Tuolla aikaisemmin kirjoitin vähän omasta elämästäni, suurinosa jäi tietenkin salaisuudeksi mutta se mistä haluasin nyt kirjoittaa on tuo avioero. Jota minulle suositeltiin kovasti.
Miksi nämä täällä kirjoittajat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta ovat niin halukkaita eroon, eikö sitä jo ammattiauttajat koita saada pysymään liittoa koossa?
Mutta täällä valtaosa ovatkohan nuoria ovat valmiita eroamaan ja uuteen suhteesen jos entinen ei onnistu, eihän siinä ole mitään järkeä! Sehän varmasti tulee olemaan samallaista kuin sen edellisen kanssa jos ei pahempaa kun on lapsia minulle, sinulle ja meille ja vielä entiset puolisot siinä häsläämässä.
Jonkun verran olen seurannut eronneiden tuttavien touhuja, aina ne valitta että entinen muija ei anna tavata lapsia ja soittelee ja kiusaa ja ym. ym. ja entinen mies ei maksa elatusmaksuja ym. ym. yhtä helvettiä on monesti ollu. Tässäkö on sitten se ihanuus.
Niin että eiköhän se tilanne monesti pahene entisestään jos tulee ero, ei se varmasti mikään pelastus ole.
Minun mielestä ongelmat on syytä selvittää tavalla tai toisella.
Miksi nämä täällä kirjoittajat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta ovat niin halukkaita eroon, eikö sitä jo ammattiauttajat koita saada pysymään liittoa koossa?
Mutta täällä valtaosa ovatkohan nuoria ovat valmiita eroamaan ja uuteen suhteesen jos entinen ei onnistu, eihän siinä ole mitään järkeä! Sehän varmasti tulee olemaan samallaista kuin sen edellisen kanssa jos ei pahempaa kun on lapsia minulle, sinulle ja meille ja vielä entiset puolisot siinä häsläämässä.
Jonkun verran olen seurannut eronneiden tuttavien touhuja, aina ne valitta että entinen muija ei anna tavata lapsia ja soittelee ja kiusaa ja ym. ym. ja entinen mies ei maksa elatusmaksuja ym. ym. yhtä helvettiä on monesti ollu. Tässäkö on sitten se ihanuus.
Niin että eiköhän se tilanne monesti pahene entisestään jos tulee ero, ei se varmasti mikään pelastus ole.
Minun mielestä ongelmat on syytä selvittää tavalla tai toisella.
Vastaukset 23
Vanhimmat
kerrankin täällä puhuu joku oikeeta asiaa! avioerosta on tullut sellanen tämän ajan symboli ja siihen "tilaan" pitää päästä jos vähänkin siltä tuntuu.
koittakaa eroaikeissa olevat kääntää se toisinpäin ja ajatelkaa, että jos vähänkin jossain vaiheessa tuntuu siltä, niin tsempatkaa! harvoin olen nähnyt sivusta katsellessa oikeeta tsemppausta ennen eroa. noh, sivullinen ei tietysti tiedä todellisia syitä ihmisten eroon. mielestäni silti todelliset ja perusteltavat syyt eroon ovat ne perinteiset: väkivalta (henkinen ja/tai fyysinen), alkoholi tai muu sellainen joka vetää koko perheen viemäristä alas, totaalinen "velvoitteiden" laiminlyöminen. siinäpä ne tärkeimmät, lisätkää ihmeessä muita syitä jos siltä tuntuu. toi "velvoitteet" on lainareissa lähinnä sen takia, että se ei todellakaan päde vaan perheeseen tai avioliittoon vaan koko yhteiskunnassa elämiseen.
tsemppiä aviokriisissä eläjille...ehkä jo huomenna löydätte itsestänne paremman arjen.
Eipä se ero asioita paranna, jos vaan saman katon alla pystyy asumaan. Väkivaltaisuudet on sit asia erikseen, silloin minäkin suosittelisin eroa.
Totta puhut, nuoret ovat ehkä niin ehdottomia, että kuppi nurin vaan, jos kaikki ei olekaan niin kivaa kun piti. Omalla tavallaanhan se on vain pakoa tilanteesta, jota ei osata käsitellä.
Mutta, "tosi onnellinen", haluaisinpas puida (tätäkin) asiaa kanssasi vähän syvemmältä vielä, uskallatkos mailata minulle? [email protected]
Joo kyllä me saman katon alla asutiin ja asutaan. Mutta ennen tätä tempausta oli aika hiljaista ja rauhallista elo tässä pirtissä kun lapsikin muutti pois, mutta nythän tuo näyttää muuttuneen pikkasen, että eiköhän se tästä toivottavasti parempaanpäin.
