Hei. Masennuksesta löytyy runsaasti kyselyjä ja viestejä, joita nuoret ovat kirjoittaneet.
Minä olen jo yli 5-kymppinen. Ongelmani on, että en jaksa enää tehdä työtäni kuten aikaisemmin. Työstä on tullut pakkopullaa. En kestä työyhteisöni hälinää ja rauhattomuutta. Kiireinen ilmapiiri ja nopea työtahti lukkouttvat minut. Työhöni väsyneenä lienen myöskin ikävä työtoveri.Koen monien työtovereideni pitävän itseäni ikävänä, he välttelevät minua, eivät halua työskennellä kanssani, puhuvat minusta pahaa jne.... Elämääni ovat kuuluneet jo useamman vuoden ajan hyvin monenlaiset masennuksen oireet: En saa nukutuksi, päätä särkee, keskittymiskyky on huono, muisti pätkii. Olen muuttunut epäsosiaaliseksi tosikoksi.
Tilannetta on hieman helpottanut se, että teen nykyisin puolipäivätyötä, mutta tämä siis puolella palkalla ja sillä seurauksella, että elämiseen tarvittavat eurot on venytettävä soikeiksi.
Summa summarum. Minulta on kateissa elämän ilo. Olen toimeton. Syön vaihtelevasti masennuslääkkeitä, joiden tehosta en ole päässyt selvyyteen? Tuttuja ovat mm. Cipralex, Cepramil,Remeron ja Xanor. Tällä hetkellä en käytä mitään näistä säännöllisesti.Jos olisin siinä kunnossa, että käyttäisin tuskin istuisin tässä naputtelemassa näitä mietteitäni. Minulle on ollut apua ainoastaan Remeronista ja Xanorista. Näiden avulla olen saanut nukuttua ja levättyä niissä vaiheissa, kun elämä on ollut yhtä ahdistusta ympäri vuorokauden. Tosin Remeron toi minulle ylimääräisiä kiloja , lihoin muutamassa kuukaudessa 5-7 kiloa, joista en ole vieläkään päässyt eroon.Olen kaikenkaikkiaan skeptinen koko lääkehoitoa kohtaan. Ajattelen mieluumminkin niin, että ainoa tapa päästä entiseen elämänvireeseen on oppia tarkastelemaan omia tapojaan toimia ja yrittää sitten muuttaa itseään siltä pohjalta. Tähänkään ei minulta vaan tällä hetkellä oikein tunnu olevan ruutia enkä oikein tiedä miten toimia tai kenen puoleen kääntyä saadakseen asiat kääntymään oikeille raiteille?
Olisin kiitollinen, jos saisin tämän palstan kautta vinkkejä löytää uudelleen entinen työvire, elämänilo ja jonkinlainen tasapaino.
Masennus vei työkyvyn
4
1130
Vastaukset
- Yli 40-kymppinen
Mielestäni ei kannate vielä heittää toivoaan. Olin itse samassa asemassa muutama vuosi sitten ja minullekin annettiin ensin pelkkää masennuslääkitystä, kunnes selvisi, että sairastankin kaksisuuntaistamielialahäiriötä. Joten lääkityskin muuttui sen takia.
Söin sitä ennen pelkästään masennuslääkkeitä ja oli sama kokemus kuin sinulla, ei vaikutusta. Mutta kun taudinmäärityksen kautta sain oikean lääkityksen, menee huomattavasti paremmin.
Masennusta ja kaksisuuntaistamielialahäiriötä (ns. bibo) on vaikea jopa lääkärin tunnistaa.
Itselläni on Remeronista vain huonoja kokemuksia, syön tällä hetkellä citolapriimia sisältäviä lääkkeitä, joiden olen huomannut auttavan minua.
Voin aina vaihtaa mielipiteitä asiasta. - Pidä lippu korkealla
Ei kaikki ole vielä menetetty.
Lääkityksen tarkistus tässä tapauksessa voisi olla paikallaan.
En ole asiantuntija, vihjeeksi vain.
On kokemusta asiasta aika paljon, lääkärin on vaikea määrittää masennus ja mielialahäiriö, ovat niin lähellä toisiaan. - työelämä vie mehut
En ihan 50een saakka ole päässyt, mutta masennuksen alkumetreja käyskentelen. Tällä hetkellä olen sairaslomalla, kun en suostu lääkkeitä kokeilemaan maksa- ja munuaissairauksien vuoksi. Lääkityksen sijasta olen hiljentänyt elämisen tahtia, siis poistanut kiireen ja lisännyt liikkumista n. 5-6krt/vko. Lenkkeily hyvän ystävän kanssa on tehnyt hyvää, vaikka yksin en saa lähdetyksi, mutta pakottamalla liikkeelle olen lenkin jälkeen paremmassa kunnossa. Toinen josta en jaksa innostua, mutta jonka jälkeen on parempi olo on...seksi.
Stressin poisto ja oman tilan hyväksyminen ovat tavoitteeni, joilla pyrin työkykyiseksi. - kohta kokeiluun
Minulla on ollut tätä masennusta jo useamman vuoden, joista kaksi vuotta olen ollut sairauspäivärahalla ja nyt sitten kuntoutustuella.
Toisina päivinä tuntuu kuin voisin olla töissä ja toisinaan taas menee koko päivä sohfanpohjalla.
Alotekyvytön olen lähes kokoajan.Olen syönyt Seronil 20 mg viimeiset 3,5 vuotta enkä todellakaan tiedä onko niistä mitään apua.Viimeyökin meni niin, että klo 3 kuuntelin radiota ja yritin maata hiljaa josko se uni tulisi jossakin vaiheessa.Olen myös käyttänyt nukahtamislääkkeitä vaihtelevalla menestyksellä.Niiden käytöstä on päiväväsymykseni ja saamattomuuteni entistäänkin pahempi.
Vuodenvaihteen jälkeen olisi tarkoitus lähteä työpaikalle katsastelemaan tuleeko siitä mitään.Painajaiset siihensuuntaan ovat jo alkaneet ja pelkään todellakin samoja asioita kun sinä kirjoituksessasi.En kuitenkaan haluaisi olla työpaikalla pelkkä nolla.Siellä on kuitenkin nuoria joilla on vielä virtaa vaikka mihin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1302255
Ajattelen sinua nyt
Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu261968Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin
Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti121509Yritys Kannus
Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett121347Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis701231- 951066
- 17987
- 88913
Kuin sonnilauma
Taas on Virkatiellä kova meteli keskellä päivää. Ei siinä kyllä toisia asukkaita yhtään ajatella. Tullaan yhden asuntoon17800Syrjintäskandaali Lieksan kaupungin johdossa
Ylen valpas toimittaja kirjoittaa: Lieksan kaupunki kieltäytyi hyväksymästä Vihreiden venäläistaustaista ehdokasta Lieks115752