Kertokaahan eronneet ihmiset, kuinka pian teistä on alkanut tuntua siltä, että olette valmiita kohtaamaan seuraavan suhteen/kuinka pian se sitten toteutui?
Itseä on mietityttänyt seksielämä. Kun on tottunut saamaan muutaman kerran viikossa, niin outoa ajatella ettei sitä ole enää lainkaan. En haluaisi yhden illan juttuja, koska ne aiheuttaa henkistä pahaa oloa. Miten olette ongelman ratkaisseet?
Itseä on mietityttänyt seksielämä. Kun on tottunut saamaan muutaman kerran viikossa, niin outoa ajatella ettei sitä ole enää lainkaan. En haluaisi yhden illan juttuja, koska ne aiheuttaa henkistä pahaa oloa. Miten olette ongelman ratkaisseet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sulkemalla koko asian pois mielestä. Kyllä se sitten kohdalle osui kun oli aika. Ja sen vain tiesi. Seksin suhteen sama juttu, vaikkakaan en täysin yhdenyön juttuja pois sulkenut. (rajansa itsensä kiusaamisellakin!). Keskity elämässä käytännön asioihin, päivittäisisä rutiineista suoriutumiseen, tapaa kavereitasi ja harrasta enemmän. Alkuun kirpaisee, mutta kaikkeen tottuu.
Tällä hetkellä tuntuu siltä etten halua kohdata seuraavaa suhdetta ollenkaan. Enkä siis myöskään kaipaa seksiä.
Onko miehillä tosiaan tuo seksi niin erillään muusta elämästä, että "kun on tottunut saamaan muutaman kerran viikossa, niin outoa ajatella ettei sitä ole enää lainkaan" ?? Eikö vaikuta ollenkaan, vaikka välit on olleet huonot, on voinut olla pahat riidat, henkistä/fyysistäkin väkivaltaa suhteessa, siis ennen eroa. Seksi vaan mielessä?
Olen minäkin "tottunut" (joutunut) harrastamaan seksiä pari kertaa viikossa saamatta muuta kuin pahan mielen. Joten en todellakaan jää kaipaamaan sitä, vaikka kohta muutankin pois mieheni luota.
Aloitan ihan oman, uuden elämän ilman minkäänlaisia suhteita. Ei yhdenillan eikä vakavampia. Seksiä jos sattuu haluamaan, niin onhan oma käsi - ja unelmat jostakin ihanasta, jota ei todellisuudessa ole olemassa.
Eli välttääkseni henkisen ym. pahan olon:
parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.
Toivottavasti et katkeroidu loppuiäksi? Kyllä useimmat ihmiset pääsevät erosta yli parissa vuodessa. Ihminen tuppaa luonnostaan unohtamaan ikävät kokemukset l.aika kultaa muistot. On aika surra, mutta myös aika jatkaa elämää.
Lähipiirissäni on yksi 6 vuotta sitten eronnut naishenkilö. Vieläkin hän jaksaa olla katkera entiselle miehelleen, sekä myös kaikille muille miehille. Sen lisäksi jos joku tuttu sattuu valittamaan että kotona on kaaos ja ukko matkoilla työn puolesta tms. niin heti ollaan tyrkyttämässä eroa ja haukkumassa toisen ukkoa. Tai kun joku sinkku on tavannut uuden miehen niin heti ollaan manaamassa että patalaiska juoppo vaimonhakkaaja sekin on. Olen tälle henkilölle kertonut mielipiteeni hänen negatiivisuudestaan, välit olivat jonkin aikaa hieman viileät... mutta koska emme täysin voi toisiamme vältellä hän pitää pahimmat kränät pääsääntöisesti sisällään minun seurassani.
Elämme vain kerran. Miksi elämä pitää uhrata katkeroitumalla ikävistä kokemuksista sen sijaan että etsisi elämässä mukavia asioita? Jokainen uusi ihmissuhde on mahdollisuus. Suurin osa ihmisistä kuitenkin ovat mukavia ja positiivisia.
En usko, että pelkästään miehille seksi on tärkeää. Olen siis nainen ja todella kun seksiin on hyvällä tavalla tottunut, niin mukava sitä olisi saada jatkossakin. Yritän tässä ongelmaani ratkaista, että mikähän olisi järkevintä ettei satuta itseään, eikä muita.
mitään tiettyä aikaa, mikä pitäisi odottaa aloittaakseen uuden suhteen. Lähinnä sitten kun erosta on selvinnyt ja selvittänyt asiat itselleen ja itsestä tuntuu siltä, että voisi aloittaa uuden suhteen.
Mitä tulee seksiin, en ollut harrastanut seksiä avioliiton aikana enää vuoteen kun mies ei halunnut toisen naisen takia. Kyllä vain seksi oli mielessä eron jälkeen, ettei se mikään miesten juttu ole yksin. En kuitenkaan lähtenyt yhden illan juttuihin, ne vain yksinkertaisesti ällöttävät.
Itsellä meni n. 1,5 vuotta ennen kuin uskalsin uutta suhdetta aloitella. Silloinkin kovin hitaasti ja varovasti. Siihen asti lähinnä pakoilin kaikkia mahdollisia suhteeseen johtavia tilanteita... Tahallaan ärsytin ja joskus jopa välttelin (mikä on suuri saavutus mun sosiaalisuudella) ihmisiä, ettei kukaan vaan ehdottaisi mitään. Siis pelkäsin.
Oikea vastaushan on, että sitte ku siltä tuntuu!
Hei etsi itsellesi kiva kaveri jonka kanssa harrastat vain seksiä näin sulla aikaa löytää itsellesi mies josta välität, näitä miehiä kyllä löytyy eivätkä ole naimisissa. esim teks tv kautta sieltä löysin minäkin ja hyvin on mennyt. siisti kiva mies joka ei halua sitoutua ja on vapaa. olen samaa mieltä jos ollut avioliitossa niin kaipaa nainenkin sitä seksiä eikä vain mies.
Hyvää jatkoa sinulle.Lisäksi itse en jakasanut kauan odottaa meni 4 kk ja se oli hiukan liikaa.
Vietiin tänään erohakemus yhdessä "vetämään". Oltiin yhdessä 28 vuotta, josta 26 vuotta naimisissa. Nyt ainakin tuntuu siltä, ettei koskaan enää vakituista suhdetta.
Omassa suhteessani seksi oli hyvin tärkeää ja tuntui, olevan meille molemmille.
Itse en päässyt yli ja en osaa edes kuvitella itseäni toisen naisen kanssa (en liioin entisenikään).
Luotan kuitenkin, että ajan kanssa tästä mennään yli. Jotenkin koen, että olisi vain ihana näin alkuun ottaa "uusi tuoksu" vain syliini ja kokea läheisyys...
Siitähän se sitten, mutta ehkä sit ajan kanssa.