Olen aina tullut useimpien ihmisten kanssa toimeen ja juttuun.. on ystäviä eri yhteiskuntaluokista enkä jää snattomksi useinkaan, saati tunne näitä tunteita eli vastenmielisyyttä jotakin ihmistä kohtaan heti ensinäkemältä. Olen ollut aiemmin naimisissa ja ex anoppini on edelleen mukava ja lämminhenkinen ihminen jonka kanssa oli toki omat pikku erimielisyydet, mutta niille yhdessä naurettiin ja aina kaikki keskenään sovittiin ja todella viihdyin hänen seurassa vapaa aikana paljon, viihdyn edelleen.. Mutta nykyinen joka siis ollut jo pitkään (reilu 10 vuotta) saa aina vaan aikaan minussa (ja minä hänessä) inhoreaktion.. Ei voida sietää toisiamme ja se ollaan saatu kyllä jopa puhuttua.. että ei tulla toimeen ja ei siedetä toistemme tapoja.. mistä löyhä kompromissi molemmin puolin= ei olla tekemisissä ja mies on silloin kun on.. Kellän muulla samanlaista? Että menee oikein inhon väreet.. ja siis näitä ihmisiä on vain yksi.. toinen oli lapsena eräs luokanopettaja.. hyvin samantyyppinen..
Kuinka päästä eroon tämmöisestä tuntemuksesta.. onkohan edes mahdollista?
Kuinka päästä eroon tämmöisestä tuntemuksesta.. onkohan edes mahdollista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ihan yhtä vahvasti nuo tunteet ole mulla mutta inhottaa anoppini tapa puhua pojalleen :( se on jotenkin niin nöyryyttävää miten aikuinen mies antaa äitinsä puhua itselleen. Anoppi aina hokee miten heillä on kannustettu lapsia niin opiskeluissa ja muussa..mutta hyvin ovat onnistuneet itsetunnon lyttäämään. Pojallansa todella huono itsetunto, ja opiskelee alaa ja koulua johon vanhempansa painostivat..Ei tervettä..
Viime aikoina itsellä on alkanut yhä enemmän ahdistaa anopin seurassa. Hän on todella pessimistinen ihminen joka valittaa, ja puhuu koko ajan valittavalla äänellä, mötköttää pojalleen, mitätöi, arvostelee muita.. Tekee pahaa kuunnella.. Minusta tuntuu myös että olemme anopin kanssa kyllä ihan erilaisia kaikilla tavoilla.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ennen vanhaan vanhemmat usein määräsi sen mihin kouluun lapset meni. Se on aika yleistäkin ollut joskus. Jos miehesi antaa pompottaa niin se on hänen asiansa. Älä sinä rupea hälle uudeksi äidiksi. Voit kohottaa hänen itsetuntoaan aivan muulla tavalla kuin soimaamalla hänen vanhempiaan. Siihenhän sulla on koko loppuelämä aikaa. Ja jos kerran olet hänet sellaisenaan huolinu niin miksi valitat. Anna anopin olla oma ittensä. Et voi häntä muuttaa mitenkään mutta voit muutaa omaa käytöstäsi . Sitä muuttamalla elämä helpottuu huomattavasti.
Vaikka joskus onkin tullut vastaan ihminen jota en todellakaan siedä niin tultava on toimeen. Me ollaan aikuisia ihmisiä joten kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen. Kyllä sinäkin tulet anoppisi kanssa toimeen jos haluat. Ettehän te nyt asu yhdessä ja näette vain silloin tällöin. Hän on sinun perhettä nyt joten opettele tulemaan toimeen.
piparmittulin elämänvisaudet koskevat lienee hänen omaa näkemystään maailmasta.. aina ei voi tulla toimeen vaikka yrittäisi. Joskus on viisasta olla yrittämättä ja antaa vaan olla..
Et siis ymmärtäny viestiäni. Juuri niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. eikä mitään jää välille. Eli ei ota kantaa ei puoleen eikä vastaan. Antaa miehen hoitaa välinsä vanhempien kanssa. Toimeen tulee jos haluaa. Se on omasta halusta kiinni.
Olen yrittänyt 50 vuotta tulla toimeen isäni kanssa, mutta en vaan tule. Mitäs neuvoa Piparminttulilla vielä olisi?
Pitääkö mun esimerkiksi luopua omasta arvomaailmastani ja hyväksyä, että miehet nyt yksinkertaisesti ovat paljon parempia kuin naiset ja miesten sanaa pitää aina kuunnelle ja miehiä pitää totella?