Onko itävaltalaisten säveltäjien musiikille ominainen ja tyypillinen inhmillinen lämpö, sekä hipeyden ja tragiikan inbtegraatio, vastakohtana saksalaisen musiiikin luomalle vaikutelmalle kaikennielevästä jättiläismäisestä mekaanisesta ja tunteettomasta koneesta, seurausta itävaltalaisten ja saksalaisten välisistä luonne-eroista, jos ajatellaan saksalaisen luontenlaadun jäykkyyttä ja täsmällisyyttä, vaikka iloiseksikin kuuluu heitä kehuttavan, ja toisaalta itävaltalaista iloisuutta ja gemüchtlichkeitia?
Wagner, Bach, Beethoven ja Schumann olivat tunnetuimpia saksalaisia, jotka kuuluisivat myös maan suurimpien henkilöiden poppooseen, jos ei kadunmieheltä kysytä, joka valitsee ennemmin jokun liittokanslerin tai filosofin, satusetäpuoskarifilosofeista puhumattakaan. Itävaltalaisia taas ovat mozart, Schubert, Haydn, Mahler, brahms, Bruckner, Schönberg jne.
Wagner, Bach, Beethoven ja Schumann olivat tunnetuimpia saksalaisia, jotka kuuluisivat myös maan suurimpien henkilöiden poppooseen, jos ei kadunmieheltä kysytä, joka valitsee ennemmin jokun liittokanslerin tai filosofin, satusetäpuoskarifilosofeista puhumattakaan. Itävaltalaisia taas ovat mozart, Schubert, Haydn, Mahler, brahms, Bruckner, Schönberg jne.
Vastaukset 25
Vanhimmat
puhut asiaa hampuusi!saksalaisen musiikin kylmänkostea keraamisuus saa suorastaan karvani perseenreiässäni,pullottamaan.
jos kuuntelen...sanotaan vaikka...J.S.Bachin luuttusarjaa cis-mollissa,joudun 20 minuutin jälkeen nipistelemään nännejäni orgasmin ollessa vittumaisen fantastinen,kuin mirhaa!
Olet siis tuota mieltä?Kiva.Mielestäni kyse on musiikista.Ei maantiedosta tms.
Jos haluat briljeerata saksan kielen osaamisellasi, niin kirjoita mieluummin österreichische kuin Österreichisse.
Gemütlichkeit puolestaan ansaitsee tulla kirjoitetuksi isolla alkukirjaimella ja vähemmin kirjaimin.
Suomen kielessäkään ei liene sellaisia sanoja kuin 'hipeys' ja 'inbtegraatio'. Ei ainakaan minun sanakirjassani.
Pisteet saat siitä, että kaikki mainitsemasi säveltäjänimet olit onnistunut kirjoittamaan oikein! Mitä nyt pariin nimeen oli lipsahtanut pieni alkukirjain.
Sanomasi menee paremmin perille, jos tuollaisiin virheisiin ei tarvitse kiinnittää huomiota.
En ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan Beethoven on saksalainen ja Brahms itävaltalainen. Molemmat ovat syntyneet nykyisen Saksan alueella ja kuolleet Wienissä. Brahms on enemmänkin toiminut säveltäjänä Saksassa ja hänen merkittävin vokaaliteoksensa on ”Ein deutsches Requiem”.
Entäpä tuo ”itävaltalaisten säveltäjien musiikille ominainen ja tyypillinen inhimillinen lämpö, sekä hilpeyden ja tragiikan integraatio, vastakohtana saksalaisen musiikin luomalle vaikutelmalle kaikennielevästä jättiläismäisestä mekaanisesta ja tunteettomasta koneesta”? Mitenkäs tähän kaavaan sijoitat Richard Straussin oopperat? Salome, Elektra ja Frau ohne Schatten tekisivät Straussista saksalaisen, kun taas Ruusuritari, Ariadne Naxoksella, Arabella ja Capriccio tekisivät hänestä itävaltalaisen.
Mikä Bachin (J.S:n tai poikien) teos kuvaa ”kaikennielevää jättiläismäistä mekaanista ja tunteetonta konetta”? Brandenburgilaiskonsertotko? Jouluoratorio ehkä? Vaiko kahvikantaatti?
