Olemme asuneet avopuolisoni kanssa yhdessä lähes kaksi vuotta. Ei lapsia tai muitakaan vastuita. Koko ajan hiljalleen lisääntyvissä määrin laiskistun, nalkutan enemmän ja ulkonäköni rapisee. En vain enää jaksa / saa aikaiseksi. Tiedän että kaikki suhteet arkistuvat, enkä haluaisikaan että kaikki olisi täydellistä 24/7. Jokainen saa pitää pieruverkkareita työpäivän jälkeen ja syödä sohvalla suklaata, mutta muutos minussa ainakin alkaa olla päivittäistä, pelkkää lisääntyvää laiskuutta ja piittaamattomuutta.
Esimerkkinä en enää jaksa hakea kaukosäädintä itse, pyydän häntä ojentamaan sen. Pyydän häntä tuomaan lasin vettä, pyydän häntä avaamaan tietokoneen.. Jos mieheni on vapaalla, pyydän häntä kuskaamaan minua esimerkiksi takaisin koulusta, vaikka voisin tulla linja-autollakin. Pyydän pieniä palveluksia koko ajan, vaikka voisin ihan hyvin tehdä asiat itsekkin. En haluaisi leväperäistyä tällä tavalla, mutta en osaa tehdä sille mitään? Se vain tapahtuu. Pienten palvelusten lisäksi, en jaksa enää laittaa hiuksiani yhtään tai pitää päälläni mitään muuta kuin aatamin asua tai verkkareita. Jaksan vielä laittaa farkut ja siistit vaatteet vaikkapa kauppaan tai sukuloimaan lähtiessä, mutten kotona. Tuleeko muutos joskus automaattisesti, jos vain pakotan itseni pukeutumaan siististi myös kotona? Tottuuko farkkuihin joskus myös kotisohvalla, jos ne vain laittaa päälle? ENNENKAIKKEA, miten sen fiiliksen saa takaisin, että toiselle haluaa olla parasta mahdollista?
Yleinen laiskistuminen tulee mukaan myös esimerkiksi opiskeluuni tai urheiluun. Aikaisemmin liikuin todella paljon ja minulla oli seuraharrastuksiakin. Sitten seurat jäivät, aloin liikkua vapaaehtoisesti yksin. Sitten vapaahetoinen yksinkin harrastaminen alkoi jäädä... En ole onneksi lihonut, mutta kohtahan sekin on edessä.
Voiko tätä lehmiintymistä jotenkin estää? Tapahtuuko tämä kaikille vai voiko itseään pakottamalla saada muutosta aikaan? Jos pakottaa itseään koko ajan, esimerkiksi itse hakemaan sen vesilasin hame päällä, alkaako se vaikuttaa suhteeseen muilla tavoin negatiivisesti? Oletteko te joskus huomanneet saman asian tapahtuvan, ja saaneet muutoksen aikaan?
Esimerkkinä en enää jaksa hakea kaukosäädintä itse, pyydän häntä ojentamaan sen. Pyydän häntä tuomaan lasin vettä, pyydän häntä avaamaan tietokoneen.. Jos mieheni on vapaalla, pyydän häntä kuskaamaan minua esimerkiksi takaisin koulusta, vaikka voisin tulla linja-autollakin. Pyydän pieniä palveluksia koko ajan, vaikka voisin ihan hyvin tehdä asiat itsekkin. En haluaisi leväperäistyä tällä tavalla, mutta en osaa tehdä sille mitään? Se vain tapahtuu. Pienten palvelusten lisäksi, en jaksa enää laittaa hiuksiani yhtään tai pitää päälläni mitään muuta kuin aatamin asua tai verkkareita. Jaksan vielä laittaa farkut ja siistit vaatteet vaikkapa kauppaan tai sukuloimaan lähtiessä, mutten kotona. Tuleeko muutos joskus automaattisesti, jos vain pakotan itseni pukeutumaan siististi myös kotona? Tottuuko farkkuihin joskus myös kotisohvalla, jos ne vain laittaa päälle? ENNENKAIKKEA, miten sen fiiliksen saa takaisin, että toiselle haluaa olla parasta mahdollista?
