Olen järkyttynyt. Ihmeissäni.
Muutimme mieheni kanssa n. 2 viikkoa sitten omaan uuteen kotiin. Velkaa on suut ja silmät täyteen. Yhdessä ollaan oltu n. 8,5 vuotta ja naimisissa n. 2 vuotta. Lasten hankkimisestakin oltiin yhdessä sovittu. Yritettykin jo kaksi kuukautta, yksi keskenmeno.
Nyt heti muutettuamme mieheni alkoi käyttäytyä omituisesti. Ei puhu, ei tule lähelle.
Pistin hänet kakaisemaan mikä vaivaa ja pommi tippui...
Hän ei kuulemma tiedä "tykkääkö" musta enää. Haluaa miettiä erotako vai ei.
Elämältäni meni pohja pois. Kaikki tuttu ja turvallinen hajosi käsiin. Mitä teen ? Kuinka kestän tämän kaiken ?
Onko peli menetetty ? Tuleeko ero ?
Onko samalaisen elämän tilanteen läpi käyneitä ?
Mulla on paha olo, ahdistaa. Epätietoisuus on karmeaa. Minä haluaisin elää ja rakentaa tulevaisuutta mieheni kanssa. Rakastan häntä. Hän ei ole ihmisistä kaikein helpoimpia ( en minäkään ) mutta on selvitty yhdessä näinkin pitkälle.
Muutimme mieheni kanssa n. 2 viikkoa sitten omaan uuteen kotiin. Velkaa on suut ja silmät täyteen. Yhdessä ollaan oltu n. 8,5 vuotta ja naimisissa n. 2 vuotta. Lasten hankkimisestakin oltiin yhdessä sovittu. Yritettykin jo kaksi kuukautta, yksi keskenmeno.
Nyt heti muutettuamme mieheni alkoi käyttäytyä omituisesti. Ei puhu, ei tule lähelle.
Pistin hänet kakaisemaan mikä vaivaa ja pommi tippui...
Hän ei kuulemma tiedä "tykkääkö" musta enää. Haluaa miettiä erotako vai ei.
Elämältäni meni pohja pois. Kaikki tuttu ja turvallinen hajosi käsiin. Mitä teen ? Kuinka kestän tämän kaiken ?
Onko peli menetetty ? Tuleeko ero ?
Onko samalaisen elämän tilanteen läpi käyneitä ?
Mulla on paha olo, ahdistaa. Epätietoisuus on karmeaa. Minä haluaisin elää ja rakentaa tulevaisuutta mieheni kanssa. Rakastan häntä. Hän ei ole ihmisistä kaikein helpoimpia ( en minäkään ) mutta on selvitty yhdessä näinkin pitkälle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta aina palasimme yhteen. Ja kiukun laannuttua heitimme huumoria tappelusta "pikaeroon" syntyneitä syitä.
Toivottavasti saatte asiat selvitettyä, olisi sääli noin pitkälle päästyänne rikkoo suhde.
Jos miehelläsi on kova stressi ja huoli tulevaisuudesta. Ehkä pitäisi tahtia hieman hiljentää!
Jos kyse on siitä, että ei tiedä tykkääkö enää, ei peli vielä ole menetetty. Papin edessä luvataan, että tahdotaan rakastaa. Jos taas on niin, että miehelläsi on toinen nainen...asia monimutkaistuu. Ottakaa aikaa suhteenne hoitamiselle. Jokaisessa suhteessa tulee vastaan tunne, että tykkääköhän enää...silloin pitää ottaa tahtominen ja sitoutumisen lupaus avuksi.
rimakauhua. Olette tehneet suuria muutoksia ja miehesi on kauhuissaan. Se vastuun ottaminen on kovaa puuhaa, kaikki on tähän asti ollut melko helposti peruttavissa, ei omaisuutta, ei lapsia, nyt pitäisi sitten amerikkalaisittain sitoutua. Mieti, voisko olla tästä kysymys.
Muutto on iso stressitekijä.
Relatkaa.
Päästä miehesi "irrottelemaan" poikien kesken ja mene itsekin glögille kavereiden kanssa.
Ihan pienen pieni ero tekee hyvää.
Muutimme paikkakuntaa. Se oli kauheeta kun huomasimme olevamme "toistemme kurkussa" joka ikinen päivä. Olimme jo lopettamassa yrittämistä, mutta kun sen sanoi ääneen, tajusi samalla, että ei hitsi näin helpolla ei luovuteta. Mutto yksinkertaisesti oli liian iso juttu. Älkää panikoiko.
