jos ei,, niin älä jatka ja kärsi enää montaa vuotta,, niin kuin minä tein.
pelkkä lupaus raitistumisesta tai tapojen muuttamisesta ei ole yhtään mitään. Niitä ei kannata kauan kuunnella. Alkoholisti tarvitsee selkeitä tuki- ja ohjaustoimia. Kyllä sen sitten huomaa, yrittääkö hän tosissaan vai ei. Ja on tiedettävä, ettei yrittäminen, rehellinenkin, vielä takaa mitään lopullista. Alkoholisti voi ja todennäköisesti tuleekin retkahtamaan jossain vaiheessa uudelleen. Mutta aina on olemassa suunta ylöspäin, parempaan. Jos haluaa...