Suru, läheisen itsemurha, en kestä tuskaa..

On ollut elämässä kaikenlaista, sattunut.. en halua kuulla neuvoja että mene hoitoon,haluaisin ihmisen joka kuuntelee ja ymmärtää. pyydän teiltä neuvoja mitä teen... lapsuuteni oli aika ankara, huumeiden ja alkoholin käyttöä. toinen läheisistäni teki itsemurhan ja toinen heistä kuoli. olen itse töissä ammattiauttajana mutta se ei tässä kohtaa auta. jokaisen suru on erilainen ja kaikki käsittelee omalla tavallaan. olen saanut tukea ystäviltä mutta olen ajautunut ihan pohjalle... omatuntoni kolkuttaa kaikesta, itsetunto-ongelmia on kun en pidä itseäni enää minään.. en ymmärrä miksi vielä olen täällä? en ole tekemässä itsemurhaa mutta on kova ikävä läheisiä ja haluaisin nähdä heidät, onnistuu vain tavalla jota en haluaisi tai osaisi tehdä..ongelma on se että en ole muutamaan vuoteen pitänyt itseäni minään, minulla ei ole tulevaisuutta, kaikki jättävät eikä kukaan välitä. kahden vuoden jälkeen ihastuin mieheen joka sai minut romahtamaan. tiedän että hän välittää minusta mutta jos olen jatkuvasti alakuloinen ja säälittävä, harmiton ihminen, en yhtään ihmettele sitä että hänen kiinnostuksensa lopahtaa.. hän on ainut johon voin oikeasti luottaa ja keltä saan tukea. en osaa kertoa hänelle että kuinka vaikea minun on olla ja elää, miten kerron tunteistani hienovaraisesti sillain että meidän ystävyyssuhde ei katkea, enkä vajoa enempää pohjalle jos saan kieltävän vastauksen.. miten kerron asian kiertäen että saan selvyyden asiaan, tiedän että hänellä on toinenkin nainen jota hän tapailee.olen antanut tahalteen ymmärtää etten hänestä välitä, en ole mielestäni minkään näköinen, häpeän itsessäni kaikkea. miten joku voi ihastua.. kertokaa ihmiset ( en ole enää teini-iässä mutta tarvitsen neuvoja). parempi tietää nyt kuin liian myöhään ovatko hänen tunteensa minua kohtaan kuolleet. olenko ihan hiljaa, ystävänä keskustellen niin kuin ennen vai lähennynkö häntä/kerron jollain tapaa että välitän hänestä enemmän kuin ystävänä? mikä olisi paras.. pääsisi edes yhden askeleen eteenpäin. tiedän että kuulostan ja olenkin nyt hyvin säälittävä, siksi en yhtään ihmettele jos hän sanookin että haluaa pysyä ystävänä vaikka muutama kuukausi sitten kertoi olevansa ihastunut. siitä asiasta emme ole enempää keskustelleet sanallakaan, ollaan vietetty aikaa ystävinä ja paljon. pelkään että hän torjuu minut, ja jään ihan yksin.. muilta ystäviltä en edes pysty enää pyytämään apua, kuka jaksaisi minun valitustani tai säälittävää asennetta. pitkä kirjoitus mutta puran samalla tunteitani.. olisiko joku niin ihana että jaksaisi neuvoa, mitä teen tämän mies asian kanssa. en voi sanoa että välitän sinusta tai olet enemmän kuin ystävä, mielummin jotenkin sillain että hän voi lukea rivien välistä..? tämä asia kun selviää niin voin alkaa hoitamaan omaa terveyttäni, jos hän välittää vielä (ihme olisi koska olen ollut välillä tahalteen epänaisellinen, vaikuttaakohan se miehiin jos et laittaudu ja ole kauneimmillasi vaan päinvastoin..niin olen tehnyt koska tuntuu etten ansaitse ketään..nähnyt kun olen ollut kuumeessa ja hyvin kipeä, eikä kipeenä hirveesti ulkonäkö ja suihkuttelut kiinnosta..) itsetuntoni on nyt niin alhaalla että pyydän ulkopuolisilta neuvoa. mitä itse sanoisitte tai tekisitte.. en uskalla häntä lähestyä. kiitos-