Kertokaas viisaat miten unohtaa ihastumiset ja parisuhde haaveet? Tarkoitan ihan loppuelämäksi unohtamista.
Olen jo 45v. minulla on jo kaksi aikuista lasta ja olen ollut kolmisen vuotta ns. sinkkuna ja koko tämän kolme vuotta ilman seksiä ja vakavampia suhteita. Joitakin ihastumisia on ollut mutta en yksinkertaisesti kykene seksisuhteeseen johtuen rumasta vartalostani. Vaatteet päällä näytän kuulemma hyvältä ja miehet ovat jotakuinkin kiinnostuneita seurastani. Mutta enpä voisi ikinä riisua itseäni ja paljastaa raskausarpiani ja riippareita yms...
Olen päättänyt että unohdan miehet, nyt kuitenkin huomaan hirmuisesti kaipaavani syliä ja läheisyyttä, mitä en kuitenkaan voi koskaan saada.
Joten olisikos kellään hyviä niksejä miten saada ajatusmaailma sellaiseksi ettei mielikuvitus jatkuvasti kiusaa??
Muuten elämäni on hyvällä mallilla, on hyvä työpaikka, harrastuksia ja ystäviä.
Mutta tuo kipu ja ikävä sielussa jäytää...
Olen jo 45v. minulla on jo kaksi aikuista lasta ja olen ollut kolmisen vuotta ns. sinkkuna ja koko tämän kolme vuotta ilman seksiä ja vakavampia suhteita. Joitakin ihastumisia on ollut mutta en yksinkertaisesti kykene seksisuhteeseen johtuen rumasta vartalostani. Vaatteet päällä näytän kuulemma hyvältä ja miehet ovat jotakuinkin kiinnostuneita seurastani. Mutta enpä voisi ikinä riisua itseäni ja paljastaa raskausarpiani ja riippareita yms...
Olen päättänyt että unohdan miehet, nyt kuitenkin huomaan hirmuisesti kaipaavani syliä ja läheisyyttä, mitä en kuitenkaan voi koskaan saada.
Joten olisikos kellään hyviä niksejä miten saada ajatusmaailma sellaiseksi ettei mielikuvitus jatkuvasti kiusaa??
Muuten elämäni on hyvällä mallilla, on hyvä työpaikka, harrastuksia ja ystäviä.
Mutta tuo kipu ja ikävä sielussa jäytää...
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei kai tuosta tunteesta pois pääse, ihminen kun haluaa toista ihmistä. itse kamppailen samojen asioiden tiimoilla, tosin ilman lapsia :P Olin vuosi sitten jo päättänyt, etten enää halua rakastua ja kokea samoja pettymyksiä. Mutta eipä käynyt niin... Siis menin rakastumaan ja puoli vuotta olen yrittänyt päästä kaipauksesta eroon. Nyt aion pitää pääni ja olla "kylmähermoinen" ;)
No onhan niitä yksinäisiä miehiäkin tämä maa täynnä. Ja ei nekään möhömahoineen ja kaljuineen mitään Brad Pittejä ole. Ja kyllä monelle elämää kokeneelle ei niin hirveösti "riipparit" merkitse. Ja jos häiritseee niin sit vaan hämärässä :-).
Sinun täytyisi kohdata joku jonka kanssa kemia kolahtaa. Mikäli toisessa on se jokin joka sinut saa rakastumaan ja sinussa jotain johon hän rakastuu niin jotkin raskausarpijutut tai selluliitti on mitätön seikka.
Yleensä tansseissa huomaa parhaiten koska kemiat sopii, tuoksu, rytmitaju, vartalon malli...
olen sinua kyllä melkoisesti nuorempi, mutta niinkuin rivienvälistä voi lukea :et sinä halua neuvoja miten umohtaa parisuhde yms,
vaan enemmänkin kehuja että kelpaat!,
1. siis jos todellakin pidät vartaloasi rumana, niin kait sille sitten vois jotain tehdä, laihduta, lenkille, ja katso mitä syöt! tuo jo tekee ihmeitä
2. toisaalta, en tiedä missä kunnossa n 45v yleensä ovat, mutta eivät välttämättä miehetkään ,enää näytä niin komeilta,
3. mistäs tiedät ettet kelpaa, välttämättä et kaikille, mutta ei kait sinullekkaan kuka vaan kelpaa!
Homma hoituu, kun yksinkertaisesti vaan unohdat tunteet miehiä kohtaan. Hellittele kissoja, koiria, lapsia ja vaikka metsän puita.
äläpä heittäydy lapselliseksi, aikuinen ihminen!
Kuulehan Maijuli. Olet nainen parhaassa iässä,mikä saa sinut noin kriitiseksi itseäsi kohtaan.Jos ajatus "riipareista" ja raskausarvista on vain sinun niin unohda koko homma ja pian,ne ei mitenkään voi vaikuttaa läheisyyden ja syliin kaipuuta.En usko alkuunkaan ettei kukaan normaali mies ymmärrä sitä, että synnyttäneen naisen ei tarvitse olla mikään missivartaloinen teinityttö.Uskon että olet itse.ajatuksillasi pahin vihollisesi tässä asiassa.Itse olisin tosi onnellinen jos minulla olisi edes joku jota halia ja paijata.
Rohkeasti vaan elämän ja miesten syliin hellittäväksi.
Ottaa Maijulin syliin ja halaa häntä. ;)
olen kohta 40v ja painiskellut saman asian kanssa jo useaan otteeseen. Mutta nyt on tullut kyllä mitta lopullisesti täyteen enkä usko enää edes pystyväni tai ihan oikeasti haluavani mitään parisuhdetta.Olen tosiaan miettinyt kuinka saisin ajatukseni pois jostain haavekuvasta mitä ei tule elämässäni tapahtumaan eikä toteutumaan.Sen tiedän jo niistä edesmenneistä parisuhteista tai niiden onnettomasti päättyneistä yrityksistä, ettei todellakaan kannata toivoa mitään.En ole itseeni enkä ulkonäkööni mitenkään tyytymätön, vaikka ainahan löytyy joku kauniimpi tai rumempi kuin on itse.Mutta ulkonäkö ei ole ainakaan omalla kohdallani ollenkaan vaikuttanut mihinkään parisuhteen löytämiseen tai sen jatkumiseen.Pieleen on vain aina mennyt eli väärä ihminen kyseessä.No vähän aikaa jaksaa ja pystyy olemaan ajattelematta asiaa, max.n.1kk jonka jälkeen ajatukset alkavat taas kiertää tämän saman ja ikuisen parisuhdeasian ympärillä.Nyt olen vain päättänyt vakaasti, että suuntaan ajatukset vain itseeni, lapseeni ja koiraani, jonka hankin osittain saadakseni ajatukseni edes johonkin muuhun asiaan välillä.Jos tämä pentu ei nyt auta täytyy kehitellä lisäksi jotain muita mielenkiinnon kohteita.Pienet on kyllä ympyrät ja yksinäisetkin loppujen lopuksi.Lapsellista tai ei mutta olen ollut 9v ilman vakituista suhdetta kolmea tai neljää parin kuukauden suhdetta lukuunottamatta. Enkä ole mikään luonnehäiriöinen tms. Miehet ovat vain olleet alkoholisoituneita, muita ei näköjään tapaa,tai hullun mustasukkaisia tai molempien yhdistelmiä ynnä muita näihin liittyviä lieveilmiöitä heillä ollut.Nyt ei enää pysty katselemaan tällaisia äijiä.Ei ikinä.