Tai sitten Wagner: hänen orkesterointinsa on kyllä rikasta ja ehkä jonkin mielestä massiivista, mutta ainoa ”kaikennielevä” on jumalat hukuttava Reinin tulva Ringin viimeisessä oopperassa, Jumalten tuhossa, mutta Rein ei ole kone vaan luonnonvoima, ja jumalat tuhoutuvat oman ahneutensa, typeryytensä ja jäykkyytensä vuoksi. Nürnbergin mestarilaulajat on suorastaan hilpeä ooppera.
Missä Mahlerin teoksessa näkyy ”hilpeyden ja tragiikan integraatio”?
Koko hänen polyfoninen sävellystyylinsä on kontrapunktia kontrapunktin vuoksi ja rytmiikka yksitoikkoisen motorista barokkijumputusta.
Entäs sellaiset saksalaissäveltäjät kuin Felix Mendelssohn ja Carl Maria von Weber? Mendelssohnin häämarssi (sävelletty Shakespearen näytelmään Kesäyön unelma) tai italialainen sinfonia? Tai Weber: saksalaisen romanttisen oopperan perustaja (Taika-ampuja, Oberon, Euryanthe).
Totta, mutta mendelssohn olikin syntyjään juttalaista sukua, jonka isä oli rikas pankkiiri, ja poika syntyi hopealusikka suussa. mutta hänhän olikin schubertin työn jatkajia yltämättä kuitenkaan tämän saavuttamalle ainutlaatuiselle taiteelliselle tasolle tai suuriin muotoihin sinfonioissaan, jotka sujuvuudestaan huolimatta jäävät mozartin varhaisteosten tasolle. Weber antoikin sysäyksen Wagnerille oopperasäveltäjän uraa ajatellen, mutta en voi juuri sietää hänen taika-ampujaansa, joka on yhdistelmä falskia komiikkaa ja kansanmusiikkiaineksia.
Richard Starauss oli näitäkin suurempi saksalaisnero ainakin ohjelmallisen sinfonian ja oopperan alalla.
Väitteesi osoittavat herkän mielesi
järkkyneen.Sinulta puuttuu asiantuntemus.
Taidat olla jokin"wannabe"musiikkitieteilijä...?
Paskaako? En tosiaankaan. Olen musiikitieteen tohtori yleistietämykseltäni, koska ole lukenut monta monituista kirjaa. Siis ei mitään pointtia kommentissasi?
Tohtorismies?Vaikka et hallitse edes oikeinkirjoitusta.
...eikä kirjojen lukeminen oikeuta punnitsemaan Mozartia ja Bachia samalla vaa'alla.Syitä en edes viitsi mainita.Sikamaisen törkeää.Naurettavan naiivia!
Nämä ovat pyhiä asioita.Maallikko täytyy toki spekuloida.
Kriitikot ja muut höpöttäjät pitäisi krematoida samassa uunissa.
Mendelsshon- Bartholdy olikin juutalainen...
Itävaltalaista iloisuutta on mm. Alban Bergin oopperassa "Wozzeck". Sen kuunteleminen suorastaan lämmittää sielua. On se vaan niin iloista ja lämmintä musiikkia...
Saksalaisen mekaanisuuden ja tunteettomuuden voimme aistia mm. Beethovenin pianosonaateista. Nehän ovat kuin Kraftwerkiä 200 vuotta ennen Kraftwerkiä. Kylmiä ja elottomia.
Roskaa Schönbergiin verattuna, Mooses ja Aaron, mitä taivaallisen lämminhenkistä musiikkia dodekafonisesta sävellystekniikasta huolimatta. Tai ensembleooppera päivästä toiseen, joka tuo mieleen mozartin suurten ensemlekohtausten apoteoosin ja hänen taidokaan sävelystekniikkansa. Silti Kaksoetkin on kiinnostavampi laulufarssi yhtyekohtauksissaan kuin Schönbergin korvien piinaan verrattuna, jossa on enemmän tekniikkaa kuin intuitiota.
Olen samoilla linjoilla.Jos mennään kauemmaksi ajassa niin esim.J.S.Bach on niin uskomattoman tunteetonta itävaltalaisiin aikalaisiinsa verrattuna?Ja paskat!
