Mietin tässä vaan kun näitä viestejä ja vastauksia lueskelin että mitä mieltä tatuoinnin hankkineet kuvastaan nyt ovat? :) Itellä tulee 18 täyteen kesäkuussa ja oon miettiny jonkunlaisen tatskan hommaamista.. Onko kaduttanut jälkeenpäin nuorena otettu tatuointi?
Mitä mieltä nyt?
harkitsen
132013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
otin tatuoinnin kun olin vasta 15 ja se oli hyvin suuri virhe! ei sitä sillon osannu ajatella, että onko se nyt ihan oman tyylinen (siis mikään tatuointi yleensäkään). nyt vaan haaveilen et voisin pitää hihattomia mekkoja, toppeja yms. ilman että tuntisin suunnatonta itseinhoa. tyhmä mikä tyhmä. harkitse tarkkaan! itselläni ikää nyt 19 vuotta.
no ittelläni on ollu 10 vuotta tatuonteja niit mullä on ylä kroppa täynnä no miten sen sanois se on jokaisesta ittestä kiinni pitää itte harkita myös sen et minkä kuvan ottaa pari kuvaa olen peittäny toisella kun en tykännykkään.kun on ollu noita"linna tatuointeja" jotka on ollu suttusen näkösiä. itte en ole katunu niitä mut se kyllä herättää paheksuntaa vanhemmassa väestössä mut paljon taas kysymyksiä esimmerkiksi sattuuko se.sit työ haastattelussa voi haitata jos on näkyvillä.ja jokin työ antaja paheksuu vaikka olis tottunu niihin ihmiset on niin varauksellisia leimataan heti.mut osa porukasta taas rupee hyväksymään ja antaa taas arvostusta.itte olen tehny ne ihan taiteena.ja jossakin määrin antaa itsetuntoa.mut joka tapauksessa kaikesta huolimatta itte en kadu mut se on todellakin jokaisen oma asia.ja täytyy varautua et kaikki ei niitä hyväksy.
olin 19v kun otin ekan tatskan.. ei ole kaduttanut... lisää tullut samanaiheisia... tatuoinnit ovat elämäntapa ei mikään muotioikku.. tai ei ainakaan pitäisi olla koska ikuisia ovat...
Itse otin ensimmäisen tatuoinnin ollessani 15-vuotta, ja kuvittelin jo silloin olevani niin aikuinen että tiedän mitä haluan!
Toisen kuvan otin ollessani 17v, sillä silloin olin vielä täysin tyytyväinen ensimmäiseen tatuointiini.
Nyt kuitenkin 21vuotiaana kaduttaa molemmat. Onneksi kuvat kauniita, mutta aivan liian isoja kroppaani ja liian "hallitsevilla" paikoilla ihossani.
Vielä vuosi sitten olin tyytyväinen, mutta nyt voisimpa melkein kehottaa kaikkia odottamaan jokunen vuosi ja miettimään tarkaan sillä katumus on turhaa ja typerää.
Olin itsekin tosin harkinnut kuvaani vuoden ennen sen otattamista, ja puoli vuotta jonotin joten äkkipikaisuudessa en ole mitään ottanut, mutta niin se ihmismieli on arvaamaton!
Ei muutakuin rahaa säästöön ja toivomaan että joskus säästyisi niin paljon että molemmat kuvat saisivat lähteä! Ei ole hääppöstä olla kävelevä kuvakirja
Ensimmäiseni otin 14v sitten ja yhä edelleenkin olen oikein valinnut
Ikää minulla on 23 vuotta ja peitettynä on tällä hetkellä molemmat kädet kyynärpäästä ylöspäin, pohkeet ja rintalasta. Ensimmäisen kuvan olen ottanut 17 vuotta juuri täyttäneenä ja se on peitetty.
En ole kyllästynyt kuviini ja lisää tulee koko ajan. Olen kuitenkin kaikkia kuvia tarkkaan harkinnut, osaa jopa useita vuosia.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka myöhemmässä vaiheessa ei enää jostain syystä kuvasta niin paljoa pitäisikään, muistuttaa se kuitenkin siitä ajasta kun sen on ottanut.
Syy miksi itse peitin ensimmäisen kuvan oli yksinkertainen: se oli huonosti aseteltu, eikä sopinut sen kohdan muotoon. Se on siis peitetty isommalla kuvalla, joka sopii täydellisesti sen kohdan muotoon ja menee vartaloni mukaan. En vain silloin 17 vuotiaana osannut katsoa istuuko kyseinen kuva juuri kyseiseen kohtaan hyvin. Silti harkitsin pitkään, ennenkuin kuvan peitin. Se oli kuitenkin ensimmäinen ja siinä mielessä rakkain kuvani.
