Kaikkeen puuttuminen

Olteko mustasukkainen appivanhemmillesi. On hienoa että hällä on läheiset ja hyvät välit vanhempiinsa. Ei hän lakkaa olemasta heidän poikansa vaikka on ottanut itselleen puolison. Etkä sinä voi koskaan korvata hänen vanhempiaan. Eikö sinulla itsellä ole läheisiä välejä vanhempiisi. Sääli.

Minusta kyse on yhdenlaisesta vallankäytöstä.
Vanhemmat ovat sitoneet poikansa henkisesti itseenä eivätkä osaa/ kykene päästää irti. Lapsi on riippuvainen äidistä ja isästä ja se tietenkin on normaalia. Mutta monesti näkee sellaista että aikuinen on yhä riippuvuussuhteessa eli siitä on tullut elämäntapa. Elämäntavaksi muodostuneesta riippuvuussuhteesta kertoo jo se, että miehesi raportoi tekemisistään vanhemmilleen. Ehkä hän kokee sen velvollisuudekseen mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

En ymmärrä miksi se sinua ottaa päähän eihän he soita sinulle vaan miehellesi. Eikä miehesi laita sinua soittamaan vaan soittaa itse. Anna heidän soitella eihän se ole sinulta poissa.

Mieheltäsi on jäänyt napanuora katkaisematta. Se ei ole appivanhempien vika, vaan jokainen aikuinen joutuu tekemään sen - itse viisikymppisenä roolit ovat jo päinvastoin eli huolehdin vanhemmistani, meneekö kaikki siellä hyvin ja pyydän raporttia, sillä vanhempani ovat jo iäkkäitä ja sairaita.

Ota asia puheeksi miehesi kanssa. Voit hyvin sanoa, että kuulostaa todella erikoiselta kuunnella noita puheluita. Hän saattaa itse pitää sitä aivan normaalina, kun jatkunut noin kauan, joten voit herätellä, että eikös jo tässä vaiheessa roolien pitäisi vaihtua pikkuhiljaa toistepäin. Iäkkäiden vanhempien henkinen yliote lapsista voi olla vallankäyttöä, silloin tilanteen normalisointi kääntyy miniän viaksi. Mies on varmaankin luonteeltaan hyvin kiltti, siksi tuo on ylipäätään mahdollista, onko vielä ainoa lapsikin?