Yleinen laiskistuminen tulee mukaan myös esimerkiksi opiskeluuni tai urheiluun. Aikaisemmin liikuin todella paljon ja minulla oli seuraharrastuksiakin. Sitten seurat jäivät, aloin liikkua vapaaehtoisesti yksin. Sitten vapaahetoinen yksinkin harrastaminen alkoi jäädä... En ole onneksi lihonut, mutta kohtahan sekin on edessä.
Voiko tätä lehmiintymistä jotenkin estää? Tapahtuuko tämä kaikille vai voiko itseään pakottamalla saada muutosta aikaan? Jos pakottaa itseään koko ajan, esimerkiksi itse hakemaan sen vesilasin hame päällä, alkaako se vaikuttaa suhteeseen muilla tavoin negatiivisesti? Oletteko te joskus huomanneet saman asian tapahtuvan, ja saaneet muutoksen aikaan?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Hei,
Oon vähän samantyyppisestä tilanteesta löytänyt itseni. Jännästi sitä laiskistui kun muutti saman katon alle. Makaan sohvalla ja pyörin netissä, kun ennen en juuri mitään näyttöjä edes availlut. Seura on tehnyt kaltaisekseen. :)
En usko että tähän mikään muu auttaa kuin juurikin tuo itsensä ylös pakottaminen. Sanoisin, että pidä huoli siitä että syöt terveellisesti ja yritä lisätä liikuntaa. Näin yleinen energiatasosi nousee ja jaksat yleisesti paremmin. Väittäisin että tuo epäilys siitä että pakottaminen vaikuttaisi negatiivisesti suhteeseen on vain (huono) tekosyy. Sinähän tekisit tämän itsesti takia, et siksi että joku muu sinut siihen pakottaa. Ymmärrän kyllä tekosyyt aivan täysin, olen sortunut niihin itsekin, ja sorrun edelleen, kun en vain viitsisi tehdä asialle mitään. Kun ymmärrät että syy jonka keksit, onkin tekosyy, voit pikkuhiljaa alkaa tekemään asialle oikeasti jotain. Mieti hetki sitä, miten tuo nyt oikeasti voisi muuttaa teidän suhdettanne huonompaan? Ehkä oletat että muutut kärttyisemmäksi kun teet asioita joita et varsinaisesti halua tehdä, ja tätä kautta se heijastuisi suhteeseen? Tjaah, ehkä hetkellisesti näinkin voisi käydä, mutta melko nopeasti yleinen olotilasi kuitenkin paranisi ja tulos johtaa vain hyvään. Aidosti hyvin voiva ihminen jaksaa hoitaa suhdettaankin paremmin.
Tästä päästäänkin siihen ulkonäköasiaan; älä puutu siihen ensimmäisenä. Ehdit kyllä palata tähän kun viretasosi nousee. Kun olo on muutenkin hyvä niin laittautuminenkin on taas mukavaa. :)
Noniin, sitten kun otan itsekin omansta neuvostani vaarin, niin hyvä tulloo .. :')
T. Sohvaperuna
PS. Sivuuta v*ttuilijat, niitä on palsta pullollaan.
Juuri näin, mutta mutta mutta. Jos ei ole tahtoa niin ei sitä voi opettaa piste. Voi kylpä sentään.
Ota itteäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Vain sinä itte voit tehdä asian eteen jotain.
Kiitos vastauksista! Juuri sitä ajattelin, että muuttuisin kärttyisemmäksi koska teen asioita "pakotettuna". Toivon todella että niin ei jatkuisi ikuisesti, vaan energiataso nousisi siihen mitä se joskus oli. Ylös_ja_ulos oletko itse saanut muutosta aikaan? Tai muut tätä lukevat!
