Paska fiilis

Oliko ns. seinäkiisto eli tunnusta mitään? Tuttua toimintaa. Valitettavasti

Sillä että miksi pettää ei ole mitään merkitystä. Vain se, että pettää, merkitsee ja oikeuttaa välittömään loppuillan.

Höpö höpö, älä yleistä. Pettäminen ei ole ulkonäöstä kiinni. Mä tiedän monta ihan tavallista tallaajaa, ei komeita mutta hyvin mukavia ja sosiaalisia, jotka on pettäneet puolisoitaan aina. Miehiä, joista ei millään päällepäin uskoisi etteivät pysty uskollisuuteen. Ja saavat naisia helposti. Ei ulkonäkönsä vaan muiden ominaisuuksien takia.
Jos sä olet ilmoittanut jo tavatessa ettet ole yhden naisen mies niin ethän sä petä ketään. Sun puoliso tietää, millainen olet ja hyväksyy sen. Hienoa.

äläyleistä kirjoitti:

Höpö höpö, älä yleistä. Pettäminen ei ole ulkonäöstä kiinni. Mä tiedän monta ihan tavallista tallaajaa, ei komeita mutta hyvin mukavia ja sosiaalisia, jotka on pettäneet puolisoitaan aina. Miehiä, joista ei millään päällepäin uskoisi etteivät pysty uskollisuuteen. Ja saavat naisia helposti. Ei ulkonäkönsä vaan muiden ominaisuuksien takia.
Jos sä olet ilmoittanut jo tavatessa ettet ole yhden naisen mies niin ethän sä petä ketään. Sun puoliso tietää, millainen olet ja hyväksyy sen. Hienoa.

Lue lisää

"Jos sä olet ilmoittanut jo tavatessa ettet ole yhden naisen mies niin ethän sä petä ketään."
Herätys, lapset. Vain lapsi sanoo: mä oon ilkeä, että tiedät! Ja vain lapsi uskoo, että nyt saa valehdella milloin, mistä ja kenelle tahansa. Ja että se on ok.

Ei liitoitella. Eli älä sano koko ajan. Mutta juuh, osittain asialla on tekemistä itsetunnon kanssa. Minä olen nainen, jolla on heikko itsetunto. Joskus hyvin nuorena petin poikaystävääni. Useammankin kerran. Sain miehiltä paljon huomiota, ja se auttoi itsetuntoni kanssa. No, rakastuin ja menin vihille. Siinä liitossani tulin petetyksi, ja annoin anteeksi. Muka. Vuosia kului, ja itsetuntoni vain laski. Mies oli aina töissä yms... Minä hoidin lapsia kotona. Olin yksinäinen, janosin miehen huomiota, enkä sitä saanut. No, sitten petin itse. Minulla oli kuukauden salasuhde, josta kerroin miehelle itse. Erosimme. Emme niinkään vain minun pettämisen takia (olihan hänkin pettänyt), vaan koska emme enää olleet onnellisia yhdessä. Minä olin hakenut pettämisellä vain itsetunnon kohotusta. Mutta arvaa sainko? No en! Todella paska fiilis, huono omatunto, soimasin itseäni, inhosin itseäni...

Meni aikaa ja yritin opetella arvostamaan itseäni. Siihen meni aikaa. Terapiassakin tovin kävin. Olen varsin kaunis, hyväkuntoinen, koulutettu nainen. Ei minulla ole ongelmia miehiä saada, jos haluan. Mutta silti olen epävarma siitä, että olenko tarpeeksi.

No, jokunen vuosi sinkkuna, ja olin valmis uuteen suhteeseen. Elän onnellisesti nykyään pitkässä parisuhteessa. Edelleen itsetuntoni kanssa on ongelmia. Silti en koskaan enää pettäisi. Siitä olen varma. Tiedän mitä se minulle tekisi. Ja tässä suhteessa minun on hyvä olla. En halua menettää tätä. Puolisoni arvostaa minua.:)

Eli vaikka ihmisellä olisikin huono itsetunto, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että lähtee pettämään. Minä en tekisi niin enää koskaan. Tätä liittoa takana nyt 7 vuotta.

Ei tietenkään niin, että kaikki itsetunnoltaan heikot pettävät. Mutta jos suhteesta puuttuu arvostus ja kunnioitus toista kohtaan, on helppo lähteä pönkittämään miehisyyttään/naiseuttaan toiseen suhteeseen. Itsellänikin on heikko itsetunto mutta en ole halunnut vaarantaa hyvää parisuhdetta. Ajattelin puolisoni ajattelevan samalla tavalla vaan ei.