Kun olette parisuhteessa, ilmoitatteko puolisolle jos jäätte ylitöihin? Tai jos menette töiden jälkeen jonnekin?
Vai saako kumppani arvuutella kotona asioita yksin?
Kuinka paljon jaatte asioita kumppanille, veloista, tuloista, existä, laskuista? Vai onko nuo rajattu pois suhteestanne. Miten paljon suunnittelette yhdessä tulevaisuutta, vai elättekä vain päivän kerrallaan.
Pohdintaa
Vai saako kumppani arvuutella kotona asioita yksin?
Kuinka paljon jaatte asioita kumppanille, veloista, tuloista, existä, laskuista? Vai onko nuo rajattu pois suhteestanne. Miten paljon suunnittelette yhdessä tulevaisuutta, vai elättekä vain päivän kerrallaan.
Pohdintaa
Vastaukset 41
Vanhimmat
Silloin, jos asutaan yhdessä (ja etenkin jos on lapsia), on asiaankuuluvaa ilmoittaa odottamattomista menoista, oli kyse sitten ylitöistä tai jonnekin menosta töiden jälkeen. Paitsi tietysti jos on alun alkaenkin sovittu, että molemmat ovat kotona vasta esimerkiksi iltateellä ja syövät päivällistä tahoillaan tms. Jos ei asuta yhdessä niin silloin se on tarpeen vain, jos se muuttaa aikaisempia suunnitelmia. Tulevaisuuden suunnitelmista puhuminen on toivottavasti hoidettu ennen avo- tai avioliittoa, samoin talousasiat. Eksiä ei kannata liikaa tuoda mukanaan uuteen suhteeseen, siis edes puheena.
Jos jää ylitöihin vaikkapa tunniksi, niin joskus ilmoitetaan ja joskus ei. Mutta jos menee pidempään tai koko ilta jossain muissa asioissa, niin yleensä sen tietää jo etukäteen ja siitä ilmoitetaan. Eli siis jos vaikka käy kaupassa töiden jälkeen, niin siitä ei erikseen tartte sopia, mutta jos aikoo olla lasten iltapalaan asti jossain harrastuksissa, niin kyllä se sanotaan.
Jos unohtuu joskus ilmoittaa, niin ei kumppanin tarvitse arvuutella, vaan voi soittaa ja kysyä, että millon tuut kotiin.
Veloista ja tuloista tiedetään se, että molemmat elää järkevästi. Isoimmat lainat on yhteisiä, ja niitä aikoinaan hankkiessa piti käydä kaikki lainat läpi. Toistemme palkat tiedetään, mutta ei kysellä jokaisen laskun perään, että mistä on kyse. Ei ole syytä epäillä, etteikö molemmat hoitais fiksusti. Meillä on kaksi yhteistä tiliä ja lisäksi omat tilit. Omien tilien käyttöä etenkään ei juuri kysellä. Mutta se ollaan sovittu, että kumppanille sanotaan, jos ikinä tulis rahan kanssa ongelmia. Ei ole kummallakaan koskaan tullut.
Yhteiset laskut hoitaa emäntä, mutta onhan ne pääosin tiedossa. Molemmat sitten hoitaa omansa. Sen verran omista hankinnoista puhutaan, että isoimmista kerrotaan. Lupaa ei tartte kysyä, jos ei vaikuta perheen yhteiseen talouteen.
Existä tiedetään oleellisimmat. Molemmilla on lapsia aiemmista suhteista, joten ne historiat suunnilleen tiedetään. Ja joistain muistakin jotain. Mutta yksityiskohdilla ei mässäillä. Ja mistään "monenko kanssa olet ollut sängyssä" jutuista ei todellakaan keskustelu käydä, eikä mitään entisiä lyhyitä suhteita, deittejä tai parin viikon panoja ole syytä edes mainita. Jos jossain tilanteessa kokee että täytyy sanoa, niin sitten sanotaan. Mutta siis aika vähän existä on syytä puhua. Lasten takia puhutaan existä käytännön asioita.
Yksi oma exäni vuosien takaa on tosin yhteinen perhetuttu nykyään. Se on ok, eikä herätä mitään tuntemuksia. Ei ole syytä mustasukkaisuuteen, ja se suhde aikoinaan loppuikin siihen, että olimme vain kavereita.