Mene lääkärille ja kerro missä mennään elämässäsi. Pyydä verikokeita yleisen terveydentilan tutkimiseksi ja erityisesti kilpirauhasarvoja. TOI EI OLE ENÄÄ NORMAALIA!
En toki voi väittää etteikö syy voisi olla myös terveydellinen, mutta kyllä ihminen voi laiskistua vaikkei olisikaan sairas.. Epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa itsekin ja teetin kokeet. Karu totuus on se, että jos ennen aktiivinen ja terveellisesti elänyt ihminen lopettaa liikkumisen ja alkaa sydä huonosti niin kyllä se näkyy elämänlaadussa ja voimavaroissa. Oma aktiivisuustasoni laski huomattavasti jo muutaman kuukauden huonojen elämäntapojen jälkeen - ap:llä tämä on jatkunut jo pari vuotta. En TIETENKÄÄN voi sanoa etteikö kokeita kannattaisi tehdä, mutta ihminen voi olla laiska vaikkei mitään fyysistä vikaa olisikaan.
Siis täh? Eikö nykyään ihmiset pysty ottamaan enää mitään vastuuta itsestään ja käytöksestään? Jos sinä itse päätät kiukutella kumppanillesi siksi, että olet itse päättänyt hakea vesilasin (siis oikeasti, wtf???) niin eiköhän se silloin ole ollut sinun oma ratkaisusi ja sinun vastuullasi? Ei se ryhdistäytyminen sillon ole mitään parisuhdeongelmia aiheuttanut, vaan sinä itse, kiukkuamalla turhasta.
Noh, täytyy sanoa etten vielä. Hieman parempaan menossa kuitenkin. Sillä ruokavaliolla on mun mielestä aika iso merkitys. Myönnettäköön vielä että suhteen aikana mun oma alkoholinkäyttöni on lisääntynyt rajusti, koska seura tekee kaltaisekseen. Se aiheuttaa osaltaan sen ettei viikonloppuisin saa mitään aikaiseksi ja akku ei lataudu viikonlopun aikana kuten ennen ja tämä vaikuttaa sitten ihan yleisesti elämänlaatuun ja tuohon energisyyteen. Jeps, pienillä askeleilla eteenpäin, tärkeintä on tunnistaa omat ongelmakohtansa, jotta muutos voi tapahtua. Mitä kauemmin tässä suossa, eli sohvalla lilluu, sitä vaikeampi sieltä on nousta. Tsemppiä!
"Seura tekee kaltaisekseen, seura tekee kaltaisekseen...."
Tuskin kukaan muu kuin sinä itse olet sitä alkoholia kurkustasi alas kaatanut. Toi on yleisesti niin typerää laittaa toisten ihmisten piikkiin asioita. Aikuinen on vastuussa omasta itsestään ja käytöksestään.
En kyllä syyttänytkään puolisoani omista teoistani, mistä niin tulkitsit? On ihan fakta että ihminen mukautuu toisten ihmisten käytökseen. Etkö muka koskaan ole itse huomannut käyttäytyväsi hieman eri tavalla eri ystäviesi kanssa? Olen imenyt itseeni puolisoni elämäntapoja suhteemme edetessä, enkä pidä niistä tavoista itsessäni. Siksi pyrin muuttamaan niitä.
Kyllä, sitten kun kilojakin oli kertynyt jo 10 lisää :( Eipä siinä muu auta kun "pakottaa" itsensä liikeelle. Vähästä on hyvä aloittaa, ettei homma kaadu heti alkuun siihen että yrittää liian paljon aluksi.
Itse hääpäivän uhkaavasti lähestyessä totesin itselleni että tilanteen on muututtava, en pitänyt siitä mikä minusta oli tullut. Laiska, pullahiiri eikä oikein mikään jaksanut kiinnostaa. En halunnut että mieheni saa pullean morsiamen, enkä luonnollisesti itsekään enää pitänyt peilikuvastani.
