Mä haluan päästä irti tästä tunteesta, tästä epämääräisestä suhteesta. Ollaan viime aikoina oltu paljon erillään, oon saanut aikaa miettiä. Mä oon oottanut, että "olisit valmis", oon antanut sulle aikaa, oon antanut miljoona mahdollisuutta. Antanut anteeksi, ymmärtänyt tai ainakin vähintäänkin yrittänyt ymmärtää sua, sun tarpeita ja toiveita. Sun ollessa jonkin aikaa pois, tajusin. Sä et tuu koskaan olemaan valmis, voin antaa sulle loputtomiin aikaa, mutta sä et ole koskaan valmis "ottamaan seuraavaa askelta". Mä tarvitsen enemmän kuin tämä, ihmisen joka on valmis sitoutumaan. Olemaan mun tuki ja turva, jakaa ilot ja surut. Haluan elämääni jotain pysyvämpää, suhteen, oikein parisuhteen. Tässä on turha jatkaa näin, tietäen ettei suhde etene enempää, tietäen toisen tarvitsevan enemmän.
Mä tarvitsen enemmän kuin tämä mitä meillä nyt on. Mä oon käynyt mielessäni läpi satoja kertoja tulevan eron hetken. Mitä sanon, miten sanon, oon käynyt läpi eleet ja ilmeet. Oon käynyt läpi erilaiset Tunteet, kuinka kipeää se tekee. Ja kun se hetki tulee, mä pyydän anteeksi. Mä toivon, että ymmärrät ja annat anteeksi. Mä olen niin pahoillani. Jotenkin vain tuntuu, että tää rakkaus musertaa mut täysin, tekee mut onnettomaksi. Ja mä haluan olla onnellinen ja haluan sun olevan onnellinen, vaikka tiedän sen olevan mahdollista ainostaan erillään.
Mä tarvitsen enemmän kuin tämä mitä meillä nyt on. Mä oon käynyt mielessäni läpi satoja kertoja tulevan eron hetken. Mitä sanon, miten sanon, oon käynyt läpi eleet ja ilmeet. Oon käynyt läpi erilaiset Tunteet, kuinka kipeää se tekee. Ja kun se hetki tulee, mä pyydän anteeksi. Mä toivon, että ymmärrät ja annat anteeksi. Mä olen niin pahoillani. Jotenkin vain tuntuu, että tää rakkaus musertaa mut täysin, tekee mut onnettomaksi. Ja mä haluan olla onnellinen ja haluan sun olevan onnellinen, vaikka tiedän sen olevan mahdollista ainostaan erillään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Uskon sua. Mut teet kaiken turhaan. Käytä energiaasi muihin ajatuksiin.
No ei varmaan ollu sulle ja olet ilmeisesti täysin tunteeton yksilö. Tämä palsta on tunteiden ja ajatusten purkua varten ja erokin on oma surutyönsä. Irtaantuminen siitä toisesta ihmisestä vaatii aikansa ja itkunsa, vihansa sekä lopulta hyväksynnän siitä ettei hän ole enää siinä omassa elämässä mukana.
Yritin vaan auttaa :(
Niin kyllä varmaan, mutta mietin vain, kun kerroit, että "Josmulleniin" onko itselläsi ero tulossa/menossa, ei se sinuakaan auta jos kiellät koko asian sillä muulla tekemisellä ja täytät mielesi muilla ajatuksilla ennemmin tai myöhemmin asia tulee edessäsi väistämättömänä kuitenkin valitettavasti.
Tää on niin yleistä ettei ihmisten toiveet ja näkemykset parisuhteessa kohtaa, silloin vaan kaks tyyppiä ei ole samassa pisteessä mitä tulee parisuhteeseen ja siihen mitä siltä halutaan. Se on todella kurja tunne kun huomaa että kaikkensa tekee jotta toinenkin sitoutuisi ja antaisi yhtä paljon kuin itse. Ei näille jutuille mitään voi :( . Tsemppiä aloittajalle!
En voi sanoa olevani suuttunut tai vihainen. Jotenkin vain tajusin tosiasiat, tai annoin itselleni viimein mahdollisuuden tuoda ne ajatuksiin. Ehkä jollain tasolla olen tiennyt ne koko ajan, en vain ole halunnut niitä myöntää itselleni. Nyt vain niin uupunut olo. Mitä parisuhteeseen tulee, arvot ja ajatusmaailma sen osin on hyvin samanlainen. Hän vain ei halua sitoutua, hän ei halua parisuhdetta. Eikä tule sitä haluamaan, ainakaan minun kanssani.
Ja vaikka olen käynyt kaiken mielessäni läpi satoja kertoja, mitä sanon ja kuinka päättäväisesti sanon. On outoa ajatella ettei hän ole enää millään tasolla osa elämääni. Hän ollut osa elämääni jo monta vuotta. Ja vaikka häntä kuinka rakastan, en ole onnellinen näin. Olen turtunut, epävarma, uupunut ja onneton.
"Ja kaiken sen jälkeen nyt viimeinkin voin rauhassa tanssii aamuviiteen
jäädä sun luokse tai kävellä pois, valita sen missä raja kulkee ja piirtää uudelleen
taas kerran uudelleen, mä piirrän uudelleen rajan jonka yli sä et mee
Mun piti lähtee matkustamaan, kauas kotoa, pahasti eksyy monta kertaa,
Mun piti jutella uusille ihmisille ja saada tukea, nostaa malja rohkeudelle,
Mun piti löytää piti löytää oma paikka uudelleen,
Piti luottaa että yksinkin itseni onnelliseks teen"