Niin asiaa, tylsille paperipuheita pitäville papeille ja muille puhujille.
Ote Emil Anton blogista:
" Sitten sinä, senkin saarnamies! Luuletko olevasi Jumalan asialla löpisemällä latteuksia ja toistelemalla tylsyyksiä?
Uskonnollinen tylsyys on synti, saakeli soikoon! Voiko kukaan väittää, että Jeesus oli tylsä?
Tai että Paavali oli tylsä? Tai että kirkkoisät tai että Luther olivat tylsiä? Tai että evankeliumi on tylsä?
Häh? Kehtaatkin puhua maailman suurimmasta ihmeestä pitkäveteisesti!
Älä sitten valita, ettei porukka käy kirkossa! Onko ihme, ettei kukaan jaksa uskoa, jos saarnamies ei itsekään jaksa innostua asiastaan?
Ja sitten ne pitkät plörinät – sanoisit mieluummin yhden lauseen syvästi vakuuttuneesti tai aidosti innostuneesti –
Jumala on rakkaus tai Kristus nousi kuolleista – ja menisit jatkamaan toimitusta. Se olisi paljon parempi. Nyt käännyt siitä ja sassiin, eikä enää yhtään tylsää saarnaa!"
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/laiskoja-agnostikkoja-ja-tylsia-saarnaajia-vastaan/
Ote Emil Anton blogista:
" Sitten sinä, senkin saarnamies! Luuletko olevasi Jumalan asialla löpisemällä latteuksia ja toistelemalla tylsyyksiä?
Uskonnollinen tylsyys on synti, saakeli soikoon! Voiko kukaan väittää, että Jeesus oli tylsä?
Tai että Paavali oli tylsä? Tai että kirkkoisät tai että Luther olivat tylsiä? Tai että evankeliumi on tylsä?
Häh? Kehtaatkin puhua maailman suurimmasta ihmeestä pitkäveteisesti!
Älä sitten valita, ettei porukka käy kirkossa! Onko ihme, ettei kukaan jaksa uskoa, jos saarnamies ei itsekään jaksa innostua asiastaan?
Ja sitten ne pitkät plörinät – sanoisit mieluummin yhden lauseen syvästi vakuuttuneesti tai aidosti innostuneesti –
Jumala on rakkaus tai Kristus nousi kuolleista – ja menisit jatkamaan toimitusta. Se olisi paljon parempi. Nyt käännyt siitä ja sassiin, eikä enää yhtään tylsää saarnaa!"
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/laiskoja-agnostikkoja-ja-tylsia-saarnaajia-vastaan/
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitäköhän hän mahtoi tarkoittaa. Onhan katolinen kirkko juuri kaikessa hassussa byrokratiassaan tosi tylsä samalla.
Sen lisäksi siellä pitää uskoa vielä hassumpiin juttuihin, kuten että Marian hauta oli tyhjä, sellaisiin, mitä on keksitty matkan varrella, mutta joilla ei ole mitään totuusarvoa. Sitten kun tulee hätä, lähdetään byrokraattisesti etsimään pyhimyskalenterista, keneltä pyydetään esirukouksia, sen sijaan että käveltäisi suoraan elävän Kristuksen tykö, siis rukoilemaan.
Enemmän kristinuskossa on se, että kala täytyy ensin saada koukkuun. Tässä ympäristössä se on melko mahdotonta muilla keinoin kuin tosi hätkähdyttävillä, sillä mikään ei enää erotu täällä virikepommituksessa. Sitten kun ollaan houkuteltu sellaisilla keinoilla, kuten: meillä on kliffaa, täällä on fiiliksiä jne., niillä ei sitten kuitenkaan pitkälle pötkitä, koska otaksutaan kirkon koko ajan viihdyttävän (ja Jumalan) itseään. Esim. rippikoululeireillä viihdytetään nuorisoa, mutta eipä heistä kukaan sinne sitten myöhemmin tule, vaikka jumalanpalveluksia on jo useata sorttia ja musiikkilaatua jne. Puhumattakaan joistain vapaista suunnista, joissa lähinnä hihhuloidaan leikkiprofetioilla ja muilla vastaavilla tai yritetään vain saada keinotekoisesti fiilistelymusiikilla itsensä hurmioon.