Suunnittelemme tulevaisuutta jonkin verran. Esimerkiksi pari vuotta sitten päätimme hankkia lähitulevaisuudessa kesämökin, ja tänä keväänä niitä on ahkerasti katseltu, yksi tarjouskin sisällä. Siinäpä ne meidän "suuret suunnitelmat" onkin. Olemme puhuneet, että molemmat haluamme hyvin tavallista elämää, eikä ole siis syytäkään suunnitella mitään muutoksia. Tulevaisuuden suunnitelma on jatkaa elämistä juuri näin kun miten nytkin eletään. Emme tosin ole naimisissa, ja on sovittu että menemme naimisiin 10 vuoden sisällä. Mutta ei vielä ainakaan 5 vuoteen. Tämä on sellainen sopiva suunnitelma. Ja vihkimisenkin jälkeen jatkamme eloa kuten tähänkin saakka jo vuosien ajan. Siis siinä mielessä elämme päivän kerrallaan. Mutta sitoutuen kumppaniin kuitenkin. Ei ole mitään aikomusta tästä yhtäkkiä mihinkään lähteä, vaikka koko aikaa ei tulevaisuudesta tarttekaan puhua.
No, sen verran joku päivä mainitsin, että sitten eläkkeellä voitais laittaa yläkerran portaikko umpeen, ettei tartte kulkea kahdessa kerroksessa vanhoilla lonkilla. Riittääkö tulevaisuuden suunnitelmaksi?
Minä olen mies, ja uskon että naiseni ajattelee juurikin samoin kuin minä näistä asioista.
Kaikki kerrotaan ja kaikki tiedetään. On tullut luonnostaan tässä 8v parisuhteessa.
Näin meilläkin,kaikki on puhuttu ja jaettu.
Olen parisuhteessa, mutta emme asu yhdessä. Jos asuttaisiin, niin tunnin parin ylitöistä en ilmoittelisi, ellei se olisi perin harvinaista. Jos mennään pidemmäksi aikaa töiden jälkeen jonnekin, silloin ilmoitellaan. Myös silloin, jos tulee arvioitua myöhemmin riennoistaan. Kun emme asu yhdessä, niin ylitöistä sun muista emme viikolla ilmoita, paitsi ehkä jälkikäteen. Tai jos toinen sattuu soittamaan/viestittämään, kun on ylitöissä/jossain.
"kumppanille, veloista, tuloista, existä, laskuista"
Taloudesta kerromme jonkin verran, mutta existä niin paljon tai pikemminkin vähän kun on tarvis.
Näin keski-ikäisenä on aivan ihanaa elää päivä kerrallaan, hetkessä. Eipä juuri suunnitella tulevaisuutta, paitsi lomamatkoja.
Joo, mä ilmoitan aina, kun mä jään ylitöihin, ettei toisen tarvii alkaa murehtii, että missä mä oikein oon. Myös sen, jos mä satun menee jonnekin muualle töiden jälkeen. Veloista ja muista laskuista ollaan juteltu ja niiden hoitamisesta, ettei nykyisen tarvitsa alkaa ajattelee, että hän joutuu niiden maksumieheksi. Mutta existä en oo jutellut, ne ei kuulu parisuhteen juttuihin. Exät on exiä.
Mulla työaika vaihtelee jonkin verran, joten normaalin vaihtelun piiriin kuuluvista en ilmoittele, ellei ole jotain sellaista suunnitteilla, että tiedosta on puolisolle hyötyä. Isommista muutoksista ilmoitan, tosin usein pystyn vain kertomaan, että nyt menee pitkään, mutta en tiedä, miten pitkään.
Muut menot ilmoittelen, tosin usein ne ovat meillä yhteisiä. Meillä kun ei ole lapsia, niin pääsemme tekemään paljon asioita yhdessä. Niitä tietysti suunnitellaankin yhdessä.
Puoliso tietää myös rahatilanteen ja eksät - jälkimmäinen on helppoa, koska ennen tätä suhdetta seurustelin 20 vuotta saman miehen kanssa. Aiemmat ovatkin sitten jotain nuoruuden juttuja, joita ei oikein itsekään enää muista :) Vastavuoroisesti tiedän hänestä samat asiat.
Ilmoitan, jos jään ylitöihin tai tulee jotain muuta menoa. Siis ilmoitan, en pyydä lupaa, niin kuin jotkut tuntuvat toivovan tai peräti olettavat.
Meillä on yhteinen nettipankki, joten olemme perillä toistemme raha-asioista, vaikkemme varsinaisesti samassa rahataloudessa eläkään.
Yritämme molemmat kulkea kultaista keskitietä tulevaisuuden ja tämän päivän elämisen kanssa. Minä olen kova poika suunnittelemaan ja Rouva Ratikka osaa elää paremmin hetkessä. Kompromissit ovat vissiin hyväksi molemmille.
Meillä ilmoitetaan mutta harvoin jään ylitöihin.
Työaikani on niin vaihteleva, etten ilmoita mihin aikaan tulen kotiin. Jos olen useamman päivän reissussa, niin sitten tietenkin asia tulee esiin, koska meillä on kissa ja tulee varmistaa ettei se jää huomioimatta.