Itsekkyyttähän avioero useimmiten on, varsinkin silloin on kun on lapsia. Itse olisin valmis hyväksymään avioeron vain niissä tapauksissa, joissa kyse on alkoholismista, perheväkivallasta tms. Toisin sanoen niissä liitoissa myös lapset kärsii ja pelkää.
Nykyajan trendihän on sitoutumattomuus, "sama muille mitä tuntevat kunhan mulla menee hyvin". Silloin voi kriisin tullessa vastaan hakea toisen, kunnes taas sen kanssa joudutaan kriisiin. Uskoisin että vaikeinta on erota ensimmäisestä liitosta, myöhemmistä se onnistuukin sitten noin vain. Itse en siis luottaisi enkä pystyisi sitoutumaan varauksetta eronneeseen kuin äärimäisen perustelluissa tapauksissa.
Parisuhteeseen kuuluu kriisejä, mutta kun ne selvittää, yhteenkuuluvaisuus on uskomaton. Kuinka turvallista on tulla kotiin ja perheen pariin, kun tietää että se on koossa koko eliniän.
viestität. Mun mielestä ihmisillä on naimisiin mennessä sellainen rakkauden haavekuva. Ne odottaa, että toinen ihminen on tietynlainen eli niiden haavekuva ja sitten kun osoittautuu, ettei niin olekaan: Sorry vaan ja vaihtoon. Toisaalta sitten taas kaivataan toiselta yllätyksellisyyttä.
Munkin mielestä suurinta onnea on se arjen onni. Illalla käydä nukkumaan oman rakkaan kainaloon, voiko sen suurempaa onnea olla?
Olit tavallaan oikeassa, mutta et kertonut minkälaisia ongelmia teillä oli? Minusta ei kannata roikkua suhteessa joka on huono tai jossa petetään (edes lapsien takia) tai jossa toinen osa puoli käyttää vakivaltaa (henkistä tai fyysistä) tai jossa toinen osapuoli vain laiminlyö toista. Mielestäni tämmöisiin tilanteisiin ero on ainoa oikea ratkaisu, ei se aluksi varmaan herkkua ole kun on tottunut mutta pitkälle katsoessa ja itseään rakastattaessa se on oikea päätös. Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan.
Aina se suhde joskus niin huono on että eroon riittää ainekset. Eihän kirkossakaan kysytä, rakastatko vaan tahdotko rakastaa. Sitoutuneella ihmisellä tuota tahtoa on.
Itsekin vähän samantyyppisestä asiasta hedelmällistä(?) keskustelua tuolla alempana käyneenä en malta olla työntämättä lusikkaani tähänkin soppaan.
Todella silmiinpistävää on tämä sairaalloinen suhtautuminen ns. syrjähyppyihin. Meille, joilla on asiasta myönteistä kerrottavaa, suositetaan toisaalla toisten huomioimista, itsekkyydestä luopumista, oman itsensä kieltämistä... ja samasta näppiksestä seuraavana päivänä kehotetaan luopumaan kaikesta, lapsista, rakastamaan vain ja ainoastaan itseään.
"Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan".."edes lasten takia"... todella julman kuuloista.
Olen tehnyt syrjähypyn, siis suhteeni on huono ja perheeni on hajotettava.
Elise Haapio-Tela-Kampelan (vai mikä se nyt oli) ansiokkaan tutkimuksen mukaan 30% naisista ja 35% miehistä harrastaa/on harrastanut syrjähyppyjä. Eli suurinpiirtein kaikki kynnelle kykenevät.
Hmmm.. nyt jos hiukkaakaan omaisin bisnesälyä, perustaisin lakiasiaintoimiston... mistähän niitä jonotusnumerokoneita saisi halvalla...?
