Sain tietää mieheni toisesta - toisista? - naisesta. Hän liikkui työn takia paljon ja matkusteli ulkomailla lomilla ihan yksikseen ilman minua. Päätin että katson mitä tapahtuu.
Sitten kypsyin tilanteeseen, tuli muitakin vaikeuksia. Ilmoitin hänelle että haluan erota. Hän ihmetteli että miksi meillähän meni niin hyvin. Sanoin että tiesin pettämisistä ja muistakin jutuista, hän oli hoitanut raha-asiamme erittäin huonosti.
Tuli kauheita riitoja. Huippu oli se että mies sanoi ettei hänellä ollut tiettyä naista, että hän oli pystynyt ''hoitelemaan '' muut naiset, ja vaimon siinä sivussa! Plus Viron ilotytöt.
Ero tuli, ja siitä se alkoi. Syyttely siitä että olin tuhonnut avioliiton, että olin tuhonnut meidän hyvän kotielämän ja ennenkaikkea olin vienyt häneltä lapset ja lapsilta isän! Olin kauhea akka, olisi hyvä jos hyppäisin junan alle, hän ei kyyneltäkään vuodattaisi.
E rosta on nyt melkein kolme vuotta ja sama jatkuu, hirveä syyttely. Enää en viitsi muistuttaa että eroon syy oli hänen vuosia jatkunut pettämisensä ja ilotytöissä juokseminen. Hänhän piti vain itseään oikeana supermiehenä.
Onko kellään muulla tällaisia kokemuksia? Miksi miehet heräävät isyytensä ihanuuteen vasta kun avioliitto on loppu?
Sitten kypsyin tilanteeseen, tuli muitakin vaikeuksia. Ilmoitin hänelle että haluan erota. Hän ihmetteli että miksi meillähän meni niin hyvin. Sanoin että tiesin pettämisistä ja muistakin jutuista, hän oli hoitanut raha-asiamme erittäin huonosti.
Tuli kauheita riitoja. Huippu oli se että mies sanoi ettei hänellä ollut tiettyä naista, että hän oli pystynyt ''hoitelemaan '' muut naiset, ja vaimon siinä sivussa! Plus Viron ilotytöt.
Ero tuli, ja siitä se alkoi. Syyttely siitä että olin tuhonnut avioliiton, että olin tuhonnut meidän hyvän kotielämän ja ennenkaikkea olin vienyt häneltä lapset ja lapsilta isän! Olin kauhea akka, olisi hyvä jos hyppäisin junan alle, hän ei kyyneltäkään vuodattaisi.
E rosta on nyt melkein kolme vuotta ja sama jatkuu, hirveä syyttely. Enää en viitsi muistuttaa että eroon syy oli hänen vuosia jatkunut pettämisensä ja ilotytöissä juokseminen. Hänhän piti vain itseään oikeana supermiehenä.
Onko kellään muulla tällaisia kokemuksia? Miksi miehet heräävät isyytensä ihanuuteen vasta kun avioliitto on loppu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä kun pääsit eroon!
Sano sille että asia on loppuunkäsitelty jo ajat sitten.
Elä viitsi itse jahkata enää sinäkään.
Uudet jutut ja uudet ajatukset!
Kyllä olen jatkanut elämässä eteenpäin, mutta lasten tapaamisten yhteydessä exmies on katkera ja syyttelevä. Edelleen! Myös lapsille on puhunut ja he kyselevät että oliko elämämme ennen paljon paremmin koska isä sanoo niin.
Niin se monesti on että petturi ei empatiaa eikä ymmärrystä tunne. Syyttää jopa omasta huoraamisestaan puolisoa. Mielestäni harkittu pettäminen ja huijaaminen jo kertoo että ihminen on susi muissakin toimissaan. Muilla ei ole merkitystä kun vaan minä minä minä! Kummastuttavan yleistä että pettäjä nimenomaan muuttuu syyttäväksi ja halveksuvasti petettyä kohtaan salasuhteen ollessa jo.