Ei kukaan pysty sanomaan tuleeko kyllästymään tatuointiinsa joskus vai ei. Etkä sinäkään voi sitä ennustaa. Täytyy vain päättää, ottaako sen riskin, että niin saattaa joskus käydä. Harkitse tarkkaan äläkä kiirehdi, niin minimoit riskin. :)
Otin ensimmäisen 18-vuotiaana, harkitsin kyllä, mutta aika nopeasti se päätös tuli. Tuossa pari vuotta sitten kaduin sitä, olisin halunnut sen pois, mutta se meni ohi. Tällä hetkellä ei kaduta. Olen myöhemmin ottanut kaksi uuttakin ja aion ottaa lisää. Niinkuin täällä jo sanottiinkin, harkintaa tulee käyttää ja siitäkin huolimatta voi mieli muuttua, onhan se riski. Mutta kuvia voi aina muokata, poistaa ei niinkään. Mullekin tatuoinnit ovat tätä nykyä elämäntapa, niinkuin täällä jo joku viisaasti sanoikin.
...mitä vanhempi ottaja on, sen parempi. Klisee tai ei mutta tosi on se, että mitä vanhempi on, sitä enempi on sinut ittensä kanssa ja sitä varmemmin on ns löytänyt ittensä(mitä arvostaa, mitä haluaa elämältä yms) ja silloin katumisen mahku pienenee.
Esim itse halusin tatskaa parikymppisenä ja onneksi en ottanut sillä olisin ottanut sellaisen kuvan, mitä nyt katuisin! :(
Otin ensimmäiseni 28 vuotiaana ja toisen 29v:a. Lisää tulen ottamaan.
Otimme 4 vuotta sitten silloisen poikaystäväni kanssa samanlaiset lohikäärmeet oikeaan lapaluuhun. Ei kaduta, vaikka erosimme jo 3:n kuukauden kuluttua siitä. Muutama kuukausi sitten otin vasempaan hauikseeni miespuolisen enkelin kuvan ja siihen alle nykyisen avomieheni nimen. Ei kaduta. Mielestäni ainakin omat tatskani kertovat minusta ja elämästäni, enkä häpeä tai inhoa niitä. Tulen ottamaan vielä lisääkin kuvia. Senverran ylpeä olen niistä vaikka vanhempi väki kavahtaakin tällaista "paheellisuutta ja turhuutta"! N24
Mull on kaks tatuointia,ne on ollu mulla noin kolme vuotta,eikä kaduta yhtää et otin ne.Niihin vaan on tottunu hyvä jos ees aina muistaa niitä.
Ne on niiku osa sun kehoa.Mä haluaisin ottaa viel yhen tatskan.
Itse aloin jo 16/17v miettimään pientä kuvanottamista(vanhemmilta lupakin).Toisinaan oli buumia kovemmin,toisaan taas en ajatellut asiaa laisinkaan.Alun alkujaan tiedossa oli,että haluan liskon-ja nilkkaan. Nyt kun ikää on tullut vähän lisää(n.5v),voin vain omasta puolesta todeta,että mieleni ei muuttunut vuosien aikana yhtään.Niinpä alkukesästä vihdoin päätin toteuttaa tatuoinin ottamisen,se lisko on nyt nilkassa=)Ei kaduta,ja eikä tule sitä tekemäänkään -kuva musta/valko/harmaa tikkuaskin kokoinen ja piilossa sukan alla aina haluttaessa=)
Mutta sen voin sanoa,että vaikkei juuri kuvan suhteen mieli muuttunutkaan ITSELLÄNI,ajatusmaailma ja arvot kylläkin.Sitä huomaa että "vanhenee" ja viisastuu=)! Me naiset kun olemme vielä niin helvetin ailehtelevia luonteeltamme.
Jos susta nyt on alkanut tehdä mieli tatuointia,suosittelen ehdottomasti vielä harkitsemaan,vaikka asia polttelisikin mielessä.
kaduttanut. Ekan tatuoinnin otin heti 18-kesäisenä, eli 13 vuotta sitten. Se kuva on edelleen yksi mun suosikeista. Seuraava on tuolla nilkassa, se huvittaa vähän mua kun on tuommoinen teinityttöpaikka. Mutta teinityttöhän mä olin, joten... Ei kaduta sekään. Eikä mikään muukaan sen jälkeen otettu. Uutta suunnitellaan koko ajan.
Jos olisin saanut tatuointeja ihan heti, kun niitä eka kerran halusin, kiertäisi hauistani pääkallorivistö ja navan ympärillä olisi aurinko. Olen kiitollinen äidille, että pakotti mut odottamaan täysi-ikäiseksi =) Ja nyt vuosien vieriessä huomaa, että maku "jalostuu". Varsinkin old-school on puhutellut mua jo muutaman vuoden. Teininä ne oli musta kauheen näköisiä.
Oon kyl vieläki nuori, mut tatskan otosta on jo pari vuotta. Sain kuvan 18- vuotislahjaksi, monen vuoden harkinnan jälkeen. Itse kuvasta ei ollut muuta päätetty kuin se, että se on joko lisko tai sammakko. Tatuoijalla löytyi sitten kuva, johon ihastuin ja sitä hieman muuteltiin.
Näin kahden vuoden jälkeenkin pidän kuvastani ja uutta olen ottamassa.