Onko tämä normaalia,ei millään vihalla,äiti ei ole lasten kanssa? Yhdessäolohetki on kaupassa käynti. Hänellä on ollut pitkään kaikeata negatiivinen kuva,on työpaikkakiusattu. Ei viikonloppuisin ole heidän kanssa. Kuitenkin yksin halu/käy ravintolassa ,jossa ilmeisesti viihtyy? Hänellä ei näköjään ole kavereita,silti ei vietä,kiinosta lasten harrastukset . Olen huolissa,onko viina vienyt? Psykologi ei auta,koska se ei ole hänen työtä,muuta täälä raukan rajoilla ei ole? On tärkeä kasvun vaihe lapsilla jotka tarvisivat kannustusta en vain yksi kykene ainakin tuntuu siltä? Enkä ole aina hyvä itsekkään. Onko muilla vastaavia vai olenko ainoa ongelmien kanssa.
Fifty-sixtaimiten
Vainkyselen
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se nimenomaan on hänen työtä, auttaa lasten vanhempia joilla on ongelmia, siis jos on kunnallinen psykologi. En tiedä kuka on kysynyt ja mitä mutta kun kysyt apua itsellesi raskaaseen elämänvaiheeseen ja apua lapsiesi kasvatukseen, niin johan on kumma jos ei psykologilta tule aikaa. Siinä tapauksessa ehkä otat yhteyttä johtavaan lääkäriin ja kerrot että sinulle ei ole myönnetty tarvitsemaasi palvelua.
Soita paikalliseen terveyskeskukseen tai neuvolaan ja varaa aika itsellesi, that's it.
Saattaa olla ero edessä, jolloin lapset jäävät sinulle. Etsi ensihätään MLL:n vanhempainluuri eli neuvova puhelin ja Miessakit ry:n puhelinapu.
Kuule olen soittanu syksyllä,ei kuule hänelle! Olen maaseudulta ja tosivaikeaa,huonompiosaisen hoitaa asioita,pieni piiri,lisäksi kaupunkiin johonkin palvelunumeroon. Ainoa neuvo:keskustelkaa!
Ehdotan että soitat uudelleen tai pyydät lähetteen terveyskeskuslääkärin kautta. Toinen paikka, josta voit saada asiallista palvelua ja ohjausta miten toimia, on seurakunnan perhe- ja diakoniatyö. Saat sieltäapua riippumatta oletko seurakunnan jäsen vai8 et.
Oletko kirjoittanut tuonne avioeropalstallekin samoista ongelmista? Minulle jäi epäselväksi, että millaista apua sinä haluat tai kaipaat? Keskusteleminen on se ensimmäinen keino, jotta asioita voitaisiin saada parannettua ja selvitetyksi, mikä tilanne on. Itsellesi voit aivan varmasti saada apua perheneuvolasta, sosiaalitoimistosta ja vaikka terveyskeskuksesta, mutta kenellekään toiselle aikaa ei voi varata. Jos lapsista on huolta, niin sosiaalitoimistosta ja perheneuvolasta saa aivan varmasti apua soittamalla. Se ei ole mitenkään kiinni siitä, missä asutte, vaan palvelut ovat voimassa koko Suomessa. Myöskään vähävaraisuus ei ole este, sillä palvelut ovat ilmaisia ja kotikäyntejäkin tehdään. Jos huoli koskee lapsia, niin keskutelupalstojen avun varaan ei pidä jäädä, vaan parempi hakea apua ihan ammattilaisilta, jotka arvioivat, onko lasten kehitys vaarassa.
Ehkä ihan ensimmäisenä asiana olisi suomenkielen opettelu sekä oikeinkirjoitus. Kukaan ei kirjoita sanoja pötköön tai kiinni välimerkkeihin. Eli, vanha kunnon opetus äidinkielen opettajalta:"Kun saatte tekstinne valmiiksi, lukekaa se aina kerran läpi".
Mitä tulee alkoholisoituneisiin äiteihin jotka bilettää ja haluaa "omaa aikaa" niin ilmiö on kasvanut kasvamistaan. Reginat ja Annat kilpaa hehkuttavat miten keski-ikäinen on "uusi nuori" ja miten äisin tulee "ottaa omaa aikaa itselleen" sekä miten elämä pitää olla hauskaa ja virikkeitä täynnä. Siinä sivussa alkoholisoidutaan ja hyvin nopeasti tulee huumeet mukaan kuvioihin. Siinä vaiheessa kun uusia mielenkiinnon kohteita löytyy joka vuosi tai kaksi kertaa vuodessa, ollaan jo pohjalla. Mikään ei tunnu enää miltään ja koko ajan pitää hakea uusia kokemuksia, "kiksejä". Jossain vaiheessa on käyty avaruudessakin ja mitäs sitten??? Edessä on kurja, harmaa, tasapaksu loppuelämä josta ei saa kiinnostavaa kuin huumaamalla keskushermostonsa.
Ota vaimostasi ero. Kerralla. Potkaise pihalle. Lapsille pelkkä isäkin on parempi kuin huono äiti sekoittamassa perhesoppaa. Yleensä he kaiken lisäksi sekoittavat sen vähänkin arjen joka on saatu jollain tavalla järjestymään.
Jos vaimosi todella rakastaa lapsiaan ja haluaa muuttua niin hän kyllä anelee takaisin. Muuttuneena. Mutta kokemusteni mukaan en pidä sitä kovinkaan todennäköisenä. Veikkaan että et hänestä juuri kuule. Ja toisaalta, poikkeuksetta siinä vaiheesa kun viimeinenkin lapsi on täysi-ikänen, hän lähtee. Jättäen jälkeensä savuavat rauniot. Ja usemman katkeran ihmisen.
Anteeksi tyhmyyteni.