Aloitin ruokavalioremontilla ja lisäsin liikuntaa hieman. Löllöpäivän suon itselleni kerran viikossa, kunhan olen saavuttanut itse asettamani tavoitteet (esim. tällä viikolla käyn 2 x rullaluistelemassa ja 2 x puolentunnin nopeatempoisella lenkillä). Nyt -4kg, hääpäivä ensiviikolla, joten tavoitteeseen (-5-6kg häihin mennessä) en ihan päässyt mutta olen ylpeä tuosta neljästäkin ja aion jatkaa samalla linjalla myös häiden jälkeen.
Pakkopullaa välillä on vieläkin, mutta onnekseni mies kannustaa hirveästi ja on myös usein mukana lenkkeilemässä kanssani. Nyt sisko niskasta vain kiinni ja aloitat pienin muutoksin jo huomenna! Lisäät vaatimuksia sitämukaa kun edelliset tuntuvat rutiinilta/hyvältä, hiljaa hyvä tulee :) !
Summailet palveluiden määrää mitä mieheltäsi pyydät ja lupaat itsellesi että miehesi saa palvelua samoissa määrin myös sinulta, miehesikin varmasti ilahtuu kun tekisit jotain hänen puolestaan.
Mies parka... Mun vinkkini on tosi helppo - muutu! Mua rupee oksettaa sun kaltaiset ihmiset! Patalaiskat, itseään täynnä olevat ja "miehen pitäisi tehdä kaikki mun puolesta koska mä oon olemassa ja annan sille p*llua" Shame on you!
T. Nainen (10 vuotta suhteessa ja niistä 9,5 vuotta saman katon alla)
Jaa ettei ole enää romantiikkaa? Eiköhän se ole ihan jokaisen parien valinnoista kiinni....
Jos ootte rutiini eläjiä niin turha kitistä... sitä saa mitä tilaa... prkl
Ei ole romantiikasta ja valinnasta kyse. Toinen ei vain halua juuri syistä, että kehoitus muuhunkin kuin TV:seen aiheuttaa kitkaa. En oikein välitä ottaa väkisin. Onneksi on terve käsi, toista leikelty.
Vain sinä itse voit tehdä asalle todellakin jotain... Minä olen jo 50 ja ikäväkseni todettava etten ollut kovin fiksu kun olin nuori...söin hyvin ja liikuin liian vähän. Nyt renaa polvet ja on diabetes sekä reilu ylipaino josta on tooodella vaikea päästä. Älä jäää paikallesi, kävele, hypi, venyttele, liity uinti jumppakerhoo - kunhan jotain teet muutakin kuin sohvaperunana oloa... Minäkin yritän vielä...
https://suomiprofetiassa.wordpress.com/2014/09/18/mita-voit-tehda/
Oletko masentunut? Tai olisko joku muu sairaus? Käy varmuuden vuoksi lääkärissä otattamassa kaikki mahdolliset arvot, et onko normaalit!
Märehtijät ovat märehtijöitä kuuluvatpa ne sitten kaksi- taikka nelijalkaisten sukukuntaan.
Aloittajalle hyvä video:
https://www.youtube.com/watch?v=sTSA_sWGM44
Kyllä se siitä, kunhan hieman harjoittelet :)
Nyt oli monta kohtaa, mikä paljasti sinut trolliksi.
Kerrankin tänne kirjoittaa suomeksi venäläinen trolli. Ihmeiden aika ei ole ohi. KIITOS.
P.S. Tuo Youtube viittaa siihen.
horo skoopissa olen härkä, kotona leveäperseinen sohvaperunahoro, naapurit sanoo horoksi, minulla on sorkat, turpa ja utareet. olen LEHMÄ!
Tuo on, sukupuolesta riippumatta, merkki parisuhteen hyvästä laadusta ja huolehtivasta puolisosta. :D Mikä koituu pidemmän päälle suhteen tuhoksi.
Ai mistäkö tiedän/luulen?
