Millaisia kokemuksia notaarista, joka siellä ko tekee niitä päätöksiä??
Itselläni aika kammottava kokemus... Eroa haettu jo pian 5 kk sitten eikä vieläkään MITÄÄN päätöstä. Vastapuolelle annetaan aina vaan lisäaikaa vastailla eikä hänellä ole aikomustakaan lopettaa tätä touhua. Notaari vaan pyörittelee silmiään ja antaa toisen pompottaa! Elatusmaksuja ei ole tullut vielä eurokaan eikä edes tietoa harkinta-ajan alkamisesta!
Asiasta toiseen onko kokemuksia koulutusavustuksesta - tai siis miten siihen suhtaudutaan? Yksi lapsista lukiolainen ja 18 täyttänyt. Miten asiassa tulee edetä, jos sitä tukea halutaan hakea?
Itselläni aika kammottava kokemus... Eroa haettu jo pian 5 kk sitten eikä vieläkään MITÄÄN päätöstä. Vastapuolelle annetaan aina vaan lisäaikaa vastailla eikä hänellä ole aikomustakaan lopettaa tätä touhua. Notaari vaan pyörittelee silmiään ja antaa toisen pompottaa! Elatusmaksuja ei ole tullut vielä eurokaan eikä edes tietoa harkinta-ajan alkamisesta!
Asiasta toiseen onko kokemuksia koulutusavustuksesta - tai siis miten siihen suhtaudutaan? Yksi lapsista lukiolainen ja 18 täyttänyt. Miten asiassa tulee edetä, jos sitä tukea halutaan hakea?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Harkinta-ajan alkaminen alkaa avioerohakemuksen jättöpäivästä, vaikka vastapuoli kirjoittelisi vastineita kuinka ja pyytäisi lisää aikaa määräaikaan. Soitapa notaarille (joka on tuomioistuinharjoittelija tarkkaan ottaen) tai hänen esimiehelleen, että lähettäisivät harkinta-ajan alkamisesta paperin Sinulle, avioeron hakijalle. Harkinta-aikaa ei nimittäin voi pätevästi vastustaa eikä myöskään avioeroa itseään, mutta ns. liitännäisvaatimuksista osapuolet voivat olla eri mieltä (esim. elatusmaksusta). Olet kai hakenut elatusmaksua avioerohakemuksen jättöpäivästä lukien, joten vaikka vastapuoli vetkuttelisi miten, hänet tuomitaan joka tapauksessa maksamaan taannehtivasti elatusmaksut. Eli vetkuttelu ei paljon kannata, paljon enemmän kirpaisee, kun joutuu monen kuukauden elatusmaksut maksamaan kerralla (tai ulosoton kautta).
"Harkinta-ajan alkaminen alkaa avioerohakemuksen jättöpäivästä"
EIKÄ ALA !
Oot oikeassa.
Mieheni haki aikanaan avioeroa ex vaimostaan.
Harkinta-ajan alkaminen pitkittyi (muistaakseni 3 kuukaudella), koska ex-vaimo ei allekirjoittanut avioerohakemusta, ennenkuin se kiikutettiin hänelle (haastemies tms.vei sen)
Avioeron harkinta-aika alkaa hakemuksen jättöpäivästä vain silloin, jos hakemus on molempien yhdessä allekirjoittama. Muussa tapauksessa se alkaa siitä, kun hakemus on saatu toiselle tiedoksi. Jos puoliso ei hae postista saantitosistusta vastaan lähetettyä hakemusta, Laitetaan haastemies asialle. Jos toinen onnistuu piilottelemaan haastemieheltä pitkään, venyy harkinta-ajan alkaminen vastaavasti. Kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen kumpi vain puolisoista saa hakea yksinkin lopullista eroa.
Käsittelen noita hakemuksia juuri parhaillaan notaarina, ja niitä on kyllä paljon! Nuo liitännäisasiat etenevät ihan omalla aikataulullaan, koska niissä vastapuolen kommentit usein sisältävät uuden "hakemuksen" (=jos vastauksessa on uusi lisävaatimus), joka pitää taas saada toiselle tiedoksi joko saantitodistuksella tai haastemiehen kautta. Mutta tämä kirjelmien vaihto ei pitkitä itse avioeroasiaa, vaan harkinta-aika kuluu näistä asioista erillään.
Tuo on vain jokaisen oikeusturvan takia, jottei ketään esim. tuomittaisi maksamaan toisen vaatimaa hurjaa elatusapua, jota ei ole itse saanut edes kommentoida. Mikäli asia riitautuu, siitä pidetään erikseen oikeudenkäynti, joka taas sitten hieman pitkittää prosessia... Mutta toivottavasti päätökset ovat sitten lapsen edun mukaisia, siihenhän pyritään :)
Minä kun en ole saanut minkäänlaista tietoa (tai siis minulla on asianajaja) missä asiassa mennään! AA soittanut notaarille varmaan 10 kertaa, mutta valmista ei vaan tule. Lupasi kyllä seuraavaksi soitella notaarin esimiehelle... Minun erohakemukseni ei ole muuttunut miksikään tämän 5 kuukauden aikana, mutta aina vaan ex puuttuu johonkin kohtaan siellä ja vastailee kohta kerrallaan - siitä ei tietoa mitä vastaa! Hermot alkaa pikkuhiljaa mennä ja usko tähän oikeuslaitokseen jopa näinkin 'pienessä' asiassa!
3 kuukatta on mennyt siitä, kun haastemies toimitti erohakemuksen tiedoksi...
Excellent kannanotto. Suurin osa ihmisistä ajattelee vain omaa etuaan eikä ota huomioon oikeudenmukaisuuden periaatetta. Onhan se luonnollista, että katkeroitunut, jätetty osapuoli pitää epäoikeudenmukaisena sitä, että joutuu kaikenlisäksi maksamaan elatusapua ja jokainen centti on liikaa. Jos eroa ei olisi tullutkaan, hän elättäisi lasta aivan yhtä suurella osuudella joka tapauksessa - ellei jopa enemmän (lapsen varsinainen huoltaja yleensä joutuu kustantamaan lapsen satunnaisetkin menot, lapsen tarvitsemat lelut ym. joita elatusapu ei välttämättä kata).
Mitalin toisella puolella on se, jolle lapsi jää huollettavaksi. Vielä jos huoltaja asuu ilman uutta elämänkumppania niin elämisen menot tuntuvat suuremmilta kuin toisen kanssa asuessaan. Silloin tulee helposti houkutus 'vedättää' lapsen toiselta vanhemmalta enemmän elatusapua kuin olisi kohtuullista.
Se, että oikeusprosessi kestää kauan takaa (yleensä) oikeudenmukaisen lopputuloksen. Toisaalta, vaikka rahat maksettaisi takautuvasti vaikka vuoden päästä ei se poista päivittäistä rahanmenon tarvetta. Mistä rahaa siihen asti, pankistako? Harvinaisia ne erot, joissa sovussa erotaan ja vaikka oikeuteen mentäisi lopullisen päätöksen saamiseksi niin odotteluaikana pyritään ettei kumpikaan osapuoli tarpeettomasti kärsisi.