Raha-asiat on tiedossa ehkä yleisellä tasolla. Kumpikin hoitaa laskunsa parhaaksi katsomallaan tavalla. Minä vastaan asumiskuluista ja omista menoistani, lisäksi laitamme molemmat saman summan kuukaudessa S-tilille kauppaostoksia varten.
Tjaa no ei me yleensä ilmoitella, jos töiden jälkeen on vielä hommia tai jossain käyntiä. Jos toisella menee niin myöhään ettei kotia kuulu, niin sitten ehkä muistaa itsekin ilmottaa, tai kotona oleva saattaa joskus kysyä. Ehkä huoli tulis, jos toinen ei olis kotona ennen seittemää, eikä ole mitään ilmotellut (työt loppuu molemmilla klo 16.)
Meillä lapset haen tarhasta minä (nainen), joten senkään suhteen ei asioita yleensä tartte erikseen sopia. Ja jos minulla on ylitöitä, tiedän sen etukäteen. Silloin sovitaan että mies hakee lapset. (Aamuisin useimmiten mies vie lapset.)
En minä oikein tiedä, miksi minun tarttis arkena niin tarkkaan tietää, mihin kellonaikaan mies saapuu kotiin. Eikö se riitä, että saapuu? Tai jos minä haluan mennä töisen jälkeen marketeille tai ystävän luo kylään, niin tuskin siitä joka kerta miehelle täytyisi erikseen ilmoitella. Toki joskus saatan laittaa viestin, mutta ei se ole mikään välttämättömyys.
Tietenkin jos on jotain yhdessä sovittua menoa, niin silloin niistä pidetään kiinni. Mutta normi arjessa ei toisen läsnäolo ole kummallekaan mikään välttämättömyys.
Viikonloppuisin sitten ehkä enemmän jutellaan ja sovitaan menoista, koska on mukava viettää perheaikaa. Mutta ei silloinkaan mitään ihan pieniä erikseen ilmoitella. Kerran muistan tapauksen, kun olin juuri lähdössä pyörällä kotipihasta, kun mies ajoi autolla pihaan. Mies kysyi että "Mihin oot lähdössä? Tai siis kuuluuko se oikeastaan mulle..." Silloin vähän nauratti, että saahan sitä kysyä! =D Lähikauppaan olin pyörällä lähdössä.:)
Illemmalla miehelle sanoin, että tietysti aina saa toiselta kysyä, että mihin toinen menee ja missä toinen on, jos kiinnostaa tietää. Mies sanoi että: "Juu... mutta eiköhän toinen kerro, jos on oleellista kerrottavaa."
Existä ei juuri puhuta. Joitain exiä mieheltä tiedän, ja mies minun exiä. Mutta hyvin vähän on niistä puhuttu. Eihän ne tähän suhteeseen kuulu.
Raha-asioista tiedetään oleelliset, eli mitään mörköjö ei ole. Pennin tarkkaan ei kiinnosta sellaisista jauhaa, kun toiseen luottaa. Joskus isäntä tilasi harrastukseensa liittyvän uuden kamppeen ja oli siitä ihan hymy korvissa. Olin hänen puolestaan onnellinen. Satuin kysymään sitten että mitä tuollainen maksoi, ja mies tuumasi että reilut 3000e. Huhhuijaa... Tuumasin että onhan tuo sun hymy sitten kolmen tonnin arvonen.:) Etukäteen minulla ei ollut mitään tietoa moisen hinnasta. Mutta kun miehellä ne rahat oli, eikä siihen lainaa tarvinnut, niin asia ok.
Onko teillä luottamuksen kanssa ongelmia, kun tällaista kysyt?
Ei, miksi oletat että olisi :-D
Lähinnä kiinnostaa kuinka paljon ihmiset informoivat menoistaan ja asioistaan kumppanille.
Mä olen kasvanut perheessä jossa vanhemmat tekivät paljon ylitöitä, aikana jolloin ei ollut kännyköitä, vaan se yksi lankapuhelin olohuoneessa. Ja siltikin äiti soitti tehtaasta jos/kun jäi ylitöihin. Ja isä ilmoitti yksityisyrittäjän pitkistä päivistä kun kävi klo17 kotona syömässä (toi 17.00 oli aika jolloin isä tuli syömään, vaikka ei olisi ehtinytkään) Ja minä lapsena välitin tietoa vanhempien välillä. Nykyään yhteydenpito/kertominen on helpompaa kännyköiden avulla mutta aika vähän sitä tehdään.
Eli kyseessä on aikakausien vertailu ja se kuinka parisuhteessa eläminen on muuttunut ja muuttuu kokoajan.