Noh 4 ero takana (onneksi 2 yritystä 2 miehen kanssa vain sentään) ja jälleen exä totesi mun tekevän hänestä laiskan sohvaperunan. Eikä kestä sitä itsekään.. Siihen vain luisuu tahtomattaan kun yks haluaa tehdä asioita toiselle ja miellyttää. Jompi kumpi sitten on se joka laiskistuu. ;)
Silloin olisi hyvä sen aktiivisen kumppanin tiedostaa tuo asia ajoissa ja LOPETTAA SE TOISEN PALVELU. Toki pikkuhiljaa ja ei silti kokonaan jättää huomioimista mutta vaatia toistakin ottamaan vastuuta itsestään. Ettei kuskaile aina, passaa kotona jne.
Tietysti se laiskistuva osapuoli voisi havahtuessaan itse pyytää puolisoaan vähän jäähyttelemään palvelua.
Syytä on siis molemmissa parisuhteen osapuolissa, siinä joka sallii toisen laiskistumisen ja laiskistujassa joka ottaa kaiken vastaan ja alkaa madaltamaan omaa aktiivisuustasoaan. :) Ei silti kannata ketään, edes itseään, lehmitellä! Hyvä kun AP tiedostat tuon sohvapottuilun ja et pidä siitä. Tsemppiä!
Aluksi katso vaik se vaatekaappi uusiks.. ne hiton vanhat pieruverkkarit käyt nyt aleista vaihtaan johonkin kivoihin koti-sportti-pökiin. Vanhat roskiin! Ovat ne uudet sitten mukavat päällä ja kivat miehen silmäänkin.. ;) Pikkujutuista se lähtee. Pyydä miestäsi ettei enää kuskaa sua joka paikkaan eikä anna sitä kaukosäädintä enää sulle, eikä hae joka kerta sitä vesilasia etc!!
Ja unohdin, poikimaton tapaus on sitten se hieho! Lehmä on jo ainakin yhden vasikan pullauttanut maailmaan.. ;) Muistakaas se arvon naiset ja herrat.
Haukkumisen sijasta haluaisin kehua aloittajaa siitä, että on kykenevä näkemään sekä huonot puolensa että haluavan näihin muutosta. Haukkujat ovat yleensä niitä, jotka näitä huonoja puoliaan eivät vain huomaa ja se jos mikä on kamalaa! Se johtaa myös siihen, ettei muutosta tapahdu. Mutta ainahan voi tuntea kohotusta muiden lyttäämisestä.
Toivottavasti jaksat muuttua, ihan itses vuoksi! Ja yhdyn edellisiin ruokavalion tärkeydestä. Myös tekeminen pitää virkeämpänä kuin "lepääminen". Jos tekeminen tuntuu tympeältä, niin keksi keinoja piristää sitä vähän: lenkille äänikirja, siivotessa musiikkia jne.
En ymmärrä mitä trollia tässä keskustelussa olisi. Itse ainakin tunnen useita pariskuntia joilla tilanne on mennyt samanlaiseksi. Tai itseasiassa, lähes kaikilla.
Kävin lääkärillä ja hemoglobiini oli 98. Anemia saattaa olla syy väsymykseen. Noh, nyt hoidetaan se kuntoon ja yritetään samalla kehittyä ihmisenä. :) Monien mielestä olen oksettava ja en tekisi mieheni eteen yhtään mitään, mutta esimerkiksi meidän suhteessa minä käytän suuria määriä rahaa mieheeni, koska haluan ostaa hänelle pieniä yllätyksiä jatkuvasti, ja esimerkiksi seksielämämme on minun harteillani. ;) Haluaisin kuitenkin myös palata näiden asioiden lisäksi siksi omaksi itsekseni, johon mieheni silloin pari vuotta sitten ihastui; tarmokkaaseen ja aktiiviseen tyttöön.
Tänä aikana olen onnistunut jo lisäämään kotitöiden määrää listallani, käynyt kirjastossa ja hakenut kirjan (sivistystä) sekä minulle on räätälöity juoksuohjelma, jota olen noudattanut jo muutaman päivän. Oujea!