Mielestäni lapset ovat viimeinen syy miksi roikkua suhteessa. Lapset eivät ole niin tyhmiä etteivätkö he huomaisi asiaa. Ja kun he huomaavat ettei onnellinen perhe olekkaan onnellinen vaan täysin rikkoutunut kulissi jokla perustuu valheelle kärsii lapsien mieli varmasti enmmän kuin se että he ymmärtävät etteivät kaikki ihmiset voi elää onnelliseti yhdessä.Minusta suhde perustuu rakkaudelle, ja kun sitä ei enää ole on siitä luovuttava, se ettei luokkaa ketään ja voi kuitenkin toteuttaa itseään on kaikille paras vaihtoehto. Eikä siinä menetetä lapsia. Luulen että siinävaiheessa kun olet tehnyt syrjähypyn ei perhettä tarvitse hajoittaa, olet jo jo ehtinyt hajottaa ja suhde perustuu itsekkyydelle ja valheelle. Mitä tutkimukseen tulee, ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, jos kerran on pettänyt jotain seurustelukumppania ei se tarkoita että sitä jatketaan tai että se olisi niin yleistä. Tällä hetkellä Ihmiset ovat epävarmoja ja se johtaa syrjähyppyihin. Onko sinusta todella 35 % koko nais väestöstä ainuita jotka pystyvät harrastamaan seksiä? Tai miehistä 30%? Mitä nämä muut sitten tekevät? Ovat vammaisia? Herää unelmistasi. Pahinta on se jso valehtelet itsellesi.
Hei! Olen aivan samaa mieltä että aina ollaan ehdottamassa eroa ja eikun uusi kehiin. Ilmankos avioero prosentit ovat nykyään sitä luokkaa. Minulla ja miehelläni on ongelmamme, mutta en minä heti eroa kun vastoinkäymisiä tulee. Kun kysyykin nykyään neuvoa tai kommentteja pitääkin lisätä: "mutta ero ei ole vaihtoehtona". Kiva kun on muitakin samanhenkisiä.
...ole känyt vieraissa?!? :)
En, enkä mene. Siinä vaiheessa luottamus kuolisi.
En tahdo että minua petetään, enkä tee sitä ihmiselle ketä olen luvannut rakastaa, lapseni isälle, ystävälleni.
Hyvä. Ja anteeksi törppö kysymykseni, mielikuvitukseni meni liian pitkälle (niinkuin monta monituista kertaa aikaisemminkin).
niin,mutta entäs jos rakkaus loppuu,niin vain käy joskus,ilman sen kummempaa syytä,välttämättä.roikkuisitko edelleen liitossa,vaikka olisi vaikea olla,kun kerran olet luvannut!en voi ymmärtää sellaista,kaikkihan siinä kärsii!
En usko että se rakkaus kokonaan kuolee, ehkä siinä on vain pikkasen hiottu särmiä. Kyllä se ainakin minun mielestä siellä jossakin on ja se täytyy jollain konstilla kaivaa esille jos se on vuosien saatossa vähän hiipunut. Ja itsekkin olen sitämieltä että väkivaltaliitot on tuhoon tuomitut.
Mutta jos ei ole alkoholi eikä väkivalta ongelmia silloin minun mielestä kaikki voidaan selvittää jollain tavalla, olipa se tapa sitten mikä hyvänsä.
Luulempa että se minulla oli tuo viikon pakoreissu, nyt ukkokin on hoksannut että saakeli jos se lähtee kokonaan ja ehotti itse pientä lomaa jossain pohjoisen hiihtokeskuksissa. Ja varmaan 20 vuoteen ei olla käyty juurikaan missään, niin sanoakseni kaupaa kauempana.
lueppa tään tosi onnellisen teksti tuolta alempaa niin oot pikkasen erimieltä tämän kirjoituksen taustoista!!
sillä hän ratkaisi asian edukseen lähtemällä "ns,hiihtoreissulle" jossa nai viikon verran putkeen jonkun vieraan miehen kanssa, ja tämä vain sen takia kun mies keskittyi enempi työhön kuin tähän tosi onnelliseen!!
varmaan olet kanssani samaa mieltä jotta hän on jo oman valinnan tehnyt avioeron tiellä!!
Niinkuin tuossa jollekin taisin kirjoittaa että tämä minun tempaus sai ukkoni huomaamaan että jos tuo vaimo lähteekin kokonaan pois kun olin viikon reisussa ja hetipä muutui ääni kellossa. Ja tällä en tarkoita että minusta tarvii ottaa mallia jokainen tehköön niikuin itse haluaa elämällään.
Tuossa moni kirjoittikin että liitoa ei kannata pitää kasassa jos ei ole rakkautta tai on väkivaltaa ja alkoholia. No nuo kaksi jälkimmäistä minäkin ehdottamasti lasken niihin joissa ei ole muuta mahdollisuuta kuin ero.
Mutta epäilen hiukan tuota rakkauden loppumista mutta voihan sekin olla mahdollista. Epäilen siksi koska minusta ainakin tuntuu ja olen varmakin että kaikesta huolimatta rakastan miestäni 30 v jälkeenkin ja tähän on sitten turha tulla sanomaan että et varmasti rakasta koska petit, sillä kyllä minä häntä rakastan, että te toiset voi sitä tietää.