Kun saa kuulla joidenkin ystävien tai sukulaisten parisuhteesta, kuulostaa välillä että parisuhde ei olekaan parisuhde vaan kämppissuhde, puolisot menee ja tulee, ei tee mitään yhdessä, saati että keskustelisi tai tekisi yhteisiä suunnitelmia. Tai että jakaisi asioitaan toiselle.
Jokainen parisuhde on toki erilainen ja siinä elävät ihmiset määrittelevät millainen on heille hyvä parisuhde.
En kyllä ihan vetäisi johtopäätöksiä vain oman kokemuksesi pohjalta, että yleisesti olisi parisuhteet tässä asiassa muuttuneet. Veikkaan että ennen vanhaan etenkin miehet aika harvoin kertoivat kotiin omista työmenoistaan varsinkaan. Etenkin mitä pidemmälle historiaan mennään.
Minun edellisessä 6 vuotta kestäneessä suhteessani asioihin kysyttiin jopa lupaa. Eli "sopiiko että menen töiden jälkeen käymään Ellun kanssa kahvilla?" Tai "Sopiiko että ostan itselleni uuden talvitakin?" Ja joka ikinen exä piti todella käydä läpi... Erojen syyt, pahimmat riidat, seksikokemukset... Varsin paljon kaikkea. Mutta se suhde ei todellakaan ollut läheisempi ihmissuhde, kuin mikä minulla nykyään mieheni kanssa on.:) Ei arkisten asioiden raportoiminen tai luvan kysyminen, saatika exissä vellominen, ole millään tavalla merkki läheisyydestä tai sitoutumisesta.
Mikäli yrität linkittää näitä asioita liittymään toisiinsa, niin olet väärässä. Se että jos suhteesta puuttuu tunnetta, rakkautta ja sitoutumista, niin silloin aletaan olla siinä kämppis-hengessä. Mutta se että jos suhteessa ei ole tapana selvittää jääkö ylitöihin tai ketkä ovat exiä, ei tarkoita sitä, että suhteessa ei keskusteltaisi paljon tärkeämmistä asioista.
Tulevaisuuden suunnittelukin on liian pitkälle vietynä useimmiten turhaa, vaan on hyvin tärkeää osata elää hetkessä. Ei sitä kovin tarkasti voi tietää, missä mennään 10 vuoden päästä, vaikka kuinka haluaisi. Ehkä teininä sitä vielä ajatteli, että voihan sitä suunnitella vaikka lastensa sukupuolta myöten. =D
Ja vaikka jostain menoista ei ilmoitella erikseen, niin eihän se sitä tarkoita, että jompi kumpi on sitten joka ikinen päivä jossain ylitöissä tai shoppailemassa iltamyöhään. Toki arjessa on kiireitä, ja olisi hyvin epäkäytännöllistä tehdä kaikki yhdessä. Kun asioita osataan hoitaa myös itsenäisesti, jää paljon enemmän laatuaikaa käytettäväksi yhdessä. Esimerkiksi en koskaan ole tajunnut niitä, jotka lähtevät ruokakauppaan pariskuntana yhdessä, lasten kera. Paljon loogisempaa on, että toinen vanhemmista käy kaupassa ja toinen sillä välin tekee jotain muuta. Vaikka imuroi. On sitten molemmat hommat hoidettu.
Että sitä järkeä saa ja pitää arjessa käyttää.
Minun isäni ilmoitti työmatkoista kun olin lapsi, mutta ne työmatkat olivat pitkiä, ja ulkomaille. Kun isäni muutti vuodeksi ulkomaille, siitä puhuttiin teini-iässäni koko perheen voimin, ja mietittiin että mennäänkö kaikki. Isä vain lähti. Sellaisista siis toki puhuttiin. Mutta jos isä tai äiti hoiti kauppahommia, kävi ystävän luona tai jäi tunniksi ylitöihin, niin ei siitä kyllä takuulla ilmoittu. Eivätkä ilmoittele nyt eläkkeelläkään toisilleen kovin tarkasti missä menevät. Unohtavat usein kännykänkin kotiin. Ja ovat valtavan onnellinen rakastava pariskunta, ollut jo yli 40 vuotta.
Aika rankasti kärjistit kirjoittamaani. Ehkä omien kokemustesi takia, ihminenhän tekee paljon päätelmiä sillä perusteella mitä itse on kokenut.
Tuo mistä kirjoitit alussa ei nyt mielestäni kuulu normaaliin parisuhteeseen, siis luvan kysyminen saako mennä, sehän on enemmänkin kuin vanhempi-lapsi suhde, jossa lapsi kysyy lupaa huoltajalta. Itsekin olen erehtynyt suhteeseen jossa mies ei päästänyt edes kauppaan, ilman lupaa.