Se on totta, että Jumala ei ole tylsä, mutta miten selittää se kalalle?
Erityisesti kun liha pitää Jumalaa tylsänä, ennen kuin Jumala on saanut jotenkin koukkuun ja putkahtaa sisään siihen maailmaan ja alkaa pitkällisen työskentelyn kautta jotain ymmärtämään asiasta ja yhä enemmän kiinnostumaan Jumalasta.
Ehkä on parempi ettei tämä hedonistinen sukupolvi olekaan kiinnostunut Jumalasta...siksikö Hän on vetäytynyt erityisesti länsimaista?
Ei kannata siis keksiä sellaisia ylimääräisiä juttuja, vrt. Marian hauta. Kuka tahansa ymmärtää, että jos niin olisi ollut, ja kun tiedämme milloin viimeiset Uuteen Testamenttiin laitetut on suurin piirtein kirjoitettu, oltaisi jo siellä asiasta mainittu ja nähty se tarpeelliseksi sinne liittää, niin ihmejuttu se olisi ollut. Lisäkoukeroiden keksiminen asian ympärille ei siis aiheuta uskoa, vaan vähentää sitä.
Esim. perimätieto kertoo (sinänsä tietysti hyvä, että perimätietoakin on säilynyt), että Pietari haudattiin pää alaspäin. Siihen ei kuitenkaan voi uskoa, ja koska todenperäisyyttä tiedetä, se onkin jätetty pois Uudesta Testamentista, - ja kun kertomuksen lukee, se on ilmiselvä toisinto Pietarin Jeesuksen kieltämisestä ja itse Uudesta Testamentista saadusta kuvasta Pietarin luonteesta.
Jossain vanhemmissa kirkoissa jotkut lukevat sitten vielä ihan vakavissaan Jeesuksen lapsuudesta kerrottuja taruja, jotka myös on viisaasti jätetty pois Uudesta Testamentista. Jos se olisi täynnä tällaisia taruja, koko varsinainen asia jäisi peittoon ja tulisi täysin epäuskottavaksi.
Enkä nyt sinänsä sano etteikö olisi noita paperinriihikuivia saarnaajia.
Mutta siltikin mietin vähän, kun ei Jeesuskaan luvannut seuraajilleen ruusutarhaa, että ehkäpä se on parempi ja luulisin, ettei hän välitä hedonistikkoseuraajista, kun usein tulee sitten puolivillaisia seuraajia, jotka aina ensin varmistavat itselleen mahdollisimman mukavat olot jne.
Nykyään jo "tosiuskovat"kin istuvat lähinnä lihavalla peffallaan perunalastupussin kanssa tv7:n ääressä.
Eikä puhettakaan rististä! Risti on heille se, kun he tulevat viimeisiä juttujaan levittämään tänne ja niihin ei uskota, tai tuputtamaan sapattia lauantaiksi tai aikuiskastetta meille "jumalattomille".
"että Pietari haudattiin pää alaspäin."
Ristiinnaulittiin pää alaspäin - noin minä muistan.
Niin olikin. Itsekin mietin että taisi mennä nyt jotain pieleen, mutta kun keskustelu jatkui, en ehtinyt tarkistaa tuota kohtaa ja tuli vielä tämän maallisen elämän keskeytyksiä muualla.
" mutta kun keskustelu jatkui "
Mikä keskustelu ?
Eihän tuossa ole muuta kuin sinun jupinaasi, asian vierestä.
Juuri sitä Ev.lut.papit tekee. Puhuu säästä tai muusta toisarvoisesta, kun pitäisi julistaa evankeliumia. Mutta miten julistat, kun ei itse tunne evankeliumin pääkohdetta, eli Jeesusta.
Hän tarkoitti sitä, että USKO ON ELÄVÄÄ ja arjessa koettua ! Ei kuollutta jupinaa.
Luin koko kommenttiketjun, joten omat kommenttini sitten kirposivat siitä. Kun Anton oli samaa mieltä, että pitäisi ottaa kuulija huomioon erään agnostikon/ateistin kanssa, kuitenkin jos joku pitäisi hyvän saarnan ja täten menisi katoliseen kirkkoon, hän sitten kuulisi saarnoja Mariasta ja tyhjästä haudasta. Katolisessa kirkossa on kai tarkoituksena, että otetaan traditiot ja usko vastaan, eikä siellä kuulijaa huomioon oteta.