Ylös_ja_ulos, tsemppiä sulle! Ja muillekkin. Mulla oli kanssa joskus 20 vuotiaana kauhea bilevillitys, ja alkoholia kului kurkusta alas järkyttäviä määriä joka viikonloppu. Lopetin kuitenkin juomisen, ja lokakuussa tulee kolmas vuosi täyteen absolutismia. En tarkoita että pitäisi kokonaan lopettaa, mutta löysin itse raittiudesta niin monia hyviä puolia, etten enää halua juoda tippaakaan.
Joo on sitä aika tyhmä. Itse passasin miestä parikymmentä vuotta. Silitin, laitoin terveellistä ruokaa ja hakemalla hain yhteisiä harrastuksia, johon tämä aina: No eipä oikein huvita, mutta tehdään jos sinä haluat. Sitten huomasin että kävi hellimässä kylän naisia. Pätkäisin suhteen poikki, oli kova juttu, mutta kannatti. Se saakeli löysi naisen, joka ei alistu passaamaan, nyt passaa itse. Joten paremman löysi ja kaikki hyvin. Aloittaja pitänee kumppaniaan itsestäänselvyytenä. Mutta varmaan löydät vielä paremman passaajan, jos häneen kyllästyt. Toisilla on onnea. No, en huonosti voi minäkään.
Uskon että alat löytäjän virtaa ja kaunistautumaan siinä vaiheessa kun miehesi löytää vähän pirtsakamman ja näpsäkämmän tapauksen.
Toivottavasti et havahdu liian myöhään, niitä ottajia miehellesi kyllä löytyy.
Siltähän tuo vaikuttaa että olet ja elät vain itsellesi.
Ei se muutos itsekseen tule, tai odottamalla. Perse ylös sohvanmutkasta ja lähde vaikka lenkille. Ota ukko mukaan. - Ai mitenniin ei ehdi?
Niin se vielä piti sanoman että tervetuloa aikuisten maailmaan. Muksuna tai vanhuksenahan se olisi mukavata kun ei itse tarvitse vastuuta kantaa mutta näiden väliin osuu tämä tylsä vaihe talouden kurimuksineen ja mitä kaikkia velvollisuuksia tähän nyt kuuluukaan.
Ei märehtijöillä ole homewaytä.
Olen aina kotonani.
Tietokone ja sillä teen kaikenlaista ajankulua mitä sillä voi tehdä.
Ohjelmoin,tein kotisivut huvikseni,ja käyn lukemassa uutiset ja katselen leffoja.
Muuta minulla ei elämässä olekaan,tuskin viitsin edes ulkona käydä.
En tiedä,oliko tässä tyypillinen kuvaus nörtistä,vaiko elämäänsä kyllästyneestä keskiikäisestä miehestä.
Maailma on mennyt niin huonoon suuntaan,synti on lisääntynyt,ja kun luen uutisia masennun.
Odotan vain että kuolo korjaisi pois.
Sitä odotellessa jatkan tietokoneharrastuksiani.-
Mukava lueskella näitä keskusteluosioitakin.
Ennen harrastin liikuntaa aktiivisesti,mutta muutettuani maalle jäi liikuntaharrastukset pois.
Voin hyvin ymmärtää,että syy on itsessäni,ja olenkin päättänyt aloittaa taas aktiivisen liikunnan,sekä jättää netin käyttö vähemmälle huomiolle,ainakin toistaiseksi.
Tuo sama voi koskea miestä tai naista.
Kannattaa miettiä, onko masentunut? Tai onko kilpirauhasen toiminta ok.
Yleensä on kyse vain laiskistumisesta, jonka saa vielä paranemaan, kun on itse tiedostanut ongelman. Kuntoitlua voi tehdä myös yhdessä. Kotona voi tietysti olla kotivaatteet, mutta ei ne mitään rönttöjä tarvitse olla. Yhdessä voi laittaa ruokaa.