Meillä taas mennään yhdessä kauppaan perheenä, se on meidän yhteinen juttu. Ja yhdessä myös siivotaan koko perhe osallistuu tuohonkin. En mä sano että se olisi oikein tai väärin, ja ymmärrän niitä jotka ei halua käydä yhdessä. Ei ole mun asiani sanoa mikä on oikein ja mikä on väärin.
Meidän suhteessa ei ole salaisuuksia. Me kerrotaan toisillemme kaikki. Ylitöihin jäämiset on luonnollisesti ilmoitettava jo ihan ruuanlaitonkin kannalta.
Eikö sitä ruokaa voi lämmittää, jos toinen tulee myöhemmin? Minä laitan meidän perheessä ruuan, ja aina syödään klo 17 jälkeen. Ne syö, jotka paikalla ovat. Jos jollain lapsella on harrastus, mies on töissä tai asioilla tms, niin syövät kun tulevat.
Jos itse olen jossain menossa, niin isäntä laittaa ruuan. Niin käy harvemmin, koska omat menoni ovat yleensä vasta sitten ruuan jälkeen.
Toisille yhdessä syöminen on tärkeää, istutaan pöytään ja keskustellaan päivän tapahtumista.
Tässäkin se mikä on teille sopivaa ei ehkä ole toisille.
Niin meilläkin tehdään, mutta on täysin epärealistista ajatella, että joka ikinen päivä olisi syytä olla kaikkien paikalla ruokapöydässä. Eihän se ole mahdollista, jos elämässä on vähänkään sisältöä.
Meillä ilmoitellaan kaikki. Asiasta ei edes olla mitenkään erikseen sovittu. Se vaan tulee kummaltakin luonnostaan. Edellisenä päivänä yleensä kerrotaan mihin asti on huomenna töissä, onko huomenna vaikka hammaslääkäri ja moneltako ellei sitten aiemmin ole jo sanottu. Kaupassakäynnistä nyt ei muuta sanota, kuin ''käyn kampaamon jälkeen kaupassa'' tai muuta vastaavaa ja kysytään tarviiko toinen jotain. Samoin kumpikin infoaa jos on menossa vaikka kaverin kanssa kahville tai viikonloppuna viihteelle niin ei toisen tarvitse ihmetellä ja huolestua missä toinen on ja tietää kanssa keneen ottaa yhteyttä jos toinen ei vastaa eikä ole vielä kotiinkaan ilmaantunut. Eriasia tietysti jos on sanonut, että menee kaverin X luo yöksi. Sitten voi olla rauhallisinmielin ja soittaa sitten myöhemmin tai laittaa viestillä hyvät yöt. Ollaan kummatkin tämmösiä, että huolehditaan toisistamme aika paljon. Minäkin laitan naiselle aina missä olen esim. ''Olen kaverin Y kanssa kahvilla paikassa R varmaan 3 tuntia, että älä ihmettele. Tuun sitten kotiin. Kestää varmaan sen 10-20min kun olen kotona. Saattaa ehkä vähän venyä, mutta ilmottelen kyllä, että älä hätäänny''.
"Minäkin laitan naiselle aina missä olen esim. ''Olen kaverin Y kanssa kahvilla paikassa R varmaan 3 tuntia, että älä ihmettele. Tuun sitten kotiin. Kestää varmaan sen 10-20min kun olen kotona. Saattaa ehkä vähän venyä, mutta ilmottelen kyllä, että älä hätäänny''.
-Ihan niinkuin mieheni. Huh, huh. Minusta tuollainen yksityiskohtainen selittely-viestittely on ärsyttävää. Tosin se on miehelle selkeästi itselleen henkilökohtaisesti tärkeää, koska jatkaa samaa plarinaa vuosi toisensa jälkeen.
Tietää kyllä etten todellakaan ole kiinnostunut tuon tason tilityksestä, mutta en nyt kuitenkaan ole laittanut miestä"älä vastaa"- osastolle, koska se lurittelu näyttää olevan jokin henkinen pönkitys hänelle. Rasittavaa. Mutta kaikkea sitä ihminen kestää rakkaudesta. Huh huh.
