Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    tunteiden piilottaminen

    Oon just 20 vuotta täyttänyt nainen. Asun yhdessä mun poikaystävän kanssa toista vuotta. Oon ollut ylä-asteelta asti tosi sosiaallinen ja sanonut mun mielipiteet suoraan, mutta oon aina myös niellyt kaiken paskan mitä mulle on sanottu. 7lk puolessa välissä en enää kestänyt ja sanoin aina että meen vessaan. Vessassa itkin, huusin ja raivosin ja sen jälkeen menin taas "omana itsenäni " iloisesti kaveriporukkaan. Kotona en ikinä itkenyt vanhempien nähden, vaan menin lenkille tai tukahdutin pahan olon treenamiseen. Sama meno on jatkunut. Pari päivää sitten yksin kotona ollesani hajotin peilin ja poikaystäväni tuli samalla hetkellä kotiin. Siinä sitten verisenä ja itkuisena siinä yritin selittää mitäs ihmettä tää nyt on. Poikaystävä oli ihmeissään, tietysti koska en ikinä oo ennen itkenyt sen nähden. Hän pakotti mut psykiatrille mutta en saanut siitä mitään irti. Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Niitä olisi mielenkiintoista lukea.
    0<50
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tttunteettt kirjoitti:

    Oon just 20 vuotta täyttänyt nainen. Asun yhdessä mun poikaystävän kanssa toista vuotta. Oon ollut ylä-asteelta asti tosi sosiaallinen ja sanonut mun mielipiteet suoraan, mutta oon aina myös niellyt kaiken paskan mitä mulle on sanottu. 7lk puolessa välissä en enää kestänyt ja sanoin aina että meen vessaan. Vessassa itkin, huusin ja raivosin ja sen jälkeen menin taas "omana itsenäni " iloisesti kaveriporukkaan. Kotona en ikinä itkenyt vanhempien nähden, vaan menin lenkille tai tukahdutin pahan olon treenamiseen. Sama meno on jatkunut. Pari päivää sitten yksin kotona ollesani hajotin peilin ja poikaystäväni tuli samalla hetkellä kotiin. Siinä sitten verisenä ja itkuisena siinä yritin selittää mitäs ihmettä tää nyt on. Poikaystävä oli ihmeissään, tietysti koska en ikinä oo ennen itkenyt sen nähden. Hän pakotti mut psykiatrille mutta en saanut siitä mitään irti. Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Niitä olisi mielenkiintoista lukea.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu