Tapasin talvella mahtavan nuoren naisen. Ihastuin, ehkä jopa rakastuin. Kai hänkin minuun - ainakin vähäsen. Varmaksi en tiedä. Paljastui, että hänellä on poikaystävä. Talvi oli hänelle kuitenkin vaikeaa ja sekavaa aikaa. Sai minusta kai turvallisen ja vakaan miehen siihen rinnalle hetkeksi. Vietimme monta hyvää hetkeä yhdessä. Kesä tuli ja hän muutti töiden perässä toisaalle, sinne missä hänen poikaystävänsä on. Juttelimme. Hän halusi yrittää poikaystävänsä kanssa. Annoin mennä, koska meillä olisi muutenkin ollut välimatkaa niin paljon ja hän halusi sillä hetkellä ehkä kuitenkin muuta. Vaikea silti unohtaa häntä. Emme ole enää juurikaan yhteyksissä, koska ehkä se on parempi niin. Silti aina nähdessämme hän tulee halaamaan ja meidän välit tuntuu edelleen todella lämpimiltä. Ainakin mun puolelta. Löytyisipä jostain toinen tuollainen mahtava ihminen. Tai antaisipa tulevaisuus meille uuden mahdollisuuden.
Tällainen tarina tällä kertaa
kunhan_avaudun
6109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On se paha paska välillä olla mies - pahimpaan yksinäisyyteen kun ei aina ihan helpolla löydä sitä lohduttajaa.. siksi usein ripustaudumme siihen yhteen valon pilkahdukseenkin, ja vieläpä erehdymme idealisoimaan sen joksikin kauniiksi.. jopa silloin kun olemme itse olleet toiselle vain väliaikainen lämpöpussi.
Olet ollut vain hänen parisuhteen paikkaajansa ja se tukihenkilö vaikeina aikoina. Kyllä hän varmaan saisi sinusta vakaan ja hyvän puolison, mutta hän ei vain itse näe sitä siten ja haluaa vain hänet, jonka kanssa myrskyissä välillä purjehtii.
Ei ole hieno ihminen jos omaa puolisoaan pettää surutta kun vaikeaa tulee parisuhteessa. Unohda.
Onpa aivan vitun mahtavaa sitten kun se pelaa samanlaista peliä sun selkäsi takana aikanaan..
Tiedän, enkä jaksakaan haikailla hänen perään. Ja olen myös samaa mieltä nimim. "unohda" kanssa. Nyt jälkeenpäin on helppo katsoa taakse ja todeta, että tuskin tuosta olisi mitään tullut ja itseäni olisin siinä vain särkenyt. Edelleenkin silti vielä välillä sitä kaipaa niitä hyviä asioita hänestä. Siksi tuohon alotuspostaukseenkin kirjoitin, että löytyisipä joku toinen samanlainen mahtava ihminen. Siis niiden hyvien puolien osalta. Niitä huonoja puolia en kaipaa. Vielä ei ole kuitenkaan eteen osunut ketään toista, joka samallalailla sytyttäisi. En ole maatani myynyt kuitenkaan ja ihan hyvin tässä menee. Jokin hullu kaipuu vain välillä iskee.
Hei, kunhan_avaudun_ap
Kurja kokemus tuo sinun tarinasi. Ikävää, että jouduit sen elämään. Tuollaisessa menee ilman muuta luottamus toiseen ihmiseen, mutta onneksi sen voi palauttaa. Sanot kaipaavasi hyviä hetkiä, se on ilman muuta niin; suhteen loputtua kaipaa sitä hyvää mikä siihen liittyi vaikka suhde olisi ollut huonokin ja vaikka olisi itse lopettanut suhteen. "Hullu kaipuu iskee" sanoit, ei toisen ihmisen kaipuu ole mielestäni hullua, ei ollenkaan. Sellaisia me ihmiset olemme, kaipaamme toista. Se tunne taitaa olla melko tavallinen meistä monella, kaipuu. Jaksa uskoa, että toinen, sopiva, sinulle hyvä ihminen löytyy, joskus ja jostain.
Hyvää kesää sinulle,
Pirkko-pappi