Tuttu tunne aiemmasta suhteestani. Itse en jaksanut. Se oli yksi syistä miksi lähdin. Asiaa vielä tosin pahemsi se, että mies myös jaksoi "auttaa" minua muistuttamalla omista asioistani liian usein. "Oletko muistanut että maksat sen laskusi?" Oletko soittanut sille ystävällesi siitä hänen huolestaan?" "Muistathan että sinulla on aamulla se työpalaveri jo 7.30, niin laita herätys ajoissa." "Laitoithan autosi lämmitykseen?" "Muistahan opiskella tällä viikolla kovasti siihen tenttiin." "Hupsista söitkös tänään karkin kun oli roska roskissa? Sinähän sanoit että haluat olla karkkilakossa? Mitäs me asialle tehtäis..." Tämä olis siis päivittäistä, jopa useita kertoja päivässä, ihan vain minun asioistani. Ihan kuin en saatana itse osaisi huolehtia aikuinen ihminen itsestäni!!!!!!!!!!
Nykyinen mieheni onneksi luottaa omiin kykyihini ja hyvin menee.:)
Se, että teitä rassaa tämmöinen niin ei tarkoita, että se rassaa kaikilla. Taitaa olla luetunymmärtämisessä ongelmaa tai sitten ihan tahallista vänkäämistä: ''Meillä ilmoitellaan kaikki. Asiasta ei edes olla mitenkään erikseen sovittu. Se vaan tulee kummaltakin luonnostaan.''
''Samoin kumpikin infoaa jos on menossa vaikka kaverin kanssa kahville tai viikonloppuna viihteelle niin ei toisen tarvitse ihmetellä ja huolestua missä toinen on ja tietää kanssa keneen ottaa yhteyttä jos toinen ei vastaa eikä ole vielä kotiinkaan ilmaantunut. Eriasia tietysti jos on sanonut, että menee kaverin X luo yöksi. Sitten voi olla rauhallisinmielin ja soittaa sitten myöhemmin tai laittaa viestillä hyvät yöt. Ollaan kummatkin tämmösiä, että huolehditaan toisistamme aika paljon.''
Ei mekään muistutella toisiamme siitä mitä toisen pitää tehdä ellei ole tärkeä asia kyseessä vaan jos tarvitaan muistuttelua niin pyydetään toista muistuttamaan esim. ''muistuta minua aamulla, että minun pitää viedä Kelaan ne yhdet paperit''. Minun kohdallani nainen huolehtii jo senkin takia, koska minulla on epilepsia niin saattaa joskus kysellä muistinko ottaa lääkkeeni. Huvittaa tuollainen valittaminen jos toisten suhteessa toimii se käytäntö mikä itsellä ei toimi. Miksi se teidän ahterianne kutittaa, että me kaksi huolehditaan toisistamme todella paljon vaikka ollaankin aikuisia ja osataan hoitaa omat asiamme ilman toisenkin apua? Se on meidän tapamme osoittaa välittämistä, huolenpitoa ja rakkautta ja tämä toimii meillä, koska kumpikin haluaa, että näin toimitaan :)
Meillä myös ilmoitellaan, kuuluu meidän luonteeseen ja siihen että ei haluta huolestuttaa turhaan toista.
Laskuistakin saatamme muistuttaa, kun kummallakin on taipumus unohtaa laskuja venymään, jo sen takia että muistutuslaskut on kalliita. Eikä tuostakaan kumpikaan ota nokkiinsa.
Ja muistutamme toisiamme asioista, tai pyydämme muistuttamaan.
Kumma kun joitakin ahdistaa se miten toiset elää parisuhteessaan, niinku se ois jotenkin heiltä pois.
Annetaan jokaisen elää tavallaan ja tyylillään.
Sähän voit vaihtaa miestä, sullekin löytyy se vähemmän luritteleva mies joka ei turhia ilmoittele.
Jude - kerroit ilmoittavasi asiasi seuraavasti:
''Olen kaverin Y kanssa kahvilla paikassa R varmaan 3 tuntia, että älä ihmettele. Tuun sitten kotiin. Kestää varmaan sen 10-20min kun olen kotona. Saattaa ehkä vähän venyä, mutta ilmottelen kyllä, että älä hätäänny''
Siis minuutti sepustusta ja höpöystä yksityiskohdista. Toisista se vain kertakaikkiaan on sietämätöntä epäoleellista jankutusta. Mutta tämä ei tietenkään tarkoista että oma puolisosi ärsyyntyisi siitä. Siksi te olettekin yhdessä ja joku toinen viihtyy paremmin hieman itsenäisemmässä suhteessa.
Minusta tuommoinen täydellinen raportointi
''Olen kaverin Y kanssa kahvilla paikassa R varmaan 3 tuntia, että älä ihmettele. Tuun sitten kotiin. Kestää varmaan sen 10-20min kun olen kotona. Saattaa ehkä vähän venyä, mutta ilmottelen kyllä, että älä hätäänny''."
Ei ole välittämistä ja rakkautta, vaan kontrollointia, omistamisen halua ja turhaa hössöttämistä. Henkistä ja sosiaalista tilaa pitäisi olla parisuhteessakin. Tuossa raportoinnissa sitä ei ole yhtään.
