Kävin tässä yksi päivä eräässä tapahtumassa. Kaikilla muilla näytti olevan kavereita tai partneri tai molempia. Jos ei tullessa niin ainakin pois lähtiessä. Itse poistuin tietenkin yksin, ei ollut tietoakaan mistään seurasta, ja ihmettelin miten ero itseni ja toiseksi ätmeimmän (ja ätneimmän) välillä voi olla niin valtava. Eivät ne "menkää ulos niin saatte naisen" -ohjeet oikein lämmitä, kun totuus on tämä.
Kuinka hc ätmi voi olla?
mitä-taas-tapahtui
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei sitä yleensä viitsi lähteä mihinkään tapahtumaan kun sinne joutuisi kuitenkin menemään yksin.
Niinpä, yksin menin ja yksin tulin pois, ja ahdistus ja paha mieli siitä tuli. Ajattelin olla optimistinen ja kokeilla, mutta ei auttanut.
Se on alemman tason miehen ihan turha lähteä mihinkään, jos ei edes pillua saa.
Miten niin jos? Ätmihän on määritelmällisesti sellainen, joka ei saa. Jos saisi, ei olisi atm. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että turha mennä mihinkään ottamaan henkisesti turpiin.
Juuri tällaista se tosiaankin on naisettaoman ja yksinäisen miehen uralle ajautuneella miehellä, ja se ei todellakaan siitä muutu ajan kuluessa ja äijän vanhetessa. Vähäsen vaan ne asiat muuttuvatkin jotka tuntuvat kiusalliselta iän myötä.
On hämmentävää katsella ihmisiä joilla kaikilla tosiaankin on seuraa, kaikenlaisia pareja ja rakastuneen näköisiä pareja riittää, pariskuntia lapsineen, kauneempia ja vähemmän kauneita. Mutta yksinään liikkuva naiseton mies kokee aina olevansa kieroon katsottu muiden ihmisten taholta(ja kyllä se sitä onkin ja juuri siksi yksin saa ollakkin), ja vähintäänkin muiden huomioimaton. Näin siis jos ylipäätänsä johonkin menopaikkoihin menee, mitä kyllä vähänkin pidemmän päälle alkaa karttaa.