Meillä nyt ei ole viina eikä väkivälta ollut koskaan niinsanotusti tapetilla. Se on vaan tää yksinäisyys siitä huolimatta vaikka on kaksistaan, ollan niin niihin vanhoihin kaavoihin kankistuneita, mutta nythän tämä näyttää hyvältä.
Nyt hän on ottanut huomioon pienistäkin asioista, kyselee että vissiin on kaikki hyvin kun noin laulattaa ja passaa. Saapahan sitten nähdä kuinka kauan tätä kestää, no ei siitä kannata vielä murehtia. Virittelee lomasuunnitelmia sun muita.
Niin että kyllä minun mielestä ainakin meidän kohdalla se ero ei ois ollu mikään pelastus luulempa että siinä ois käyny päin vastoin enkä nyt kirjoita tätä itseäni tarkoittaen vaan miestäni ajatellen, miksi oisin hänelle tuottanut tuskaa, hänen koko maailmansa ois särkyny yhden syrjähypyn vuoksi jolla ei ole mitään merkitystä ja niin varmaan minunkin.
Parisuhde vaatii aina kaksi yrittäjää. Jos löytyy kaksi jotka haluaa yrittää pärjätä keskenään ei ole mitään hätää. Ihmiset antaa suhteissaan liian helposti periksi... Rakkaus ei aina ole suuria tunteita, on vain opittava hyväksymään toinen ihminen sellaisena kuin hän on.
Väkivaltaa ja juoppoutta ei tarvi kenenkään hyväksyä, koska ne on sairauksia. Rakkaus on kummallinen, koska se elää elämäntilanteiden mukaan. Aina täytyy kuitenkin muistaa, että rakkaus ei ole alistumista vain tasa-arvoa...
ONKO SE RATKAISUN TEKOA MIELESTÄS,KUN MENIT TOISEN KANSSA NAIMAAN!????
MITENHÄN AMMATTIAUTTAJA AUTTAISI TEITÄ ENÄÄ, KUN RATKAISUN OLET JO TEHNYT ITSE!????????
SÄÄLIÄKÖ KERJÄÄT TEKOSI JOHDOSTA, SITÄ ET TULE SAAMAAN SILLÄ SÄÄLI ON SAIRAUTTA JA KUKAAN EI TUNNE EDES SITÄ SINUA KOHTAAN!!
No ehkä nyt kärjistät tuota naimista mutta jos se tuo sinulle tyydytyksen niin hyvä on. teinhän siellä muutakin! Ja alunperin en lähtenyt naimaan vaan hiihtämään se kyllä olis sinullekkin selvinnyt jos oisit lukenut useamman tekstin.
Minä en kaipaa sääliä, anteeksiantoa ja en puolustele yhtään tekoani, enkä kadukkaan, senkin olen tuolla kirjoittanut varmaan useamman kerran, kirjoitin tälle palstalle vain siitä syystä että kuulen mitä mieltä tälläisistä asioista yleensä ollaan! Koska luulempa että monella on samanlaista kuin minullakin jossain määrin.
Enkä ole millekkään auttajalle menossa koska en sitä tarvi, enkä aio ottaa avioeroa, eli minä tein hyvän ratkaisun omasta mielestäni ja jos se ei sinulle sovi niin mitä sitten. Näyttää siltä että et tiedä asioista juuri mitään tai sitten olet ollut puutteessa, tai jotain muuta on vialla.
Valitettavasti monet naiset eivät uskalla ottaa elämässään riskejä vaan uhrautuvat. Jos suhteesta puuttuu rakkaus, ei loppuelämää kannata siinä pilata.
No meidän suhteesta ei puutu rakkaus ollaan sanottu joka ilta toisillemme: rakastan sinua, ja myös tarkoitettu sitä, se vaan muuten oli väsähtänyt mutta nyt näyttä jo paljon paremmalta.
Aito ja intohimoinen rakkaus on parisuhteen tärkein ja ihanteellisin elementti. Silloin ei kaivata syrjähyppyjä eikä etsitä tunnetta muualta. Jos se puoli on kunnossa, kannattaa tsempata kaikkien vaikeuksien yli. Pelkkä välittävä rakkaus on sekin kaunista, joskin elämä voi olla tylsää ja sisällyksetöntä. Kyllä sen kai itse tietää, onko kumppani "se oikea". Harva on todella onnellinen.