Siis sun mielestä.
Siksi meitä ihmisiä onkin erilaisia, toisille se ei ole tota mitä väität ja sehän ei sulle silloin kuulu.
Ei kumpikaan edellisistä sanonutkaan, että sinä ja puolisosi ette saisi toimia niin. He vain sanoivat, että he eivät halua toimia niin. Ei siis ole mikään sellainen asia, joka olisi yksiselitteisesti oikein jommalla kummalla tavalla. Älä vedä hernettä nenään, jos jonkun mielestä sinun tapasi on hitusen ahdistava.
Kyllä olen aina miehelleni ilmoittanut jos jään ylitöihin tai käyn töiden jälkeen kaupassa tai asioimassa, eipä tarvitse huolestua missä olen ja nämä asiat ollaan puhuttu läpi.
Velat ovat meillä yhteiset ja raha-asioista puhutaan avoimesti. Ex:istä emme puhu ollenkaan, menneet ovat menneitä.
Tuosta tuli mieleen: huolestuuko se puoliso todella jos jäät tunniksi pariksi asioille töiden jälkeen? Jos todella, niin miksi? Ei kai ole toisen kontrollointia?
Huolestuminenkin on ehkä kiinni mitä työtä toinen tekee, kulkeeko työmatka keskellä yötä yksin, missä päin suomea tai muualla maailmalla.
Jos mun puoliso tekisi konttorityötä 8-16 ja myöhästyisi kotoa vaikka 3h, eipä tuo suuremmin vaikuttaisi, mutta kun hän kulkee keskellä yötä alueella jossa tapahtuu pahoinpitelyitä/raiskauksia ja olisi 3h myöhässä, kyllä huolestun.
Olen aina pitänyt miehistä, jotka ns. kulkevat omia polkujaan. Olen itsekin sellainen, etenkin nyt vanhempana, kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Puolisolle raportoidaan vain menoista, joilla on oleellisesti vaikutusta. Esim. jos yleensä palaa töistä klo 17.30-19, ja sitten tulee mistä tahansa syystä vasta klo 21-22 niin ilmoitetaan "tulen myöhemmin". Aika arvio annetaan, jos menee yli kumppanin (tai oman) nukkumaanmenoajan. Tietty yöpoissaolot ilmoitetaan aina. Myös syy.
Työpäiväni pituus vaihtelee, ja ilmoittelen, jos päivä venyy. Meillä on lapsia, ja oletus on, että töiden jälkeen nähdään kotona, jos ei jatketa harrastuksiin ja jollei etukäteen (tai päivän mittaan) ole ilmoitettu muuta. Kumpikaan ei silti kysele lupia menoihinsa. Jo ennen kuin meillä oli lapsia, teimme ja söimme yleensä yhdessä päivällisen. Etenkin aikana ennen kännyköiden yleistymistä oli kohteliasta ilmoitella suunnitelmistaan.
Tulot ja menot ovat yhteisiä. Entisistä seurustelusuhteistaan mies on kertonut melko vähän, ei niinkään niistä kumppaneista vaan omista tunteistaan ja toimistaan. Itse olen avautunut enemmän, koska seurustelun alkuvaiheessa jouduimme silloin tällöin tapaamaan eksääni. Nykyään eksistä ei ole puhuttavaa.
Meillä ei juuri päivää tai kahta lyhyemmistä poissaoloista puhuta etukäteen, pidemmistäkin vain ohimennen mainitaan.
Raha-asiat hoidetaan kumpikin tahoillaan, exiä ei kummallakaan ole.
Joskus kyllä suunnitellaan tulevaisuutta ihan kuukausien päähänkin, esim. teatteri, festari tai lomamatkoja, lapsien poismuttoa ollaan yhdessä hehkutettu jo pitkään ja nyt se viimeinenkin lähti.
Kaikesta koomisuudesta huolimatta, ollaan onnistuttu hankkimaan, talo, autot, mökki, osakkeet lapsille ja venekin löytyy.
Kun olette parisuhteessa, ilmoitatteko puolisolle jos jäätte ylitöihin? Tai jos menette töiden jälkeen jonnekin?
- totta kai ilmoitan ja niin ilmoittaa puolisokin
Vai saako kumppani arvuutella kotona asioita yksin?
- ei todellakaan pidä arvuutella missä toinen on; on fiksua ja toisesta välittämistä se, että ilmoittaa minne menee tai missä on, jos olettaa, että toinen ei tiede tmv.
Kuinka paljon jaatte asioita kumppanille, veloista, tuloista, existä, laskuista? Vai onko nuo rajattu pois suhteestanne.