Viime aikoina olen tullut tulokseen, vaikka asiat miten sanottaisiin, ei sitä nyt oteta vastaan. Kuulijajoukko ei ole otollinen, eikä erityisesti tällaisessa tilanteessa, jossa tosiaan ihmisiä pommitetaan joka suunnalta kaikella mahdollisella. Sitten taas kirkossa käyvät ihmiset, jotka jo uskovat, joten ei heitä yksi riihikuiva saarna saa epäuskoisiksi. (Vaikka myönnän toki että se on syntiä, ja sen lisäksi niitä pitävät juuri eniten johtohenkilöt.)
Tavallaan siis vain yritän laajentaa tätä aihetta muuhun kuin vain saarnoihin. Kirkossa saadaan seistä vaikka päällään, eikä kukaan tule.
Tarkoitan siis, että vaikka tämä hauska juttu sinällään oli, ongelma on jossain paljon syvemmällä.
Niimpä.
Minun mielestä tylsää saarnajorinaa on leipäjonoista, nykyihmisen ainaisesta kiireestä, rasismista ja suvaitsemattomuudesta yms. puhuminen ja "ihminen tarvitsee toista ihmistä" saarnat. Nukahdin kerran kuunnellessani tuon sisältöistä saarnaa.
Kannatan sosiaaliturvaa ja rauhallista elämäntyyliä ja vastustan rasismia ja olen sitä mieltä, että ihminen tarvitsee toista ihmistä, mutta en mene kirkkoon sitä varten, että kuulisin jaaritusta noista asioista. Menen kirkkoon kuulemaan Jumalasta ja että ihminen tarvitsee Jumalaa.
Itse melkeinpä poistun paikalta saarnan alkaessa. Saattaa siis olla, että joskus on ollut hyväkin.
Luulisin, että saarnalla on ollut suurempi merkitys aikaisemmin. Nyt se on se tylsä jorina siinä välissä (joka papille itselleenkin on paremminkin eräänlaista pakkopullaa), ja sitten päästään kenties jossain vaiheessa taas kuuntelemaan virsiä tai muuta musiikkia.
Yhteen aikaan kävin kirkossa paikan päällä, että pystyin paremmin keskittymään saarnaan, vaikka se olisi ollut kuinka tylsä.
Joskus taas on yritetty, ja sitten vasta meneekin pieleen kuten eräs nuori nainen, kun oli käynyt siellä matkalla, missä Dracula majailee. Se ei ollut lapsijumalanpalvelus, mutta mietin, ajatteliko hän lähinnä lastaan, joka kuunteli kotona ja saarna oli tuolle lapselle tai nuorelle. Hän oli kyllä innostunut, mutta saarna oli totisesti omituisin kuulemani. (Päivän aiheen kanssa sillä ei ollut yhtään mitään tekemistä.)
Yleensä joillakin on sellainen tyyli, kuin pitäisivät nuorisopalvelusta koko ajan. Joku otti kerran höyhenen pääsiäisenä kassistaan tai jotain ja selitti kuin lapsille jotain omituista, tämä tuli tv:stä. HÄnellä oli teatterikappale meneilään, mutta ei mitenkään vetävä. (En usko että nuo kaikki ovat vetäneet niitä nuoriakaan, joita niillä haviteltiin.)
Osaan kuvitella miten toivottaman vaikeita nuo ovat pitää, erityisesti jos aletaan miettiä, millainen tuon pitäisi olla.
Useimmitehan on niin, että puhutaan ympäripyöreitä, että saadaan kaikille jotain, eikä kukaan suutu. Vähän niin kuin sen musiikin kanssa, kun ängetään samaan palvelukseen miljoona musiikkilaatua, kunnes kakofonia vallitsee kirkkosalissa, lauletaan pätkä sieltä ja täältä, kunnes kukaan ei enää tiedä missä mennään.
Saarnaa voisi kyllä hyvin lyhentää, sillä sillä ei ole enää mitään merkitystä luterilaisessa kirkossa.
Oli tarkoitettu: tylsille paperipuheita pitäville papeille ja muille puhujille.