Tosiasia on se että jos puhutaan barokkimusiikista ei itävaltaiset säveltäjät kestä päivanvaloa saksalaiten mestarien rinnalla.
Mutta täältähän löytyy joku Höpönassu-niminen musiikkitieteiden tohtori,joka vertailee Bachia ja Mozartia keskenään.Aika hieno suoritus!
En ole hännen musiikkiaankylmäksai haukkunutkaan, ja joku sanoi, että tunteeton musiikki on käsitemahdottomuus. Schubert vaan ei oikeastan käyttänyt minkänlaista "tekniikkaa" sävellystyössään tai tehnyt laboratoriossa tai studiossa keinotekoista ja konstruktivista taidetta, kuten joku Bach, musiikinhistorian teknisesti ehkä taitavin sävelseppo, jolle polyfoninen sävellystyyli oli kaikki kaikessa, vielä silloinkin kun aika oli jo galanttiuden uusien tuulien ja melodiikakaa korostavan siron tunteikuuden nimissä vastakohtana barokin jäykälle arkkitehtoniselle kontrapunktille, ajanut hänen vanhentunmeen ja opppineen, numeroleikkejä viljelevän skolastisen säveltaiteensa ohitse.
Schubertin puolestapuhujako?Suomalainen idiootti homo?Ei osaa edes C-duuria?Tietää ehkä miten se kirjoitetaan mutta siinä kaikki!Homo mikä homo!
Arvoton kerskuri!Mitättömyys!
Opiskeletko sinäkin toimittajaksi kauneuskuningatar?
”Hilpeistä” itävaltalaisista voisi vielä mainita Brucknerin, tuon ”Jumalan musikantin”. Hänen sinfoniansa ovat komeita ja syvällisiä, mutten ole kuullut niitä hilpeiksi haukuttavan. Entäs Bergin Lulu, tuo naispuolinen don Giovanni, joka viettelee miehiä liukuhihnalla, kunnes ajautuu prostituoiduksi ja joutuu Viiltäjä-Jackin uhriksi. Suorastaan riemukasta.
Mutta asiaan: jos alkuperäinen viesti ei ollut tarkoitettu puhtaasti trollaamiseksi, niin siihen sisältyy sellainen ajatusvirhe, että saksalaisen tai itävaltalaisen luonteenlaadun mahdollinen ero heijastuisi suoraan säveltäjien musiikkiin. Ellei muistini petä, niin joku barokkiajan ranskalaissäveltäjä esitti sellaisen teorian, että säveltäjän täytyy itse päästä siihen tunnetilaan, jota hänen musiikkinsa kuvaa. Mozartkin käsitteli tätä teoriaa kirjeenvaihdossaan isänsä kanssa, mutta osoitti sen tietysti vääräksi. Vai miten voidaan ajatella, että säveltäjä kävisi itse läpi kaikki ne tunnetilan vaihtelut, jotka hyvään oopperaan sisältyy. Esimerkiksi Verdi ei ollut mikään uskonnollinen säveltäjä, mutta kyllä hän onnistui harrastakin musiikkia säveltämään.
Hartaus on säveltäjän aikaansaama mielentila, joka vaatii asian objektiivista hallintaa olematta hänen oma mielentilansa sävellysprosessin aikana, kuten Jo herra heildesheimer kirjoitti, jos muistini ei petä. Meistä vaikuttaakin siltä, että mozart ei oikein lämmennyt asialle, mikäli uskonnollista tunnustusta voi asiaksi nimittää, korkeintaan joillekin sanallisille käänteille, jotka sattoivat ohimennen koskettaa hänen sieluaan. Messun toimittaminen oli rutiini joka oli saatava pois päiväjärjestykssetä ennen kuin saattoi mennä pelamaan tarokkia.