Mitäs jos pyydät kumppaniasi mukaan aktivoitumaan? Alkakaa käydä yhdessä kävelylenkeillä, käykää fillarilla kaupassa, hommatkaa kuntosalille salikortti, käykää uimassa jne. Ei ole pakko sitoutua vain yhteen lajiin. Kuntosalilla ainakin näkee paljon nuoria pariskuntia yhdessä treenaamassa ihan perjantai- ja lauantai-iltaisinkin sen sijaan, että menisivät dokaamaan.
Merkatkaa kalenteriin sunnuntai-iltaisin ne kerrat, kun teillä on liikuntaa. Voitte vaihtaa lajia, jos sää ei suosi esim. jos sataa kaatamalla eikä voi lähteä frisbee-golffiin niin lähtekää uimahallille. Kävelylenkille voi mennä pienessä sateessakin kunhan ei ukkosta.
Lisätkää terveellisempiä aineksia ruokiinne. Jatkuva roskaruoan syöminen vie voimat kenestä tahansa. Kevytlimut piristävät keinotekoisesti, jonka jälkeen on entistä väsyneempi olo. Yksi pahimmista on alkoholi sillä jos sitä juo 1-2 annosta joka ilta rentoutumistarkoituksessa, niin uni ei ole päihtyneenä yhtä laadukasta.
Uskoisin, että teillä syynä on ihan vain laiskuus, mutta tietysti muutaman vuoden välein kannattaa tsekkauttaa veriarvot esim. diabeteksen ja anemian osalta.
Tällaista se on pilalle hemmoteltujen tyttöstemme elämä. Kaukana sorretun asemasta - vai mitä feministit?
Mies tekee , nainen istuu (levenevän) perseensä päällä.
Oon välillä suuttunut muijalle ku itellä joku video- tai kuvahomma kesken koneella ja idea miten tehdä ja säätää joku asia, sit yks huutaa sohvalta että kaukosäädin tippui lattialle. Siihen samaan voi sitten lisätä vesilasin ja että kattotuulettimen voisi laittaa päälle. No yleensä tähän on joku syy kuten kissa makaa sylissä tai jalkakylpy. Meidän kissaa ei viittisi ruveta siirtelemään kun se kerran on rauhoittunut. Hermostuu yhtä helposti kuin isäntä ja sitten kukaan ei saa rauhaa :)
Uusi ärsytyksen aihe on rakennekynnet. Avuttomuus moninkertaistuu etteivät vain katkea tai mene kynnenaluset täyteen jauhelihaa ym. niin että mun pitää tässä ruuatkin alkaa tekemään. Mutta hyvältä näyttää kun lähdetään ovesta. Kotona saa olla miten tykkää, yleensä mahdollisimman vähän ja löysät vaatteet. Ei ymmärrä miten mä voin olla farkuissa aamusta iltaan.
Tuo taitaa olla täysin suomalainen ilmiö...nimittäin tuo paremman puoliskon periksi antaminen?!? Kaavahan menee siten, että ensin antaa periksi toinen ja sitten siippa seuraa perässä; Sieltä mennään joka paikassa, missä aita on matalin ja mistä vähemmällä päästään. Sitten vielä perään ihmetellään: "Miksi tuo siippa ei enää minusta välitä kuten silloin joskus aikoinaan?" Ei tarvi mennä kuin ruokamarkettiin lauantaina, niin sieltä niitä periksi antaneita, lösähtäneitä äitejä ja isiä löytyy - ja vielä tuulitakeissaan taikka muuten vaan rumissa päälle sopimattomissa vaatteissaan! Ja sama kaava aina: Muutaman vuoden ikäinen lapsi/lapset mukana huutamassa ja riehumassa isän kävellessä perässä. Kumpaakaan vanhempaa ei huvita eikä naurata. Ainoa huvi sille kauniimmalle sukupuoelle on mätätä kaikki mahdollinen lohtueväs sinne kärryyn. Kaiken lisäksi se lapsi - kakara - saa pitää markettia juoksu- ja pelikenttänään vanhempien siihen mitenkään puuttumatta!! Mikä teitä suomalaisia nuoria perheitä vaivaa?!??