Minkä ikäisiä lapsenne ovat. Jos lasten kanssa pystyy keskustelemaan on asiallista tuoda esiin edes jotakin isän toimista. Lapsi voisi kysyä, miksi isä ei ollut kotona silloin kun olitte perhe ja kenen kanssa hän silloin oli eli laitetaan nämä selkä seinää vasten.
Tämähän se näissä eroissa tahtoo tulla esiin, että lapset joutuvat kuulemaan ilkeyksiä toisesta vanhemmastaan, ei todellakaan asiallista.
On jo tarpeeksi vaikeaa kulkea edestakaisin toisen luota toisen luokse vuosikaupalla, kun sitä itse joutuisitte tekemään, silloin ehkä ymmärtäisitte miten raskas taival se on. Entä mitä siellä uusperheissä vielä on, monesti valtavat määräilyt ja sen uuden tulokkaan kateus, joka kohdistuu lapseen, sillä lapsen vuoksi tämän vanhempi pitää yhteyttä ex:nsä jatkuvasti. On sovittava erinäisistä lasta koskevista asioista, niin ikävää että lapsella ei ole kunnon kotia yhtään missään, sillä nämä uudet valtaavat lapsilta tilan kokonaan.
Jos pitää se uusi saada, olisi kyllä ihan oikeus ja kohtuus että lasten alaikäisyyden aikana näillä olisi omat asunnot ja yhteistä aikaa viettäisivät silloin kun lapset ovat toisen vanhempansa luona.
Omassa erossani on paljon samaa, kun sinulla, exvaimo-ap. Ex-miehelläni oli suhde 20-vuotta nuorempaan naiseen, ja kun minä sitten halusin eron, niin mies syytti/syyttää minua perheen rikkomisesta. Sain kuulla olevani syypää yhteen jos toiseenkin ongelmaan, vaikka hoidin lapset ja kodin käytännössä ilman hänen apuaan. Miehelle oli aina tärkeämpää rillutella, kuin olla perheen kanssa.
Niin ja tietysti alkoi lasten seura kiinnostamaan, kun elatusmaksuja alettiin laskemaan.
Olen tietysti tyytyväinen, kun pääsin eroon epärehellisestä miehestä, vaikka uskottomuuden paljastuminen olikin pitkän liiton, jota uskolliseksi luulin, päätteeksi raskas elämänjakso. Ja mikä ristiriita, mies ei olisi millään halunnut erota...
Ainakin exäni on keski-ikäiseksi mieheksi todella epäkypsä yksilö, ja valitettavsti samanlaisia isoja lapsia on tuttavienkin miehissä.
Aivan, kuulostaa tutulta.
Syytöksiä sataa minulle vieläkin. Ex-mieheni on nykyään yksin, yksikään niistä naisista ei jäänyt hänen rinnalleen. Kun minä löysin uuden miehen - oltuani yksin yli vuoden koska päätin etten heti takerru uuteen - ex-mies suuttui ja nimitteli minua vaikka minkälaisilla nimillä.
Kun eron tiimellyksessä kerroin hänelle että tiesin hänen naisistaan hyvissä ajoin ja että päätin katsoa jonkin aikaa mutta ryhdyin kypsyttelemään mielessäni eroa, mitä mies teki? Hän raivostui ja syytti minua kaksinaamaiseksi ja salakavalaksi!
Eikö minulla muka olisi ollut oikeus reagoida hänen pettämisiinsä itse parhaimmaksi katsomallani tavalla! Pitihän minun suunitella omaa ja lasten elämää eteenpäin. Ex-mies vieläkin joskus sanoo että minun olisi pitänyt ymmärtää, ja odottaa että muut naiset olisivat vaan ''jääneet pois''!
En reagoi hänen juttuihinsa, vaan pyydän että jo unohtaisi menneet ja jatkaisi eteenpäin niinkuin minä olen tehnyt. Mutta mikä ihme näitä miehiä oikein vaivaa?