Ei pitäisi ulkoutua mihinkään varsinkaan näin otollisena aikana kuin juhannus. Vain perheitä, pareja ja tyttö(jä) tarjottimella auringossa istumassa odottamassa ottajaansa. Tulee vain noita tilanteita, tai ei varsinainen tilanne mutta näkee että voisi ehkä sellainen tulla. Ei tarvitsisi kai muuta kuin mennä puhumaan jotain mutta olen aina suhtautunut varauksella naisiin. Suojakeino, kun ei sitä koskaan tiedä. Mutta luonnollinen tilanne, tilanne joka tulee eteen yhtäkkiä ja on myös yhtä äkkiä ohi. Jälkeenpäin omassa kolossa tukahdutettu tunteiden hyrskynmyrsky kun tahtomattaankin miettii mitä jos. Monelle varmasti tuttua. Mitä järkeä tällaisessa on? Miksei voi vain tarttua hetkeen silloin kun hetki on? Vain elämää se on ja kauneinta kun se tapahtuu sattumalta. Ties missä tilanteessa voisin olla tällä hetkellä, elämäni ensimmäisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä nuoren neidon kanssa metsän keskellä tai meren rannalla keskiyön auringon paistaessa autoni huurteisesta ikkunasta.
Vain elämää, juu, mutta mitä elämää se on joka ei koskaan ala? Minun elämäni alkaa vasta kun olen saanut kumppanin ja seksiä. Piste. On myös imperatiivista että näin tapahtuu koska muuten se jatkuu kuin elävältä haudattuna ja ei ole todellakaan mitään syytä miksi asian tila ei voisi olla toisin. Esteenä on vain tuo pieni hetki, hetki jolloin olisi tartuttava elämään kuin hukkuva korteen, ja joka on _elämäsi kaikkein tärkein_ hetki sitten syntymän. Silloin kun/jos ne osuvat kohdallesi sinun on silloin paras olla hereillä, astuttava mukavuusalueesi ulkopuolelle ja olla kerran elämässäsi rohkea. Vain se merkitsee, tuo hetki jolloin itse päätät loppuelämäsi.
Vain elämää, juu, mutta mitä elämää se on joka ei koskaan ala? Minun elämäni alkaa vasta kun olen saanut kumppanin ja seksiä. Piste. On myös imperatiivista että näin tapahtuu koska muuten se jatkuu kuin elävältä haudattuna ja ei ole todellakaan mitään syytä miksi asian tila ei voisi olla toisin. Esteenä on vain tuo pieni hetki, hetki jolloin olisi tartuttava elämään kuin hukkuva korteen, ja joka on _elämäsi kaikkein tärkein_ hetki sitten syntymän. Silloin kun/jos ne osuvat kohdallesi sinun on silloin paras olla hereillä, astuttava mukavuusalueesi ulkopuolelle ja olla kerran elämässäsi rohkea. Vain se merkitsee, tuo hetki jolloin itse päätät loppuelämäsi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.