Miehesi voi olla stressaantunut ja masentunut ja hakee hieman etäisyyttä käsitelläkseen tunteitaan. Jos vielä pienessä ajassa on elämässä tapahtunut paljon. Nainen kun hätääntyy ja alkaa painostamaan, niin ei ole hyvä asia.
Miehillä on erilainen tapa käsitellä vastoinkäymisiä kuin naisilla. He saattavat kääntyä sisäänpäin ja vaatii oman aikansa, kun he taas ovat "omia itseään". Painostuksen ja stressin alla he sitten saattavat sanoo semmoista mitä katuvat taas "auringon paistaessa risukasaan".
Ota rauhallisesti, älä missään nimessä yritä vaikuttaa siihen mitä hän päättää sillä että puhut erosta joka päivä heti kun hän tulee kotiin. Sano, että rakastat häntä ja haluat, että hän olisi onnellinen. Ja haluat, että hän miettii ja kertoo sitten mitä tahtoo. Älä pakota päättää nyt ja heti, se voi johtaa väärään päätökseen. Älä itke/huuda/pyydä/epäile/kysele ja kaikki järjestyy!
Jos on ohimenevä juttu (esim. stressi) se menee ohi. ja mies on sitten kiitollinen sitä että olit niin ymmärtäväinen. Jos ei ole, hän tuskin jää.
Olet kohta itse surullinen ja epäonnellinen, jos hän on epäonnellinen ja näet(tiedät) sen joka päivä.
Teillä näyttää menevään todella hyvin ja en usko, että eroatte, se on varmaan stressia uudesta asunnosta, velasta jne Keskenmenot ovat meille naisille hirveän raskaita :( mutta kyllä miehetkin ottaa siitä paineita. Muista kuitenkin että jos käy huonosti parjaat hyvin yksinkin! Kaikkea hyvää ja iloista jouluodotusta!
mullekki on käyny just noi...kun ajattelee et kaikki on hyvin ni sit saa yhtäkkii kuulla et toinen ei enää haluukkaa enää olla yhessä...sen jälkee sitä vaan masentuu...mut joo meki palattiin yhteen sit viä..
Useinhan suhteisiin vaan ajaudutaan sen kummempia, syvällisiä keskustelematta ja saatetaan elää kymmeniäkin vuosia ns. onnellisina, kunnes jompi kumpi herää miettimään suhteen tasoa. Se on tietenkin toiselle shokki ja pelottava tunne, jossa tuntee itsensä heti hylätyksi. Mutta voihan se olla myös suhteen pelastus ja tason parantaminen, jos uskaltautuu avoimeen keskusteluun ja pohdintaan. Itsensä joutuu kykkä pistämään likoon, eikä varmuutta ole mihin se päättyy, mutta parempi päätös tämäkin, kuin ilman kunnon keskustelua eroon päätyminen.
Ei mitään epäselvää. Miehesi on tavannut toisen naisen.
Kai nyt olet hyödyntänyt tuota 100%:sta selvännäkijänkykyäsi. Luulisi ainakin Bushin ja Ollilan olevan kiinnostuneita ja ajattele optioita.
Minulle kävi juuri samalla lailla eilen. Me ollaan ennenkin meinattu erota ja eilen poikakaverini sai päähänsä, että hän haluaa olla yksin. Olemme seurustelleen puolitoista vuotta ja kihloissa olemme olleet n.5 kk. Ero tuntuu minusta aivan kauhelta ja koska poikakaverini on juuri sellainen, että se ei puhu paljon tunteistaan, niin tältäkin olisi säästytty jos hän olisi aikaisemmin osannut avata suunsa ja kertoa mikä hänen mieltään painaa. Tänä iltana me ajateltiin puhua ja päättää lopullisesti miten tässä käy.
virhe tuli tuohon..olemme seurustelleet 2 ja puoli vuotta.. :)
Tossa nyt on ihan tarpeeks neuvoja yläpuolella, siihen en lisää mitään. En voi muuta sanoa kuin että tiedän miten uskomattoman paljon tuollainen sattuu... Toivottavasti saatte asianne selvitettyä..
Eli mies ilmoitti, että on vaikeata jatkaa eteen päin. Aluksi en edes sisäistänyt tilannetta, mutta joka päivä tuntuu kurjemmalta..
..Olemme eronneet ennenkin, mutta nyt tuntuu siltä, että tästä on vaikea jatkaa.
Olemme seurustelleet neljä vuotta.