- jos on yhteinen koti ja talous, niin niihin vaikuttavat tiedot tiedetään eli jaetaann ja niistä keskustellaan. Laskujen maksut on myös sovittu; ei tarvitse joka kuukausi miettiä kuka maksaa mitäkin kun on ne aikojen alussa sovittu. Eksistä ei juuri puhuta kun ei ole niistä mitään puhuttavaa
Miten paljon suunnittelette yhdessä tulevaisuutta, vai elättekä vain päivän kerrallaan.
- sekä että, totta kai suunnitellaan tulevaa mutta osataan myös nauttia olemassa olevasta hetkestä
Noin ylipäätään, toisen huomiotta jättäminen tai tietojen panttaaminen, ei kuulu parisuhteeseen ellei sitten niin ole sovittu eli kumpikin voi elää niin kuin parhaaksi näkee huomioimatta toisen tunteita tai tarpeita - joskin miksi tuolloin edes olla parisuhteessa?
Ylitöistä ei ilmoitella, jos menee 1-2 h tuntia yli eikä mitään muuta ole sovittuna.
Etukäteen on ilmoitettu ystävien tapaamiset töiden jälkeen. Mutta jos ex tempore jäädään suusta kiinni esim. työkaverin kanssa, niin ei ilmoitella, jos menee 1-2 h tuntia yli. Näihin molempiin pätee myös: ei ilmoitella 1-2 tunnistakaan, jos tiedetään puolison olevan parhaillaan esim. harrastuksessaan, tai työmatkalla.
"Kuinka paljon jaatte asioita kumppanille, veloista, tuloista, existä, laskuista? "
Avioliitossa on erittäin oleellista tietää kaikki suuremmat velatkin. Avoliitossa ei.
Eksistä puhutaan, jos halutaan ja koetaan tarpeelliseksi. Itse olen tiettyjen syiden vuoksi puhunut eksästä paljon enemmän kuin mieheni.
Kysymys koskee ilmeisesti vain yhdessä asuvia parisuhteessa olevia eli siis avo- ja avioliittolaisia? Niin kauan kuin ei asuta yhdessä niin tuollaiset kysymykset tuskin on relevantteja.
On toisen kunnioittamista, että ilmoittaa ylitöistä ja muista menoista.
Parisuhteeseen kuuluu myös, että kotiin tullaan ilman vitkutteluja ja osallistutaan perheen elämään.
Parsisuhteeseen mennessä pitää ymmärtää, että enää ei ole sitä yksineläjän vapautta, vaan nyt tehdään päätökset sekä suunnitelmat yhdessä kumppanin kanssa.
Parisuhteen eteen joutuu jostakin luopumaan ja se on sinkkuelämä ensimmäisenä, myös joka pippaloihin ei enää mennä, nyt mennään enemmän niihin joihin voidaan mennä yhdessä kumppanin kanssa, kavereita voi kutsua kylään kahvikupposelle omaan kotiin, viinalla ja kaljalla läträäminen ei ole mielekästä koskaan ja entistä vähemmän nyt . Janojuomaksi kotioloissa riittää vesi.
Hyvät keskustelut antavat viihdettä, nytkin olisi aika hyvä jokaisen miettiä, miten se Kreikan kriisi pahimmin toteutuessaan vaikuttaa omaan elämään ja kyllä vaikuttaa.
Samoin Putin puheet, kannattaisiko elää enemmän todellisessa elämässä ja kumppanin kanssa.
Voi tulla tilanne, että ollaan niin sekasortoisessa Suomessa, olisi hyvä jos se kumppani olisi edes rinnalla.
"Janojuomaksi kotioloissa riittää vesi."
Eiköhän jokainen pariskunta päätä keskenään juodaanko kotona vettä, piimää, olutta, viiniä vai jotain muuta. Voit tietysti kertoa täällä oman mielipiteesi mutta älä yritä tehdä siitä jotain sääntöä jota muiden tulee totella.
Noinhan se on hijuy, jossain vaiheessa elämää et vain voi syödä kakkua ja säästää sitä.
Jos haluaa sinkkuelämää täytyy elää sinkkuelämää tai sitten etsiä samanlainen kumppani.
Yleensä parisuhteessa olevat huomioivat puolison ja tämän tunteet, tekevät kompromisseja, perhe ja perheen kanssa eläminen on ykkönen (yleensä)
"Yleensä parisuhteessa olevat huomioivat puolison ja tämän tunteet, tekevät kompromisseja, perhe ja perheen kanssa eläminen on ykkönen (yleensä)"
- Onneksi minulla on puoliso, jonka kanssa toisen tunteita huomioidaan siten, että voimme eläää aikatauluista riippumatonta elämää. Huh!