Nimim. Herätkää!!!
Sinullahan on paha anemia. Toivottavasti on jo lääkkeet käytössä. Ei noilla veriarvoilla jaksaa paljoa liikkua. Joudut syömään pitkän rautakuurin. Pyydä siihen jonkun hyvän ystävän apua, sellaisen koka ymmärtää terveysasioista. Hyvää paranemista !
Tsemppiä aloittajalla! Hyvä että tiedostat asian, nyt voit sitten askel kerrallaan alata muuttamaan suuntaa! Ja tee se ihan itsesi takia! :)
Lisäksi kannattaa tarkistuttaa rauta-, B 12 vitamiini- ja kilpirauhasarvot (TSH, t4v, t3v ja kilpirauhasen tulehdus arvo!) että voit sulkea pois mahdolliset väsymystä aiheuttavat tekijät/sairaudet!
Todennäköisesti vika on ihan vaan tottumuksessa ja ruokavaliossa (itse saanut hurjasti energiaa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta mutta ei soi välttämättä kaikille), mutta nuo mainitsemani kokeet on ihan perus kokeita joita kannattas silloin tällöin kaikkien tarkistuttaa.
Itselläni on vähän sama tilanne kuin sinulla, mutta taustalla on useampi reuma ja uusimpana kilpirauhasen vajaatoiminta, sekä ennen kaikkea "jalattomuus" on saanut minut luovuttamaan pikku hiljaa vähän kaikesta enkä tunnista itseäni enää
:( hävettää mutta samalla on ymmärrettävä että sairauteni on huomioitava mutta niiden ei tarvitse eikä saa antaa hallita elämääni. Onneksi on ihana mies, hyysää kuten sinunkin, ja varmaan monen mielestä passuutan, mutta totuus ei ole ihan niin yksinkertainen monesti on vaikea itsekkään tiedostaa ennen kunnon tilan romahdusta tarvitsevansa apua, ja sitten useamman romahduksen jälkeen alannut pelkäämään niitä joten välttelen/teetän miehelläni liiankin herkästi tiettyjä asioita. Pyydä mieheltäsi tukea muutokseesi!!
Itse pyrin pikku hiljaa muuttamaan asian kerrallaan, ehkä pikku hiljaa kun kilpirauhasarvot saadaan kohalleen, ja elokuun jälkeen kun molemmat jalat on leikattu ni pystyis taas alata nauttimaan elämästä! :)
P.S Tee muutos koska voit, itse kovin sairaana ja osatyökyvyttömänä sekä huonon liikuntakyvyn ansiosta, olen oppinut etteivät ihmiset ymmärrä arvostaa elämän pieniä mutta tärkeitä asioita, kuten sitä että PYSTYY käydä töissä, PYSTYY käydä lähikaupassa kävellen miettimättä mitä pystyy tänään kantaan tai pääseekö kotia asti kävellen jne.. Yritä siis nauttia asioista joihin pystyt! Näe hyvät asiat!
Tsemppiä aloittajalle täältäkin!
Mulle on käynyt ihan samalla tavalla, paitsi etten passuuta itseäni miehellä. Mutta olen laiskistunut ja ikävä kyllä myös lihonut (!) viiden vuoden yhdessä olon aikana aivan tolkuttomasti. En jaksa meikata, laittaa tukkaa tai pukeutua nätisti muuten kuin juhliin tai jos mennään baariin joskus. Nolointa tässä on se, että ennen kuin aloin seurustella, halveksin kaikkia lehmiintyneitä naisia ja ajattelin, että minulle ei ainakaan käy noin. Ajattelin, että minä kyllä pysyn upeana parisuhteessakin... Joopajoo.