Olen 30v lapseton nainen. Kaksi vuotta takaperin olin uskomattoman kyllästynyt työhöni ja vapaa-aikaani. Tuntui, että ainoa asia, mitä teen on töitä ja kun pääsin kotiin viikko-illat katsoin telkkaria/luin kirjoja yksin ja viikonloppuisin näin kavereita baareissa. Tuli olo, että ei tämä elämä voi tällaista olla ja päätin tehdä asialle jotain. Aloitin säännöllisen treenaamisen, muutin ruokavalion terveellisemmäksi ja aika nopeasti se alkoi näkyä. Tuli yhä enemmän tunne, että nyt kun minusta tuntuu näin hyvältä, niin miksi pilaisin sen fiiliksen joka viikonloppu baarissa. Rupesin kysymään kavereita kylään kahville - ketään ei kiinnosta. Lenkille - ketään ei kiinnosta. En ollut valmis olemaan yksinkään, joten näin heitä sitten samalla tavalla viikonloppuisin, paitsi että en itse juonut - todella hauskaa. Sitten päätin vielä tehdä työelämälle jotain ja perustin yrityksen. Asiakaskuntani karttui nopeasti ja yhtäkkiä huomasin tekeväni 10-12h tuntisia työpäiviä usein myös viikonloppuisin, mutta teinpähän ainakin työtä, jota rakastin. Soitteluita tuli pitkin viikkoa, että tuutko viikonloppuna etkoille, mutta koska olin nyt enemmän töissä, niin en päässyt aina paikalle ja silloin kun tulin paikalle, join enää vain maltillisesti, en koskaan humalaan niin kuin ennen - olin tylsä. Kuinka ollakaan, vähä vähältä soitot harvenivat. Facesta näin että kavereilla on vaikka mitä kivoja suunnitelmia, mutta minua ei koskaan enää kutsuttu mihinkään. Päätin soittaa ja kysyä, että miksi minua ei enää kutsuta ja vastaus oli "No me aateltiin, et sua ei enää kiinnosta meidän seura ku et sä enää juo ja biletä. Sust on tullu niin vakava". aha.
Tuntuu todella tyhmältä, että vaihtoehdot on että jatka samaan malliin ja pidä kaverit, jotka oot tuntenu useamman vuoden tai luo uraa/treenaa ja ole yksin. Merkittävät ystävyyssuhteet ovat tämänikäisillä naisilla usein jo luotu ja ikävä kyllä tämä ihana suomalainen kulttuurikaan ei edesauta asiaa. Vaikka elämässä riittää työn kautta paljon sosiaalisia kontakteja, niin olisi toki myös kiva, että elämässä olisi ihmisiä, joiden kanssa yhdistävä tekijä ei olisi pelkkä työ.
Tuntuu todella tyhmältä, että vaihtoehdot on että jatka samaan malliin ja pidä kaverit, jotka oot tuntenu useamman vuoden tai luo uraa/treenaa ja ole yksin. Merkittävät ystävyyssuhteet ovat tämänikäisillä naisilla usein jo luotu ja ikävä kyllä tämä ihana suomalainen kulttuurikaan ei edesauta asiaa. Vaikka elämässä riittää työn kautta paljon sosiaalisia kontakteja, niin olisi toki myös kiva, että elämässä olisi ihmisiä, joiden kanssa yhdistävä tekijä ei olisi pelkkä työ.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen havainnut saman niin kuin varmaan moni muukin. Jos alkoholi ei maistu, niin olet aina jossain määrin ulkopuolinen. Varmaan fiksumpiakin ihmisiä löytyy, mutta mistä ja miten sitä en tiedä.
Todella hienoa kuitenkin, että sulla on menestyvä yritys ja nautit työstäsi ja treenauksesta. Toivottavasti löydät fiksuja ystäviä.
Tässä yhdistyy nyt ilmeisesti kaksi asiaa: Olet laihtunut ja alkanut näyttää hyvälle, ja menestynyt. Kaikesta tällaisesta seuraa kaverien kateus. Olet onnistunut heidän silmissään nousemaan heidän yläpuolelleen.
Varsinkin, jos olet kaunis, se on pahinta naisten mielestä! Kaikesta menestymisestä ja kauneudesta rankaistaan sulkemalla kaveripiirin ja kaikkien sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle, varsinkin Suomessa!
He ovat kateellisia, eivätkä siksi siedä enää nähdä sinua silmissään! Olet heille muistutus heidän omasta luuseriudestaan ja keskinkertaisuudestaan siiderillä aikaansatuine vatsamakkaroineen. Anna noiden siiderivalaiden ja lähiömursujen elää tyhjää bile-elämäänsä keskenään. Täysin turhaa ja säälittävää se onkin! Liuottavat alkoholilla aivosolujaan ja hankkivat yhä pidempää listaa yhdenyön suhteissaan ja sairastettuine sukupuolitauteineen, muuttuen näin koko ajan kunnon miesten silmissä yhä epähaluttavemmiksi ja epävarteenotettavammiksi kumppaneiksi vakavaan suhteeseen. Ja lihovat ja vanhenevat ennenaikaisesti viinanlipityksen ja röökinpolton myötä. Alkoholisoituvat. Sellaisia bilehileitä ne monet lähiöspurgutkin ennen olivat!
Menesty sinä, treenaa itsesi upeaksi ja yritä etsiä samanhenkistä seuraa. Liity paikkakuntasi nuorten yrittäjien yhdistykseen ja käy erilaisissa yrittäjäiltamissa. Useimmat yrittäjät ovat positiivista, mukavaa ja ystävällistä, elämässään eteenpäinmenevää sorttia. Sieltä voisit löytää samanhenkistä seuraa ja vertaistukea, saman kokeneita. Taitaapi olla melko yleinen ilmiö tämä kuvaamasi vähänkin menestyneiden joukossa...
Ystäviä saa käymällä läpi uusia tuttavuuksia ja tuttavuuksia kysymällä. :) Aika usein se maaginen ystäväluku on kolme, joten olet oikeassa siinä, että monilla tuo on monilla valmiiksi maksimoituna... muttei kaikilla. :) Jos haluat vaihtaa pari sanaa 27-v espoolaisen tyypin kanssa, niin laita viestiä osoitteeseen mandrodamus domainissa gmail.com .
P.S. Aidosti sosiaaliset ihmiset ovat kiinnostuneita (lue: uteliaita), vaikka siipat ja kaverit on jo maxattuna, mikä on suomalaisittain aika harvinaista. Se on ihan kiva tavoite itse kullekin, vaikkei siihen kukaan pakotakaan. :D