Itken itken itken. Olen koko päivän parkunut. En voi varmaan lähipäivinä ulos mennä kun luomet turpoo.
Kukaan koskaan ei ole ollut yhtä sopiva kumppani minulle kuin hän, meillä meni hyvin mutta molemmat tiedämme ettemme ikinä tule perustamaan perhettä ja elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa. Rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan.
Jätin hänet koska luulen että ero parin vuoden päästä, tai sitten kun hän löytää "sen oikean lastensa äidiksi" tuntuisi vielä pahemmalta. Olemme nyt siis sinkkuja. Olimme parhaat ystävät ja aamusta iltaan joka päivä yhdessä. En kestä tätä tunnetta.
Kukaan koskaan ei ole ollut yhtä sopiva kumppani minulle kuin hän, meillä meni hyvin mutta molemmat tiedämme ettemme ikinä tule perustamaan perhettä ja elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa. Rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan.
Jätin hänet koska luulen että ero parin vuoden päästä, tai sitten kun hän löytää "sen oikean lastensa äidiksi" tuntuisi vielä pahemmalta. Olemme nyt siis sinkkuja. Olimme parhaat ystävät ja aamusta iltaan joka päivä yhdessä. En kestä tätä tunnetta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Päätöksen teit sinä itse.
Vitä vittua, ota hänet takaisin ja pidä hyvänä loppuun asti!
Meillä on lähes 20v ikäeroa ja hän haluaa lapsia, minä en. Kerropa ratkasu?
Teit ihan oikean ratkaisun, jos olet se nuorempi osapuoli, niin sulla on vielä elämä edessä ja muitakin haasteita elämässä kuin ne lapset. Ja kun mietit sitä ikäeroa, niin on se aikamoinen, toinen ollut jo eläkkeellä kauan kun sinä puurrat vielä työelämässä.
Varmasti oikea ratkaisu sinulta. Ikäero on niin huikea, että elämän tavoitteiden yhteen sovittaminen varmasti vaikeaa. Tosin, jos toinen haluaa lapsia ja on sinua 20v vanhempi ja oletetan, että olet jo aikuinen, ei hän välttämättä saa niitä lapsia kenenkään muunkaan kanssa. Saatoit olla hänelle se suuri mahdollisuus, mutta itsesi takia taatusti viisas ratkaisu.
Haahaha...ratkasu löyty tähän lapsiasiaankin koska Kumpikaan meistä ei voi saada lapsia!!! Tietysti voidaan adoptoida jos vielä myohemmin halutaan. Mutta biologisia ei.
No muuta mielesi lasten suhteen ja anna miehelle mitä se haluaa. Onko parempaa lahjaa? Elämä on uhrauksia.
Tulin vain kertomaan ettei erottu vaan mentiin avoliittoon ja romantiikka kukkii. <3 Odotan nyt sen pari vuotta kun rakastuminen kestää ja sitten on helpompi erota jos vielä siltä tuntuu. :)
mukava kun tässäkin tarinassa oli "pieni onnenhippu" :)
Voimia sinulle.. itse olen samassa tilanteessa, tosin erosta sovittiin yhdessä. Meillä oli ikäeroa vielä vähän enemmän ja minulta lapsensaanti-ikä auttamattomasti ohi, enkä kyllä enää vuosikausiin olisi halunnutkaan, vaikka saisin. Pakko se vaan on päästää toinen menemään, vaikka kuinka sattuukin. Kyllä se joskus helpottaa.. Itsellä on pahinta, kun asutaan samassa kaupungissa ja koko ajan saa pelätä, että näkee hänet jonkun nuoren ja kauniin kanssa.. ja yritetään vielä olla ystäviäkin. Ehkä olisi parempi, että ei olisi missään tekemisissä, mutta ei nyt kuitenkaan halua olla huonoissa väleissä itselle tärkeän ja rakkaan ihmisen kanssa. Elämä on aina välillä vaikeampaa - olisi hienoa jos osaisi tehdä kaiken aina oikein, rakastua oikeisiin ja sopiviin ihmisiin, mutta ei se vaan mene niin. Hassua, että muutaman vuoden suhteesta eroaminen tuntuu pahemmalta kuin pitkästä avioliitosta ero, mutta kaipa sillä kaikella on joku tarkoituksensa, jota ei vaan vielä ymmärrä. Yritetään jaksaa päivä kerrallaan...
Teit oikein..Ja vaikka ei se siltä nyt juuri tunnu niin se olo siitä paranee.
Katsos jätän samasta syystä huomenna vaimoni.
jäälissä 8 lasta
tuira
8 lasta ja erottu?
tuirassa oli mies joka halus olla yksin
Kirjoitinkin tuonne parisuhde ja lapset osioon aika lailla samasta aiheesta, paitsi että minä tässä koko ajan odottelen ikäänkuin "löysässähirressä" koko ajan sitä hetkeä kun joudumme eroamaan. Syy siihen tulee olemaan nimenomaan se, etten minä enää taida saada lapsia ja mies ehdottomasti haluaa niitä. Ymmärrän sen täysin ja pakko on irti päästää koska en voisi ikinä elää itseni kanssa siinä ns. syyllisyydentunnossa että mieheni ei saanut haluamaa lastaan minun takia. Hän ei nyt kuitenkaan vielä halua luovuttaa vaan haluaa yrittää mutta tiedän etten enää montaa kuukautta halua edes yrittää koska ikä tulee kuitenkin koko ajan lisää. Rakastamme toisiamme ja siksi pelkkä ajatuskin erosta pelottaa ja ahdistaa.
Ite aattelen silleen et tehköön mies lapsia vaikka joka naisen kanssa, ei se mua kuitenkaan ikuisesti jätä. Eroaa usein ja on niin löyhämoraalinen että aiemminkin avoliitossa ollessaan treffaili mua. Eli ei kukaan nainen meitä erota, ollaan jo yhdestä rakastuneesta naisesta selvitty. Niitä riittää varmasti lisää mutta vaikeudet vaan vahvistaa suhdettamme. .
Tervettä touhua.