Mutta Schönbergin 12-sävelrivin virtuoosinen käyttö tuotti oopperassaan Von heute auf Morgen opus 29, uudenlaista laulavuutta, cantabile, korkeimman arioso-karakterin rikkauksineen. Arioso, kuten me proffat tiedämme on resitatiivin sisäinen, melodiselta rakenteeltaan aariamainen episodi, joka ei ole muodoltaan suljettu, kuten tuntuu ilmeisesti Wozzeck-ooperan kohdalla olevan asian laita, joka aiheeltaankin on hyvin väkivaltainen, raaka ja epäinhimillisen psyko-patologinen groteskeine ihmiskuvineen, jossa mm. toinen näytös on muodoltaan viisiosainen sinfonia, ja hän käyttää vanhoja barokin aikuisia muotorakenteita ja sävellysmetodeja, kuten passagliaa ja fuugaa, kun Schönberg nojaa enemmän Wagnerin luomaan traditioon. Kontrapunktisen keksinnnän rikkaus on kuitenkin myös huomattava piirre Schönbergin kyseisessä buffo-oopperassa, jonka hän toivoi yltävän Weilin kolmenpennin oopperan saaman menestyksen tasolle; palvelessaan dramaattisia kohtauksia, kontrapunktinen kirjoitustapa tuo mieleen Mozartin, aivan kuten Schubertin buffa Die ZwillingsBrüderin tertsetossa, kvartetossa ja kvintetossa, jotka todistavat Mozartin sävellystekniikkan tarkasta tuntemuksesta. Wagner sanoikin kerran, että Mozart kehitti säveltaiteen pisimmilleen juuri oopperoissaan, joihin hän valoi objektivoitua tunnetta niin paljon kuin suinkin kykeni, hienoimpina esimerkkeinä suurten ensemblekohtausten apoteoosi, joissa jokainen henkilöhahmo on luonnehdittu yhtä nerokkaasti.
Kaanoniset muodot, aviomiehen ja vaimon väittelyduetossa, ja kaikkea muuta kuin komediallisessa horror-lopukvartetossa on kompleksisuutta, jolle ei löydy vastinetta 1900-luvun oopperataiteesta.
Olet viehtynyt periferiaan; Schubertin oopperat vastaan Verdi & Wagner, Schönbergin Von Heute auf Morgen vastaan Wozzeck jne.
Ehkä seuraavaksi otat esiin Chopinin laulut ( paljon hienompia kuin Schubertin! ) tai Sibeliuksen sonaatin op. 12 ( päihittää Lisztin h- mollin mennen tullen ! ).
Tuohon tyylieroon en osaa ottaa kantaa mutta itsekin joskus lapsena muistan kuulleeni että saksalaiset olisivat hirveän täsmällistä ja tarkkaa porukkaa. Saksassa nyt jokusen vuoden asuttuani voin todeta että kyseessä on ihan vaan urbaani legenda jolla ei ole pienintäkään todellisuuspohjaa :)
Ja kyllä germaanikin voi aika gemütlich olla ;)
Saksalaisuus on melko epämääräinen käsite. Vasta 130 vuotta sitten kokoelma pikkuvaltioita yhdistyi Preussin johdolla. Yleisesti ottaen pohjoissaksalaiset ovat niitä täsmällisiä, baijerilaiset repmseämpiä.
Tervehdipäs pohjoissaksalaista saksanopettajaa sanomalla "Grüss Gott!" Ei varmasti vastaa samalla tavalla.
Da, wo die blaue Isar fließt,
WO man wit "Grüß Gott" dicht grüßt,
liegt meine schöne Münchner Stadt,
die ihresgleichen nicht hat.
Wasser ist billig, rein un gut,
nur verdünnt es unser Blut,
schöner sind Tropfen gold'nen Wein's
aber am schönsten ist eins:
In München steht ein Hofbräuhaus,
Eins, Zwei, g'suffa.
DA läuft so manches Fäßchen aus
Eins, Zwei, g'suffa.
DA hat schon mancher brave Mann,
Eins, Zwei, g'suffa,
gezeigt, was er so vertragen kann.
Schon früh am Morgen fing er und spät
am Abend kam er heraus!
So schön ist's im Hofbräuhaus!
* * *
(Tulipahan vain mieleen tuosta tervehdyksestä "Grüß Gott!")
Eivätkös ne sano, että tärkein raja Saksassa on Main-joki. Ainakin mitä Weißwurstin syömiseen tulee...
On useampaankin kertaan tehnyt mieli kysyä, mitä tuo g'suffa tarkoittaa, mutta ei sitten ole ollut ketään paikallista kohdalla. Lienee lyhennys sanasta "Gesundheit", vai kuinka?