Istuin nojatuolissa ja yks kaks oli kuin joku olisi siirtänyt tai puhaltanut hiuksiani.
Johtuneeko siitä että olen paljon ollut tällä palstalla en keksinyt mitään muuta syytä kosketukselle kuin jumala.
Päivä päivältä alkoi ahdistaa yhä enemmän. Mieleeni tuli että en usko että joku lukisi ajatuksiani, kun yritin rukoilla.
Tänään sitten istuin taas tuolilla ja samanlainen tuntemus uudelleen.
Sitten huomasin että yläikkuna oli auki: tuuli.
Tuuli se vaan huiskutteli mun hiuksiani, ei ollutkaan mitään jumalaa.
Että semmonen tapaus tällä kertaa.
Johtuneeko siitä että olen paljon ollut tällä palstalla en keksinyt mitään muuta syytä kosketukselle kuin jumala.
Päivä päivältä alkoi ahdistaa yhä enemmän. Mieleeni tuli että en usko että joku lukisi ajatuksiani, kun yritin rukoilla.
Tänään sitten istuin taas tuolilla ja samanlainen tuntemus uudelleen.
Sitten huomasin että yläikkuna oli auki: tuuli.
Tuuli se vaan huiskutteli mun hiuksiani, ei ollutkaan mitään jumalaa.
Että semmonen tapaus tällä kertaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi. Näin sitä aina käy: aina kun luulee Jumalan olevan läsnä, niin se osoittautuukin turhaksi luuloksi.
Niinkö syvästi uskovainen ex-vaimosi on kertonut?
Näin olen ihan itse kokenut; siis ei mitään kokemusta Jumalasta ikinä koskaan eikä missään. Mutta jos joku sanoo kokevansa, niin olkoon niin.
Ex-vaimonikin koki Jumalan läsnäolon, jopa siinä missä minäkin olin. Oli siis varsin heikko Jumalan vaikutus, kun kohdistuu ihan viereen, mutta ei ihan kohti.
Miten Jumalan vaikutus voisi kohdistua sinuun????????
Elä tuomitse kuintenkaan exääsi. Minäkin olen ollut joskus ihan oikeassa uskossa ja puolisoni ei ollut.
Sinun exäsi on varmasti toivonut sinulle samanlaista hurmostilaa ja hurmiota mitä itse koki ja oli onnellinen.
Eli ei hänellä paha tahto ollut sinua kohtaan.
Ikävä kyllä tuota sinun tapausta ei voi arvioida hengellisesti. Toisaalta toivon että jokaisella yksinäisellä käännyttäjäuskovaisella olisi oikeasti se jumala eikä vain jumalakuvaa, jota palvoa.
Olisi jotenkin liian raadollista se että he saavat halveksuntaa yllensä ja ovat aivan yksin.
Kuten minä uskossaoloaikana.
Kun kukaan ei kuunnellut minua vaikka olivat kuuntelevinaan. Kukaan ei ymmärtänyt. Jeesusjuttujani.
Toisaalta se on ymmärrettävää. Eräällekin psyykesairaalle nuorelle naiselle sanoin että heitä lääkkeet pois-jumala auttaa.
Riitahan siitä syntyi ja näin jälkeenpäin ymmärrän olleeni pahasti väärässä.
Todella omahyväistä ja itsekästä sinulta että kuvittelet että jumala välittää vain sinusta muttei torresta yhtään.
Kertoo sinusta kaiken.
Olet sisäisesti ruma.
Miten Jumalan vaikutus voi olla niin heikko, ettei se millään ole voinut kohdistua minuun, vaan viereen? Luulisi Jumalan olevan mahtavampi kuin pieni tunne jossakin jollakin?
meneekö koko lomakesä täällä typeryyksiä laukoessa?
Aika vähän olen palstalla viime aikoina ollut. Muutaman viestin verran omassa ketjussani.
Lopeta itse itessäsi tuo vittumaisuus ja ilkeys.
Aivan kuin siskon tyttöni sanoo: se on itse joka sanoo.